Viimeisimmät artikkelit

Kivi Paber Käärid – Gluteeniton ravintola Tallinnan Telliskivessä

Viimeistä ravintolakatsausta reilun kolmen viikon takaiselta Tallinnan matkalta pukkaa.

Toinen päivä Tallinnassa ei auennutkaan aivan yhtä auvoisissa ja aurinkoisissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. ”Quite the opposite”, sanoisi englantilainen. Sateisesta säästä viis! Uudet seikkailut ja makumatkailu tuulisessa Tallinnassa odottivat.

Kuten matkakertomuksesta saattoi lukea, niin uuden päivän ensimmäinen kohde oli Kultuurikatelissa pidettävät kahvifestarit. Sinne matka sujui vielä omin jaloin sadepisaroiden tippuessa taivaalta vain harvakseltaan.

Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa myös parin kilometrin päähän Telliskiven luovaan keskukseen jalkaisin, mutta voiton surkeassa säässä vei lähin taksitolppa, josta hurautimme muutamassa minuutissa jo edellisenä iltana jazz -konsertin yhteydessä vahingossa paikantamaani ravintola Kivi Paber Kääridiin. Paikat kun sattuivat sijaitsemaan samassa, vanhojen teollisuusrakennusten rivistössä.

Onneksi tästä Visit Tallinnin suosittelemasta ravintolasta tuli pari ulkokuvaa napsaistua jo edellisen illan pimetessä. Nyt kävivät koivet nopsaan ja suorinta tietä Kivi Paber Kääridin ulko-ovesta sisään pakoon kevätmyrskyä, jossa vesisadekin muuttui päivän edetessä maan valkaisevaksi lumisateeksi.

En oikein tiennyt, mitä odottaa Kivi Paber Kääridistä. Muuta kuin gluteenitonta ruokaa, jota tietysti odotin innolla. Ja illan perusteella jälleen jotain hyvin erilaista kuin edellispäivänä tutuksi tulleet ravintolat Umami ja Leib.

Kuvien perusteella olin muodostanut ajatuksen jonkinlaisesta ruoka-annoksia tarjoilevasta, kotoisasta baarista, jota tosin maininta ”gluteeniton” hieman sekoitti. Nämä kaksi ajatusta eivät vaan tuntuneet sopivan millään yhteen; kiinnostaisiko baarinpitäjää todella tarjota asiakkailleen trendikkään terveystietoisesti gluteenitonta purtavaa?

Mielikuvat eivät ehkä etukäteen kohdanneet, mutta tupaten täynnä olevassa, iloisen puheensorinan täyttämässä ravintolassa kaikki loksahti vähitellen kohdalleen.

Alkuun olin hälinästä hieman hämmentynyt, mutta mitä pidempään siellä istuin, sitä paremmin viihdyin. Ja täytyy myöntää, että näin nuorekkaanakin keski-ikäisenä ajattelin aluksi astuneeni johonkin itselleni täysin sopimattomaan nuorisomestaan.

Pieleen meni! Ensivaikutelma ei aina ole se ainoa ja oikea. KPK:stä paljastui trendikkäästi boheemi, eloisa, luovasti moniulotteinen, hienostelemattoman rento ja ennen kaikkea aidosti mielenkiintoinen, aktiivinen kohtaamispaikka.

Oman leimansa tunnelmaan antoi uuteen käyttöön valjastettu tila jo sinänsä. Mutta erityisen mielenkiintoisen paikasta tekivät lukuisat, erilaiset yksityiskohdat aina vanhoista kaseteista ym. ”kierrätysmateriaalista” kootuista valaisimista viherkasveihin ja tauluihin sekä paikassa esiintyneiden artistien omin kätösin raapustamiin seinäterveisiin.

Ravintolan konsepti kiteytyy  hauskasti sen nimessä Kivi Paber Käärid. Nimi viittaa kaikille tuttuun Kivi, paperi ja sakset -peliin.

Hieman hassulta tuntui nimi alkuun, mutta kyllä taustalta ajatusta löytyy. Kivi Paber Käärid (KPK) ei ole vain rento ruokaravintola vaan ajanviete- ja viihderavintola, jonka intiimille korokkeelle kipuavat erilaiset esiintyvät artistit muusikoista stand-up -koomikkoihin.

Nimi viittaa siis paikan ohjelmatarjonnan satunnaisuuteen. Ja yllätyksellisyyteen; mitä KPK:ssä tapahtuukaan tänä iltana? Vedetäänkö esin kivi, paperi vai sakset? Niin telliskivimäistä! Kuten koko ravintolaympäristö, jossa urbaanit maailmankeskukset aina New Yorkista Pariisin kautta Lontooseen tuntuvat sekoittuvan kiintoisaksi kokonaisuudeksi.

KPK:n artistikattaus on varmasti mielenkiintoinen ja tunnelma katossa erityisesti kesäaikaan toiminnan laajentuessa pihalle. Meille pääasia oli tälläkin kertaa ruoka.

Saimme istahtaa tummasävyisen, mutta valoisan, ravintolasaliin avautuvan ”kabinetin” muhkeisiin nahkanojatuoliin lounastamaan. Siellä olikin mukava nauttia hyvää ruokaa ja juomaa samalla sekä salin kuhinaa, että ulkona lumisateeksi muuttuvaa säätä seuraten.

Ennen annoskuvauksia vielä sellainen huomio, että vaikka tarjolla on vain gluteenitonta ruokaa, niin siitä ei ole tehty numeroa, jota tarvitsisi kissankokoisin kirjaimin seinillä kuuluttaa.

Gluteenittomuus näkyy ruokalistassa. JOS osaa asiaa siltä kantilta katsoa. Veikkaan, ettei monikaan satunnainen sisäänastuja edes tiedä vierailevansa gluteenittomassa ravintolassa. Näin voidaan keskittyä laadukkaaseen ruokaan ilman hörhöleimaa.

Listassa on myös merkinnät laktoosittomuudesta ja ehkä vähän yllättäen myös kaseiinittomuudesta (maitoproteiini). Eikä vegaanejakaan ole unohdettu.

Tilasin alkuun vasikankielisalaattia tonnikala-kapriskastikkeella. Kaunis, runsas ja äärettömän herkullinen annos!

Alkuun vasikankieli vähän mietitytti, mutta oli lautasella yksi parhaista salaateista koskaan. Sitä ei siis tarvitse kenenkään lihansyöjän säikähtää. Kieli oli maukasta; niin pehmeää ja suussa sulavan mureaa. Kokonaisuuden kruunasi Vitello tonnato -tyylinen lähestymistapa, jossa vasikanliha höystetään tonnikala-kapriskastikkeella.

Annos oli ISO, ja olisi riittänyt lounaaksi yksinäänkin. Päätimme kuitenkin ylitäyden vatsan uhallakin nauttia kokonaisen kolmen ruokalajin menuun muodostaaksemme käsityksen Kivi Paber Kääridin keittiöstä. Mutta vinkiksi vaan, että ”Light meals” ei KPK:ssä tarkoita pieniä annoksia.

Seuralainen päätyi alkukeittoon, joka sekin oli maukas, runsas ja aivan upean värikäs. Ehkä kaunein kurpitsakeitto koskaan!

Eikä vain pelkkää keittoa vaan virolaista kurpitsaa neljään tapaan valmistettuna; kermaisena sosekeittona, rapsakoina siemeninä, paahdettuina paloina ja raikkaaksi pikkelöitynä kurpitsanauhana. Jummi, miten nokkela annos yhdestä raaka-aineesta!

Alkuruoan kanssa nautimme virolaisen Jaanihansonin Brut Méthode Traditionnelle artesaanisiideriä.

En juurikaan siidereihin koske, mutta onneksi tällä kertaa uskaltauduin Keidyn suosituksesta vaihtamaan kuplajuoma rypäleisestä omenaiseen. Tämä kuiva, villihiivalla ja perinteisellä eli nk. samppanjametodilla valmistettu siideri oli jotain ihan muuta kuin sitä, mitä tavallisesti hanasta tai tölkistä saa. Kuvailisin sitä lähinnä sanalla classy.

Erittäin vahva suositus makeiden ja makuainein kyllästettyjen sijaan tyylikkäistä, aidoista siidereistä pitäville! Onneksi jääkaapissa vielä odottaa korkkaamaton tuliaispullo grillin kuumenemista =)

Pääruoan osalta menin linjalla ”KPK:n suosituin”.

Ei ehkä yllätä, että suosituimman annoksen titteliä hallitsee KPK:sakin hampurilainen. Luonnollisesti gluteeniton sellainen, jossa sämpylää ei ole korvattu gluteenittomista jauhoista valmistetulla ”kopiolla” vaan kukkakaali-juustotyynyllä, kuten Keidy asian ilmaisi. Välissä kookas, paikallisesta beefistä valmistettua jauhelihapihviä ja pekonia, cheddaria, maltilla maustettua salsaa sekä hillottua sipulia. Hattuna iso kasa tuoretta rucolaa.

Kylkeen tulevat tavallisesti palmuöljyssä paistetut ranskanperunat, jotka sain pyynnöstä vaihdettua bataattiranskiksiin. Yummy ja vatsa täys!

Seuralaisen lautaselle listasta valikoitui savuiset ribsit mustikkakastikkeella siveltynä, kaaliraastesalaattia ja uuniperunaa kera mausteisen tomaattikastikkeen ja ruohosipulikerman.

Yleensä maistan kaikkea muiden lautasilta, mutta tällä kertaa olin niin tohkeissani omasta annoksestani, että tämä kiiltävän mustapintainen kylkipala meni omasta suusta ohi. Mutta kyllä siihen käsitykseen jäin, että maukasta oli ja vatsa tuli tästäkin täyteen.

Lihaisten pääruokien myötä vaihtuivat siiderilasit punaviiniin. Ribsien kyytipoikana italialaista Monte dei Cocci Syrahta ja hampparille oranssietikettistä Biberius Roble Tempranilloa Espanjasta. Ihan mukavasti matsasi, vaikka alkuun ajattelin pyöreän ja pehmeän Tempranillon olevan liian kevyttä hampurilaisen kylkeen.

Oluen ystäville vielä tiedoksi, että vaikka viinilista on Kivi Paber Kääridissä  maltillinen, niin oluita löytyy pitkä lista paikallisista ulkomaisiin vaihtoehtoihin.

Vaikka vadelmainen mutakakku houkutti kovasti, niin jälkkäriksi kaipasin jälleen jotain tuhtia suklaista raikkaampaa. Raaka juustokakku tyrnimarjoista kuulosti juuri passelilta jaettavaksi! Koska kivan kirpakka ja harvemmin vastaan tuleva tyrni.

Raakakakut voivat olla todella tuhtia tavaraa, mutta tämä olikin ohuen pohjan ja ilmavan moussekerroksen myötä ihanan kevyt. Kakkuun ja kiitoksiin oli oikein mainiota päättää pidemmän kaavan lounas rennon tunnelman KPK:ssä.

Muutama sana vielä hintatasosta. Lähes 13 euron hampurilainen saattaa äkkisältään kuulostaa yleiseen, ydinkeskustan ulkopuoliseen hintatasoon nähden korkealta. Itse pidin sitä kohtuullisena.

Kotomaassa olen nauttinut useampiakin ”vastaavia”, valmiiden sämpylöiden väliin koottuja ravintolahamppariannoksia niukin naukin alta kahdenkympin ja jokusen annoksen muutaman lantin ylikin. Täytyy muistaa, että kukkakaali-juustoaluset eivät tule paketista. Lisäksi kyseessä on erityisravintola, jonka listalta voi valita mielensä mukaan mitä tahansa ja saada kaiken takuuvarmasti gluteenittomana.

Jos oikein edullisesti haluaa KPK:ssä syödä niin kannattaa valita annos lounasaikaan tarjoiltavalta ”päivän erikoiset” -listalta. Tai syödä vaikka koko kolmen ruokalajin menu. Karvan vaille 8 egeä. Kaikki. Yhteensä.

KPK:stä löytyy myös erillinen, ennen klo 14 tarjoiltava aamiaismenu. Listalla on useampikin muna-aamiainen, mutta myös terveellistä pirtelöä, gluteenitonta kaurapuuroa ja tattaripannareitakin löytyy.

Tupa oli tosiaan ääriään myöten täynnä kun sinne lauantaipäivänä puolen päivän jälkeen astelimme. Kannattaakin varata pöytä, jos haluaa varmistaa paikan pöydän ääressä. Mutta kannattaa myös käydä kurkkaamassa tilannetta, jos hoodeilla liikuskelee muuten vaan, ja vaikka ei gluteeniton ravintola vierailukohteista löytyisikään. Telliskiven luova keskus on kivan kompakti alue, josta löytyy useampi ravintola tai kahvila vain kivenheiton päässä toisistaan. Jonnekin mahtuu aika varmasti aina.

Loppuun kiitokset miellyttävästä kokemuksesta ystävälliselle emännällemme, ravintolapäällikkö Keidy Arulle, joka kiireisen iltapäivän keskellä ehti istahtamaan seuraamme kertomaan ravintola Kivi Paber Kääridin taustoista ja toiminta-ajatuksista =)

Yhteistyössä ravintola Kivi Paber Käärid ja Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Ravintola Leib Resto & Aed – Mustaa leipää ja puutarhaa Tallinnassa

Emännän tarinat Tallinnan monipuolisesta ravintolamaailmasta jatkuvat.

Kun ”alkupalat” Tallinnan Huvikummuksi nimeämässäni ravintola Umamissa oli nautittu, oli aika siirtyä takaisin keskustaan nauttimaan loput illallisesta Visit Tallinn -matkailupalvelun suosittelemaan ravintola Leib Resto ja Aediin.

Leib Resto ja Aed löytyy vanhakaupungin laidalta, osoitteesta Uus street 31. Vaikka ravintola sijaitsee vanhakaupungin sykkivimmän sydämen laitamilla, niin matka sinne ei ole pitkä. Kävellen paikalle pääsee mainiosti vain noin kymmenessä minuutissa esim. majapaikastamme Solo Sokos Hotel Estoriasta ja Virukeskuksesta.

Kuten ravintolan nimikin kertoo, niin tarjolla on Viron ”mustaa” kansallisleipää, joka lienee jonkinlainen serkku suomalaiselle saaristolaisleivälle, sekä varmasti valloittava pieni puutarha. Varmasti valloittava siksi, että harvinaisen kylmän kevään myötä ei puutarha ollut vielä päässyt oikein aluilleen. Muutamaa sinivuokkoa lukuunottamatta.

Eli rakennusten sisäpihalla sijaitseva puutarha jäi valitettavasti vielä tällä kertaa kokematta. Mutta musta leipä ei! Sitä kannettiin laarillinen pöytään melkein ennen kuin ehti pyllyä penkkiin painaa.

Valitettavasti tunnelmallisen hämärässä ravintolasalissa nappaamani kuvat eivät onnistuneet, mutta kuvittele eteesi pinnalta sileähkö, lähes musta ja sisältä pehmeä, mutta tiivis, jyvin höystetty, paksuhko viipale saaristolaislimppua. Sillä pääsee mielikuvissa jo aika lähelle.

Konkreettisen mustan leivän sijaan ravintolan nimi viitannee kuitenkin enemmän sen antimiin. Leibistä saa tuoretta, lämmintä, yksinkertaista ja aitoa ruokaa.

Valoisan ja rennon leikkisän Umamin jälkeen Leibin tunnelma tuntui hyvin erilaiselta. Yhteistä tuntui olevan vain rentous ja valoisan sijaan hämyisä kotoisuus.

Koska tiesin myös Leibin takana puuhailevan jo Umamista tutun parivaljakon Kristjan Peäsken sekä Janno Lepikin, niin ensikertalaisena odotin ravintolasta jotain samansuuntaista. Erehdyin. Tajusin sen välittömästi puutarhaan johtavan sisäänkäynnin nähdessäni.

Jo sisäänkäynnillä meitä tervehti keskiaikainen tunnelma jykevän vartiotornin kohotessa taustalla korkeuksiin. Tosin puutarhan poikki astellessa ja julkisivun värikkäät ikkunat huomatessani ajatus keskiaikaisesta ravintolasta vaihtui odotukseen tunnelmallisesta skotti- tai irkkupubista. Ajatusta vahvistivat välittömästi sisäänkäynnin yhteydessä sijainneet valkoinen baaritiski sekä pehmustetuista nojatuoleista koottu istuinryhmä taustalla loimuavine takkatulineen.

Paitsi että… sain vielä kerran korjata näkemystäni kun olimme asettuneet taloksi ja ruoka kannettiin pöytään. Leibissä ei todellakaan tarjoilla pubiruokaa vaan moderneja, mutta perinteitä kunnioittavia annoksia tuoreista, virolaisista raaka-aineista valmistettuna.

Kuten jo totesin, niin tunnelma Leibissä on rento ripauksella hienostuneisuuta. Ei mitään överiä.

Ajattelisin Leibin olevan nappivalinta suomalaisille Tallinnan matkailijoille, jotka haluavat kruunata reissun nautinnollisella ravintolaillallisella. Lämmin tunnelma, hyvä palvelu ja tarjolla kursailematonta, paikallista alkuperää olevaa kauden ruokaa nätisti lautaselle aseteltuna. Sopuhintaan.

Enkä usko olevani ajatuksineni kovin väärässä, sillä paikan päällä vaihdoimme ajatuksia ravintolasta ja mielipiteitä ruoasta sekä viineistä parinkin eri suomalaispariskunnan kanssa. Terveiset vaan teille kanssaillastajille, joilta ei ilmeisesti voineet emännän annosten roudaukset ja valokuvauspuuhat jäädä huomaamatta! =D

Olimme tosiaan nauttineet jo kattavan maistelumenun Umamissa, joten alkuruokaa eivät täydet vatsat enää kaivanneet. Pääruoissa mentiin vahvasti lihalinjalla.

Seuralaiselle virolaista häränfilettä kera paahdetun maa-artisokkapyreen, piklatun kyssäkaalin ja luuydinkastikkeen. Kuulemma hyvää oli. Samaan annokseen oli päätynyt myös muu paikan päällä ollut miesväki.

Itse tilasin pitkään, suussa sulavan pehmeäksi haudutettua possunposkea paahdetulla lehtikaalilla ja sellaisella uudella tuttavuudella kuin karamellisoidulla kaurajuurella.

Mainiota oli possu, mutta kyllä nuo makoisat kaurajuuret jäivät annoksesta parhaiten mieleen. Kuten myös tuo aivan superkaunis asettelu orvokkeineen ja muine kukan terälehtineen.

Ennen jälkkäreitä vielä muutama vinkki viinin ystäville!

Kuten Umamissa, niin myös Leibissä on harvinaisen kattava viinilista. Coravin -laitteen ansiosta tarjolla on myös hieman harvinaisempia ja arvokkaampia viinejä laseittain.

Ihastuimme Umamissa Loxarelin amforavalkkariin niin, että tilasimme alkuun saman tuottajan biodynaamisesti tuotettua luomukuoharia, Refugi Reserva Brut Nature –cavaa. Hyvää tämäkin, perinteisellä samppanjametodilla tuotettu, lähes kolme vuotta pulloissa kypsytetty ja vailla lisättyä sokeria (brut nature) oleva kuplajuoma.

Maininnan ansaitsee myös possun kanssa nauttimani sisilialainen luomupunkku Tenuta delle Terre Nere Etna Rosso, jonka rypäleet tulevat tulivuori Etnan vulkaanisilta pohjoisrinteiltä. Ruoan kanssa aivan mainiota!

Vatsat olivat jo umpitäynnä, mutta kyllä yksi jälkkäri aina mukaan mahtuu.

Tavallisesti tilaisin loppuun jotain täyteläisen suklaista, mutta nyt halusin tuhdin suklaisen sijaan raikasta. Ystävällinen tarjoilijamme, Sirli, suositteli kuivattua munankeltuaista kirsikkakerma- ja jogurttisorbetilla. Kuulosti sopivan eksoottiselta, joten sitä sitten. Kylmästä kivikiposta tarjoiltuna oli juuri sopiva annos päättää tunnelmallinen ateriointi Leibissä!

Seuralainen valitsi suolaisemman jälkkärivaihtoehdon eli paikallisten pientuottajien käsintehdyistä juustoista kootun juustolautasen. Harmikseni en nyt enää muista, mitä juustoja ”lautasella” oli, mutta nätisti oli juustot esille laitettu. Kuulemma hyviäkin olivat =)

Loppuun saimme vielä yllärin keittiöstä. Tai baarista pikemminkin, kun lasiin laitettiin kotitekoista ”puolukkalikööriä”.

Odotin jotain makeaa. ..Makeat liköörit, sen enempää kuin jälkkäriviinitkään (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ;)) eivät oikein ole mun juttu, joten ”puolukkalikööri” olikin vahvasti puolukkaisena iloinen yllätys!

Suosittelen maistamaan tätä tai muita Leibin itse tehtyjä ”likööreitä”. Listalta löytyy puolukan lisäksi ainakin aronia- ja pihlajanmarjaiset vaihtoehdot.

Ennen lähtöä kohti Telliskiveä ja illan Jazzkaar -konserttia kipaisin vielä nopsaan omatoimisesti tutustumassa ravintolan muihin kerroksiin.

Sisääntulokerroksen pääsalin lisäksi Leibistä löytyy vielä pari alempaa kerrosta ruokailutiloineen. Keskikerroksessa katettiin pöytää, joten oletan sen toimivan yksityisempänä, kabinetti -tyylisenä tilana.

Alimmassa kerroksessa, tukevasti maan alla sijaitsi mielenkiintoiselta tuntunut pieni ruokailutila, joka oli tunnelmaltaan ehkä astetta pääsalia rennompi. Tässä vaiheessa ravintola alkoi jo olla tupaten täynnä, joten en tohdinnut mennä sen enempää tuohon pienehköön tilaan kameroineni heilumaan. Mutta siis tällainenkin vaihtoehto Leibistä löytyy!

Kuten aiemmasta tekstistä varmasti selväksi kävi, niin Umami oli mun paikka ja ihastuin siihen kovasti. Mutta Leib on oikein hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa pientä automatkaa vaan haluaa nauttia perinteikkäämmästä ruoasta keskustassa. Hyvää ruokaa, rentoa tunnelmaa ja aivan loistavaa palvelua!

Kiitos vielä isännillemme ja tarjoilijallemme Sirlille, joka jaksoi kiireenkin keskellä vastailla loputtomiin kysymyksiin =)

Yhteistyössä ravintola Leib Resto ja Aed sekä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Unkarilainen tomaatti-paprikapata tulisella tuoremakkaralla

Makkaraa pataan! Ei ihan mitä tahansa makkaraa vaan Feri`s Sausagen tulista, unkarilaiseen tapaan paprikalla maustettua raakamakkaraa. Joka on muuten valittu muutama vuosi sitten ”Stadin parhaaksi makkaraksi”.

Eikä suotta. Nyt alkaa tuoremakkara olla sellaisessa kondiksessa, jollaisena minä sen mieluiten nautin; tuhdisti lihaisana, ohuessa luonnonkuoressa ja koossa ”ei-mikään-nakkimakkara”.

Eikä mausteissakaan ole säästelty. Tuli nimittäin samaan syssyyn hankittua myös Feri`sin salsicciaa, joka oli kaikessa fenkoliinisuudessaan ja valkosipulisuudessaan italialaisittain viinirypäleiden kera valmistettuna aivan mainiota.

Ainoa harmitus liittyi makkaroiden saantiin. Olin tilannut makkarat alunperin munien mukana Vaahteramäen MunaEgsspressistä. Sieltähän ne tulivatkin, mutta pakasteena. Tuoremakkarat toimitetaan yleensä nimensä mukaisesti tuoreena, ei pakastemakkaroina. Ellei asiasta ole erikseen mainittu. Tämä vaan oli Vaahteramäen väeltä unohtunut sekä tuotetietojen kohdalta, että tilauslomakkeesta.

Noh, ei siinä muuta kuin tilannetta korjaamaan ja reklamaatiota Vaahteramäelle laatimaan. Menipä siinä samassa meilikopio tiedoksi myös Feri`sille, josta Feri jo puolen tunnin kuluttua soitteli selvittääkseen tilannetta. Vaahteramäestäkin sain vastauksen, jossa tarjottiin hyvitykseksi kahdeksan euron edestä maistuvia Friida -munia. Se ei vaan nyt valitettavasti emännälle sopinut, koska halusin sitä, mitä olin tilannut tai pakastemakkaroihin pistämäni 22 egeä takaisin taskuuni.

Harvoin jaksan julkisesti avautua, mutta nyt pari vinkkiä Vaahteramäkeen

  1. Myönnä virheesi ja pahoittele tapahtunutta. (Tämä kohta toteutui moitteettomasti ja myös tuotetiedot korjattiin pikaisesti tilaussivustolle.)
  2. Pyri korjaamaan asia mahdollisimman nopeasti aiheuttamatta asiakkaalle ja/tai alihankkijalle ylimääräisiä kuluja ja/tai vaivaa.
  3. Älä jankkaa, kuinka asiakas olisi voinut tai kuinka asiakkaan olisi pitänyt toimia toisin vaan hoida homma kuntoon ilman turhaa meilivaihtoa.

En alunperin halunnut tästä julkista draamailua, joten esim. facebookin sijaan kontaktoin aiheesta privaatisti sähköpostitse. Miksi nyt jupisen tässä tapahtuneesta? Siksi, että muut asiakkaat osaavat varautua vastaavaan?

Höpö höpö. Kerron siksi, että mua ottaa päähän! Mua kiukuttaa toimintatapa, jossa vastuun kantamisen sijaan livahdetaan kuin koira veräjästä, ja annetaan muiden käyttää aikaa ja vaivaa oman virheen korjaamiseen.

Sanotaan, ettei valittaminen mitään auta. Ei auta, ei, mutta helpottaa hetkeksi ;)

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tuoreet raakamakkarat pannulla. Kiitos Ferin, joka itseni lisäksi auliisti otti Vaahteramäen duunit hoidettavaksi ja tarjosi vaihtomakkarat Feri`sin myymälästä Helsingistä noudettuna. Niin sitten mentiin pakastemakkarat kassissa maalta kaupunkiin, poimittiin nämä herkulliset makkarat mukaan ja heitettiin pataan kera paprikan ja tomaatin.

Unkarilainen Lecso on ehkä lämmittävänä syys- tai talviruokana parasta, mutta maittoi mainiosti myös kuluvan kevään viileillä keleillä. Oikein passelia arkiruokaa, joka ei mausteisten makkaroiden myötä kaivannut mausteeksi muuta kuin hieman savuista paprikajauhetta. Ja vähän hunajaa ;)

TOMAATTI-PAPRIKAPATA TULISELLA RAAKAMAKKARALLA

4 annosta

  • 1 pkt (~500 g) tulista unkarilaista tuoremakkaraa (tai muuta lihaisaa makkaraa)
  • ~½ pkt pekonia
  • 2 sipulia siivutettuna
  • 3-4 vihreää ja punaista paprikaa suikaloituna
  • 3 isoa, kypsää tomaattia paloiteltuna
  • 1 – 1½ prk tomaattimurskaa
  • 3-4 valkosipulinkynttä murskattuna
  • 1 tl hunajaa
  • 1 laakerinlehti
  • 1-2 tl savupaprikajauhetta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Paista makkaroihin mukava paistopinta voissa tai pekoninrasvassa. Siirrä sivuun ja paloittele myöhemmässä vaiheessa.
  2. Suikaloi pekoni. Paista kasarissa tai padassa niin, että rasva irtoaa. Lisää siivutettu sipuli. Laske lämpöä ja kuullota noin viitisen minuuttia.
  3. Lisää pataan tai kasariin muut ainekset paitsi makkara ( + suola ja pippuri). Anna hautua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin puolisen tuntia. Lisää tarvittaessa vähän vettä.
  4. Paloittele esipaistetut makkarat. Lisää muiden ainesten joukkoon ja jatka hauduttamista, kunnes makkarat ovat kypsiä (~20 minuuttia).
  5. Tarkista maku. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
  6. Tarjoile esim. riisin ja tuoreen persiljan kera.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Ravintola Umami tarjoilee huippuruokaa Tallinnan Huvikummussa

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun.
Arvaas oikun eikun, MISSÄ oon, joko arvaat sen?

No tuolla kävin! >>>

Muistoissa takaisin Tallinnaan. Aloittelen ravintolakierroksen Tallinnan Huvikummusta eli aivan mainiosta, hieman keskustan ulkopuolella, Mustamäen alueella sijaitsevasta ravintola Umamista.

Vierailimme Tallinnan reissulla Visit Tallinnin vinkistä kolmessa hyvin erilaisessa ravintolassa. Kaikissa tarjoiltiin oikein hyvää ja laadukasta ruokaa, mutta kyllä Umami sykähdytti emäntää eniten.

Asia on nimittäin niin, että kun menneen vuoden aikana olen nauttinut maistuvaa ruokaa monissa laadukkaissa ravintoloissa, niin huomio alkaa kiinnittyä yhä enenevissä määrin kokonaisvaltaiseen kokemukseen. Pelkkä hyvä ruoka ei enää sävähdytä samalla tavalla kuin aiemmin. Tunnekokemus säväyttää.

Paikka jää mieleen kun se menee tunteisiin. Siinä Umami onnistui. Ehkä paremmin kuin mikään muu ravintola aiemmin. Mieleeni palautuivat yht`äkkiä yllättäen muistot lapsuudesta ja aloin tapailemaan tunnetun lastenlaulun sanoja – ”Här kommer Pippi Långstrump, tjolahopp tjolahej tjolahoppsansa….”

En tiedä, kuinka tuttu tuo hulvaton, pisamanaamainen tyttö nykypäivän lapsille ja nuorille on, mutta mulle hän on ollut äärimmäisen tärkeä. Ehkä jopa jonkinlaisen itsenäisyyden perikuva. Peppi -kirjoja tuli aikanaan luettua useampaan otteeseen, ensin vanhempien toimesta ja myöhemmin itse. Taitavat olla tallessa vieläkin. Televisiostakin seurasin Pepin ruotsinkielisiä seikkailuja. Mahtimimmi!

Niin se vaan maailman vahvin tyttö oransseine saparoineen putkahti emännän mieleen jo ensi askeleilla Umamin omenapuiden täyttämässä puutarhassa. Vaikka puutarha ei tähän aikaan vuodesta ollut vielä kaikkein kauneimmillaan, niin ei se mielikuvaa latistanut. Pystyin sieluni silmin näkemään vanhat puut niin keväisessä kukkaloistossaan kuin vehreinä keskellä kesää ja pulleina loppukesän hedelmäsadosta.

Umamin facebook -sivuilta lainaamani kuva kiteyttää ravintolamiljöön tunnelman paremmin kuin hyvin. Umamissa viihtyvät kaikki kissaa myöden. Vain Pepin saparot puuttuvat ;)

Huvikumpumaista tunnelmaa tuota omintakeista ravintola-aluetta puutarhasta käsin tutkiskellessa vahvisti 1930-luvulla rakennettu, monimuotoinen, vaalea puutalo. Kulmatorneineen kaikkineen.

Puhumattakaan lapsenmielisistä maalauksista, jotka tervehtivät tulijaa paitsi puutarhassa, niin myös tonttia ympäröivissä aidoissa. Jo autosta aitapiirrokset bongatessani syntyi aavistus jostain ainutlaatuisesta.

Huvikumpumainen tunnelma ei suinkaan päättynyt puutarhaan. Päinvastoin. Se vahvistui entisestään ravintolaksi muuntautuneen talovanhuksen sisätiloja kolutessa.

Jos puutarhassa saattoi odottaa Pepin täplikkään hevosen seisovan kulman takana, niin sisällä ajattelin vähintäänkin ”Herra Tossavaisen” hypähtävän esiin hetkenä minä hyvänsä.

Ravintola toimii kahdessa kerroksessa, useassa, tunnelmaltaan erilaisessa huonetilassa. Seiniä koristavat värikkäät taulut. Huoneista löytyy niin kaunista kaakeliuunia kuin hillitympää, puuverhoiltua seinääkin.

Lapsiakaan ei ole unohdettu. He perheineen voivat ruokailla ja leikkiä muiden muksujen mukana lasten tarpeet niin huonekaluissa kuin pirteissä seinämaalauksissa ja leikkivälineissä huomioivassa yläkerran huoneessa. Josta löytyy muuten aivan upea ikkunaerkkeri!

Erilaisen tunnelman omaavista huoneista voi kivasti valita sen mieluisimman istumapaikan tilanteen ja vallitsevan mielentilan mukaan. Umamista löytyy myös kabinetti ryhmille ja yksityisemmästä ruokailuelämyksestä nauttiville.

Sisustuksen pitkälti skandinaavista vintagea edustavat huonekalut toivat myöskin mieleeni lapsuusvuodet, rentoa, jopa kodinomaista tunnelmaa luoden. Tässä piilee yksi Umamin viehätys – vähemmän fiinissä ympäristössä on helppo tuntea olonsa kotoisaksi ja rentoutua.

Klikkaa isommaksi!

No mutta, syömäänhän tänne oli tultu! Millaista vatsantäytettä Umami nälkäisille ja janoisille tarjoaa?

Suomalaisittain ajatellen Umamin annokset ovat kohtuuhintaisia. Jos pelkkää listaa vilkuilee. Kun annoksen saa eteensä, ymmärtää kuitenkin hyvin pian, että hinta-laatusuhde on Umamissa enemmän kuin kohdallaan.

Täytyy myöntää, että kertakaikkisen upeasta kattauksesta huolimatta syöminen meinasi jäädä emännällä sivuosaan. Saimme nimittäin ruokailuseuraksi toisen miehistä Umamin takaa eli Kristjan Peäsken, menestyksekkään sommelierin ja myös herran toisen tallinnalaisen ravintolan, Leib Resto & Aedin taustalta. Kristjanin kanssa molempien ravintoloiden ytimessä pyörii myös keittiömestari Janno Lepik, jonka osa oli tällä kertaa keittiössä valmistamassa meille mahtavia maisteluannoksia Umamin listalta.

Saimme maistaa Umamin tarjontaa laajasti, useammasta, tavanomaista pienemmästä annoksesta koostuvan maistelumenuun muodossa. Kuvien annoskoot eivät siis vastaa tavallisesti listalta tilattuja annoksia.

Tällainen useasta eri annoksesta koottu maistelumenu on kyllä kattaus mun mieleen. Viime aikoina olenkin toteuttanut samaa omaehtoisesti muissakin ravintoloissa tilaamalla useamman, usein pääruokaa paremmaksi osoittautuneen alkuruoan kaverin kanssa jaettavaksi. Vinkiksi vaan muillekin. Toimii, vaikka tarjolla ei varsinaista maistelumenuta olisikaan.

Kysyin Kristjanilta heidän ravintoloidensa ruokafilosofiasta. Kuten ihailtavan monet laadukkaat ravintolat, niin myös Umami ja Leib luottavat puhtaisiin raaka-aineisiin sekä kausi- ja lähiruokaan. Sinänsä mitään raaka-ainerajoitteista filosofiaa ei annosten takaa löydy. Erikoisruokavaliot luonnollisesti huomioidaan pyydettäessä.

Olen maininnut asiasta aiemminkin, mutta kannattaa jo varausta tehdessä mainita mahdolliset ruokarajoitteet, jotta keittiö osaa varautua esim. raaka-ainehankintojen osalta ennakkoon. Näin saa varmasti eteensä maistuvamman annoksen kuin vasta tilatessa asiasta mainitessa.

Jos Leibissä linja on perinteisempää Viron ruokakulttuuria ja lähiruokatuottajia kunnioittavaa, niin Umamissa on keittiönkin lupa hullutella ja toteuttaa itseään vapaammin. Inspiraatiota ammennetaan myös mailta vierahilta ja tarjolla on näin jännittävämpiä yhdistelmiä ripauksella leikkisyyttä.

Alkuun saimme eteemme visuaalisestikin aivan upean annoksen Umami Fur Coatin, joka viitannee venäläisen keittiön kerrossalaattiin. Annos sisälsi katkarapuja, vihanneksia, majoneesia ja silakanmätiä, jota itse maistoin ensimmäistä kertaa. Kyytipoikana linssikräkkeri, joka sekin oli jotain uutta. Niin herkullinen ja raikkaan merellisen annos!

Lasiini sain itselleni jo tuttua kuohujuomaa, mutta huomio kiinnittyi samppanjan sijaan Kristjanin heleän keltaiseen juomaan ja olutmaiseen pulloon lasin vieressä.

Kun selvisi, että lasissa oli tuttua terveysjuomaa, kombuchaa, pyysin saada maistaa sitä. Voi elämä, kuinka hyvää kurkumalla maustettu ja riittävän ”kuivaksi” käytetty kombucha olikaan! Kyseessä on paikallista tuotantoa oleva mjuk -kombucha, jota lopulta ostin Tellismäen Sipistä jokusen pullon tuliaisiksikin.

Mainiota ihan sellaisenaan, mutta Kristjan vinkkasi myös hyväksi ruokajuomaksi, jos ei halua lasiin alkoholia, mutta kuitenkin omalla tavallaan ”viinimäistä” ja maultaan intensiivisempää juomaa.

En enää muista, missä järjestyksessä loput annokset eteeni ilmestyivät huomion ollessa keskustelussa ja lopulta myös kellossa, joka tikitti armotonta vauhtia eteenpäin. Ehkä järjestyksellä ei ole niin väliäkään.

Myös tämä gratinoitu vuohenjuustoannos oli herkkua. Paistettu vuohenjuusto tuntui itsestäni hieman varmalta valinnalta, mutta annoksen juju piilikin pinaatinlehtien päälle pinotuissa kapris-rusinasalsassa, paahdetuissa siemenissä ja eritoten greipissä. Miten yllättävä ja mielenkiintoinen yhdistelmä!

Kristjan on paitsi ravintoloitsija, niin myös arvostettu ja menestynyt sommelier. Ja se näkyy. Sekä Leibin, että Umamin juomalistoilla. Tarjolla on paitsi kurkuma-kombuchaa, niin myös laaja kattaus kotimaisia ja ulkomaisia pienpanimo-oluita, joista osa myös heidän omaa tuotantoaan.

Oluesta en henkilökohtaisesti välitä, enkä mitään tiedä, mutta reilun vuoden kestänyt #matkaviinimaailmaan on jo kerryttänyt jonkin verran viinituntemusta. Olikin aivan mahtavaa päästä maistamaan ensimmäistä kertaa käsitteenä viime syksyn viinitilavierailulla tutuksi tullutta amforaviiniä.

Amforaviinejä luonnehditaan alkuviinien tapaan makumaailmaltaan usein haastaviksi, mutta Loraxelin biodynaamisesti viljelty, amforassa valmistettu viini oli kyllä kaikkea muuta kuin haastavaa. Ihanan raikasta ja aivan mainio happojen ja hedelmäisyyden tasapaino. Kannattaa maistaa, jos jossain vastaan tulee. Umamista ainakin ja mahdollisesti myös Leibistä saa ;)

Seuraavaksi nenän edessä kylmäsavustettua lohta kera uunipurjon ja Hollandaise -kastikkeen.

Jostain syystä tämä annos jäi maullisesti vähiten mieleeni. En nyt enää kirveelläkään muista, oliko keskittyminen keskustelussa vai totesimmeko juuri tässä vaiheessa, että kyyti takaisin keskustaan lähtee 10 minuutin päästä ja pikkasen olisi jo kiire. Ehkä syy löytyy tutuista mauista?

Rajallinen aika olikin ainoa asia, joka jäi Umamissa harmittamaan. Aika nopsaan tuli todettua, että tänne täytyy tulla takaisin. Kiireetön sunnuntaibrunssi  omenapuiden katveessa houkuttelee kovasti. Niin tekevät myös elokuun vielä lämpimät, mutta jo pimenevät illat.

Sitten vuorossa oli jokaisen lihansyöjän unelma – Boeuf ala Tartare eli Liivimaan niittylihasta valmistettu lihatartar. Kylkiäisenä pala paahdettua leipää ja niin hyvää piparjuurimajoneesia. Jonka tosin itse tulkitsin alkuun sinappimajoneesiksi. Hups!

Aika monta lihatartaria olen poskeeni pistänyt, mutta tällä kertaa vuorossa oli voimakkaan, jopa tulisen mausteisuuden vuoksi jotain ihan uutta. Herkullista! Vahva suositus mausteisen lihan ystäville.

Tässä vaiheessa vatsa alkoi jo ilmoitella rajallisesta vetoisuudesta. Se unohtui kuitenkin silmänräpäyksessä kun ensimmäinen haarukallinen silakanmädillä, rucolalla ja äyriäiskastikkeella täydennetystä mustekala-selleriannoksesta päätyi suuhun.

Annoksia on erilaisuuden vuoksi vaikea pistää paremmuusjärjestykseen, mutta kyllä emäntä oikein mielellään ottaisi uusinnan mustekalasta. Tai pihvitartarista… tai Fur Coat -salaattista =D

Umamista jännittävän tekee paitsi kaikki jo aiemmin mainitsemani seikat, niin myös ristiriitaisuus, joka vallitsee miljöön ja ruoka-annosten välillä. Jos en olisi etukäteen ottanut hieman selvää, niin enpä olisi kuuna päivänä osannut odottaa tällaisia huippugourmet -tasoisia annoksia. Ehkä enemmänkin jotain peppimäistä; leipää, juustoa ja voita, kinkkua ja kylmää paistia, pannukakkua ja piparkakkuja ;)

Iso kiitos intohimoisesti ruokarakkautta jakaville, ystävällisille isännillemme hyvistä keskusteluista, tasokkaasta ja niin herkullisesta ruoasta sekä ennen kaikkea upeasta, mieliinpainuvasta kokemuksesta. You guys ROCK! Big time!

Tartu torveen, rumpuun, tule luokseni Huvikumpuun!
Pannaan hyrskyn myrskyn, sulahei ja hopsansaa.

Lopuksi haluan haastaa jokaisen vähänkin hyvästä ruoasta kiinnostuneen, Tallinnaan matkaavan suomalaisen nappaamaan kyydin legendaariselle Mustamäen alueelle ja visiteeraamaan tässä ainutlaatuisessa, välittömän tunnelman omaavassa huippuravintolassa!

Perille pääsee keskustasta parissakymmenessä minuutissa edullisimmin bussilla no 16 (pysäkeiltä Estonia tai vabaduse väljak, päätepysäkkinä Kadaka Selver) eikä vartin taksimatkakaan paljoa kustanna. Lähtöpaikasta riippuen ~7-9 € suuntaansa.

Ihan hirvittävän mielelläni kuulisin myös muiden Umami -kokemuksista ja tunnelmista. Jos Umamin käyneitä ja kokemuksensa jakaneita riittää, niin saatanpa kesän keskellä arpoa jotain kivaa kaikkien tähän postaukseen kommenttinsa jättäneiden kesken. Mene, koe, NAUTI ja KERRO!

Yhteistyössä ravintola Umami ja Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Keväinen parsa-tuorehernekeitto

Parsakausi on parhaimmillaan! Ainakin ulkomaisen parsan paras aika lienee menoillaan. Kotimaista ei ole vielä tullut vastaan, ja hieman harmittaa, että keväinen parsainnostus pääsee yleensä jo hieman laantumaan ennen kuin ”oman maan” kasvatit kerkiävät kauppoihin.

Olen ainakin itse ehtinyt nauttia parsatangoista jo ihan kiitettävästi ja monessa eri muodossa. Sitä on paistettu, keitetty, pistetty salaattiin ja jokunen viikko sitten lykkäsin myös puntin keittoon kera pakasteherneiden.

Aivan mainio yhdistelmä! Ja niin nätin väristäkin vielä. Joukkoon sopi mukavasti myös Virkistävän vihreästä salaatista tähteeksi jääneet broccolinin varret. Satoi tai paistoi, kyllä kevät on ihanaa aikaa!

Jälleen siis yksi hyvä, helppo ja NOPEA soppa, jota sopii pistää yhtälailla arkipöytään kuin tarjota alkukeittona juhlavammissakin tilaisuuksissa. Me likes!

Ja mikä parasta, niin kerrasta syntyy useampikin soppalautanen, joka ei ole lämmityksestä moksiskaan. Joskin väri on kaunein tuoreena ja kyllä tämä keitto silloin mun mielestä parhaimmalta myös maistuu. Monet keitot kun vaan paranevat vanhetessaan.

PAKASTEHERNEILLÄ TÄYDENNETTY PARSAKEITTO

3-4 annosta

  • kookosöljyä tai voita kuullottamiseen
  • 1-2 shalottisipulia silputtuna
  • 5 dl kana- tai kasvislientä (Puljonki)
  • 1 puntti tuoretta parsaa pilkottuna
  • 250 – 300 g pakasteherneitä
  • (~100 g broccolinin varsia pilkottuna)
  • ½ – 1 dl kookos- tai kuohukermaa
  • ~2 rkl sitruunamehua
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
  • tarjoiluun parsanuppuja, siemensekoitusta ja silmusalaattia
  1. Kuullota shalottisipulia kookosöljyssä, kattilassa ~5 minuuttia.
  2. Lisää liemi. Kiehauta.
  3. Lisää pilkottu parsa (+ mahdolliset parsakaalinvarret) ja herneet. Kiehauta ja anna kiehua 3-5 minuuttia. Poimi muutaman minuutin jälkeen kattilasta muutamia parsanuppuja koristeeksi. Huuhtele kylmässä vedessä ja jätä odottamaan tarjoilua.
  4. Kaada keitetyt kasvikset liemineen tehosekoittimeen. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Paseeraa valmis keitto vielä tarvittaessa siivilän läpi ja siirrä takaisin kattilaan. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurirouheella. Kiehauta.
  5. Tarjoile kera parsanuppujen, siemensekoituksen sekä silmusalaatin.

Koristelut eivät luonnollisestikaan ole mikään välttämättömyys, mutta nättiä soppaa on aina mukava lusikoida. Saavatpa samalla myös hampaat vähän töitä ja kehokin tykkää hieman monipuolisemmasta kattauksesta.

Pistäkäähän testaten, kuinka herne ja parsa yhteen passaavat!

Palaute on myös aina positiivinen juttu, joten saa oikein mielellään tulla kertomaan miltä keväinen keitto maistui. Saa kertoa myös, jos ei maistunut ;)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Mitä tapahtui Tallinnassa, ei jää Tallinnaan

Emäntä piti näköjään pienen spring breakin. Kävi tsekkailemassa mitä etelänaapuriin kuuluu, vietti vappua kera 15 litran samppanjapullon ja ehti vielä eilen täyttää vuosiakin. Kauheasti ei ole kerinnyt kokkailemaan, mutta vieraissa pöydissä on viihdytty senkin edestä ja juttua riittää. Eiköhän aloitella Tallinnasta.

Toiset käyvät Tallinnassa kerran viikossa, minä kerran 15 vuodessa. Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä niin tarjoili Tallinna kaikenlaista inspiroivaa. Reilussa 30 tunnissa ehtii nähdä paljon, mutta ei riittävästi.

Ruokamatkallehan lahden toiselle puolen ensisijaisesti lähdettiin. Ja sitä sieltä todella saatiin. Mutta mahtuipa reissuun paljon muutakin, kun Visit Tallinn -matkailupalvelun ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta astui mukaan kuvioihin. Hyödyntäkää ihmeessä tätä aivan loistavaa palvelua! Sieltä irtoaa vinkkiä muuhunkin kuin karttoihin ja kaupunkikierroksiin. Selvällä suomenkielellä.

Materiaalia matkalta kertyi aivan mahdottoman paljon. Ajattelin nyt aloitella jonkinlaisesta yleiskuvaa maalailevasta matkakertomuksesta ja palailla ravintolatarjontaan kattavammin omissa artikkeleissa.

Matkat taittuivat parissa tunnissa Länsiterminaalin uutuuttaan hohtavasta, sujuvasti toimivasta T2 -terminaalista. Ihanan avaraa ja selkeää!

Menomatka sujui mukavan rennoissa merkeissä aamiaista nautiskellessa, paattiin ja ostosmahdollisuuksiin tutustuessa. Tulomatka olikin sitten aivan eri juttu ja toi helposti matkapahoinvoinnista kärsivälle emännälle hieman haastetta. Koska miltei toukokuu, kevätmyrsky ja lunta vaakatasossa. Nice…

Saapuessamme Tallinnaan ilma oli vielä viileähkö, mutta aurinko alkoi jo lämmittää sumuverhon takaa. Majoituimme uudehkoon, kolme vuotta sitten avattuun design- ja tarinahotelli Solo Sokos Hotel EstoriaanHotelli sijaitsee aivan mainiolla paikalla uuden ja vanhan kaupungin taitekohdassa, Viru -kauppakeskuksen yhteydessä. Mukava ja rauhallinen majapaikka täynnä kaikenlaista kivaa detskua, esim. nuo ovien ja ikkunoiden tekstit, jotka eivät ole kuvamuokkauksen tulosta.

Matka sisälsi paljon erilaista ohjelmaa ja oli tällä kertaa melko tiukasti aikataulutettu. Hotellilla ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin unilla ja aamiaisella. Mutta sitä varten hotellit kai ovat, vaikka nekin tarjoavat nykyään paljon erilaisia aktiviteetteja ja muuta viihdykettä.

Heitimme vain kamat pikaisesti huoneeseen ja suuntasimme samantien muutamaksi tunniksi nauttimaan vanhakaupungin tunnelmasta ja aurinkoisista näkymistä.

Kaupungin kaduilla on mukava käyskennellä, mutta halusin ehdottomasti katsomaan kaupunkia kauempaa. Se onnistuu helposti useilta eri näköalapaikoilta, joilta saa myös kivasti tallennettua koko vanhakaupungin punaisine kattoineen ja lukuisine torneineen kameran tai puhelimen muistikortille.

Tosiaan ne tornit. Niitä Tallinnassa riittää. Muurilla ja muurien sisäpuolella. Itselläni on jokin kumma fiksaatio torneihin, joten niitä tallentui matka-albumiin lähes tuhannen kuvan joukkoon ihan kiitettävä määrä.

Aurinkoisesta kevätsäästä nauttii näin talven jälkeen mieluiten ulkosalla. Etenkin kun sääennuste lupaili seuraavalle päivälle tuulista sadekeliä.

Matkalla näköalatasanteille piipahdimme kuitenkin pikaisesti Glorian tunnelmallisessa viinikellarissa, jossa avulias nuori herra kuljetti läpi toinen toistaan upeampien kellarihuoneiden.

Ehkä yksi romanttisimmista ravintoloista ikinä! Jonne ei tällä kertaa kuitenkaan ollut aikaa jäädä nauttimaan hämyisestä, menneiden vuosisatojen tunnelmasta hyvän ruoan ja juoman kera sen enempää.

Ensimmäinen virallinen vierailukohde oli kaupungin ulkopuolella, Mustamäen alueella sijaitseva ravintola Umami, jonne olimme sopineet tapaamisen tunnetun sommelierin ja ravintoloitsijan Kristjan Peäsken kanssa.

Palaan Umamiin omassa artikkelissa, mutta sanottakoon jo nyt sen verran, että jos erinomainen ja edullinen ruoka (juomineen) rennossa ympäristössä ovat sun juttu, niin mars matka Umamiin!

Umami oli ehdottomasti matkamme kohokohta. Eikä vähiten ystävällisen ja inspiroivan isäntämme johdosta.

Nautimme Umamissa kattavan maistelumenuun, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin, vanhakaupungin kupeessa sijaitsevaan Kristjanin ja keittiömestari Janno Lepikin toiseen ravintolaan, Leib resto ja aediin. Leibissä jatkoimme illallisen nauttimista edelleen rennossa, mutta hyvin erilaisessa tunnelmassa.

Myös muut suomalaiset ovat selvästikin löytäneet Leibin ja siellä tulikin jaettua kokemuksia muutaman muun suomalaispariskunnan kanssa. Palaan myös Leibiin myöhemmin kera annoskuvien ja tarkempien tarinoiden.

Leibistä astuimmekin ulos jo pimenevään Tallinnan iltaan ja nappasimme taksin kohti kulturellia Telliskiven luovaa aluetta.

Taksimatkailu on Tallinnassa edullista ja suomikin kuskeilta taittuu, joten liikkuminen kaupunginosasta toiseen käy helposti ja nopeasti taksilla.

Telliskivessä meitä odotti vanhoihin teollisuusrakennuksiin tapahtuma-areenaksi kunnostettu Punane Maja sekä sen kyljessä sijaitseva ja varsinainen vierailukohde, teatterirakennus Vaba Lava.

Upeasti uuteen käyttöön valjastettuja rakennuksia! Kuten koko muukin Telliskiven kompakti, luovaan toimintaan keskittyvä alue ravintoloineen ja kahviloineen. Kesällä paikka varmasti kukkii kauniisti vilkkaan toiminnan laajetessa sisätiloista pihoille ja pientareille.

Emme varsinaisesti suunnanneet tsekkailemaan alueen rakennuksia, vaikka ne aina vanhan arkkitehdin huomion saavatkin. Tallinnassa oli nimittäin menossa Jazzkaar -tapahtuma ja illan pimetessä lavalle nousi nigerialais-amerikkalainen artisti Iyeoka Okoawo, jonka keikan kävimme katsomassa.

Itselleni aiemmin tuntemattoman, upeaäänisen, tumman laulajattaren esiintyminen valoefekteineen säväytti. Etenkin kappale Baba oli livenä komeaa kuultavaa.

Toinen päivä alkoi tietysti hotelliaamiaisella. Estoriassa oli kattava aamiaisvalikoima, mukana myös kivasti terveellisempiä vaihtoehtoja ja ihanan rauhallinen ravintolasali. Tuli vaan edellispäivänä tankattua herkullista ruokaa sen verran huolella, että aamiainen jäi vähän tyngäksi. Luomupuuro voisilmällä ja maustamaton jogurtti mysli-, siemen- ja marjalisukkeilla kuitenkin maistui. Parasta juuri sillä hetkellä taisi kuitenkin olla mm. tomaattia ja varsiselleriä sisältävä vihannesmehu ;)

Aamiaiselta matka jatkui pienen happihyppelyn merkeissä Tallinnan kahvifestareille kohti Kultuurikatelia. Tuuli oli viedä tukan päästä, mutta ehdimme sentään perille juuri ennen kuin myöhemmin lumisateeksi muuttuneet vesipisarat alkoivat tipahdella hartioille.

Jos tilat Telliskivessä tekivät vaikutuksen, niin Kultuurikatelissa olin aivan äimänkäkenä. Jessus, mikä paikka!

Siinä meinasivat kahvit jäädä katsastamatta kun huomion varasti tämä uniikki tehdastila kattiloineen ja muine robusteine yksityiskohtineen. Melko vaikuttavaa. Paikan päällä kannattaa käydä jo ihan vaan katsastamassa tämä mielenkiintoinen tila.

Onnistuin häkellyksestä toivuttuani poimimaan myös muutamia mainioita kahvimakuja ja -papuja.

Telliskiven alueella sijaitsevan kahvipaahtimo The Brickin valikoimista löytyi mm. mielenkiintoista, guatemalalaista espressoa. Vahva suositus tuhdimman, aromikkaan kahvin ystäville. Plussaa myös yksinkertaisen kauniista kahvipaketeista, joista löytyi kivaa detskua mm. paketin sisällön alkuperästä.

Toinen kahvimessujen katseen- ja makuhermojen vangitsija oli Latvian Riiassa toimivan Rocket Bean Roasteryn etiopialainen Magic Pussy. Keskustelimme pitkään kuvassa esiintyvän hipsteri-herran kanssa ja hän taisi kuvailla espressoa sanalla ”juicy” ;D

Huomiota herättävä konsepti ja hieno, mutta ei kahvi edullisimmasta päästä. Vahvaa ja aromikasta vailla monelle kahville tunnusomaista kitkeryyttä, jota tosiaan voitanee myös mehukkaaksi kuvailla. Kannattaa maistaa, jos eteen tulee.

Kahvifestareilla sai maistaa myös teetä. Mieleeni jäi erityisesti tallinnalaisen Teawanin musta Bai Lu -tee, jonka luontaisesti hunajainen maku syntyy teepensaissa elävien ötököiden avulla. En ihan saanut kiinni siitä, kuinka ötökät saavat teen maistumaan makealta, mutta jotenkin toukat teelehtiin vaikuttavat.

Kun tujummat aamukahvit oli festareilla nautittu, niin olikin aika siirtyä aivan karmeassa säässä jo edellispäivältä tutulle Telliskiven alueelle. Syömään! Ja tutustumaan gluteenittomaan ravintola Kivi.Paper.Kääridiin.

Enemmän tästä kivasta ja jotenkin niin telliskivimäisestä tapahtumaravintolasta omassa artikkelissa.

Vatsa oli Kivi.Paper.Kääridin kookkaiden annosten jälkeen halkeamispisteessä, mutta kyllä jälkkäriksi aina yksi kolmen egen prosecco menee.

F-Hoonesta on kohuttu siellä ja täällä, joten pakkohan tämä nurkan takana sijaitseva ja suomalaisten keskuudessa ilmeisen suosittu ravintola oli tsekata.

Jälleen yksi upea ja persoonallinen tila, jonka tunnelmavalaistuksessa oli turvallista tarkkailla ikkunoiden toisella puolella myrskyävää myräkkää ja selvitellä, josko sitä samana päivänä vielä kotio pääsisi. Pääsi, vaikka pikkasen keinuttikin.

F-Hoone oli miltei tupaten täynnä ja toimi selvästikin jonkinlaisena julkisena olohuoneena. Siellä ihmiset söivät, joivat, vaihtoivat kuulumisia, istuskelivat ja ihmettelivät maailman menoa.

Kivipintojen akustiikka yhdistettynä korkeaan tilaan on hieman haastava. Puheenmelu olikin melkoinen, joten jos jotain rauhallista istuskelupaikkaa etsii, niin F-Hoone ei välttämättä tarjoa sellaisia puitteita. Sosiaalisempaan meininkiin kuitenkin nappipaikka ja aivan törkeän edullinen. Näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Kasvisruokailijoille myös oma lista.

Alkoi lähes puolentoista vuorokauden tutustuminen Tallinnaan olla ohitse, mutta vielä ehdimme Sip -olut- ja viinimyymälään poimimaan tuliaisiksi matkan varrella tutuksi tulleita juomia. Mukaan lähtivät aivan loistava Mjuk -kurkumakombucha sekä sampanjametodilla tuotettu Jaanihanson omenasiideri. Bongasinpa myymälästä myös suosikkiviinitaloni Pares Baltan rosè cavaa =)

Sellainen tiivis trippi Tallinnaan, joka rohkaisi paitsi palaamaan pikimmiten, niin myös tutustumaan laajemminkin kaupungin ja sen lähiympäristön monipuoliseen tarjontaan. Tallinna on monelle tuttu, mutta toivottavasti onnistuin tarjoamaan jotain uutta vinkkiä ja näkökulmaa seuraavalle reissulle.

Vielä on tarinaa Tallinnasta takataskussa. Etenkin PALJON herkullista ruokaa ja juomaa! Joten pysykäähän kaikki terveemmän ruoan ystävät ja muut kulinaristit kuulolla.

Lopuksi haluan vielä näin julkisestikin kiittää Visit Tallinnia ja etenkin avuliasta Mall Ojaa, jota ilman moni uusi kokemus olisi jäänyt kokematta. Kiitos, Mall! Olet huippu!

Yhteistyössä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Mehevät porkkanakakkuleivokset sitruunakuorrutteella – Gluteeniton vappuherkku!

Vappuna munkki on must! Mutta jos perinteinen munkkirinkilä ei maistu tai terveydelliset syyt estävät sellaisen nauttimisen, niin nyt olisi hieman terveempää vaihtoehtoa vappuun tai muihin kevään karkeloihin.

Nämä pähkinäiset porkkanakakkuleivokset syntyivät ex-tempore jo pääsiäisenä, kun piti keksiä jotain viemisiä vieraspöytään. Pohja on vanha tuttu kahden ja puolen vuoden takaa, ja meinasinkin jo jättää leivokset kokonaan julkaisematta. Viilasin kuitenkin kuorrutetta paremmin kevääseen sopivaksi ja ajattelin, josko näistä joku uskalias ammentaisi inspiraatiota omaan, terveempien herkkujen leikekirjaan.

Väsäsin kakkuset kiireellä, jolloin tietysti vähän kaikki menee pieleen. Juuri silloin kun EI pitäisi.

Ensinnäkin lähdin leipomaan muffinsseja, jotka klassisesti poltin päältä unohtaessani itseni puhelimeen ja muffinssit uuniin. Mitä tehdään kun homma menee reisille? Sovelletaan.

Leikkasin muffinsseista palaneet ”hatut” pois, jolloin ne näyttivät oikein kelvollisilta koristelua varten. Kun sitten pitkästä aikaa pistin porkkanakakkua suuhuni, niin totesin aika pikaseen, että on tavara sen verran tuhtia, ettei kukaan jaksa kokonaista muffinssia pupeltaa. Leikkasin muffinsseista vielä pohjat pois, halkaisin jäljelle jääneen osan kahtia ja totesin, että tästähän riittää nyt leivoksia isommallekin porukalle. Isompaa porukkaa ei kuitenkaan ollut, joten säästin ylimääräiset palaset ja sävelsin niistä oikein raikkaan ja maistuvan kerrosjälkkärin seuraavaan päivään (ohje tulossa!).

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja ihmiset tyytyväisiä. Emäntä mukaan lukien. Että näin. Ei se emännälläkään aina homma suju ja putkeen sujahda. Kuviakin on vain muutama kelvollinen, mutta eiköhän näistä jo ajatuksesta kiinni saa ja jyvälle pääse.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Italialaista tuoremakkaraa ja viinirypäleitä pannuun

Nyt jotain hyvää ja helppoa. Hieman erilaista ja sellaista, josta en ainakaan itse etukäteen tiennyt, että mitähän tästä sopasta tulee.

Tuli jotain äärettömän herkullista ja mielenkiintoista. Vaikka ei ehkä ihan heti uskoisi, niin hieman suolainen ja mausteinen tuoremakkara ja viinirypäleet passaavat paremmin kuin mainiosti yhteen!

Sain mukaani paketin luomua karitsan salsicciaa noutaesssani Reinin Lihan lihaleikkaamosta pääsiäispotkia. Yrityksen edustaja kertoi, että resepti on oma ja sen takana seisoo muistaakseni sardinialaiset sukujuuret omaava keittiömestari. Eli italialaisesta makkarasta voitanee puhua, vaikka valmistukseen onkin käytetty kotimaista karitsaa. Saa myös possuversiona.

Hienoa muuten, että salsicciaa saa jo! Suomestakin. Jopa valmiiksi pakattuna. Jokunen vuosi sitten tilanne oli toinen, ja etsiskelinkin tätä italialaista raakamakkaraa kaikkialta kera kissojen ja koirien. Raaka- tai tuoremakkara kun on mun mielestä se parempi vaihtoehto makkarannälkään. Laadukkaissa tuoremakkaroissa ei nimittäin ole muuta kuin täyttä lihaa, mausteita ja pätkä suolta kuorena.

Helpoimmalla olisin päässyt heittämällä makkarat vaan pannuun ja väsäämällä kaveriksi jonkun perussalaatin. Halusin kuitenkin hyödyntää laadukkaan makkaran jotenkin… italialaisemmin. Ei vaan ollut hajuakaan, jotta miten. Enkä internetin ihmemaailmassa ihan heti sen viisaammaksi tullut. Salsicciaa kun syödään näköjään Italiassakin usein ihan vaan sellaisenaan. Tai pasta- tai riisiruokien osana, joista kumpikaan ei nyt istunut emännän suunnitelmiin.

Kun vihdoin silmiini osui tämä jännittävältä kuulostanut makuparin, niin ohjeet olivat tietysti italiaksi. Käännöskone auttoi jonkin verran, mutta kyllähän homma tällä ”Ciao, bella bambina!” -kielitaidolla enemmän soveltamiseksi meni.

Mutta hyvin meni! Olen jälleen yhtä makukokemusta rikkaampi ja suosittelen kyllä muitakin kokeilemaan. Sopii yhtälailla arkisempaan ruoanlaittoon kuin juhlavampaankin pöytään. Vaikka vappuviikonloppuun!

SALSICCIA -TUOREMAKKARAA VIINIRYPÄLEILLÄ

2 annosta

  • 4-6 salsiccia -tuoremakkaraa (~450 g)
  • 150-200 g siemenettömiä luomuviinirypäleitä
  • 1 dl viinirypälemehua hauduttamiseen (käytin Raikastamon luomu karpalo-viinirypäle -pillimehua, mehun voi puristaa viinirypäleistä myös itse)
  • ~1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen (tai vaihtoehtoisesti 2-3 rkl balsamiviinietikkaa ja hieman enemmän rypälemehua)
  • maustamiseen tuoretta timjamia ja rouhittua mustapippuria
  • paistamiseen voita
  1. Paista tuoremakkaroita keskilämmöllä voissa käännellen säännöllisin väliajoin, kunnes makkaroiden pinta on ruskistunut (~10 min).
  2. Lisää valkoviini, rypälemehu ja viinirypäleet. Kiehauta, laske lämpöä ja jatka hauduttamista kunnes neste on lähes haihtunut. Sekoita välillä rypäleitä ja kääntele makkaroita.
  3. Mausta tuoreella timjamilla ja rouhitulla mustapippurilla.
  4. Tarjoile välittömästi tuoresalaatin tai ruusukaalinlehtisalaatin kera.

Tuhtien makkaroiden vastapainoksi lautaselle sopii tuore salaatti. Itse ihastuin pääsiäispöydän raikkaan rapsakkaan ruusukaalinlehtisalaattiin, jota onkin nyt syöty lisukkeena vähän sille ja tälle. Helppoa, hyvää ja keväisen vihreää!

Jos joku muukin muuten haluaa tutkia autenttisia italialaisia salsiccia-viinirypälereseptejä, niin hakusanojen Salsiccia con l`uva ja Salsiccia all`uva avulla löytyy ;)

Maukkaat karitsan luomu salsicciat tarjosi Reinin Liha.

facebook  |  instagram  |  pinterest  |  twitter  |  bloglovin  |  uutiskirje  |  verkkokauppa

Helppo graavisiika rosèpippurilla – Tuoreen kalan ystävälle!

Tässä reseptissä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Se on yksinkertainen ja helppo, eikä aineslistakaan ole pitkä. Mutta hyvää tämä on!

Yksinkertainen usein on. Hyvää ja herkullista. Pääosan esittäjänä on ja pysyy pitkin Suomenkin vesiä uiskenteleva, lohikalojen heimoon kuuluva, vaalealihainen siika. Eväkäs, jota olen kyllä nauttinut savustettuna ja paistettuna aiemminkin. Lähinnä ravintoloissa. Mutta olenpa joskus jonkun savustetun yksilön salaattiinkin perannut.

Ajattelin ensin, että mitäpä tätä ohjetta Paleokeittiöön pistämään. Netti on jo pullollaan samanlaisia. Muutin kuitenkin mieleni, koska ajattelin, että josko tästä olisi inspiraatioksi muillekin tuorakalakammoisille.

Kala ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen panostanut ja oppinut pitämään kotikalasta enemmän. Kaikki ”raa`oilta” tuntuneet, graavatut ja kylmäsavustetut kalathan ovat olleet aiemmin täysin nounou. Koska maistuvat kalalta ja rakenne tuntuu suussa inhalta. Mutta onneksi elämä menee eteenpäin ja emäntäkin kehittyy!

Tällä hetkellä tuorekäsitellyt kalat ovat suurinta herkkua, ja on vaikea käsittää, mistä olin kalakammoni kehittänyt. Tai ei oikeastaan. Jos kerran pistät suuhusi huonoa kalaa, niin ei sitä virhettä ihan heti mielellään toista.

Tuorekäsiteltyjen kalojen tulee ehdottomasti olla TUOREITA! Jos hyvää mielii. Eikä niitä parane käsittelyn jälkeenkään viikkotolkulla säilytellä.

Tuoreen kalan saatavuus ei aina ole ihan itsestään selvää. Harvalla on mahdollisuutta tai intoa enää pyytää kalaa muualta kuin sieltä, mistä muutkin ruoka-aineet tänä päivänä hankitaan. Perusmarketista. Valitettavan harvoin perusmarkettien ”tuoreet” tai ”valmiskalatkaan” ovat laadullisesti parhaassa terässä. Itse olen ainakin joutunut pettymään useammin kuin kerran. Tilanne lienee tosin markettikohtainen, mutta emäntä suuntaa tätä nykyä mieluummin suoraan kalakauppiaan pakeille kuin marketin kalatiskille.

Siikafileet sain mukaani noutaessani Four Seasons Fishiltä kuhaa mangoiseen kuhacevicheen. Siinä sitten pohdin, että mitähän näille tekisi kun oli kuhafileetkin kädessä. Ystävällinen kalakauppias ehdotti siian graavausta. Nieleskelin varmasti pariinkin kertaan, mutta lopulta totesin, että hyvä idea! Nyt testataan emännän keittiössä jotain uutta!

Kuhafileet menivät cevicheen noutoa seuraavana päivänä, mutta siika päätyi suolattavaksi jo samana iltana. ”Kypsyminen” vie 1-2 päivää, joten kun cevichet oli syöty, niin siika odottelikin jo mukavasti valmiina.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Raikas kevätsalaatti parsakaalilla, herneillä & sitruunakastikkeella (G, M opt.)

Mulla on uusi lempparisalaatti! Näin pääsiäisen jälkeen maistuu vähän kevyempi kattaus. Ja muutenkin alkaa keho kevään myötä kaivata jo enemmän tuoretta ja lisää VIHREÄÄ!

Vihreää ja monipuolisuuttahan ei tästä salaatista puutu. Mukaan uppoaa kivasti kaikenlaista kasvista ja yrttiä sulassa sovussa toistensa kanssa. On kurkkua ja parsakaalia, hernettä parissa eri muodossa. Vielä vähän silmusalaattia kaunistamassa annosta sekä avokadoa, siemeniä ja fetajuustoa lisäämässä salaatin ruokaisuutta.

Koko homman laittaa mukavasti yhteen vahvasti sitruunainen salaatinkastike, joka sellaisenaan tuntuu melko tujulta, mutta sulautuu siivosti salaatin sekaan.

Muistuttaisin vielä, että jos johonkin kannattaa keittiössä panostaa, niin laadukkaaseen oliiviöljyyn ja viinietikkaan. Näistä syntyy helposti maukas salaatinkastike. Toimivat salaatin kyytipoikina mainiosti ihan sellaisenaankin.

Vihreä kevätsalaatti syntyy kädenkäänteessä. Vaikka parsakaalit ja herneet pikaisesti kattilassa pehmiämässä käyvätkin. Toimii sellaisenaan vaikka lounassalaattina tai lisukkeena lihapalan kaverina.

Aivan mainio lisuke pikaisesti pannulla paistetulle karitsan ulkofileelle! Koska minttu! Herneet ja sitruuna. Tämä tuli testattua, vaikka muutoin olen nautiskellut salaatista pelkiltään.

Jos maitotuotteet ovat täysin nounou, niin vuohen-/lampaanmaitoisen fetajuuston voi hyvin jättää pois. Tuo kyllä kivasti suolaisuutta salaattiin ja tasapainottaa sillä tavoin mukavasti kokonaisuutta.

Yrttejä saa tosiaan pistää tähän salaattiin reilulla kädellä. Olen tainut puoli puskaa persiljaa ja minttua yhteen kulholliseen upottaa. Ja minttu ehdottomasti vahvana! Joko kotimaista ruukusta tai ulkolaista paketista.

VIRKISTÄVÄN VIHREÄ SALAATTI

2-4 annosta

  • 1 paketti broccolinia (tai pieni parsakaali tai puoli punttia vihreää parsaa)
  • 100 g pakasteherneitä
  • 100 g sokeriherneenpalkoja
  • ½ kurkku paloiteltuna
  • 1 avokado kuutioituna
  • reilusti lehtipersiljaa rouheasti silputtuna
  • reilusti vahvaa minttua rouheasti silputtuna
  • salaattisiemensekoitusta
  • silmusalaattia
  • fetajuustoa rouheasti murustettuna
  1. Leikkaa varsiparsakaalista kukinnot. Laita kukinnot kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä pari minuuttia ja lisää kattilaan herneet sekä herneenpalot. Jatka keittämistä 2-3 minuuttia. Kaada kasvikset siivilään ja huuhtele tovi kylmän, juoksevan veden alla. Valuta ylimääräinen vesi ja kaada jäähtyneet kasvikset sopivaan sekoituskulhoon.
  2. Paloittele kurkku ja avokado kulhoon. Lisää silputtu minttu ja lehtipersilja sekä siemensekoitus. Sekoita.
  3. Lisää sitruunainen salaatinkastike (ohje alla) ja sekoita huolellisesti.
  4. Lisää fetajuusto. Sekoita varovasti. Fetan voi myös lisätä vasta tarjoiluvaiheessa, jolloin annos pysyy nätimpänä.
  5. Siirrä salaatti tarjoiluastiaan tai lautaselle. Koristele tukolla silmusalaattia. Syö sellaisenaan tai käytä lisukkeena.

Jäljelle jääneet parsakaalin varret voi paistaa pikaisesti lisukkeeksi pannulla tai upottaa keväisen keiton sekaan. Jos eivät sellaisenaan tai salaatin seassa maistu.

Vahvasti sitruunainen salaatinkastike

  • 1 sitruunan mehu (~½ dl)
  • ½ dl oliiviöljyä (tai enemmän, jos tuntuu liian sitruunaiselta ;) Kannattaa kuitenkin testata ensin salaatin seassa)
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Mittaa kaikki ainekset sopivaan kulhoon ja sekoita, kunnes kastike sakeutuu.
  2. Anna maustua sillä aikaa kun valmistat salaatin. Sekoita vielä ennen salaattiin lisäämistä.

Kertakasaamisella syntyy kaksi tosi isoa annosta, kolme lounaaksi passelia tai useampi pienempi sivusalaatti palan painikkeeksi.

Olen tehnyt perussalaatin valmiiksi jääkaappiin ja lisäillyt annokseen silmusalaatit ja fetajuuston vasta lautasella. Siemenetkin voi tarvittaessa säästää lautaselle. Pysyvät rouskuvampina. Vaikka itse kyllä pidän myös hieman salaatinkastikkeessa pehmeämmiksi marinoituneista siemenistä.

Loppuun vielä pieni muistutus ja vink vink sinulle, jolle keväiset sopat ja salaatit maistuvat. Soppa&Salaattia nimittäin saa taas! Paleokaupasta =)

Vihrempää kevättä Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa