No nyt se on virallisesti täällä, syksy ja syyskuu. Viilenneiden säiden myötä on jälleen aika vaihtaa kylmät salaatit lämpimämpiin keitoksi. Takana on kivasti lämmittävä Mausteinen kukkakaalisosekeitto ja nyt vuorossa tämä Thomas Rode Andersenin Functional training -kirjan inspiroima Parsakaali-pinaattisosekeitto.
Oman maan mansikat! Näitä on odotettu ja vihdoin viime viikonloppuna sato alkoi kypsyä siihen tahtiin, että pääsin toteuttamaan aiemmin haaveilemani mansikkaisen gazpachon. Mansikka gazpachoon otin avuksi brittikokki Thomasina Miersin reseptin, jota hieman muokkasin käsillä olevien raaka-aineiden mukaan. Oikein hyvä ja hieman erilainen gazpacho tämäkin! Kannattaa kokeilla.
Espanjalainen, kylmä kasviskeitto on kuulunut Paleokeittiön kesään vuodesta 2011. Sitä ennen oli kylmä kasviskeitto ehdoton EI. Mutta onpa tämä helppo, kesäinen keitto päässyt ihan vaivihkaan myös kehittymään vuosien varrella. Sellaista pientä hiomista on ollut ilmassa aiemmin, mutta nyt päätin repäistä oikein kunnolla ja korvata hapokkaan tomaatin makealla ananaksella!
Mitä sitä tekisi kun nälkä kutittelee vatsanpohjaa ja kaapista löytyy lähinnä pussi porkkanoita, pari sipulia ja puoli ruukkua korianteria? Markettiin ehdi, jaksa eikä viitsi matkata. Noh, sitä avaa tietysti googlen selaimeen ja kirjoittaa hakusanoiksi porkkana, korianteri ja resepti. Ja sieltähän se Hesarin sivuilta löytyi, helppo porkkana-korianterikeitto!
Tämä helppo ja nopea parsa-fenkolisosekeitto on täydellinen kevään keitto! Raikas fenkoli ja parsa yhdistyvät gluteenittomaksi ja (kookosmaidolla) vegaaniseksi herkuksi.
Nauti kevään parsoista tässä täyteläisessä ja aromikkaassa paahdetussa parsakeitossa! Sitruuna ja tilli tuovat raikkautta tähän gluteenittomaan ja (kookosmaidolla) vegaaniseen soppaan.
Paleokeittiön herkullinen aasialainen kookos-kanakeitto on helppo valmistaa ja täynnä makua. Kokeile tätä nopeaa ja ravitsevaa reseptiä, joka tuo Aasian lämmön keittiöösi!
Vaikka laskiaisen pöytään perinteisesti kuuluvat SE vihreä keitto ja pulleat kermapullat, niin päätin poiketa perinteistä ja tarjota laskiaistiistain kunniaksi vihreän sijaan hehkuvan punaista soppaa. Pullista en tinkinyt tänäkään vuonna ;) Luolamiehen hernesopat tuli kauhottua jo viime viikon lopulla, joten makunystyrät kaipasivat vaihteeksi jotain muuta väliin. Jotain uutta ja punaista. Laskiaispullista sen sijaan oli jo vuosi aikaa, joten niitä en olisi jättänyt väliin edes miljoonasta! Tämä keitto on ollut jo pitkään suunnitelmissa, mutta siihen on ollut äärettömän vaikea tarttua. Koska kyseessä on kouluvuosien inhokkiruoka, johon en ole kouluaikojen jälkeen koskenut. Silloin se tunnettiin nimellä nakkiborssi. Ja se oli kamalaa. Borssipäivinä panostin enemmän veteen ja näkkileipään kuin lämpimän, verenpunaisen sopan lusikoimiseen. Ja koska elämässä on tietysti hyvä pyrkiä säilyttämään jonkinlainen tasapaino, niin borssikeitto sopi inhokkiruokana aivan mainiosti suosikkipullien seuraksi. Paitsi että… ei se mennytkään niin. Koska borssista tulikin yhden kattilallisen myötä suosikkisoppa! Yksi lisää listaan ja eräänlainen yllätyskeitto siis tämäkin! Piileekö salaisuus omien kätösten jäljessä vai makuaistin kypsymisessä. En tiedä, mutta olen äärettömän iloinen, että olen viimein päässyt makean punajuuren makuun. Punajuuri on sottainen juures käsitellä, mutta lopputulos pistää kaikessa …
Yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan tätä hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa
Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa. Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan!
PALEOKEITTIÖ 