All posts filed under: Lisukkeet

Palsternakkaranskalaiset | paleokeittio.fi

Palsternakkatikut

Bataattitikkujen yhteydessä uhosin tikuttavani seuraavaksi palsternakan. Sen tein. Ei niistä ihan ranskalaisia tullut, mutta kelpaavat hyvin syötäväksi. Palsternakassa lienee liian vähän tärkkelystä, jotta niihin saisi parempaa ranskalaisten tuntua. Menevät lähinnä uunijuureksista. Tai sitten mä vaan mokasin =D Valmistustapa on sama kuin bataattitikuilla. Tosin valmistuivat huomattavasti odotettua aiemmin ja onnistuivat myös polttamaan itsensä peltipuolelta (pelti uunin keskitasolla). Syy saattoi olla myös uunin lämpötilassa, sillä erehdyksissäni tuuppasin nupin 225 asteen sijaan 250 asteeseen. Ja ihmettelin jo vartin jälkeen savua tupruttavia tikkuja. Ristin myös bataattiranskalaiset bataattitikuiksi. Syystä, että noin periaatteessa olen paleoimista vastaan. Ei luolamieskään syönyt ranskalaisia. Luolamies söi tikkuja. Mäkin söin tikkuja, palsternakkatikkuja. Ja kalkkunanrintafilettä kera jo tutun luomumajoneesisilmän ja tuoreen, silputun persiljan.

Bataattiranskalaiset | paleokeittio.fi

Ranskalaiset bataatit

Tässä ne nyt viimein ovat! Saanko esitellä, ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ever… bataattiranskalaiset! Bataatti kun ei ole makeutensa vuoksi aikoihin viihtynyt Paleokeittiössä. Enkä koe minkäänlaista himoa rasvaisia ranskalaisiakaan kohtaan. Mutta joskus kannattaa unohtaa rajoittuneisuutensa ja kokeilla jotain uutta. Melko helppoa ja yllättävän hyvää! Toivotan ranskalaiset tervetulleiksi toistekin. Ensi kerralla ehkä palsternakasta… Tapoja valmistaa bataattiranskalaisia on varmasti yhtä monta kuin emäntääkin. Pyrin imitoimaan rapeita ranskalaisia. Siinä osin onnistuinkin. Suurin ongelma ilmeni todennäköisesti omassa tehokkuudessa. Tikutin noin puolitoista isoa bataattia, jotka eivät mahtuneetkaan yhdelle uunipellille. Ja kun normiuuniin peltejä tökkää kaksi päällekkäin, niin ei homma oikein toimi optimaalisesti. Toiset olivat rapeita alta, toiset päältä. Kuori bataatit ja pilko ne veitsellä melko ohuiksi tikuiksi viileään vesiastiaan. Nosta tikkubataatit uunipellille ja kuivaa ne huolellisesti. Itse käytin tähän imukykyistä talouspaperia. Tosin olin hieman laiska, enkä jaksanut kääntää ja kuivata toiseltakin puolen vaan annoin leivinpaperin hoitaa hommansa sen minkä se siihen kykeni. Kuivauksen jälkeen laita noin ruokalusikallinen kookosöljyä riittävän isoon pakastepussiin. Sulata juoksevaksi joko ennen pussiin menoa tai sen jälkeen, kuten itse tein. Kiinteä kookosöljy pussiin ja pussi hetkeksi kuumaan veteen. Olomuodon vaihto on …

Terveiset Meksikosta

Ehei, ei tässä Meksikon lämpimän auringon alle olla lehahdettu vaan nautitaan edelleen kotomaan kauniista ja hyytävän kylmästä keväästä. Niin mikä kevät? Missä? Ei sinänsä, jotteiko Meksikon rannoille varpaat kaipaisi… Mutta koska se ei juuri nyt onnistu, niin toin palan lämmintä Meksikoa kylmään Suomeen. Tässä toinen näistä aiemmin mainitsemistani kesäherkuista. Guacamole meksikolaisittain. Ihan vaan avokadotahna suomeksi. En tiedä miksi, mutta jotenkin yhdistän guacamolen, siinä missä gazpachonkin, kesään. Liekö syynä alkuperäismaiden lempeämpi ilmasto vai mukavasti viilentävät muistot Suomen kuumasta(?) kesästä. Kylmiähän nämä ruokalajit ovat. Molemmat. Viilentäviä, joihin lämpöä saa maun mukaan kivasti cayennesta ja chilistä. Koska guacamole syntyi äkkipäätöksellä, niin jääkaapin ehdoilla mentiin. Eikä silloin kompromisseilta yleensä vältytä. Avokadoa löytyy jokseenkin aina. Limeäkin useasti (ei tällä kertaa), mutta tomaattia näin talvikaudella vähemmän. Mutta onneksi oli gazpacho! Gazpachosta ylitse jäänyt luomutomaatti pelasti tilanteen. Sipuliksi sai kelvata se ainoa, punainen. MEKSIKON SOVELLETTU AVOKADOTAHNA puolitoista kypsää avokadoa 1 hippasen liian kypsä luomutomaatti puolikas punasipuli puolikkaan sitruunan mehu (lime toimii paremmin) 1 mieto chilipalko tuoretta persiljaa himalajansuolaa (valkosipulinkynsi) Avokadot haarukalla muusiksi. Tomaatti ja sipuli veitsellä pieniksi. Samoin punainen chili. Sitruunamehut ja …

Kaalisalaatin paluu

Siinä se taas on! Viime viikon teemaruoka ja muutenkin vanha, tuttu juttu. Kaaliraastesalaatti! Paljoakaan ei ole simppeli resepti vuosien varrella muuttunut, mutta kyllähän hyvästä kannattaa aina silloin tällöin muistutella ;) Coleslaw`n kastike vuosimallia 2013 1 prk smetanaa ~1 dl luomumajoneesia (Kavli) 3-4 rkl valkoista viinietikkaa 1 iso tl Dijon -sinappia luraus luomuhunajaa (Voi hyvin!) rouhittua mustapippuria 1 isohko tl himalajan suolaa Kastikeainekset sekaisin ja tekeytymään raastinvaiheen ajaksi. Luomuporkkana raastettuna ~300-400 g.     Mukaan valkokaalia raastettuna vaihtelevasti jotain 600 ja 900 gramman väliltä, ja homma sekaisin. Kastikkeet messiin, sekaisin, jääkaappiin tekeytymään ja viikon lisukkeet ovat valmiit. Kuvissa neljän litran astia ja reippaasti yli kilon valmista tavaraa, josta riitti yhdelle ihmiselle neljän tai viiden aterian täytteeksi. Ja niinhän sitä sitten kaaliraastesalaattia nautittiin päivä toisensa jälkeen… …keitettyjen luomunakkien ja viinietikka-Heinzin kanssa. …paistettujen kalkkunan rintafileiden kaverina. Jotka ehdin jo pieniä suunmentäviksi ennen kuin muistin kaivaa kameran esiin. Kuvassa puolitoista ohutleikettä suolalla ja sitruunapippurilla maustettuna. …ja jauhemaksapihvien ja puolukkahillon kylkiäisenä. Sama juttu, mutta uusi ateria joka päivä. Melkein. Oliko tämä syöminen vielä jonkun mielestä vaikeaa? ;)

Parit pyreet

Nyt, kun bataatti- ja kukkakaalisoseet ovat olleet jossain mielihalujen tavoittamattomissa, on täytynyt keksiä lihalautaselle uusia kavereita. Joku kysyi, että mitä paleolla lihan kanssa syödään? No kasviksia! Tietty! Mun oppien mukaan kasvikset ovat The Juttu; suurin siivu päivittäisessä ruokavaliossa. Proteiinilähteet ovat tärkeitä, mutta kasvikset vielä tärkeämpiä. Kasviksista (hedelmistä ja marjoista) löytyy avain fyysiseen hyvinvointiin. Mutkan kautta yleensä henkiseenkin. Pikkuvinkki vielä ennen pyreiden pariin siirtymistä. Jos kilo kasviksia päivässä tuntuu haastavalta tehtävältä, niin aterioita on helppo täydentää… tsadaa! Viherpirtelöin! (Ks. myös perusohje). Tuore on aina parempi vaihtoehto kuin kypsennetty; 70% kasviksista raakana ja paremmin menee! Ja kyllä, sanoin tosiaankin KILO (paleoystävällisiä) kasviksia päivässä. Näitä kehon kavereita kun ei voi popsia liikaa =) Kuvat ovat viime vuodelta, ajalta ennen joulua. Silloin pitkän pohtimisen jälkeen sain vihdoinkin nakattua palsternakat kattilaan ja survaistua ne soseeksi. Pari vuotta taisi mennä asiaa harkitessa. Palsternakkamuusi sopii aivan loistavasti stroganoffin kylkeen! Jopa vakavanha äitini oli samaa mieltä, kun kiikutin hälle annoksen töihin lounaaksi. PALSTERNAKKAPYREe palsternakkaa kuohukermaa meijerivoita mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua persiljaa Kuori ja pilko palsternakat. Keitä pehmeiksi suolavedessä. Kaada keitinvesi pois …

Kermasipuli versio Paleo

Jauhelihapihvin ja kermaisen sipulin liitto on miltei yhtä taivaallinen kuin mustaherukan ja mintun. Tavallisesti venytän paleorajoja sen verran, että haudutan kuullotetun sipulin kermassa. Niin juuri, siinä lehmän kermassa. TehoPaleolla piti kuitenkin olla tarkkana, joten korvasin kiltisti kuohukerman kookoskermalla. Hippasen olin maun suhteen ensin epäileväinen, mutta maistamisen myötä epäilyt hälvenivät kuin aamusumu kesäisessä auringonpaisteessa. Kookoskerma täyttää tehtävänsä loistokkaasti kerman korvaajana myös sipulin kanssa! Eihän se vaatinut kuin hitusen rohkeutta. Jatkan kookoksen viitoittamalla tiellä! Kokeile sinäkin! =)

Halloween kävi kylässä

Se oli SE ensimmäinen kerta. Kun kurpitsa eksyi kauppakoriin. Ihan puolivahingossa. Koska bataatti oli piilossa. Eikä peruna vielä kelvannut, mutta hyvää hiilua piti saada. Noh, siinä sitä sitten ihmeteltiin, jotta mitäs tälle tehtäisiin. Butternut -kurpitsalle, jota niin moni tuntuu suitsuttavan.     Ihmettelyn jälkeen päädyin tekemään sitä, mitä bataatista alunperin piti. Kurpitsa melkoisen väännön jälkeen puoliksi ja siitä vielä sama toiseen kertaan. Jos jo bataatti on paha halkaista, niin tätä kaveria työstäessä ei ollut itku kaukana. Eikä roskis. Joo-o, edelleen epäilen, että mun veitsissä täytyy olla jotain vikaa. Tekniikassahan vika ei voi olla. Voimasta puhumattakaan ;) Sivelin kurpitsaveneet oliiviöljyllä. Ripottelin päälle kaikella rakkaudella suolaa ja mustapippuria, vähän timjamia, rosmariinia ja hunajaakin. Työnsin uuniin ja odottelin kurpitsalihan pehmiävän. Nautin kera uunikalkkunan. REALLY?! No en oikeastaan. Nauttinut, mutta söin kuitenkin. Näin Halloweenin kunniaksi kurpitsa kävi kylässä. Tuskin tulee toista kertaa. Kiva kun kävit ja kiitos, mutta ei kiitos. Gourmet -keittiön mausteisena keittona ihan hyvää. Paleokeittiön uunissa… hmmmm… melko pahaa.

Lämmin tomaatti-pinaattihöystö

Alkuperäinen ohje tämän hetken lempparilisukkeeseen löytyi Gurmee -blogista. Siitä sitten muokkaamaan omia mieltymyksiä vastaavaksi ja sen mukaan, mitä kaapista milloinkin sattuu löytymään. Nimikin vaihtui matkan varrella ”Paistetuista kirsikkatomaateista” höysteeksi. Maistuu höysteenä fyysisesti ja verbaalisesti paremmin ;D LÄMMIN TOMAATTI-PINAATTIHÖYSTÖ Täm lisuke on siitä mainio, että se on vähän kaikkien kaveri. Sopii siivekkäille ja ainakin isommille nelijalkaisille. Jalostamattomille ja hieman jalostetuimmillekin. Pienempiä en ole testannut. Pienemmillä tarkoitan lähinnä villa- ja saparokavereita. Pekoni ei ole saparosta.

Suu makiaksi – sipulista

Onko jauhelihapihville parempaa kaveria kuin makeaksi kuullotettu sipuli? On! Makeaksi haudutettu kermasipuli! Hyvää helposti ja ripaus luksusta arkiseen ateriaan. Me likes! Renkaiksi viipaloidut sipulit pannulle aidon voin tai kookosöljyn sekaan. Itse taisin käyttää kirnuvoita. Kuullotetaan sipulit pehmeiksi. Lisätään joukkoon aitoa kermaa. Käytin tavallista kuohukermaa, en laktoosittomaksi prosessoitua. Parin isohkon sipulin kaveriksi riittää vajaa desi kermaa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa myös kääntää lämmöt miedolle. Heilutellaan ja annetaan kerman saostua ”kastikkeeksi”. Lopuksi vielä mausteet, hippasen suolaa ja rouhittua mustapippuria. Siinä se! Helppo herkku! =)