Paleokeittiön tahmainen ruusukaali-pekonipannu on niin hyvää, että saatat vahingossa syödä koko pannun kerralla! Tämä yllättävän koukuttava yhdistelmä on helppo valmistaa ja sopii täydellisesti arkeen.
Menneen kesän löytö ja ehdoton suosikkikasvis on mehukas kyssäkaali. Kyseessä on kertakaikkisen mahtava kaali, jota en ole vielä ehtinyt hehkuttaa, vaikka se on lautaselle muodossa, jos toisessakin usempaan otteeseen päätynyt. En voi käsittää miksi en ole aiemmin tarttunut kyssän päähän! Parasta kyssäkaali on mun mielestä raakana; raasteena tai sopivina suupaloina. Niin rapsakka ja mehukas vienolla kaalin maulla maustettuna. Ja tietysti mitä parhainta paleoruokaa! Oletko kokeillut? Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Se on syntynyt 1500-luvulla Luoteis-Euroopassa. Näitä ”paleopyttiksiä” tai ”paleopannuja” olen harrastanut aiemminkin. Vuonna kaksnollayksnolla lautaseen nojaili rekkamiehen paleospydäri. Seuraavan vuonna pupellettiin samaa asiaa eri versiona. Vuonna kakstuhatta ja kolmetoista alkoi emännän paleopipo vähitellen löystymään; omena ja paprika vaihtuivat bataattiin. Ja nyt, vuonna 2014 ollaan tässä; bataatti on saanut väistyä kyssäkaalin tieltä. Mielenkiinnolla odotan, mitä pyttisvuosi 2015 tuo tullessaan ;) KYSSÄPANNU ELI PALEOPYTTISTÄ KYSSÄKAALISTA 3 annosta 1 kyssäkaali 1 isohko sipuli ~400 g jauhelihaa (2 lisäaineetonta bratwurst -nakkia) mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria viimeistelyyn tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Kuori ja kuutioi kyssäkaali. Kuori ja silpu sipuli. Ruskista jauheliha ja kuullota samassa …
Heeeei mikä mahtaa olla in? Kyselee Karjalaisen J:kin. Noh, nyt on tietysti kurpitsa-aika komeasti käynnissä, joten ainakin se lienee in. Mutta näin ei ole ollut aina. Olen paahtanut kurpitsaa uunissa. Siitä tuli jotain aivan kamalaa, joten mun ja kurpitsan orastava suhde stoppasi hetkeksi siihen. Kunnes viime talvena taisin taas rohkaistua ja keitellä ehkä maailman parhaat kurpitsakeitot, jonka resepti on edelleen julkaisematta. Mutta tuolla se luonnoksissa odottaa uutta talvea ja tulemista =) Sitä ennen päätin kuitenkin menettää virallisesti curryneitsyyteni ja tuupata talvikurpitsaa lohen kaveriksi curryyn. Vai karriin? Kumpi se oikein on? Olkoon tänään curry. Ensi kerralla ehkä jotain muuta. Kurpitsaisen lohicurryn piti olla helppo ja nopea arkiruoka. Sitä se varmaan onkin, mutta ei ensikertalaiselle, joka sokeasti luotti valmiin currymaustepurkin seisovan maustehyllyllä. Currymaustetta ei löytynyt, mutta onneksi ja hieman yllättäen paljon muuta löytyi. Tässä puhuu nyt emäntä, jonka mausteet rajoittuivat vielä jokunen vuosi takaperin suola- ja mustapippuripurkkiin. Valikoima on kuitenkin viime vuosina laajentunut kiitettävästi ja se oli tämän curryn pelastus. Käytännössä tyhjensin koko maustekaapin yhteen curryyn, hah hah! Ehkä hieman liioittelin, mutta siltä se tuntui. Vähän tätä …
Kehitys kehittyy ja pannukakut siinä sivussa! Ensin oli paleopannarit. Sitten meni banskupannarit 1 ja 2, jonka jälkeen tulivat omenaiset ohukaiset. Ja NYT, nyt on Elvis -pannukakkujen vuoro! Mutta ennen kuin aletaan elvistelemään, niin muistuttaisin vielä ihan huikeista Paleokeittiön kahden tonnin bileistä. Ne nimittäin jatkuvat edelleen facebookin puolella. Tänään lähti upea kirjapaketti uuteen osoitteeseen ja maanantaina pistetään bileet pakettiin arpomalla laadukasta Northforcen heraproteiinia ja tyylikkäät sheikkerit peräti kuudelle onnekkaalle. Oletko Sinä kenties yksi heistä? Voit olla, jos käyt vastaamassa arvontapostauksen kysymyksiin =) Elvis -pannukakkuja löytyy maailmalta yhden, jos toisenlaista. Pääosassa ovat yleensä banaani, peanut butteri ja… PEKONI! Luit aivan oikein, pannukakut pekonilla. Paleokeittiön Elvis-panareista löytyy kyllä pekonia. Ja banaania. Mutta maapähkinävoin korvasin kirkastetulla voilla eli gheellä. Melkein sama asia; rasva kuin rasva. Ja koska eläinperäinen rasva on jälleen kovasti huudossa, niin voilla sopii elvistellä. Maapähkinävoin tai gheen tilalla voinee kokeilla myös esim. manteli- tai muita pähkinöistä veivattua voita. Mulla ei kaapissa tähän hätään ollut muuta kuin ”voi venäjää” ja gheetä. Gheellä mentiin, koska kirkastetussa voissa on sellainen mukava, hieman karamellinen, jopa toffeemainen maku. ”Voi venäjä” ei taas maistu yhtään miltään. Kokeilepa voidella …
Kahden tonnin kakkua, olkaapa hyvät! Tuhtia, mutta muuten melko ”mitätöntä” tuplasuklaakakkua Paleokeittiön kahden tuhannen facebook -tykkääjän kunniaksi! Tämän kakun valmistuttua ja sen tultua tuhotuksi tuli kyllä todettua, että onneksi näitä tonnin rajoja rikotaan vain kerran viidessä kuukaudessa, hah hah! Mutta hienoa, että näin moni on löytänyt polkunsa Paleokeittiöön. Tämä kahville maistuva sukalainen minikakku olkoon kiitos siitä =). Ja hei, tervetuloa mukaan juhlaviikolle, ellet vielä ole ehtinyt klikata joukkoon mukaan! Bileitä pidetään pääasiassa feissarissa ja luvassa on viikon mittaan vielä yhtä, jos toistakin lahjontaa ;) Mutta kakkuasiaan! Itse asiassa tarkoituksena oli leipasta jotain ihan muuta kuin suklaakakkua, mutta jotenkin tästä sellaista syntyi. Eikä ihan helposti. Matkan varrella mentiin vähän metsään, mutta onneksi pääsin metsästä myös pois, vaikka aikaa se vaati hieman enemmän kuin olin osannut odottaa. Mutta siinä puoli yhdentoista aikaan lauantai -iltana oli kuitenkin kasattu kakku kahdella kynttilällä juhlakattaukseen. Eli kuvaukseen =D. Esiin oli kaivettu vähän kauniimpaa kakkulapiota ja isukin Sisun kunnialautanen vuodelta 1964. Hiukan illan mittaan jännitti, jotta jäisikö lautanen kuitenkin tyhjäksi… Mutta ei se jäänyt! =D Ristin tämän(kin) kakun mitättömäksi. Koska siinä ei ole juuri …
Viikon teema on punajuurien myötä tahattomasti ollut punainen ruoka. Punajuurimehua ja punajuurikeittoa vuoron perään. Vähän porkkanaa sekaan.. kotiomenoita ja kotiluumuja. Kauden kasviksia on tullut hyödynnettyä isolla kädellä! Hyvä niin, vaikka ensi viikolla en enää taida kestää yhtä ainutta punaista ruokaa tai mehua. Mittansa kaikella ;) Mutta tässä tätä nyt olisi, aivan järkyttävän kaunista ja makoisaa syvänpunaista punajuurisosekeittoa! Hieman pidemmän kaavan mukaan eli uunin kautta tehoblenderiin (Omega BL632). Pidempi matka palkitsee paitsi täyteläisellä värillä, niin myös tummanpuhuvan paahteisella maulla. Suosittelen. Työtä sinänsä ei ole sen enempää kuin keitettyjä punajuuriakaan hyödyntäessä, vaikka valmistusaika saattaa venyä minuutilla kymmenellä tai parilla. Tein punajuurikeittoa ensimmäistä kertaa ever, joten hiukan tuli maisteltua, poukkoiltua, viilattua ja sävellettyä lisää. Ensimmäinen lautasellinen maistui eriltä kuin toinen. Koska siinä välissä tuli vähän tuunattua. Parempaan suuntaan. Mutta pahoittelen, jos sinänsä yksinkertainen resepti näyttää monimutkaisemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Ensi kerralla osaan edetä jo suoraviivaisemmin. Sinä voit tehdä sen jo ensimmäisellä kerralla ;) PAAHTEINEN PUNAJUURISOSEKEITTO VUOHENJUUSTOLLA 3-4 annosta ~1 kg punajuuria 2 punasipulia 2-3 valkosipulinkynttä 1 prk kookosmaitoa (Kara) ~1/2 l kanalientä (Puljonki) 1 prk pehmeää vuohenjuustoa (+ …
Syksy! Punakaali! Dude food! Ja kauden kasvikset. Näistä on tämä kattaus koottu =) Fyysisesti kattaus tuli koottua jo elokuun puolella, mutta nyt vihdoin sille löytyi myös aika ja paikka blogissa. Veikkaanpa, että tällä kattauksella elellään myös ensi viikko. Niin herahti vesi kielelle näitä kuvia arkistoista penkoessa. Aika mainio ajatus nyt, kun syksykin on sateineen virallisesti täällä. Äijäruoka on syksyllä parhaimmillaan! Siitä saa mukavasti energiaa päivän puuhiin. Kohtuullisen vähällä vaivalla ;) Yritin penkoa mun ympäri ämpäri lojuvia reseptilippulappusia. Tiedättehän, niitä keltaisia, joihin on kelvottomalla käsialalla kerätty ainekset johonkin muistiin. Ja jos ette tiedä, niin lupaan laittaa feissariin havainnekuvan aiheesta ajankohtaisine lippulappusineen (lupaus lunastattu!). Noh, punakaalisalaatin lippulappusta ei pöydiltä, eikä muistikirjojen välistä tai lattioilta löytynyt, joten kopion ohjeen suoraan, tai ainakin melkein, alkulähteestä eli Paleokeittiössä jo kovin tutuksi käyneestä Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirjasta. Sitä muuten saa vielä – paleoalehintaan. Kiinnostuneet kipinkapin klik klik tänne! Sieltä löytyvät alekirjan tilausohjeet. Saattaa olla, että hiukan sovelsin ainesten määriä, mutta muuten noudatin jokseenkin ohjeita. Tämän kerran. Sherryviinietikka ei emännän kaapissa juurikaan majaile, mutta punaviinietikka olkoon uusi sherryviinietikka. Mikä tästä salaatista tekee äijämäisen? …
Oi omena-aika! Se on nyt! Jo muutama viikko sitten mietiskelin, että mitähän sitä omenasta laittaisi. Omenaa ei vielä silloin ollut, mutta omena-aika oli. Ja niin se vaan ”universumi” (tai ihan vaan äiti ;)) toimitti pussillisen kotiomenoita kotiovelle ja piti ihan tosissaan alkaa miettiä, jotta mihinkäs tämän pussin pistäisi. Kotiomenat ovat hyviä, mutta etenkin maasta poimittuna pilaantuvat melko nopeasti. Niin kuin hyvän omenan kuuluukin pilaantua! Kahdessa päivässä, eikä kahdessa kuukaudessa. Siksi näistä piti kehittää jotain, nopeasti. Päädyin piirakkaan. Aikani googlailin apple pie -reseptejä, mutta mitään sopivaa ei tuntunut löytyvän, joten lähdin soitellen sotaan kehittelemään Paleokeittiön omaa omppupiirakka. Ja tämä on nyt se opettavainen sotaversio. Jotain kannattanee tehdä ensi kerralla toisin. Mutta ihan vaan sellaista pientä viilausta mittoihin, maustamiseen… ja omenoihin liittyen. Eli tämä piirakka kelpasi kyllä syötäväksi oikein hyvin. Ja sitä on syöty… koko viikko! =D Kotiomenoiden kohdalla kohtasin pikaisen pilaantumisen ohella myös toisen haasteen. Nämä omenat eivät nimittäin olleet mitään piirakkaomenoita vaan parhaiten olisivat pehmeinä, makeina ja hieman jauhoisina toimineen sellaisenaan, syömäomenoina. Eli suosittelen kyllä lämpimästi katsomaan, mitä omenaa piirakan päälle siivuttaa. Otin kuitenkin rohkeasti tietoisen …
Tiedän, tiedän! Että moni odotti ja odottaa tämän reseptiä. Mutta jotta ei menisi ihan vaan herkutteluksi, niin otetaan tähän väliin vähän jotain kunnon ruokaa, joka on odotellut julkaisemista jo kutakuinkin kuukauden päivät. Eli ensin pääruoaksi ruokaisaa frittataa ja sen jälkeen jälkkäriksi Paleokeittiön omppupiirakkaa! Jos enää tämän jälkeen jaksaa ja maistuu ;) Ruokaisa frittata on ensimmäinen ruoka, jota kokkailin Thomas Rode Andersenin mainiosta Paleokeittokirjasta. Emännän pedanttisuudesta kertonee jotain se, että tämä on myös koko keittokirjan ensimmäinen resepti, hah hah! Ai missäkö vaiheessa kirjaa olen juuri nyt? Nooooh, sittemmin pedanttisuus on kokenut pienen kolauksen, mutta myös toinen resepti kyseisestä kirjasta odottaa julkaisua. Muistathan, että Thomas Roden Paleokeittokirjaa voi edelleen tilata Atena kustannuksen verkkokaupasta edulliseen 26,50 €:n hintaan (norm. 34 €) koodilla PALEOKEITTIO! Siis paleokeittio o:lla, eikä ö:llä. Käytin pohjana Paleokeittokirjan reseptiä, mutta tapani mukaan muokkailin sitä hieman paremmin omiin tarpeisiini sopivaksi. Ensinnäkin 10 munan munakas olisi ollut HUGE yhden emännän tarpeisiin, joten kuudella munalla mentiin. Tästäkin riitti lounasta kolmeksi päiväksi. Uskokaa tai älkää, niin tämä ”munakas” kätkee sisäänsä paljon enemmän kuin päältä päin katsottuna uskoisikaan! Se ON ruokaisa! …
Hellurei ja hervottomat herkut! Pikainen, makea tervehdys täältä projektiviidakon uumenista. Jaoin jo eilen tämän hemmetin hyvän herkkureseptin Paleokeittiön facebookissa. Sitruunainen mango-lakritsipehmis saavutti siellä suuren suosion, joten laitetaanpa hyvä herkku jakoon ja talteen myös tänne blogin puolelle. Tälle tulee nimittäin olemaan vielä käyttöä emännän keittiössäkin. Ja tietysti haluan ilahduttaa hyvällä herkulla myös kaikkia teitä, jotka ette hengaile päivät pitkät facebookin puolella ;) Tämä oli sellainen todella extempore -herkkuhetki pieneen perjantai -illan makeanälkään. Tavallisesti kuittaisin tällaisen yllättävän herkkuhimon parilla palalla tummaa suklaata, mutta kun suklaata ei kaapista yllättäen löytynytkään (koska ”joku” oli jo ehtinyt tuhoamaan levyn), niin oli kaivettava jostain esiin plan-B. Ja tämä plan-B oli kyllä yllättäen huomattavasti herkullisempi kuin se tavallinen suklainen arkiherkku. Inspiraation lakritsinmakuiseen mangojätskiin antoi meidän viimeiset pari viikkoa kovasti ahkeroinut Tehodetoxin testiryhmä, jossa jo aiemmin viikolla huudeltiin jonkin lakritsiherkun perään. Jouduin valitettavasti nostamaan omat kädet ylös lakritsiherkkureseptin puuttuessa, mutta nythän tuli tämäkin asia kätevästi korjattua. Tosin jäätelö tuskin oli tehodetoxlaisilla mielessä. Lakupalleroiden perään siellä huhuiltiin. Mutta eiköhän tämäkin kelpaa ;) Olen saanut muutamia kyselyitä seuraavan Tehodetox -valmennuksen tiimoilta. Näillä näkymin sellaista pukkaa jo heti lokakuussa! …
PALEOKEITTIÖ 