Paleokeittiön punajuuriviikko jatkuu! Edelleen melkein pussillinen punajuuria tuhottavana. Ensimmäiset menivät raakana kyssäkaalin kaveriksi. Nyt vuorossa on lämmin, vuohenjuustolta, basilikalta ja pistaasiolta maistuva lisuke.
Erilaiset kuppiruoat (bowls) ovat jo tovin villinneet ihmisiä maailmalla. En tiedä, onko kyseessä vain terveystietoisten keskuudessa levinnyt ilmiö, mutta viherpirtelöiden ja tuorepuristettujen mehujen rinnalle on hiljalleen hiipinyt aamiaiskuppia, salaattikulhoa, nuudelikuppia ja mitä muita näitä nyt onkaan. Päätin kantaa oman korteni kekoon kasaamalla kaurapuuron ympärille herkkukupin! Elämä ei ole lihaisten pekonipullien ja kermaisen kanakeiton jälkeen pelkkää ”kaalisoppakuuria” vaan detoxkeiton lomaan mahtuu pientä, sievää herkutteluakin. Sievää sinänsä, että kohtuullisen kaidalla, ”hyvien herkkujen” polulla pysytään. Mitä tarkoittaa herkku? Pyydän usein valmennettavia määrittelemään sanan ”herkku” hieman tarkemmin, joten lienee kohtuullista myös kertoa, kuinka itse sanan määrittelen. Yksinkertaisimmillaan miellän herkun joksikin makeaksi, jota on vain harvoin tarjolla. Toisaalta erotan toisistaan myös arki- ja juhlaherkut. Arkiherkut ovat niitä parempia ja hillitympiä herkkuja, jotka pysyvät paleoystävällisen rajan sisällä, esim. tummasuklaa. Juhlaherkut sen sijaan viskaavat komiasti paleolla vesilintua. Ja sitten on vielä ne suolaiset herkut. Tervetuloa mun monikerroksiseen herkkumaailmaan! =D Tämä makea puurokuppi onkin hieman vaikeammin luokiteltava. Paleoystävällisten ainesten puolesta kyseessä voisi olla arkiherkku, mutta koska käytän kauraa vain todella harvoin ja vaahterasiirappiakin vain satunnaisesti, niin kyse voisi yhtä hyvin olla juhlaherkusta. Mikä on arjen …
Paleokeittiön herkullinen aasialainen kookos-kanakeitto on helppo valmistaa ja täynnä makua. Kokeile tätä nopeaa ja ravitsevaa reseptiä, joka tuo Aasian lämmön keittiöösi!
Vaikka tämän postauksen päätähtenä loistavat lihapullat, niin lautasella bataattisose varasti koko show`n! Pekonipullat sopivat kyllä oikein hyvin samaan kelkkaan, mutta auringossa vaan on jotain extra-energeettistä taikaa. Ja vuohenjuustossa. Pekonipullat pääsivät kyllä paremmin oikeuksiinsa seuraavina päivinä pannulla lämmitettynä. Ehkä makujen tasaantuminen ja pieni pintasuolaus teki tehtävänsä.
Hyvää huomista Ystävänpäivää kaikille paleon ja parempien valintojen ystäville! Ystävänpäivä ei ole mulle mikään elämää suurempi juhlapäivä eli en sitä varsinaisesti viettele muuten, kuin ehkä huikkaamalla tervehdyksen kavereille feissarissa. Mutta sainpa siitä hyvän syyn testailla jotain uutta hyvää herkkua. Ystävänpäivänä voi hyvin tarjoilla vaikkapa vain kahvia kupista, mutta minä päätin tällä kertaa tarjoilla jotain suklaista. Kahvikupista. Joten esiin kaivettiin oikein Arabian perintöastiastoa. Piippuleimalla, kuten äippä moneen kertaan ehti muistuttaa ;). Ja kaikkien harmiksi minä sitten tietysti onnistuin tipauttamaan arvokupit lattialle niin, että vain helinä kävi. Nyt ollaan yhtä perintökuppia köyhempiä ja ties kuinka monen vuoden epäonni tästäkin vahingosta seuraa. Mutta jos jollakin sattuu vastaavia kupposia seisoa kaapissa turhan panttina pölyttymässä, niin saapi laittaa viestiä tulemaan! Ehkä saan onneni vielä kääntymään ;) Inspiraatio suklaakuppeihin tupsahti jokunen viikko sitten postilaatikkoon Paleo Magazinen uutiskirjeen mukana. Olen muutamia versioita ehtinyt jo testaamaan, enkä oikein osaa päättää, mikä niistä on osoittautunut parhaaksi. Mutta mennään nyt tällä tulisemmalla versiolla, jotta saadaan jotain punaista Ystävänpäivään! Maustoin suklaakuppini lopulta siis chilillä, mutta ”perustaikinan” voi kukin maustaa mieleisekseen. Kokeilin myös pikakahvilla maustettua mokkaversiota. Ihan hyvä sekin, …
Paleokeittiön murea intialainen voikana on täynnä lämpimiä mausteita ja kermaista makua. Kokeile tätä suussa sulavaa klassikkoruokaa!
Jääkaapista löytyi 3/4 granaattiomenaa, jolle täytyisi tehdä jotain. Pian. Tarvitsin ehdottomasti kuplia, mutta vaikka idea oli valmis, niin tekeminen siirtyi seuraavaan päivää. Koska mulla oli kyllä granaattiomenaa, mutta mulla ei ollut kuplia! Kuplia saa kaupasta. Eilen kävin niitä noutamassa ja pistin spritzerin jäihin.
Tämä resepti onkin odotellut vuoroaan viime vuoden toukokuusta saakka, jolloin sain ensimmäistä kertaa elämässäni majoneesin onnistumaan. Muutamien kommervenkkien ja korjausliikkeiden kautta tosin.
Vaikka lupasin, että nyt loppuu ekomajon ostaminen, niin toisin kävi. Keväästä viime vuoden loppumetreille saakka on kulunut purkki, jos toinenkin. Majoneesi on mulle vähän kuin ketsuppi muille. Tuikkaan sitä lusikallisen sinne ja toisen tänne. Erityisesti keitetyt kananmunat majoneesilla ovat aivan must!
Paleokeittiön glögiviikko starttasi mustikasta. Mustikan jälkeen pistettiin granaattiomena kuumaksi. Ja nyt päästään granaattiomenasta ja mustikasta luontevasti aikuisten nallekarkkeihin! Melko loogista, hah hah! Glögin keittelystä jäi alkoholisoitua lientä ylitse ja mietin, jotta mitä sille oikein tekisin. Tietysti olisin voinut säilöä sen kylmässä sellaisenaan ja lämmittää uudelleen, mutta glöginmakuiset nallekarkit tuntuivat jännittävämmiltä. Niitä sitten, kahdessa eri värissä ja maussa. Molemmissa mausteena myös punaviini, joka kannattanee jättää pois, jos aikomuksena on tarjoilla hyytelönamuja myös lapsille. Hyvin toimi! Tosin jostain syystä karkkien irrottaminen muoteista oli hieman haastavampaa kuin pelkästä mehusta valmistettujen palojen. Olivat jämähtäneet tavallista tiukemmin kiinni, enkä saanut kaikkia pullautettua ehjinä ulos. Mutta riittävän monta kuitenkin yhden pienen tarjoilulautasen kasaamiseksi. Glögien ohjeet löytyvät aiemmista postauksista. Loppu hoitui hedelmäisten nallekarkkien ohjeella eli gelatiinijauhetta lisäämällä ensin kylmään nesteeseen, sen jälkeen lämmittämällä, kaatamalla muotteihin ja jäähdyttämällä. En ole enää ensimmäisen kokeilukerran jälkeen kiehauttanut nestettä. En tiedä vieläkään, onko sillä oikeastaan merkitystä muuhun kuin makuun. Maistuvat paremmilta ilman kiehautusta. Glögin tuoksuista viimeistä viikonloppua ennen joulua! Vielä ennen joulua ehtii arpomaan viimeisen Paleo Princess -pipon! Käy osallistumassa arvontaan, niin voipi olla, että kuusen …
Joulu lähenee ihan hirmuista vauhtia! Näin tässä käy vuosi toisensa perään. Ensin eletään pimeää, ikuiselta tuntuvaa syksyä ja hups, sitten onkin jo joulu. Jos et vielä ole aloittanut juolufiilistelyä, niin tästä on hyvä aloittaa. Pistetäänpä Paleokeittiössä glögiviikko pystyyn! Glögi, tuo läntisen naapurimaan lahja maailmalle. En ole kauheasti glögin perään. Monta joulunaikaa on vietetty ilman lämmintä kupposta. Uutena vuotena olemme perinteisesti perheen kesken kupillisen alkoholitonta glögiä nauttineet. Tänä vuonna halusin kuitenkin kokeilla hieman paleompaa versiota glögistä. Käytännössä se tarkoittaa glögin keittelyä alusta asti itse. Eikä se itse asiassa ollut kummoinenkaan homma. Melkein samalla vaivalla menee kuin kaupan sokerilla ja säilöntäaineella kyllästetyn, mausteisen rypälemehun lämmittäminen. Parhaat ohjeet löytyivät sieltä glögin synnyinseuduilta eli googlettamalla ruotsalaisia glögireseptejä. Ensimmäisenä kokeiluun lähti tämä mustikkaan keitetty glögi. Jos totta puhutaan, niin en oikein innostu alkoholia sisältävistä glögeistä. Koska alkoholi jotenkin peittää alleen herkät hedelmäiset ja marjaisat maut. Tällä kertaa päätin kuitenkin kunnioittaa perinteitä, joten suuntasin ensimmäisenä ”viinkauppaan”. Sitä ennen kyselin viisaammilta hieman ohjeita sopivan punaviinin ostamiseen. Viesti oli, että on melkeinpä ihan sama mitä laatua mukaan lappaat, mutta jos haluat hifistellä, niin ota jotain …
PALEOKEITTIÖ 