All posts filed under: TÄYSPALEO

Mausteinen kurpitsa-kukkakaalikeitto | paleokeittio.fi

Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

Published by

Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa. Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan!

Lammastagine kurpitsalla | paleokeittio.fi

Lempeä lammastagine kurpitsalla

Published by

Reilu vuosi sitten lampaat löysivät ensimmäistä kertaa polkunsa Paleokeittiöön. Ja reilu vuosi piti odotella lampaita uudelleen saapuviksi. En oikein tiedä miksi, mutta edelleen lammas tuntuu hieman vieraalta raaka-aineelta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kokeilu oli oikein onnistunut. Ja tämä toinen, se vasta onnistunut olikin! Jos olet lammasfoobikko, kuten äitini ;), niin aloita tästä. Paleokeittiössä tarjoillaan tämän viikon pääruokana mausteista ja mukavasti lämmittävää, mureaa marokkolaista eli lammastaginea. Koska en omista oikeaa, aitoa taginepataa, niin tätäkin ruokalajia pitäisi kaiketi kutsua ihan vaan suoraan suomalaisittain lammaspadaksi. Mutta lammaspata ei kerro mielestäni yhtään, mistä tässä padassa on kyse! Ja siksi käytän häikäilemättömästi hyväkseni taginea. Suomalaisella ja pohjois-afrikkalaisella lammaspadalla kun on vissi ero. Sen eron maistaa! Isosti! Koska kerta oli ensimmäinen, niin googlailin vinon pinon reseptejä läpi. Lopulta päädyin ottamaan yhtä sieltä ja toista täältä. Loput sovelsin omasta päästä. Mausteiden suhteen mentiin maistamalla ja lisäämällä matkan varrella vähän sitä ja enemmän tätä, joten pyydän suhtautumaan reseptissä esiintyviin maustemittoihin avoimin mielin. Perusmaustaminen sujunee näillä määrillä kyllä, mutta luota omaan makumaailmaasi ja maustekaapin sisältöön. Tuttuun Paleokeittiö -tyyliin kyse on jälleen helposta ja nopeasta …

Mausteinen kurpitsakeitto | paleokeittio.fi

Kuuma kurpitsakeitto

Published by

Pistetääs tähän väliin kuumaa postausta kurpitsakeitosta. Koska kyseinen keitto on emännän tämän viikon pääruoka ja, koska se on odotellut vuoroaan jo helmikuusta lähtien. Haluan varmistaa, että tämän mainion, mausteisen keiton ei tarvitse odottaa enää päivääkään. Kuuman kurpitsakeiton kuumuus ei välttämättä näy lämpömittarissa. Se tuntuu suussa, sielussa ja selkäytimessä. Kuumuus ei ole lähtöisin liedeltä vaan se tulee tuoreesta inkivääristä ja ripauksesta cayennepippuria. En nyt kuitenkaan suosittele työntämään kattilassa poreilevaa keittoa varomatta kiduksiin. Siinä saattaa palaa jokin muukin kuin sielun sykkyrät, jotka lähinnä hyrisevät onnesta lämpöisen sopan matkatessa mahalaukkuun. Kuuma kurpitsakeitto vaatii hieman vaivaa ja vielä vähän enemmän aikaa. Mutta Loreal`in mainosta mukaillen It`s worth it! Paahteinen keitto palkitsee. Ja kun pyöräyttää yhden isomman kattilallisen kerralla, niin lämpöä riittää moneksi päiväksi. MAUSTEINEN KURPITSASOSEKEITTO 2 keskikokoista myskikurpitsaa 1 isohko sipuli 1 hapan omena (vihreä granny smith toimii!) 1 tosi iso tai pari keskikokoista luomuporkkanaa sopivasti kanalientä tai vettä (ehkä 6-8 dl halutusta koostumuksesta riippuen) 1-2 dl kookosmaitoa tai -kermaa 2-3 rkl vaahterasiirappia pari valkosipulinkynttä pala silputtua tai raastettua inkivääriä ~1 tl kanelia ~1/2 – 1 tl kurkumaa hieman kardemummaa, cayennepippuria …

Porkkanakakkua kahdella tapaa | paleokeittio.fi

Porkkanakakkua kahdella tapaa

Published by

”Porkkanakaaaak-ku, se muistoihin jäi; porkkanakaaaak-ku, sinä sydämeeni jäit.”. Näin! Tämä versio J.Karjalaisen Ankkurinapista on tänään täyttänyt pään. Se lienee melko selvä merkki siitä, että on vihdoin aika tuuppasta mehevän porkkanakakun reseptiä ihmisten ilmoille. Mieli teki otsikoida postaus paleoporkkanakakuksi, mutta en tohtinut. Joku ääripaleoisti olisi kuitenkin käynyt kimppuuni ja syyttänyt virheellisen tiedon levittämisestä. Vaikka sikäli tuo otsikointi olisi osunut oikeaan, että itse kakku on kuin onkin ihan täyttä paleota. Kuorrute tällä kertaa ei. Koska halusin pelata varman päälle ja leipoa näin ensimmäisellä kerralla aika aidon porkkanakakun. Ensi kerralla voinee jo säveltää kookoskerman kera kuorrutteessakin. Sillä tuskin onnistuu tätä kakkua pahemmin pilaamaan. Se nimittäin taistelee tiukasti Paleokeittiön parhaimman kakun tittelistä yhdessä bataattibrownieden ja kahden tonnin tuplasuklaakakun kanssa. Itse asiassa porkkanakakusta oli alkuun tulossa kahden tonnin bileiden kruunu, mutta tuplasuklaakakku tuntui lopulta juhlavammalta vaihtoehdolta. Molemmat hyviä kuitenkin! Erilaisia, samanlaisia ja maistuvia! Yhtäläisyyksiä suklaakakkuun löytyy kakun koosta, sillä tämäkin on ”yhden hengen” minikakku. Mutta koska käytin tällä kertaa hieman isompaa vuokaa, niin leipomukset eivät jääneetkään vain yhteen kakkuun vaan yhteen kakkuun ja muutamaan leivokseen. Kuvissa leivoksia näkyy kolme, mutta en …

Kyssäpannu | paleokeittio.fi

Kyssäpannua paleopöytään

Published by

Menneen kesän löytö ja ehdoton suosikkikasvis on mehukas kyssäkaali. Kyseessä on kertakaikkisen mahtava kaali, jota en ole vielä ehtinyt hehkuttaa, vaikka se on lautaselle muodossa, jos toisessakin usempaan otteeseen päätynyt. En voi käsittää miksi en ole aiemmin tarttunut kyssän päähän! Parasta kyssäkaali on mun mielestä raakana; raasteena tai sopivina suupaloina. Niin rapsakka ja mehukas vienolla kaalin maulla maustettuna. Ja tietysti mitä parhainta paleoruokaa! Oletko kokeillut? Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Se on syntynyt 1500-luvulla Luoteis-Euroopassa. Näitä ”paleopyttiksiä” tai ”paleopannuja” olen harrastanut aiemminkin. Vuonna kaksnollayksnolla lautaseen nojaili rekkamiehen paleospydäri. Seuraavan vuonna pupellettiin samaa asiaa eri versiona. Vuonna kakstuhatta ja kolmetoista alkoi emännän paleopipo vähitellen löystymään; omena ja paprika vaihtuivat bataattiin. Ja nyt, vuonna 2014 ollaan tässä; bataatti on saanut väistyä kyssäkaalin tieltä. Mielenkiinnolla odotan, mitä pyttisvuosi 2015 tuo tullessaan ;) KYSSÄPANNU ELI PALEOPYTTISTÄ KYSSÄKAALISTA 3 annosta 1 kyssäkaali 1 isohko sipuli ~400 g jauhelihaa (2 lisäaineetonta bratwurst -nakkia) mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria viimeistelyyn tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Kuori ja kuutioi kyssäkaali. Kuori ja silpu sipuli. Ruskista jauheliha ja kuullota samassa …

Kuritsa-lohicurry | paleokeittio.fi

Kurpitsainen lohicurry

Published by

Heeeei mikä mahtaa olla in? Kyselee Karjalaisen J:kin. Noh, nyt on tietysti kurpitsa-aika komeasti käynnissä, joten ainakin se lienee in. Mutta näin ei ole ollut aina. Olen paahtanut kurpitsaa uunissa. Siitä tuli jotain aivan kamalaa, joten mun ja kurpitsan orastava suhde stoppasi hetkeksi siihen. Kunnes viime talvena taisin taas rohkaistua ja keitellä ehkä maailman parhaat kurpitsakeitot, jonka resepti on edelleen julkaisematta. Mutta tuolla se luonnoksissa odottaa uutta talvea ja tulemista =) Sitä ennen päätin kuitenkin menettää virallisesti curryneitsyyteni ja tuupata talvikurpitsaa lohen kaveriksi curryyn. Vai karriin? Kumpi se oikein on? Olkoon tänään curry. Ensi kerralla ehkä jotain muuta. Kurpitsaisen lohicurryn piti olla helppo ja nopea arkiruoka. Sitä se varmaan onkin, mutta ei ensikertalaiselle, joka sokeasti luotti valmiin currymaustepurkin seisovan maustehyllyllä. Currymaustetta ei löytynyt, mutta onneksi ja hieman yllättäen paljon muuta löytyi. Tässä puhuu nyt emäntä, jonka mausteet rajoittuivat vielä jokunen vuosi takaperin suola- ja mustapippuripurkkiin. Valikoima on kuitenkin viime vuosina laajentunut kiitettävästi ja se oli tämän curryn pelastus. Käytännössä tyhjensin koko maustekaapin yhteen curryyn, hah hah! Ehkä hieman liioittelin, mutta siltä se tuntui. Vähän tätä …

Elvis pannukakut | paleokeittio.fi

Paleopannarit Elviksen tapaan

Published by

Kehitys kehittyy ja pannukakut siinä sivussa! Ensin oli paleopannarit. Sitten meni banskupannarit 1 ja 2, jonka jälkeen tulivat omenaiset ohukaiset. Ja NYT, nyt on Elvis -pannukakkujen vuoro! Mutta ennen kuin aletaan elvistelemään, niin muistuttaisin vielä ihan huikeista Paleokeittiön kahden tonnin bileistä. Ne nimittäin jatkuvat edelleen facebookin puolella. Tänään lähti upea kirjapaketti uuteen osoitteeseen ja maanantaina pistetään bileet pakettiin arpomalla laadukasta Northforcen heraproteiinia ja tyylikkäät sheikkerit peräti kuudelle onnekkaalle. Oletko Sinä kenties yksi heistä? Voit olla, jos käyt vastaamassa arvontapostauksen kysymyksiin =) Elvis -pannukakkuja löytyy maailmalta yhden, jos toisenlaista. Pääosassa ovat yleensä banaani, peanut butteri ja… PEKONI! Luit aivan oikein, pannukakut pekonilla. Paleokeittiön Elvis-panareista löytyy kyllä pekonia. Ja banaania. Mutta maapähkinävoin korvasin kirkastetulla voilla eli gheellä. Melkein sama asia; rasva kuin rasva. Ja koska eläinperäinen rasva on jälleen kovasti huudossa, niin voilla sopii elvistellä. Maapähkinävoin tai gheen tilalla voinee kokeilla myös esim. manteli- tai muita pähkinöistä veivattua voita. Mulla ei kaapissa tähän hätään ollut muuta kuin ”voi venäjää” ja gheetä. Gheellä mentiin, koska kirkastetussa voissa on sellainen mukava, hieman karamellinen, jopa toffeemainen maku. ”Voi venäjä” ei taas maistu yhtään miltään. Kokeilepa voidella …

Äijämäinen punakaalisalaatti | paleokeittio.fi

Äijämäinen punakaalisalaatti

Published by

Syksy! Punakaali! Dude food! Ja kauden kasvikset. Näistä on tämä kattaus koottu =) Fyysisesti kattaus tuli koottua jo elokuun puolella, mutta nyt vihdoin sille löytyi myös aika ja paikka blogissa. Veikkaanpa, että tällä kattauksella elellään myös ensi viikko. Niin herahti vesi kielelle näitä kuvia arkistoista penkoessa. Aika mainio ajatus nyt, kun syksykin on sateineen virallisesti täällä. Äijäruoka on syksyllä parhaimmillaan! Siitä saa mukavasti energiaa päivän puuhiin. Kohtuullisen vähällä vaivalla ;) Yritin penkoa mun ympäri ämpäri lojuvia reseptilippulappusia. Tiedättehän, niitä keltaisia, joihin on kelvottomalla käsialalla kerätty ainekset johonkin muistiin. Ja jos ette tiedä, niin lupaan laittaa feissariin havainnekuvan aiheesta ajankohtaisine lippulappusineen (lupaus lunastattu!). Noh, punakaalisalaatin lippulappusta ei pöydiltä, eikä muistikirjojen välistä tai lattioilta löytynyt, joten kopion ohjeen suoraan, tai ainakin melkein, alkulähteestä eli Paleokeittiössä jo kovin tutuksi käyneestä Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirjasta. Sitä muuten saa vielä – paleoalehintaan. Kiinnostuneet kipinkapin klik klik tänne! Sieltä löytyvät alekirjan tilausohjeet. Saattaa olla, että hiukan sovelsin ainesten määriä, mutta muuten noudatin jokseenkin ohjeita. Tämän kerran. Sherryviinietikka ei emännän kaapissa juurikaan majaile, mutta punaviinietikka olkoon uusi sherryviinietikka. Mikä tästä salaatista tekee äijämäisen? …