All posts filed under: TÄYSPALEO

Kukkiva fenkolikeitto

Published by

Shakshuka ja fenkoli kilpailivat. Kumpi voitti? Itseasiassa kamppailu feissarissa päättyi tasapeliin, joten emäntä otti ohjat omiin käsiin ja päätti aloittaa paahteisesta kukkakaali-fenkolisosekeitosta. Shakshukaa seuraavaksi, ellei vihreä kiwi kiilaa siihen väliin. Uuteen sosesoppaankin on jo ainekset valmiina. Mutta syödään nyt ensin tämä pois =) En ole aiemmin fenkolia juurikaan käyttänyt, mutta tänä talvena ja ennen kaikkea tämän myötä on fenkoli valloittanut paitsi sydämeni, niin myös vatsalaukkuni. Onpa sitä myös mehuksi puristettu. Ja takaraivossa takoo eräs kypsentämätöntä fenkolia hyödyntävä resepti, jota vaan täytyy kokeilla. Jotta tietää maistuuko se yhtä hyvältä ihan sellaisenaankin. Sitten kevväämmällä ;) Viikonloppuna on aina mukava mennä vähän vaikeamman kautta. Olisin tietysti voinut heittää kukkakaalit ja fenkolit suoraan kattilaan muiden raaka-aineiden mukana, mutta minä halusin ne ensin uuniin. Hakemaan syvyyttä ja paahteisutta. Kannattiko kokata puolisen tuntia kauemmin? Ehkä. En osaa sanoa, koska tämä oli ensimmäinen kukkakaali-fenkolisosekeittoni ever, joten vertailupohja on hieman heikoilla jäillä. Tosin olisi kyllä kannattanut ottaa kasvikset uunista ulos hieman aiemmin, sillä ei sen enempää palanut kukkakaali kuin fenkolikaan maistu keitossa välttämättä kaikkein parhaimmalle. Mutta ensi kerralla olen fiksumpi ja laitan uunin hieman …

Mustikkapiirakkaa kahdella tapaa

Published by

Kanelilla tai kanelilla JA kookosmaidolla. Molempi parempi! =) Pakastin pursuaa mustikkaa! Kesä tulee ja uudet mustikat siinä samalla, joten alkaa olla korkea aika alkaa hankkiutua mustikoista eroon. Viime vuonna näihin aikoihin maistui Mustikkasuu. Tänä vuonna Mustikkasuu tökkii ainakin toistaiseksi pahemman kerran. Olen yrittänyt kyllä, mutta ei sitä kovin montaa kertaa viitsi väkisinjuoda. Onneksi olen onnistunut kehittelemään muutaman mainion mustikkaisen reseptin. Toinen on helppoakin helpompi ja nopeaakin nopeampi mustikkajäätelö (tai pehmis), johon palaan vielä (kehitystyö kesken ;)). Ja se toinen… se on mustikkapiirakka, juotava mustikkapiirakka. Tähän makeaan ihanuuteen tutustuin viime viikonloppuisella mehupaastolla. Hieman tuunausta viikon varrella ja uusi, mustikkainen kuningatar on syntynyt!   Mustikkapiirakka maistuu makealle mustikalle. Se sopii hyvin välipalaksi makean ja mustikkapiirakan ystävälle. Jälkiruoaksi se sopii ihan jokaiselle. Eikä tämä ole mitään litkua. Tämä on paitsi täyttä tavaraa, niin myös ihanan paksua ja samettista mehua. Ehkä jotain pirtelön ja perinteisen mehun välimaastoa. Enemmän täyteläistä mehua kuin laimennettua pirtelöä. JUOTAVAN HYVÄ MUSTIKKAPIIRAKKA puolikas keskikokoinen bataatti ~150 g mustikoita yksi päärynä viipale sitruunaa ~1/2 tl ceyloninkanelia hieman himalajansuolaa Sulata pakastemustikat. Kuori bataatti ja päärynä tarvittaessa. Luomut raaka-aineet käytän kuorineen, …

Pakkaspäivän sosekeitto

Published by

Porkkanasosekeitosta onkin tässä talven mittaan nautiskeltu jo muutamia kertoja. Aina yhtä hyvää, aina yhtä helppoa. Ja oikeilla mausteilla jälleen aivan mainio talvinen ruoka. Lämmittää, lämmittää! Hieman muokatun kukkakaalirisoton (päivitetty versio facebookissa) ohella porkkanakeitto on se ruoka, jolla aion kolmen päivän mehupaaston (kananmunalla ;)) tänään päättää. Vihdoinkin takaisin niin kaipaamani kiinteän ruoan pariin. Vaikka mehupaasto alkoi päivien myötä sujua aina vaan paremmin, niin kyllä hampaat ovat koko ajan kaivanneet jotain pureskeltavaa. Sitä varten ihmisellä hampaat on! Porkkanakeitossa ei vielä kauheasti pureskeltavaa riitä, mutta jotain mehua vahvempaa suutuntumaa sentään. Lempeä siirtymä lienee kuitenkin paikallaan. Ei nyt heti viitsi pistää vatsaa ja sisäelimiä täysillä töihin. Eivät ehkä tykkää ;) Porkkanakeitto on monen muun sosekeiton ohella ihan lemppariruokaa. Syy siihen, miksi en useammin kokkaa keittoja löytyy kuitenkin proteiinista. Sitä kun ei tästä sopasta löydy. Enkä ole vielä keksinyt mitään hirveän hyvää proteiinilisää sosekeiton kylkiäisiksi. Feissarissa vinkkiä huutelin ja sieltä nousikin pekoni varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Harmi vaan, ettei kaupasta löytynyt sellaista pekonia, jota olisin lautaselleni kelpuuttanut. Tehkää nyt joku kunnon pekonia vailla kaikenmoista sontaa! Jokaisella on todennäköisesti oma, hyväksi todettu variaatio porkkanasosekeitosta. Tämä …

Talvinen porkkana-fenkolilisuke

Published by

”Niin mut… mitä mä syön sen lihan kanssa?” Siinäpä ehkä kolmanneksi yleisin kysymys, joka putkahtaa valmennettavien suusta heti näiden ”Enks mä saa enää koskaan syödä pizzaa???” ja ”No mitä mä sit syön aamiaiseksi jos en leipää, jogurttia tai muroja?” jälkeen. Ja kun vastaus on, että kasviksia, niin epäuskoinen ilme naamalla sen kun kasvaa. Hetken pohdintaa ja oivallus:”Niin just, sähän sen sanoit, vähän jäävuorisalaattia, tomaattia ja kurkkua!”. Pari salaatinlehdykkää, yksi lohkottu tomaatti ja kolmen sentin pala kurkkua päivän molemmilla aterioilla päivästä toiseen. Ei ihme, että kasvikset eivät maistu. Etenkään näin talvella, kun ne eivät ihan oikeasti maistu sen enempää tomaatille kuin kurkullekaan. Öh… meillä Suomessa ei tosiaan saa kaupasta muita kasviksia kuin noita edellä mainittuja kolmea. Kannattaa suunnata oikein ajan kanssa sinne hevi -osastolle ja avata silmät. Ja muuttaa omaa ostospolkua hieman sivummalle siitä punnituslaitteen kyljestä. Näkyykö mitään muuta kuin tomaattia ja kurkkua?! ;) No mutta, tässäpä yksi Torkkuja ja nokkosia -blogin inspiroima, helppo, melko nopea ja äärettömän maukas talvinen kasvislisuke. Päätähtinä loistavat verraton makupari; tuttu porkkana ja ehkä hieman eksoottisempi fenkoli. TALVINEN PORKKANA-FENKOLILISUKE 4 porkkanaa 1 fenkoli …

Parhaimmat paleobrowniet

Published by

EDIT 30.11.15: Tsekkaa myös uudet, suklaakuorrutteella ja paleomurulla päällystetyt bataattibrowniet! Edellisviikonloppuna otin ja leipaisin pienet paleobrowniet. Niistä tuli hyviä. Parhaimpia. Parhaimpia, joita olen koskaan maistanut. Saati sitten omin kätösin leiponut. Koska kumpaakaan en ole aiemmin tehnyt, en sen enempään leiponut kuin maistanutkaan paleobrownieta. Mutta olen onnellinen, että se päivä koitti! Koska nämä olivat niiiiiiin hyviä! Syvästi suklaisia, kivan kosteita, mutta silti ihanan ilmavia. Jopa kevyitä, sanoisin. En ole missään tapauksessa mikään jauhopeukalo. Mitä leipomiseen tulee, niin olen lähinnä poropeukalo. Tai niin olen aina kuvitellut olevani. Koska en ole oikein koskaan leiponut mitään. Paitsi viimeisen vuoden aikana olen leiponut enemmän kuin neljänäkymmenenä edellisenä yhteensä. Kokonaiset viisi kertaa. Paleobrowniet mukaan lukien. Mielestäni olen jopa onnistunut aivan kohtalaisesti. Muut saattavat, voivat ja saavat olla eri mieltä. Vehnäjauhoja ja sokeria en osaa vieläkään käyttää. Paitsi kerran eksyessäni macaron -maahan. Oh boy, silloin ei sokerilta voinut välttyä. Vehnältä sentään kyllä. Tämä leipomusinto iski aivan yht`äkkiä ja yllättäin. IHerbin fb -streamissä tuli eksoottinen brownien ohje vastaan. Ja koska olen suklaan suurin ystävä, en voinut ohittaa reseptiä pelkällä olankohautuksella. Kokeiltava oli! Näillä peukaloilla. Pohjan ohjeesta …

Nousee päivä, laskee päivä

Published by

Vaikka nyt jo aurinko on muutamina päivinä näyttäytynyt oikein kivasti, niin vielä viime viikolla elettiin aikaa, jolloin päivä ei sen enempää noussut kuin laskenutkaan. Pimeää, hämärää, pimeää vuorotellen aamusta iltaan. Kyllähän siinä kirkasvalolampun kelmeästä loimusta huolimatta alkaa mieli vähitellen madaltua… Mutta jos ei aurinkoa löydy taivaalta, niin on sellainen parasta taikoa jostain esiin! Johan virkistyy mieli ja kehokin painaa tykkää -nappulaa. Eipä siinä muuta kuin aamulla auringonnousua ja illalla auringonlaskua lasiin. Kyllä näillä eväillä yksi pimeä talvi selätetään! =) Mulla on jo ihan hirmu monta lempparimehua, mutta nämä kaksi ovat ehdottomasti kärkikahinoissa mukana! SUNRISE ON THE TABLE 1 annos 1 appelsiini 2-3 porkkanaa ~50 g tyrnimarjoja (pakaste) hippu himalajansuolaa Kuori ja pilko appelsiinit sekä porkkanat. Tyrkkää jäisten tyrnimarjojen kera puristimeen. Nauti viileästä, mutta virkistävästä auringonnoususta =) Tyrnimarjoista täytyy jälleen kerran kiittää valmennettaviani, jotka toivat näitä ”ihmemarjoja” syksyllä tiluksiltaan Ahvenanmaan saaristosta. Kirpakka, mutta aivan mainio marja, joka piristää kivasti appelsiinin ja porkkanan makeutta. On myös ilo silmälle ja ennen kaikkea keholle. ”The holy fruit of the Himalayas” suoraan Suomesta tosin. Tämä supermarja sisältää ihan kaikkea mitä …

Mehuviikko – Sweet `n sour, Sistah!

Published by

Pikkasen pieleen menneen mehuviikon seitsemäs ja viimeinen virallinen postaus on tässä. Mutta ei huolta, jatkamme epävirallisilla. Koska niitä vielä muutama tallessa sattuu olemaan. Paleokeittiön feissarifrendeillä saattaakin olla jo aavistus siitä, mitä tulema sisällään pitää ;) Eiköhän näitä mehupostauksia jatkossakin tipu väliin, jos toiseenkin. Edelleen olen juissaamisesta innoissani ja tyytyväinen vaikutuksiin, joita vastapuristettujen kasvismehujen  kuvittelen tuoneen tullessaan. Ehkä ihan vielä ei ole aika arvioida vaikutuksia. Tätä aktiivisempaa puristajan hommaa kun ei ole vielä takana kokonaista kuukauttakaan. Mutta sen voin sanoa, että hyvältä tuntuu! Nyt =) Ananasta tulee ostettua melko harvoin, mutta tällä kertaa pääsi ananas päätähtenä Hurmurin kierteisiin. Ananas on niin hirmuisen makeaa, että se ei ole enää oikein omaan mieleen. Ja ehkä taisin joskus muinoin vanhoina hyvinä(?) pullisteluaikoina saada oman osani ananaksesta. Peltipurkeissa. Ja maitorahkasta. Se oli parasta bodarin ruokaa silloin, kun ei vielä ollut jauhoa joka lähtöön. Se, mitä tarjolla oli, oli melko karmeaa kamaa, jota ei tahtonut saada nesteen sekaan edes koneellisin keinoin. Tarviiko mun edes kertoa, millaista sitä oli saada kurkusta alas?! =D Alunperin ostin kokonaisen ananaksen pizzan päällisiksi. No eihän se sinne kokonaan …

Mehuviikko – Salsa in my mug

Published by

Arki yllätti emännän! Tänäkin vuonna. Työt vievät mennessään, eikä keittiöön oikein meinaa ehtiä. Tai malttaa. Ei sen enempää tekemään ruokaa kuin kirjoittelemaankaan sen tekemisestä. Arkistossa odottaa vanhoja juttuja vino pino ja mielessä vähintäänkin yhtä vino pino uusia. Ajatus oli viikonlopun aikana pistää pizzaa jakoon ja keritä vielä siinä ohessa leipasemaan paleoliittista brownieta, mutta saas kattoa nyt. Ensin työt, sitten huvit! Ja etenkin browniet ;) Tylsä tilanne. Hippasen voisi taas pistää lisää aikaa jakoon. Energiaa onkin piisannut, mutta jossain vaiheessa sekin loppuu, ellei ennätä tankkaamaan lisää. Kauden alku ja useampi toinen projekti tulilla. Eiköhän tämä taas kuukaudessa tasaannu. Hiukan harmikseni joudun kyllä nyt toteamaan, että PäinPaleota12 saa vielä odottaa. Aikaisintaan ensi kuussa ehtinen paneutua asiaan. Tylsää sekin. Koska intoa ja hyviä, uusia ajatuksia aiheen tiimoilta piisaisi. Toivottavasti sitä piisaa vielä helmikuussakin. Näin uskon, joten edelleen saa ilmoittautua joukkoon mukaan, vaikka ryhmässä ei juuri nyt mitään tapahdukaan. Tämäkin tämän päivän pääasia on jo ehtinyt roikkua aikansa luonnoksissa vielä muutaman muun mehun seurana. Bye Cuba, hello Mexico! Teki mieli huuta kun nostin kyseisen cocktailin huulilleni. Ay caramba, nyt …

Mehuviikko – Minty mojito

Published by

Ei vielä viimeistä, mutta viidettä mehuviikon reseptiä viedään! Kyseessä onkin mun yksi tähänastisten kokeilujen suosikki juice, jota innoittamassa on ollut kuubalainen, rommipohjainen drinksu. Mo-hi-toooo! Lienee tuttu useimmille. Alkoholipitoinen mojito tosin ei ole mun suosikki. Olen tainut peräti yhden sellaisen jollain ulkomaanreissulla kumota. Otin, koska muutkin ottivat. Ei tehnyt vaikutusta. Ehkä se oli huonosti sekoitettu ;) Mutta tämä alkoholiton mojitodrinksu kelpaa ja maistuu oikein hyvin! Pääraaka-aineiksi nostaisin mintun ja limen. Limetin terveysvaikutukset vastaavat sitruuna, joten halutessa ne voi kerrata edellisestä shottipostauksesta. Minttu puolestaan tukee monen muun yrtin tavoin ruoansulatusta ollen myös anti-imflammataarinen eli tulehdusta vähentävä. Myöskin syöpäkortti täytyy jälleen vetää esiin. Kurkusta ei ole vielä ollut juttua, joten josko muutama sananen sen terveyttä edistävistä ominaisuuksista vielä. Kurkku sisältää kaliumia ja fytosteroleita, joilla on osoitettu olevan kolesterolia alentavia vaikutuksia. Ne benecolit ja muut, you know…. Tosin ne vaikutukset eivät mielestäni ole juurikaan tärkeitä, kuten koko tämä hullu, mutta syvään istutettu kolesterolipelko ei ylipäätään. Ehkä vähän yllättäen kurkkukin sisältää hyödyllisiä antioksidantteja, flavonoideja ja lingnaaneja. Kurkullakin on tulehduksia vähentäviä ominaisuuksia ja se ehkäisee syöpää. Eat your veggies and minimize your risk of cancer! Tämä asia lienee …

Mehuviikko – Hot hottis shot

Published by

Mehuviikko ei nyt ihan suju suunnitelmien mukaan, mutta jatkuu! Sikäli homma on aivan reilassa, että edelleen puristan vähintään lasillisen mehua päivässä. I`m a juice addict! Postaukset vaan tulevat hieman viiveellä. Silloin kun kerkiää. Haitanneeko tuo mittään! Ei kai. Pistetääs lempeät purppurat ja vihreät hetkeksi sivuun, ja jotain hottiakin hotimpaa tulemaan. Hot shot on kuulkaas tujua kamaa, josta olen aivan liekeissä! Kirjaimellisesti. Tästä pikku drinksusta ei oikein voi nostaa esiin mitään varsinaista pääraaka-ainetta, sillä kaikki ainekset ovat mielestäni tasavertaisia. Hot shot toimii paitsi pimeiden talviaamujen loistavana silmien avaajana ja vilpoisten iltojen varpaiden lämmittäjänä, niin myös oivana flunssan karkoittajana. Se nimittäin sisältää oikeastaan kaikki oleelliset ylimääräisten pöpöjen karkoitukseen sopivat luonnolliset raaka-aineet; sitruunaa, inkivääriä, valkosipulia ja cayennepippuria. Vain raakahunaja puuttuu, mutta mikäänhän ei estä lisäämästä sitä joukkoon hieman tulisuutta taittamaan. Saattaapa tuo toimia myös detox ja läskinpurkushottina? En vanno vaan oletan. Mitä nämä ainekset sisältävät ja miten toimivat? Sitruuna sisältää tietysti hurjasti hyvää C-vitamiinia (toimii hyvin myös säilöntäaineena as we all know). Se ehkäisee ja hoitaa tulehduksia, edistää ruoansulatusta ja tehoaa pahoinvointiin. Syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia unohtamatta. Ja tietysti sitruuna on …