Saanko tarjota sinulle palan parhainta Argentiina keskellä Tallinnaa?
Don`t cry for me Argentina, the truth is I never left you…
Ravintola Argentiina ei ehkä jäänyt kyynelehtimään lähtöäni, mutta minä jäin kyllä kaipaamaan ravintolaa, jonka rehellinen ruoka teki lähtemättömän vaikutuksen. Eikä vain ruoka, vaan koko visiitti tähän sympaattiseen, jo miltei 20 vuotta herkullista ruokaa tallinnalaisille ja vieraille ympäri maailmaa tarjonneeseen ravintolaan.
Jos mietin vielä viimeisintä ruokamatkaani Tallinnaan, niin siitähän syntyikin sattuman sanelemana varsin mielenkiintoinen ja monipuolinen kattaus. Matkaan mahtui niin burgeria nakuna kuin terveysruoasta tekaistua brunssia, kaupungin ravintolamaailman tulokasta ja kokenutta konkaria, merellisiä ruokaelämyksiä sekä lihansyöjän paratiisia. Matka myös päättyi jokseenkin samoille nurkille Pärnu maanteen varteen, josta se vuorokautta aiemmin oli alkanut.
Kiinnostukseni ravintola Argentiinaa kohtaan heräsi modernisti instagramissa. Ihastuin herkullisiin annoskuviin ja ajattelin, että tänne täytyy päästä! Eikä Argentiina pettänyt odotuksia. Se täytti ne moninkertaisesti – ruoka on yhtä hyvää kuin miltä kuvissa näyttää! Itse asiassa parempaa. Eikä vain ruoka. Vaan koko kokonaisuus, josta olen jo aiemmin jauhanut.
Täytyy myöntää, että bongatessani ravintolan edellisenä päivänä karunoloisen ja vilkkaasti liikennöidyn Pärnu maanteen varressa heräsi pieni epäilys. Vanhakaupungin katujen tunnelma on hyvin erilainen ja monella tapaa houkuttelevampi kuin vilkkaan ”valtatien” varressa.
Kolkko tunnelma kuitenkin muuttuu kuin taikaiskusta Argentiinaan astuessa! Ulko-ovien sulkeutuessa on helppo unohtaa olevansa Virossa. Jo eteisaulassa sisäänastujaa tervehtii värikäs, Etelä- ja Väli-Amerikasta tuttu tunnelma. Eteisaula ei välttämättä vaikuta kaikkein hienostuneimmalta vaan enemmän eksoottisen maanläheiseltä. Olo oli välittömästi tervetullut.
Eteisaulan molemmin puolin aukeni kaksi erillistä ravintolasalia tunnelman muuttuessa astetta hienostuneemmaksi, mutta pysyen kuitenkin kodikkaana. Argentiina on tunnelmaltaan ravintola, johon on helppo astua. Se on onnistunut tuomaan aidon argentiinalaisen fiiliksen pohjolaan – värein, kuvioin, rapatuin ja raaoin kiviseinin. On kodikasta tummaa puuta, kuvioituja tekstiilejä, laattalattiaa, pirteän värikkäitä tauluja ja seinäkoristeita sekä muita tärkeitä yksityiskohtia. Jonkun mielestä tämä kaikki yhdessä voi olla liikaa, mutta mun mielestä tällainen rento ”sekamelska” kuuluu kyseiseen kulttuuriin.
Toisella puolen aulaa avautuvan tilan keskiössä komeili baaritiski. Portaita pitkin pääsi myös ylös, astetta intiimimmälle parvelle. Katossa, baaritiskin yläpuolella keikkuivat nämä hauskat ”pulloamppelit”.
Toiselta puolen löytyi oman tulkintani mukaan ravintolan pääsali, joka jakautui muutamaan eri huonetilaan; valoisampaan ja avarampaan kadunpuoleiseen saliin sekä hämyisempään, kodikkaaseen sisäosaan.
Salin sydämenä hehkui avokeittiö grilleineen. Siis hehkui. Kirjaimellisesti. Niin tulisijasta leviävän lämmön ja lasin takana sinkoavien kipinöiden kuin sydämellisen ja välittömän henkilökunnankin muodossa.
Tunnelman ja sisustuksen puolesta aina viehättäviä yksityiskohtia myöden kaikki oli Argentiinassa kohdallaan.
Myös muiden antoisan ravintolakokemuksen kannalta tärkeiden elementtien osalta ravintola onnistui täydellisesti. Henkilökunta oli asiantuntevaa, ystävällistä, palvelualtista ja keskustelevaa. Tarjoilua sai selvällä suomen kielellä ja keittiömestari toivotti tervetulleeksi seuraamaan ruoanvalmistusta aitiopaikalta. Parhaimmillaan mehukkaiden lihojen kypsymistä herkullisiksi pihveiksi taisi seurata ainakin kuuden hengen porukka vesi kielellä sosiaalisen keittiömestari Konstantin Kisseljovin paljastaessa samalla salaisuuksiaan täydellisten pihvien takana.
Tämä on se paikka ja koko Argentiinan sydän, jossa ravintolan vaikuttavimmat taiat tehdään. Paikka, jossa raaka liha saa täydellisen kypsyyden ja nautinnollisen, grillilihoille tyypillisen häivähdyksen savuisuutta. Apuvälineinä puulla ja hiilellä lämpiävä avotuligrilli sekä virolaisille keittiöille kovin tyypillinen ja ilmeisen rakas kamadogrilli, The Big Green Egg.
Vaikka Argentiina voidaan luokitella ensisijaisesti pihviravintolaksi, niin laajahkosta listasta löytyy mukavasti vaihtoehtoja myös merenelävistä pitäville. Kasvisruokailijakaan ei jää ruoatta, vaikka selkeästi painotus on grillatuissa eläinkunnan tuotteissa. Kattava lista on selkeää luettavaa eikä mennyt kauankaan kun löysimme listalta mieleisemme annokset.
Pistin merkille myös tuhdit annoskoot sekä mun mielestä erittäin kohtuulliset hinnat. Esimerkiksi puolen kilon T-luupihvi kustantaa Argentiinassa kutakuinkin kolmisenkymppiä. Samasta annoksesta saa meillä pääkaupunkiseudulla pulittaa miltei tuplasti enemmän.
Minä aloitin jollain, jota en vaan voi vastustaa, jos sitä listalta kohtuuhintaan löytyy. Ja hyvä, että en vastustanut, sillä Argentiinan Foie Gras eli hanhenmaksa oli jotain aivan älyttömän hyvää eikä määrässäkään oltu pihistelty. Sori hanhet.. Tätä herkkua vaan täytyy joskus saada.
En itse asiassa osannut ollenkaan odottaa näin tasokasta annosta, joka oli vieläpä aseteltu lautaselle oikein nätisti. Oijoi, vesi herahtaa kielelle kun muistelenkin tätä täyteläistä makukokemusta. Vahva suositus!
Myös seuralaisen vuohenjuustosalaatti sai ylitsevuotavat kiitokset.
Vuohenjuusto sinänsä on varma valinta melkeinpä paikassa kuin paikassa. Kun nautitaan vuohenjuustoa ravintola-annoksena, niin avainasemassa ovat lisukkeet. Raikas salaattipohja kera annosta piristävien marjojen ja hedelmien teki salaatista paitsi kaunista katseltavaa, niin myös tarjoili mukavan monipuolisesti makuja, jotka tuntuivat pieninä, raikkaina pirskahduksia suussa.
Kokonaisuus oli kivasti tasapainossa. Vaikka lautaselta löytyi montaa eri raaka-ainetta, niin ei kuitenkaan mitään liikaa. Tai liian vähän.
Tärkein sitova elementti salaatissa oli kuitenkin herkullinen salaatinkastike. Se on se juttu, jolla salaatista tehdään annos eikä vain kasaa satunnaisia raaka-aineita lautasella. Erittäin onnistunut annos!
Näin herkulliset olivat näkymät pääruoan saapuessa pöytään!
Halusin jälleen lähestyä kokemusta mentaliteetilla ”mahdollisimman montaa lajia maistetaan”. Argentiinassa tämä olikin helppoa, sillä listalta löytyi valmiina ”Ylellinen valikoima grillattua lihaa kahdelle”.
Siinähän sitä oli, kaikkiaan miltei kilon verran täydellisesti kypsennettyä ja maustettua lihaa lisukkeineen ja kastikekokoelmineen! Kylkeen luonnollisesti ruoansulatusta edistävää argentiinalaista punaviiniä – Malbecia sekä Malbecin, Cabarnet Sauvignonin ja itselleni aiemmin tuntemattoman Tannat -rypäleen sekoitusta.
Mitä kaikkea kuumalta, kiviseltä lihatarjottimelta löytyikään?
Ensinnäkin Argentiinan käyttämä liha tulee Etelä-Amerikasta. Kyselin luonnollisesti paikallisen lihan perään, jota moni virolainen ravintola tuntuu suosivan. Opinpa taas jotain uutta; Etelä-Amerikasta tuleva liha on rakenteellisesti ”parempaa” kuin paikallinen, joka puolestaan ajaa maullisesti ohi tuontilihan. Asia, joka ei ollut koskaan tullut mieleenikään!
Mitä argentiinalaiseen lihaan tulee, niin mulla on sellainen mielikuva, että toiset arvostavat ja toiset eivät. Itse kannatan mielelläni paikallisuutta, mutta ymmärrän kyllä yskän. Lihan rakenne, pehmeys ja tiiviys ovat myös olennainen osa ruokailukokemusta. Eikä näissä pihveissä kyllä ollut maunkaan puolesta valittamista. Ja toki argentiinalaiselle ravintolalle on jotenkin luonnollista tarjota autenttista, argentiinalaista lihaa.
Tähän satsiin kuului kolmea eri sorttia – naudanlihavartaita, porsaan kylkiriviä eli ribsejä ja harvinaisen komea possun karekyljys.
Annokseen kuului omavalintaisesti yksi lisuke ja yksi kastike. En taaskaan osannut päättää, jotta minkä kastikkeen valitsisin, joten pyynnöstä saimme eteemme koko kastikevalikoiman.
Näistä suosikikseni nousi ehdottomasti chimichurri. Taidan elellä jonkinlaista chimichurrin hurmoskautta, mutta mikäs sen paremmin sopisikaan Argentiina -teemaan kuin tuo seuduilta kotoisin oleva, yrttinen kastike.
Heh, emännän lautanen oli latoamisen jälkeen melkoinen sekasotku. Eikä sotku ulottunut vain lautaselle; tahmassa olivat niin näpit kuin naamakin. Ei kovin nättiä, mutta äärettömän nautinnollista. Mihin tarvitaan ruokailuvälineitä kun sormet löytyvät jokaiselta?
Liha oli niin täydellistä, että väitän joutuneeni jonkinlaiseen alkukantaiseen hurmostilaan sitä petomaiseen tyyliin lautaselta kaksin käsin tuhoten ja luut puhtaaksi kaluten. Luiden kaluaminen olikin äärimmäisen helppoa, sillä liha irtosi niistä melkein itsekseen. Hyvin kypsennetyn kylkirivin merkki!
Seuralaisen lautanen näytti hieman hillitymmältä. Lisukkeena litistetty peruna kera kastikkeen ja kuutioidun pekonin.
Olin niin keskittynyt omaan lihalliseen nautintooni, että kaverin peruna jäi siinä hurmostilassa maistamatta. Valitettavasti ei hänkään osannut näin jälkikäteen kertoa sen enempää perunan valmistustavasta kuin kastikkeestakaan. Koska se liha!
Best for last! Vatsat olivat umpitäynnä, mutta ei puhettakaan, ettäkö olisin jättänyt jälkkärin väliin. Hyvä näin, sillä jaoimme eittämättä parhaan koskaan maistamani suklaakakun!
Jos rakastat lihan lisäksi suklaakakkua, niin tätä et halua missata. Itse asiassa jo pelkän suklaakakun vuoksi kannattaa ottaa suunta kohti Argentiinaa.
Kyseessä oli perinteinen argentiinalainen jälkiruoka, chocotorta, jossa yhdistyvät kerroksittain suklainen kakku ja dulce de lechestä sekä tuorejuustosta vatkattu, pehmeä, kermatoffeemainen tahna. Koko kerroksellinen komeus oli kätketty suklaapäällisen sisään ja katettu kauniisti lautaselle kera tuoreiden marjojen sekä vadelmaisen kastikkeen.
Voi hyvät hyssykät, miten herkullista! Ja taas oltiin, ei sen seitsemännessä taivaassa vaan pikemminkin kymmenennessä.
Noniin, tästä tuli nyt varsinainen hehkutuspostaus. Mutta näin se homma toimii silloin, kun se parhaiten toimii. Yritin kyllä kovasti keksiä jotain parannettavaa Argentiinan tarjoamaan kokonaisuuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Ainoa asia, jota harmittelimme oli ateriointiin käytettävissä ollut aika. Aikaa olisi pitänyt varata ravintolakäynnin ja kotimatkan väliin enemmän. Oma moka.
Yritin pohtia myös annosta, joka olisi kohonnut muiden yläpuolelle. Yleensä sellaisen nimeäminen on kohtalaisen helppoa ja useimmiten se on jokin alkuruoka. Argentiinan suoritus oli kuitenkin tasaisen vahva alusta loppuun saakka, joten en nyt osaa ollenkaan sanoa, mikä annos näistä olisi mielestäni ollut ylitse muiden.
Argentiinalla on selvästikin kaikki nautinnolliseen ravintokokemukseen tarvittavat osa-alueet kunnossa ja kokonaisuus kohillaan. Kun tähän komboon vielä lisätään asiakkaan odotusten ylittäminen, niin tuloksena on ruokailukokemus, jonka haluaa kokea uudelleen. Vuosien kokemuksella lienee oma osuutensa, mutta myös aiemmin esiin nostamani sydän ja etenkin pääkokki Kisseljovista paistava intohimo tekemiseen välittyi vahvasti.
Huippukokemukseen ei aina tarvita fine diningia. Pihviravintolakin pystyy sellaisen tarjoamaan ja kipuamaan rehellisellä, ammattitaidolla ja rakkaudella valmistetulla ruoalla toisinaan jopa hieman keinotekoiseksi hiotun fine dining -ruokailun rinnalle. Jopa yli.
Haluan vielä kiittää ravintola Argentiinaa heidän tarjoamastaan vierailusta. Erityiskiitos ystävälliselle henkilökunnalle sekä pääkokki Konstantin Kisseljoville hänen ajastaan ja antoisista keskusteluista työn lomassa.
Suosittelen ravintolaa kyllä lämpimästi kaikille Tallinnan kävijöille, jotka haluavat nauttia äärettömän maukasta, kursailematonta ruokaa miellyttävässä, mutta ei turhan hienostelevassa ympäristössä. Argentiina on enemmän kuin pelkkä pihvipaikka. Ja vaikka sijainti vilkkaan ”valtatien” varressa ei ehkä ole ihanteellisin, niin matka Vanhakaupungista Pärnu maantee 37:ään on lyhyt ja taittuu kätevästi kävellen.
Tiedän, että moni suomalainen on tiensä Argentiinaan jo löytänyt ja monille siitä on myös muodostunut jonkinlainen kantapaikka. Joten jakakaapa ihmeessä omia kokemuksia kaikki paikassa jo käyneet ja sinne tämän perusteella suuntaavat!
Yhteistyössä Argentiina restoran. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.
PALEOKEITTIÖ 