Viimeisimmät artikkelit

Palkinto on kukka

Published by

Tämä postaus ei sisällä reseptejä, eikä tämä edes liity syömiseen. Tai ehkä se jollain tapaa linkittyy syömiseenkin, mutta ennen kaikkea kyse on itsensä palkitsemisesta. Ja ehkä myös muutaman muun ilahduttamisesta ;)

Kukka kertoo viisaasti, että ”palkinto olet sinä”. Mutta minä halusin hektisen viikon päätteeksi palkita itseni jollain muulla. En useinkaan koe tarvetta palkita itseäni ruoalla tai herkuilla, ja silloin kun sen teen, niin teen sen kunnolla. Menen mielelläni fine-dine -ravintolaan ja nautin vaikka 7 ruokalajin illallisen viineineen kaikkineen. Don`t get me wrong! Kyllä mäkin pidän ”huonoista herkuista”, mutta koska koen syöväni pääsääntöisesti hyvää ruokaa ja sitä mitä haluan, milloin haluan, niin ehkä tällaista varsinaista ruoalla palkitsemisen tarvetta ei ole. Ja jos nyt ehdottomasti haluan jotain epäterveen hyvää, niin mieluummin syön äipän omin kätösin leipoman pullan kuin päädyn leivonnaistiskille arpomaan.

Olen varmasti kertonut tämän tarinan joskus aiemminkin, mutta se pätee edelleen. Kun joskus oikein päättämällä päätän ostaa esim. pienen pussin irtokarkkeja (jep, 150 g riittää ja usein se näyttää muiden pussien rinnalla melko pieneltä ;)), niin päädyn vaeltamaan 20 m irtokarkkihyllyä yhteen suuntaan ja takaisin. En vain yhtä vaan vähintäänkin viisi kertaa yrittäessäni miettiä, että mitä mä noista palleroista haluaisin noukkia pieneen paperipussiini?! Usein pussi päätyy takaisin hyllyyn ja lähden karkkitiskiltä pois tyhjin käsin. Jos pussi lähtee mukaan, niin sieltä yleisimmin löytyy muutama suklaa- tai jogurttirusina. Mikä on se kohtalokas ”virhe”, jonka melkein poikkeuksetta karkkihyllyllä teen? Luen valmistusaineet. Suurin osa valmistusainelistauksista alkaa sanalla glukoosisiirappi. Tai sokeri. Ja siihen se karkkinälkä sitten loppuukin =D

Sama ostamatta jättämis -ilmiö tapahtuu myös leikkele- ja makkaratiskeillä. Joskus myös lihatiskillä. Näiden kohdalla ilmiön laukaisevina tekijöinä toimivat sellaiset sanat kuin E25 -alkuiset koodit, glukoosi ja fruktoosi sekä muut ainekset, joiden välttämättömyyttä en lihatuotteiden kohdalla ymmärrä.

Mutta perjantaina päätin ostaa jotain harvinaista herkkua! Halusin palkita itseni KUKALLA; kimpulla aniliininpunaisia, reilun kaupan neilikoita. Heh, voin kertoa, että tämäkään valinta ei ollut ihan helppo. Kärryssä kävi aika monta kimppua ennen kuin kohdalle osui se oikea =D

Kukkia tai muita kasveja ei tässä huushollissa enää juurikaan näy. Syy selviää kuvista. Kukat ilahduttivat, ja ilahduttavat edelleen kovasti, ja nyt olemmekin viikonlopun ajan nauttineet tästä kukkapuskasta ihan koko perheen voimin. Kukin tavallaan =)

”Jos mä tästä ihan vähän vaan nuuhkasen… tällai…”

”Oho! En mä vaan tiedä, miten toi yks kukka tollein katkes! Mä vaan vähän nuuhkasin.”

Ei tarvinnut emännän olla mikään ruudinkeksijä ennen kuin tajusin, miksi kukat alkoivat yllättäen katkeilemaan ja putoilemaan… Ja miksi pieniä, vihreitä kasvinpalasia tai kukannuppuja alkoi löytyä mitä kummallisimmista paikoista. Syyllisen kiinnisaaminen itse teosta ei myöskään ollut kovin vaikeaa…

”Jos mä kans tästä ihan vähän vaan nuuhkasen… niinku toi Kinnunenki…”

”Jos mä vielä nuuhkasen vähän lähempää…”.

You are SO BUSTED!

Jos sinä haluat palkita itsesi hyvällä ololla, ravinteikkaalla ruoalla, pirteällä mielellä ja ihan huippukivalla seuralla, niin tänään sunnuntaina pääsee vielä mukaan mahtavaan Kevätsiivous -ryhmään! Ensi maanantaita ei enää tule ja huomenna ei enää pääse. Lisää infoa ja ohjeita saat klikkaamalla Kukan kuvaa! Alla ;)

Kevätsiivous 2014

Black is new green

Published by

Missä emäntä luuraa?! No facebookissa! Kevätsiivouksessa!

Kahvakuulavalmentaja Kukka Laakson kanssa toteuttava Kevätsiivous -ravintovalmennus potkaistiin täyteen vauhtiin maanantaina. Töitä on painettu tämä viikko valmennuksen tiimoilta yötä myöden sekä eturintamalla, että kulisseissa. Alkuhärdelli alkaa vähitellen tasoittua, joten josko jo ensi viikolla aikaa liikenisi myös Paleokeittiöön.

Mukaan ehtii vielä! Jos kehon Kevätsiivous kiinnostaa, niin toivotamme uudet siivoojat tervetulleiksi ryhmään vielä tämän viikon sunnuntaihin 23.3. saakka! Tämän jälkeen ovet sulkeutuvat. Tiedän, että alunperin lupasimme pitää ovet auki 31.3. asti, mutta jouduimme suuren suosion vuoksi aikaistamaan sulkemisajankohtaa viikolla. Syystä, että vasta puolivälissä mukaan tulevien olisi melko haastavaa päästä kaiken sen info- ja keskustelumäärän keskellä enää kunnolla kärryille. Pahoittelut tästä. Mutta kuten sanottua, mukaan ehtii vielä tämän viikonlopun ajan! Käy lukemassa yksityiskohtaiset toimintaohjeet täältä.

Lupasin tarjota pienen kurkistuksen Kevätsiivoukseen oman siviilielämäni kautta. Näin tulen tekemään käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Ehdin ja jaksan, jos ehdin ja jaksan. Nyt ehdin ja jaksan =)

Peruspläjäyksen jälkeen olemme tällä viikolla suunnanneet ajatuksemme ja toimintamme kahteen tärkeään ravitsemuksen kulmakiveen. Ensimmäinen teemaviikko käynnistyi eilen, aiheina aina vähän tylsä vesi sekä vettä huomattavasti mielenkiintoisemmat ja monipuolisemmat, ravinteikkaat kasvikset.

Olen avannut vesisiä ajatuksiani aiemmin mm. täällä ja täällä. Eivätkä nämä ajatukset ole vuodessa mihinkään muuttuneet.

Omat vesirutiinit ovat enemmän tai vähemmän kausittaisia. Riittävää, puhtaan vedenjuontiani tarkkailen täyttämällä ja tyhjentämällä päivittäin kaksi litran lasipulloa pullotetulla vedellä. Töissä kannan omaa vesipulloa mukanani. Aamuveden osalta menossa on tällä hetkellä omenaviinietikkakausi eli mittaan reilun teelusikallisen omenaviinietikkaa 4-5 dl:n vettä.

Miksi juuri omenaviinietikkaa? Siksi, että se on ollut kiireen keskellä nopeaa ja sitä sattuu luuliemen keittopuuhien jäljiltä kaapissa olemaan. Ei mikään maailman laadukkain versio, mutta menettelee nyt toistaiseksi. Taisi kuitenkin olla ainoa puhdas omenaviinietikka, jonka marketin hyllystä löysin. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa oli mukana jotain ylimääräistä sälää.

Kasvisten osalta pyrimme kukin omien mahdollisuuksien ja henkilökohtaisen tilanteemme mukaan nauttimaan tai ainakin opettelemme nauttimaan päivittäisen vihermehun tai viherpirtelön. Vihermehu tai -pirtelö tarkoittaa siis nestemmäistä juomaa, jossa on mukana lehtivihreää. Marja- ja hedelmäjuomat ovat asia erikseen. Me haluamme olla vihreitä! Ja juuri tänään haluamme olla erityisen vihreitä! Sori, sisäpiirivitsi ;). Kevätsiivoojat tietävät hyvin mitä tarkoitan ja myös sinulla on mahdollisuus ottaa siitä selvää. Mutta vain sunnuntaihin saakka! ;)

Viherjuomien osalta Paleokeittiössä jatkuu edelleen vihermehukausi. Pirtelöt ovat olleet viime kuukausina lähinnä marjaisia. En edelleenkään nauti kiinteää ravintoa ennen iltapäivää, mutta nestemmäistä kuluu kyllä. Päivä tulee avatuksi mukavasti kun siihen energiaa ja hyvää mieltä antaa tuorepuristettu vihermehu! Sillä jaksaa istua aamut ja päivät koneen ääressä. Iltojen treenivalmennuksiin tarvitaan jo jotain vähän enemmän.

Mikäs se onkaan emännän tämän hetken lempparivihermehu? No se on tämä! Vihdoin löytyy perusmarketistakin sellaista ihanuutta, jota olen jenkki- ja aussiblogeissa kuolannut pitkään. Se ihanuus on tämä etualalla näkyvä lehtikaalin sisko, mustakaali. Sitä onkin nyt kulunut viime viikkoina pussitolkulla niin mehuihin, kuin muuhunkin ruoanlaittoon. Tänäänkin ajattelin siitä vielä kattilallisen keittoa kiepaista. Niin, sitä samaa keittoa, jota olen syönyt koko viikon. Kattila tyhjeni toissapäivänä ja nyt tätä tarvitaan toinen kattilallinen heti perään. Melekosta herkkua on se keitto ja sopii aivan mainiosti kasvisten teemaviikolle. Kirjoittelen keitosta lisää seuraavassa postauksessa ;)

BLACK IS NEW GREEN

1 annos ~4 dl

  • ~6 mustakaalin lehteä ilman ruotoja
  • 2-3 sellerin vartta
  • 1 omena
  • puolikas kurkku
  • puolikas sitruuna
  • tukko persiljaa
  • hitunen himalajansuolaa

Kasvisten pesu ja pilkonta. Sen jälkeen mehupuristimen läpi lasiin ja kurkun kautta masuun solujen ruoaksi =)

Veden täyteisiä ja kasvisten värikkäitä päiviä myös Sinulle!

Kevätsiivous2014

Kevättä ananas lasissa

Published by

Vaikka takatalvi yllätti tänäkin vuonna, niin kevättä ei vaan voi estää! Kevät näkyy ja tuntuu hieman siellä, ja vähän täällä, ja ihan joka puolella. Kevättä voi jo fiilistellä kadulla, kahvilassa, linnunlaulussa, lasissa ja tietysti kevään cooleimmassa siivousryhmässä!

Kevätsiivous 2014

Vaikka Kevätsiivous alkaa virallisesti vasta ”ensi maanantaina” eli huomenna, niin meillä on ryhmässä jo täysi pöhinä päällä. Se on kai itsestään selvää kun mukaan on ilmoittautunut iso ja innokas joukko oman kehonsa siivoojia. Hieno juttu! Ihan mahtavaa, että näin moni on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan. Tai hehkeämmästä ja hoikemmasta olemuksesta. Kuulaammasta kevätihosta. Ja kivemmista kevätfarkuista. Tai kuka nyt kohdallaan mistäkin. Ja paleosta! Vaikka paleo sinänsä onkin siivouksessa sivuroolissa. Pohjana paleo, pääosassa terveemmät ruokailutottumukset! Näillä mennään seuraavat neljä viikkoa =)

Jos olet harkinnut ryhmään liittymistä, niin se kannattaa ehdottomasti tehdä nyt! Asiaa on paljon ja sitä tulee koko ajan lisää. Mukaan pääset lunastamalla ensin Kevätsiivous -paketin ja liittymällä sen jälkeen ryhmän jäseneksi. Laakson Kukka siellä kovasti klikkailee ihmisiä mukaan =). Aloituspaketti on jo jaossa, jotta ehtii hieman makustella aihetta, suunnitella ja valmistella ennen tositoimia.

Aloitin omat valmisteluni Kevätsiivousta silmällä pitäen eilen. Keittelin luista kasvisosekeittoa aamiaiseksi ja illalla vielä ison kattilallisen ensi viikon pääruokaa, jonka myötä aion liidellä näistä lumisista maisemista jonnekin Toscanan auringon alle. Näistä mahdollisuuksien mukaan lisää ensi viikolla blogissa. Malttamattomimmat voivat käydä vilkaisemassa vihjeitä tulevasta fb-sivulla ;)

Jotta ei koko postaus mene vain siivouksen fiilistelyksi, niin pistetään keväistä väriä myös lasiin!

Tuorepuristetut kasvismehut kuuluvat edelleen päivittäiseen rutiiniin, vaikka viimeisimmästä mehupostauksesta on ehtinyt tovi vierähtää. Pääosassa tällä kertaa makea ananas, johon keväistä raikkautta tuovat vaaleanvihreät varsiselleri ja limetti. Jotta ei lipsuisi liian makeaksi ja turhan raikkaaksi, niin puristinpa mukaan palasen tulta inkiväärin muodossa. Ja kyllä tästä vaan tuli niin keväinen ja aurinkoinen fiilis! Jo helmikuussa ;)

KEVÄTANANAS

  • ~1/4 tuore ananas kuorittuna ja kova keskus poistettuna
  • 1 lime kuorittuna
  • pari vartta varsiselleriä
  • pala kuorittua inkivääriä
  • hieman himalajansuolaa

Kaikki ainekset mehupuristimeen ja välittömästi kehon käyttöön. Ei vaikeaa, helppoa! Keväistä, hirmu hyvää ja tosi terveellistä =)

Kevätsiivous2014

Makee mandariinikakku

Published by

Välillä tekee hyvää saada suun täydeltä sokeria ja mahaan makeita mandariinikakkusia!

Tässä on ehtinyt jo vierähtää reilu kuukausi siitä, kun kokeilin leipasta mandariinikakkua. Mutta koska facebookissa menin reseptiä lupaamaan vielä ennen viikonloppua, niin tässä sitä nyt olisi.

Tiukille menee, mutta vielä ehtii maistaa mandariinikakkua ennen maanantaina alkavaa Kevätsiivousta! Ja koska Kevätsiivousta kestää kuukauden päivät, niin ihan hetkeen ei näitä syntisiä reseptejä Paleokeittiöön tipu! Jos ei nyt muutenkaan ihan hirveän usein, eihän? ;)

Kevätsiivous tullee näkymään myös enemmän tai vähemmän Paleokeittiössä tulevina viikkoina. Vaikka en itse todennäköisesti pipo silmillä hommaan tällä kertaa lähdekään, niin pyrin parhaani mukaan omalla toiminnallani kannustamaan siivousjoukkoja. Eli eiköhän Kevätsiivouksen tällä kertaa sivuuttaneet tule tätä kautta saamaan pienen annoksen projektista. Jos jollekin iskee inspiraatio matkan varrella, niin uudet Kevätsiivoojat ovat tervetulleita hyppäämään kelkkaan aina 31.3. saakka! Suosittelen kyllä lämpimästi aloittamaan NYT, heti maanantaina. Alusta asti on helpompi pysyä kelkan kyydissä. Sillä tämä kelkka tulee kiitämään kovaa!

Kevätsiivouksesta takaisin, ei ehkä kaikkein nopeimpiin, mutta aivan naurettavan helppojen mandariinikakkusten pariin! Koska vielä saa ja ehtii ;). Mandariinikakkuset eivät ole paleota parhaimmillaan, mutta aika hyvällä polulla ollaan silloin, kun kaksi kolmesta pahasta on poissa. Kakkuset ovat gluteenittomia ja maidottomia. Mutta eivät sokerittomia! Alkuperäinen resepti on herkkupeppu Nigella Lawsonin käsialaa, joten makeutta ei näistä kakkusista todellakaan puutu! Pikkasen muokkasin reseptiä parempaan korvaamalla valkoisen sokerin luomuraakaruoko- eli intiaanisokerilla. Toimii oikein hyvin. Mutta vähempikin olisi mun mielestä riittänyt.
Siinä kakkusten pääraaka-aineet; sulassa sovussa suklaa ja kasa mandariineja. Nigellan reseptissä ei suklaata tällä kertaa näkynyt, mutta en vaan voinut vastustaa ajatusta chilisuklaalla kuorrutetuista mandariinileivonnaisista. Vaikka chilisuklaa ei niin kovin chilistä ollutkaan, niin makupari sopi yhteen paremmin kuin paita ja pyrstö!

Kuten jo mainitsin, niin kakku on yksi helpoimmista ikinä! Tarvitset vain muutaman mandariini ja…
…kuusi kananmunaa ja…

…kupillisen raaruokosokeria sekä…

…vähän isomman kupillisen mantelijauhoa. Siinäpä ne, kaikki oleellisimmat!

MAKEET MANDARIINIKAKKUSET

  • 375 g mandariineja (koosta riippuen ~3-5 kpl)
  • 6 isohkoa luomumunaa
  • 225 g ruokosokeria (myös kookossokeri toiminnee)
  • 250 g mantelijauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

Muutama raaka-aineisiin liittyvä huomio tähän väliin. Sokeria olisi tosiaankin voinut olla vähemmänkin. Seuraavaan satsiin aion käyttää ainakin 50 g vähemmän sokeria. Lisäksi Nigella on mun mielestä unohtanut suolan! 1/2 – 1 tl himalajansuolaa olisi todennäköisesti tasapainottanut makuja kivasti. Mutta koska kyseessä oli ensimmäinen kerta ever, niin noviisina noudatin kuuliaisesti mestarin ohjeita =)

  1. Pese mandariinit huolellisesti (käytin apuna ruokasoodaa), laita kokonaisina kuorineen kaikkineen kattilaan kylmään veteen ja keitä hiljalleen 2 tuntia. Kyllä, kaksi tuntia! Soseuta keitetyt mandariinit sauva- tai tehosekoittimella. Edelleen kuorineen kaikkineen =)
  2. Vispaa kananmunien rakenne rikki ja sekoita kaikki ainekset keskenään taikinaksi tehosekoittimella tai vatkaimella. Taisin käyttää sähkövatkainta..
  3. Kaada taikina voideltuun vuokaan (mulla 25 x 20 sentin vuoka + voideltu leivinpaperi) ja paista 190 asteessa ~40-60 minuuttia kunnes taikina ei enää tartu testitikkuun. Kannattaa alkaa tsekkailemaan jo siinä 35 minuutin kohdalla.
  4. Anna jäähtyä, leikkaa sopiviksi paloiksi ja syö sellaisenaan tai kuorruta mielesi mukaan. Kakku on ehdottomasti parasta seistyään päivän, kaksi tai kolme!

Itse kuorrutin osan kakkusista sulatetulla chilisuklaalla. Osan tarjoilin ihan sellaisenaan koristeiden kera, koska kaikille ei tummasuklaa vaan maita. Ei voi käsittää! =D Yritin ensin valmistaa suklaasta ganachea, mutta se juoksettui ja sydän itki verta kun kippasin yhden suklaalevyllisen roskiin. Noh, aina ei voi voittaa. Toisen suklaalevyn kanssa en enää riskeerannut vaan käytin sen sellaisenaan.

Koristeeksi valmistin karamellisoituja mandariiniviipaleita, jotka nekään eivät aivan onnistuneet. Näyttivät kyllä kauniilta, mutta eivät maistuneet kovin hyvältä. Kehotinkin kaikkia mandariinikakkusista osingoille päässeitä siirtämään mandariinisiivut suosiolla sivuun.

KARAMELLISOIDUT MANDARIINISIIVUT

  • 2-3 mandariinia siivutettuina
  • 375 g ruokosokeria
  • 2,4 dl vettä
  1. Pese ja viipaloi mandariinit ohuiksi siivuiksi.
  2. Kiehauta vesi ja sokeri pannulla. Lisää joukkoon mandariiniviipaleet.
  3. Anna kiehua, kunnes mandariinit ovat pehmeitä (~20-25 min).
  4. Valuta ja jäähdytä uuniritilän tai leivinpaperin päällä.

Jos mandariineja ei ole saatavilla, niin samalla metodilla syntyy kakkua esim. sitruunalla taitetuista appelsiineista (Nigellan vinkki ;)).

Kakku oli kyllä makeaa, mutta ihanan kosteaa ja äärettömän mehevää! Oikein hyvä kakku. Ei aivan paleobrownieden tasoa, mutta kyllä näille mahdollisuus kannattaa antaa. Siinä missä browniet olivat suloisen suklaisia ja höyhenenkevyitä, niin mandariinikakkuset puolestaan makean hedelmäisiä ja ”lyijynraskaita”. Mantelijauhoilla leivotut kakut ym. tulevat helposti raskaiksi. Siis jo ihan fyysisesti painaviksi. Eikä näistä kyllä energiaakaan puutu!

Makoista, mandariinikakkuista viikonloppua, Sinulle!

Kevätsiivous2014

Puolukasta puuroksi

Published by

Huo-men-tah Suomi, kuinka kulkee?!

Emäntä on jälleen humpsahtanut jonnekin omaan pikku maailmaansa eikä muun maan, saati maailman menosta ole hajuakaan. Jotain kriisejä taitaa olla liikkeellä, mutta eiköhän noin yleisesti ottaen meillä kaikilla kulje ihan kohtalaisesti? Vai olenko aivan väärässä? ;)

Vaikka reseptejä (tai ainakin ruokakuvia) on vieressä vino pino, niin tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olen postaillut minkäänmoista ruokaohjetta. Monen monta talvista keitto-ohjettakin on julkaisematta, vaikka talvi taittaa jo selkää kovasti kevään puolelle. Hiukan harmittaa, mutta nou can do! Kaikki vuorokauden 84600 sekuntia ovat olleet ahkerassa käytössä. Töitä, töitä, töitä… paljon töitä, mutta kaikkia ihania töitä! Niin ihania, että petiin olen malttanut irrottuatua koneen äärestä vasta aamukolmen aikaan. Taas.

Ja niin ihania, että olen kuluneella viikolla syönyt rasiallisen Saarioisten äitien tekemää maksalaatikkoa. Koneen ääressä. Kylmänä. Haarukalla suoraan foliolaatikosta. Oli siinä päällä sentään lusikallinen puolukkahilloa. Ihan hyvää se oli. Musta maksalaatikko ON hyvää! Maultaan. Paljon muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Vatsa tuli täyteen ja kipeäksi.

Maksalaatikko on harvinainen vieras Paleokeittiössä. Todistettavasti olen maksalaatikon poiminut lähikaupasta… noh, jokunen vuosi sitten. Viimeksi sitä olen kuitenkin pistänyt suuhuni jouluna. Koska maksalaatikko kuuluu meidän joulupöytään. Hauska oli huomata, että päädyn syömään maksalaatikkoa aina samassa tilanteessa. Jokin toimintamalli tämäkin. Malli selviää tuosta aiemmasta maksalaatikko -postauksesta ;)

Kaikki hyvin, hengissä olen edelleen! Ja jorisen järkyttyneenä jostain maksalaatikosta, kun näitä upeita chia -siemeniä piti hehkuttaa, hah hah! Katsokaa nyt, kuinka kauniita ne ovat! Eivätkä ne vaan näytä kauniilta vaan ne myös tuntuvat kädessä kivalta. Kuivana. Sormien läpi valuttaessa. Ja kun siemenien joukkoon lisää tilkan vettä tai jotain muuta nestettä, niin tapahtuu pieni ihme. Siemenet muuttuvat hetkessä erehdyttävästi sammakonkutua muistuttavaksi geeliksi tai hyytelöksi. Siellä ne lilluvat hyytelössä kuin hienoiset hiekanjyvät rantavedessä =)

Chia -siemen, tuo kasvikunnan pieni ihme! Ja paleomaailman kiistelyn kohde. Onko se paleota vai eikö se ole? Minä pistän chia-siemenen paleomaailman harmaaseen kastiin. Ja kuten kaikkien harmaan alueen edustajien suhteen, niin mielipiteeni ja ohjeeni kuuluu, että jos se tekee sinulle hyvää, niin syö sitä! Minä syön chiaa kausittain. Ja nyt on chia -kausi parhaimmillaan. Koska meneillään ovat edelleen marjaviikot. Ja chia tekee puolukasta puuroa. Nopeasti. Raakana.

Inspiraatio raakaan puolukka- tai vispipuuroon löytyi tällä kertaa uusimmasta LiveLife -lehdestä, jossa reseptejään ansiokkaasti esitteli Wellberriesin Tuulia. Hieman tuunausta omaan makuun paremmin sopivaksi ja niin pääsivät pakastepuolukatkin vihdoin hyötykäyttöön. En hirveästi pidä banaanin läpitunkevasta mausta makeuttajana, joten korvasin banaanin neutraalimmalla ja makeammalla taatelilla. Chialla sakeutettu puolukkapuuro on ai-van mahtava aamu-, ilta- tai välipala!

RAAKA PUOLUKKAPUURO

1 annos

  •  ~ 2dl (100 g) pakastepuolukoita
  • 1/2 dl CocoVin chia -siemeniä
  • 1 1/2 dl vettä
  • 2-3 taatelia
  • 1/2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
  • hieman himalajansuolaa
  • (raakahunajaa + pakastepuolukoita sellaisenaan)
  1. Lisää chia -siemenet veteen, sekoita ja odota kunnes seos on geeliytynyt. Tähän menee veden lämpötilasta riippuen ~10-15 minuuttia. Sekoita välillä, jotta siemenet eivät klimppiydy. Chia -hyytelöä voi valmistaa myös isomman satsin kerralla valmiiksi jääkaappiin.
  2. Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta puuroksi.
  3. Jos valmis puuro kaipa mielestäsi lisää makeutta, niin lisää joukkoon raakahunajaa. Mieluiten tehosekoittimessa, mutta kyllä hunajan onnistuu sekoittaa valmiiseen puuroon myös manuaalisesti ihan lusikalla.
  4. Koristele pakastepuolukoilla ja chia -siemenillä.
  5. Syö sellaisenaan, kookosmaidon tai vaahdotetun kookoskerman kera. Myös vaahdotettu lucumakerma toimii!

Paleokeittiön uutiskirje Paleokeittiö facebookissa

Olethan jo tilannut oman Kevätsiivouksesi?!

Kevätsiivous 2014

Jos et ole, niin vielä ehtii! Aloitamme virallisesti maanantaina 17.3., mutta eiköhän jo ensi viikonloppuna ala tippua infoa valmistautumista varten. Materiaali on viimeistelyä vaille valmis ja voin rehellisesti, kautta kivien ja kantojen vannoa, että tästä tulee ihan huippujuttu, jota et halua missata! Sillä seuraavaa emännän julkista valmennusta saa odottaa ainakin ensi syksyyn. Yksi suljettu ryhmävalmennus on vielä tämän kevään osalta lyöty lukkoon ja kalenteriin saattaa mahtua myös muutama muu privaattiryhmä.

Jos oman yrityksesi, salisi tai muun yhteisön privaattivalmennus kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Ja muut sitten hopihopi Kukkakauppaan!

Hyvät ja huonot uutiset

Published by

Lupasin ”ihan kohta” kertoa hyviä ja huonoja uutisia PäinPaleota12 -valmennusta koskien. Onneksi ”ihan kohta” on suhteellinen käsite. Pari päivää sitten se tarkoitti parin päivän päästä, tänään se tarkoittaa NYT! Aika on hieno asia! Välillä sitä on liikaa, välillä liian vähän ja toisinaan ei yhtään. Jotenkin sitä on meillä jokaisella päivästä riippuen eri määrä. Siitäkin huolimatta, että kellon mukaan aikaa on! Joka päivä ne samat 24 tuntia, 1440 minuuttia ja 84600 sekuntia. Siis ihan käsittämättömän paljon! Sekunteja!

PäinPaleota12

Aloitetaan huonoilla uutisilla. Huonot uutiset on kuulemma hyvä vaan töksäyttää, joten pidemmittä puheitta kerron, että PäinPaleota12 ei toteudu tänä(kään) keväänä. Seuraava yritys on syksyllä. Katsokaas kun elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan. PP12 -matkalle on osunut yhtä jos toista vastoinkäymistä, mutta myös tilaisuuksia, joihin tulee tarttua. Koska sydän niin sanoo ja nekin menevät aikanaan ohitse aivan samoin kuin ongelmatkin. Elämä on! Jatkuvaa muutosta ja liikettä. Johonkin suuntaan, eteen tai taaksepäin. Ja välillä se myös pysähtyy, mutta vain hetkeksi. Kun tietokone hajoaa, niin se pysähtyy viikoksi ;). Go with the flow ja elämä on paitsi helpompaa, niin myös antoisampaa. Kas, menin taas virran mukaan ja unohduin ajatuksiini =D

Olen pahoillani kaikkien PP12 -valmennukseen jo ilmoittautuneiden ja siitä innostuneiden puolesta. Yritetään ensi syksynä uudelleen. Entistä ehommalla paketilla tietysti! Tässä on koko kevät ja kesä aikaa oppia ja työstää uutta. Looking the bright side of life! =)

Sitten ne HYVÄT uutiset! Joiden kertomista olen joutunut tässä hieman panttaamaan. Ja nämä hyvät uutiset eivät ole vain PP12 -ihmisille vaan kaikille omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille ihmisille. Eli mun näkökulmasta ihan joka iikalle, sillä jokaista pitäisi kiinnostaa oma ja myöskin lähimmäisten hyvinvointi. Yhdistimme valmentaja Kukka Laakson kanssa voimamme ja lähdimme yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan vuoden 2014 Kevätsiivousta. How cool is that!

Kevätsiivous 2014

Tänne siis! Kaikki mukaan! Vaikka Kevätsiivouksen konsepti on hieman erilainen kuin PP12, niin suosittelen sitä lämpimästi myös PP12 -valmennuksesta kiinnostuneille. Mitään et voi menettää, voit vain voittaa! Nyt on oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan, onko kertarysäyksellä toteutettu ruokavaliomuutos, isompi tai pienempi, sittenkin se sun juttu. Jos ei ole, niin tapaamme taas syksyllä ;). Ja vaikka ei ehkä ole, niin olen aivan vakuuttunut, että mukaan tarttuu hyviä eväitä. Jo yksi omena on enemmän kuin ei yhtään omenaa.

To begin, begin. ~William Wordsworth

Jos haluat muuttaa jotain, niin aloita. Aloita jostain! Tee jotain. Toimi. Vain ajatuksen voimalla harva asia tässä maailmassa muuttuu yhtään mihinkään. Ei riitä, että ajattelee aloittavansa. Tai ajattelee tekevänsä. Sitten huomenna, ensi maanantaina, ensi vuonna… ja kas, 15 vuotta meni ja edelleen ajattelet aloittavasi.

Ensimmäinen askel on vaikein askel. Mulle on joka viikko yhtä vaikeaa saada imuri ulos kaapista, mutta kun sen saan aikaiseksi, niin loppusiivous sujuu kyllä. Ja joka viikko mietin jälkeenpäin, että mikä tässä oli taas niin hemmetin vaikeaa?! =D

Vaikka ensimmäinen askel on se vaikein, niin tällä kertaa se on itse asiassa hyvinkin helppo. Klikkaa itsesi tänne! Se on ensimmäinen askel Not too hard, eihän? Sen jälkeen lunasta oma lippusi Kevätsiivoukseen ja klikkaa itsesi tänne. Ei vieläkään kovin vaikeaa. Eikä tämä tämän vaikeammaksi muutu. Odotat vain ohjeita ja seuraat niitä. Helppoa!

Lisää tietoa Kevätsiivouksesta löydät täältä! Jos sinulla on kysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni UP facebook -sivulla.

Tervetuloa kevään cooleimpaan siivousryhmään! CU SOON!

Paleokansa vastaa

Published by

Kun kysytään, niin paleokansa vastaa!

Muutama viikko sitten pyysin paleokansalta pienen kyselyn muodossa apua peilatakseni omia ajatuksiani päivitystyön alla olevan PäinPaleota12 -materiaalin jäsentämiseksi. Mulla on luonnollisesti omat käsitykseni paleoasioista, mutta kun jonkin asian parissa työskentelee pitkään ja pääasiassa yksin, niin sitä tavallaan sokeutuu. Moni asia on itselle niin itsestään selvä, että siinä helposti unohtuu, miltä muiden saappaissa tuntuu. Siksi halusin kartoittaa hieman laajemmin, kuinka ihmiset ovat kokeneet oman paleomatkansa.

PäinPaleota12

Ja koska lupasin laittaa kyselyn tulokset kaiken paleo- ja muun kansan nähtäville, niin here it comes!

Vastauksia tuli yhteensä huikeat 129 kappaletta, joka oli ainakin neljä kertaa enemmän kuin osasin odottaa. Vastauksia tuli niin paljon, että kaikki vastaukset hyödyntääkseni jouduin vaihtamaan Kyselynetin ilmaisversion maksulliseen. Uskon, että pieni rahallinen panos kuitenkin kannatti ja tulee maksamaan jokaisen sentin takaisin. Iso kiitos vielä kaikille vastanneille! Olette olleet suureksi avuksi paitsi minulle, niin myös kaikille tuleville paleoihmisille, jotka tarvitsevat alkumatkalleen tukea ja tuuppausta PP12 -valmennuksen muodossa.

Ja näin paleokansa vastasi!

Mistä ruoka-aineista luopumisen olet kokenut paleolla haasteellisimmaksi?

  1. Maitotuotteet
  2. Sokeri ja sokeria sisältävät tuotteet
  3. Viljatuotteet
  4. Palkokasvit
  5. Teollisesti valmistetut tuotteet
  6. Teolliset kasvirasvat

Maitotuotteista luopuminen on siis tuntunut hankalimmalta ja margariinit ovat jääneet ruokavaliosta pois helpoiten. Mielenkiintoista olisi miettiä vastauksia kysymykseen miksi näin, mutta en sitä nyt tässä yhteydessä kuitenkaan tee. Ehkä palaan aiheeseen vielä myöhemmin.  Joka tapauksessa maitotuotteet olivat selkeästi ykkössijalla melko isolla erolla sokereihin. Sokerit, viljat ja palkokasvit erottuivat omaksi ryhmäkseen. Teolliset tuotteet ja teolliset kasvirasvat pitivät selkeästi häntää omana ryhmänään. Tulokset olivat jokseenkin linjassa omien ajatusteni kanssa.

Mitkä ruoka-aineet koet paleolla terveyden- ja hyvinvoinnin kannalta itsellesi tärkeimmiksi?

  1. Proteiinit
  2. Kasvikset
  3. ”Hyvät rasvat”
  4. Hedelmät ja marjat
  5. Vesi
  6. Lisäravinteet

Tämän kysymyksen vastaukset erosivat melko radikaalistikin omista näkemyksistäni. Veikkaan, että valmentajana katson asioita hieman eri vinkkelin läpi kuin peruspaleoisti. Tämä näkemys kun näyttää aika pitkälti olevan suoraan perinteisestä paleo-oppikirjasta =D

Itse olen vuosien mittaan opiskellut terveyttä ja ravitsemusta laajemminkin myös paleoviitekehyksen ulkopuolelta, huomioinut sekä omia, että valmennettavieni kautta saamiani kokemuksia ja muokannut/soveltanut kaiken tämän perusteella käsityksiäni suuntaan, jonka itse koen (tällä hetkellä ;)) edistävän hyvinvointia ja terveyttä parhaiten. Sanoisin, että vaikka juureni ovat todella syvällä paleossa, niin tänä päivänä sekä oma elämäntapani, että valmennukseni ovat lähempänä primalia (alkukantaista) kuin puhdasta paleota. Molempien suuntausten kohdalla kyse on käytännössä samoista asioista, mutta hieman erilaisella painotuksella. Mielestäni primal vaan tukee paremmin terveyttä ja hyvinvointia kuin tiukka täyspaleoliittinen suuntaus.

Tässä kysymyksessä omiksi ryhmikseen erottuivat melko selkeästi kolmen kärki ja kolmen häntä.

Mitkä paleoruokavalioon liittyvät arjen askareet ym. toiminnot koet tai olet kokenut haasteellisimmaksi?

  1. Kodin ulkopuolella syöminen
  2. Aterioiden suunnittelu (mitä syödä)
  3. Aterioiden ajoitus (koska syödä)
  4. Ruoanlaitto
  5. Kaupassa käynti
  6. Ympäristön järjestäminen paleoystävälliseksi

Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa erottuivat jälleen omana ryhmänään ja loput neljä olivat suhteellisen pienen marginaalin sisällä. Eli selkeästi haasteellisinta tuntuu olevan kodin ulkopuolella syöminen ja aterioiden suunnittelu. Toivottavasti Paleokeittiöstä löytyisi edes vähän apua jälkimmäiseen ;). Olin itse ajatellut ruoanlaiton olevan listalla korkeammalla. Monille valmennettaville on ainakin tuntunut olevan haasteellista löytää aikaa ja halua tarttua itse kokkiveitseen.

Viimeisenä oli avoin kysymys ”Mitä muita kokemuksia tai vinkkejä haluaisit jakaa paleoruokavaliota aloittelevalle?”. Kohtaan tuli kaikkiaan 31 vastausta, joista olen äärettömän kiitollinen! Paljon hyviä pointteja ja vinkkejä, joita tulen varmasti hyödyntämään PP12 -materiaalissa ihan sellaisenaan. En nyt näitä vastauksia sen enempää tässä julkaise, mutta tämä yksi kohta on aivan pakko laittaa! On niin hieno oivallus ja se ensimmäinen asia, jota itse kysyn uusilta asiakkailta =)

Minusta tärkeää on pohtia ja tehdä itselleen selväksi, miksi muutosta tekee.

Sama kommentoija jatkaa vielä seuraavasti…

Homma on vakaalla pohjalla, kun ymmärtää, että tavoitteena on uuden elämäntavan opettelu – elämäntavan, joka pitää sinut terveenä, energisenä ja iloisena hautaan asti.

Noniin, siinäpä pieni katsaus kyselyn tuloksiin. Kiitän vielä osallistujia ajasta, vaivasta ja panoksesta, ja toivotan kaikille ihan mahtavaa alkavaa kevättä!

Ihanat parsakaalit pellillä

Published by

Jonossa on ihan hirmuisen monta hyvää(?) reseptiä! Loogisinta lienee aloittaa viimeisimmästä? ;) Koska vielä muistan, mitä tuli laitettua ja miten. Pitäisi varmaan kirjoitella reseptit heti ylös, mutta vielä en ole oppinut. Ajatus kulkee sitä rataa, että laitan tämän huomenna blogiin. Tulee huominen, ylihuominen, seuraava viikko ja menee kuukausi tai kaksi. Katselen kauniita kuvia ja tajuan, että mulla ei enää ole hajuakaan miten tuon sopan keitin.

Mutta tämän sopan muistan vielä! Koska olen tehnyt sitä kuluneella viikolla ihastuksissani jo kahteen otteeseen ja syönyt 7 päivää putkeen =D. Tämä sosesoppa on melko nopeatekoinen, äärettömän helppo, aivan superterveellinen ja mielettömän maukasta. Mun makuun. Äipälle kiikutin maistiaisia ja odotin ilahtunutta hihkuntaa sekä vuolaita ylistyksen sanoja, mutta ne jäivät kyllä saamatta, hah hah! ”Ihan hyvää, vähän kummallista ja aika hottia!” Eli totesin, että vika saattaa olla mussa. Mutta jälleen kerran suosittelen antamaan tälle sosesopalle mahdollisuuden. Pidätkö sinä siitä? En tiedä. Mutta et tiedä sinäkään ennen kuin kokeilet ;)

Vaikka resepti on hyvin yksinkertainen, niin siinä on yksi salaisuus. Ja se salaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Muutoin lopputulos on jotain ihan muuta. Tämän ja monen muun sopan salaisuus piilee paahtamisessa. Tavallaan yksi työvaihe ja parikymmentä minuuttia lisää valmistusaikaa, mutta jokainen minuutti on odotuksen arvoinen.

PAAHTEINEN PARSAKAALI-PINAATTISOSEKEITTO VALKOSIPULILLA

  • 2 keskikokoista parsakaalia
  • ~100-125 g pinaattia
  • 5-6 valkosipulinkynttä (voinee laittaa enemmänkin, omani olivat suhteellisen pulleita kynsiä)
  • macadamiaöljyä (tai jotain muuta kuumentamista hyvin sietävää öljyä esim. avokadoöljy, kookosöljy on olomuotonsa vuoksi hieman hankala)
  • reippaasti sormisuolaa (Maldon)
  • ~6-9 dl vettä tai liha-/kasvislientä
  • 1-1 1/2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
  • maustamiseen maun mukaan himalajansuolaa, rouhittua mustapippuria ja chilijauhetta
  1. Pese parsakaali ja katko kukinnot varresta.
  2. Laita kukinnot ja valkosipulinkynnet kuorineen uunipellille. Pirskota (lue: kaada!) päälle runsaasti öljyä ja ripottele avokätisesti myöskin sormisuolaa.
  3. Laita koko komeus 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi tai kunnes parsakaalit ovat paahtuneet hieman ruskeiksi.
  4. Parsakaalien ja valkosipulien kypsyessä uunissa pese pinaatit valmiiksi.
  5. Kaada paahtuneet parsakaalit kattilaan. Lisää myös kuoritut valkosipulit. Kyllä, muista poistaa valkosipulien kuoret ennen kuin päätyvät kattilaan!
  6. Lisää kattilaan nestettä siten, että vain parsakaalien päät jäävät hieman pinnan yläpuolelle. Kiehauta, lisää pinaatti, vähennä lämpöä ja jätä kannen alle hiljallee porisemaan. Sekoita välillä ja tarkista pinaatin sekä parsakaalien kypsyys.
  7. Poista liedeltä kun parsakaalit ovat pehmeitä ja pinaatti on hajonnut sopan sekaan.
  8. Lisää chilijauhe, soseuta suurimmat palat, lisää kookosmaito ja soseuta sileäksi joko tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Keittoa on aika paljon, joten käytän itse sauvasekoitinta. Tehosekoittimeen täytynee laittaa ainakin parissa erässä.
  9. Maista valmiiksi soseutettua soppaa ja mausta mustapippurirouheella sekä himalansuolalla. Lisää tarvittaessa myös chilijauhetta, mutta muista, että chilin tulisuus ei välttämättä tule esiin heti vaan ajan kanssa. Seuraavan päivän soppa saattaakin olla yllättävän hottia! ;)
  10. Nauti sellaisenaan tai kera paistetun jauhelihan.

Söin soppaa ensin lämminsavulohen kanssa. Koska aikaa oli, niin laitoin lautasen päivänvalossa kauniiksi. Soppa itsessään on hieman synkeänvärinen, joten lohi piristi kivasti annosta. Koristeeksi vielä oliiviöljyä, mustapippurirouhetta ja pienittyä parsakaalta. Annos kaipasi vielä jotain valkoista lisäpiristystä. Smetana- tai ranskankermasilmä olisi ollut The Juttu, mutta ainoa valkoinen, jota jääkaapista löytyi oli majoneesi. Sitä sitten.

Kauniilta näyttää joo, mutta sanonpa suoraan, että lohi ei sitten passaa tämän sopan kanssa yhteen ollenkaan! Yhdistelmä oli karmea, mutta jälleen kerran sillä mentiin mitä oli. Lohta oli vielä palanen jäljellä ja se piti syödä pois. Söin siis lohen pois ja paistoin seuraavana päivänä sopan sekaan chilillä ja sipulilla ryyditettyä jauhelihaa. Ei niin kaunista vaan jopa synkeää etenkin keinovalon kelmeässä loisteessa. Sitä arjen ruokarealismia… Mutta hyvää oli! Parasta paahteinen parsakaali-pinaattisosekeitto on kuitenkin ihan sellaisenaan.

Jos muuten vielä mietit, että miksi tykkäillä Paleokeittiön fb-sivusta, niin sieltä mm. löytyy enemmänkin näitä kuvia ”Arjen ruokarealismista”. Arjen ruokarealismi nimittäin sisältää kaiken sen, mitä blogi ei sisällä. Koska arki ei aina ole kovin kaunista. Arjen ruokarealismia -taulu myös Paleokeittiön Pinterestissä.Saa seurailla! On siellä muutakin ;)

Yönkuningatar is back!

Published by

Yönkuningatar on palannut linjoille sekä lasiin! Pieni irtiotto internetin ihmeellisestä maailmasta näyttäisi olevan tällä erää ohitse. Konetohtori sai puhallettua pitkäaikaisen kumppanini vielä kerran henkiin. Aivan samoissa voimissa ei kuitenkaan reissusta kotiin tultu vaan joudun vielä itse antamaan hieman jälkihoitoa. Osa muistista ei enää palannut korjaamolta ja toimintojakin hukkui jonnekin matkan varrelle.

Jos koneen hajottua olo itsellä oli kuin osa aivolohkosta olisi poistettu, niin tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut aivot takaisin. Jonkun toisen aivot oman puuttuneen lohkon sijaan. Yhteiseloa tässä hiljalleen opetellaan puolin ja toisin. Mutta olen iloinen! Sillä paljon pahemminkin olisi voinut käydä! Lisäksi opintomatka oli äärettömän antoisa. Muistui taas mieliin, jotta miksi niitä varmuuskopioita kannattaa ottaa ihan joka päivä =D

Yönkuningatar on siis palannut! Yönkuningattarella viittaan sekä itseeni, että tähän marjaisaan pirtelöön. Edessä lienee jälleen muutamia työteliäitä öitä. Hiiri toisessa ja pirtelölasi toisessa kädessä. Vaikka yritänkin nyt tsempata itseni ajoissa vällyjen väliin. Vuorokausirytmi ehti tässä viikon aikana vierähtää ihan kivasti useamman tunnin taaksepäin. Nukkumaan pääsee yllättävän aikaisin ilman konekaveria ;). Ja naapuritkin lienevät tyytyväisiä kun ei Wilfuska laula enää yökahden aikaan.

Päivän päätähti on kuitenkin kuningatarpirtelö, josta luonnollisesti tuli valmistus- ja nauttimisajankohdan myötä YÖN kuningatar. Mutta voi siitä oikein hyvin tehdä vaikka aamunkuningattaren. Ja kuningatartahan syntyy kun pistetään samaan soppaan vadelmat ja mustikat sekaisin. Taitaa joku sinne vielä mansikankin tuuppasta, mutta mun mielestä nämä kaksi villiä metsämarjaa riittävät. Mansikka voi välillä käydä kuokkimassa. Ei tosin emännän lasissa ;)

Kun viime viikolla oli enemmän aikaa puuhastella käytännön hommien parissa, niin mielessä kävi jopa pakastimen sulattaminen. Ihan niin pitkälle en kuitenkaan päässyt, mutta totesin, että kesä ja uudet marjat tulevat tuota pikaa, vaikka viime kesän marjaakin löytynee vielä vähintään 50 litraa. Aloitin siis marjaviikot; marjapirtelöä, marjapuuroa, marjamehua…

Yksinkertainen yönkuningattaren resepti on kirjoitettu kuvaan, mutta vinkataas vielä sen verran, että koska ihan joka iikalla ei varmaankaan ole käytettävissään kookoskefiiriä, niin kookosmaito tai -kermakin käy hyvin. Olen itse laittanut sitä vähän vähemmän kuin kefiiriä, ehkä noin puolet (0,75 dl) kefiirin määrästä. Heraproteiini ei ole välttämätön, mutta tekee pirtelöstä entistäkin fluffymman. Eikä proteiini ole koskaan huono asia. Hienostuneemman kuningattaren mukaan voi myös tuupata hieman aitovaniljaa.

Yhdestä annoksesta tulee näillä aineksilla litran verran kuohkeaa pirtelöä. Jos olet, kuten minä eli litran tuoppia ei löydy keittiönkaapista, niin annoksen voi nauttia esim. CocoVin tyhjentyneestä, litran vetoisesta kookosöljypurnukasta. Sinne yönkuningatar sopii oikein hyvin! =)

Emäntä breikkaa

Published by

Tervehdys taas vanhempieni koneelta! Kuten Paleokeittiön fb -kaiffarit jo tietävätkin, niin emäntä breikkaa tässä nyt jonkin aikaa. Ja breikkaamisella en valitettavasti tarkoita villisti lattialla päällään pyörimistä tai ”fifteen minutes of fame” -tyylistä läpimurtoa vaan aika totaalista taukoa. Yhdestä, jos toisestakin asiasta. En omasta tahdosta vaan jonkin korkeamman voiman tahdosta. Tai sitten ihan vaan fysiikan lakien takia ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskollinen kumppanini hyvässä ja pahassa, iloissa ja suruissa, työssä ja vapaa-ajalla, IHAN KAIKESSA nimittäin otti ja kilahti totaalisesti 8 vuoden ja kahden kuukauden yhteiselon jälkeen. Kyllä, puhun siitä yhdestä ja ainoasta tietokoneesta, jonka olen tänään toimittanut tietsikoiden sairaalaan saamaan ensiapua ja ehkä jotain isompaakin kirurgista toimenpidettä varten. Toivotaan, että konelääkäri saa kaverin vielä elytettyä, enkä joudu tässä hautaamaan paitsi rautaa kylmää, niin myös kahdeksan vuotta elämästäni.

Okei, nyt olin vähän ylidramaattinen, mutta fiilikset ovat tässä muutamat viime päivät olleet hieman dramaattiset =D. Varmuuskopiota löytyy kyllä, mutta ei ihan kaikesta (mistä pitäisi!), eikä aivan viimeisimmistä tuotoksista. En vielä halua vastoin parempaa tietoa spekuloida mahdollisia menetyksiä, mutta tällä hetkellä olo on kuin pahemmastakin muistivammasta kärsivällä. Vähän niinkuin olisi yksi lohko poistettu aivoista kokonaan. Ja niinhän asia tavallaan onkin. Ei tietoa menneestä, eikä sen puoleen tulevastakaan. Kyllä, mun koko elämä on siinä matolaatikossa! Myös tiedot siitä, missä pitäisi olla, mihin aikaan ja kenen kanssa seuraavan puolen vuoden osalta. Melko pelottavaa…, kuten varmasti jokainen vastaavassa tilanteessa ollut hyvin tietää. Ja muistaa. En ole itsekään ensikertalainen ;)

Yritän välttää panikointia, pysyä rauhallisena ja olla stressaamatta asioista. Koska kaikki järjestyy kyllä. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Mutta tottakai harmittaa ihan vietävästi! Paitsi, että tunnen itseni täysin eristetyksi koko muusta maailmasta, niin moni tärkeä projekti seisoo. Mukana hyvässä vauhdissa ollut PäinPaleota12, joka taas siirtyy ja siirtyy =(. Myös kyselyn tuloksia syyhyttäisi päästä tutkimaan ja analysoimaan. Raporttiakin lupasin =)

Mutta on tilanteessa jotain positiivistakin! Aikaa on! On ollut aika ravisuttavaa huomata, kuinka tietokone hallitsee mun elämää ja kuinka iso osa se ihan jokapäiväistä tekemistä on. Kuten jo mainitsin, niin tuo melko mitättömän oloinen laatikko on paitsi kiinteä osa mun työtä ja yritystä, niin vähintäänkin yhtä tärkeä osa vapaa-aikaa, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Mutta aikaa on! Aikaa on myös hääriä keittiössä. Ja vaikka pidän keittiössä puuhastelusta ihan sinällään, niin silti tuntuu, että iso osa kokkailun ilosta puuttuu. Ja se ilo on jakamisen ilo.

Emäntä breikkaa, mutta will be back! Joku päivä, jossain mittakaavassa. Toivottavasti mahdollisimman pian! Tuhojen korjaaminen ja järjestely vienee taas oman aikansa, mutta niitä on turha miettiä nyt. Niitä voi miettiä huomenna, kun dianoosi selviää.

Mukavaa helmikuun viimeistä, Sinulle! =)