All posts filed under: Ravintolat

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3

    Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla. Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;) Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;) Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;)     No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla …

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville. Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä. Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä. Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle. Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan …

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 1

Kuten jo aimmin uhosin, niin kävimme eilen, maailmanlopun päivänä 211212 viettämässä ystäväni kanssa pientä joulua Klaus K:n ravintola Ilmattaressa. Kameraan kertyi sen verran kuvasaastetta, että lienee kaikkien kannalta paree jakaa postaus useampaan osaan. Aloitellaan alkuruoista. Kuten tapana on. Viime vuodesta viisastuneena olin laatinut tiukan strategian, kuinka edetä järkevällä ja maltillisella tavalla. Aikaakin oli käytettävissä viime vuotta tunti vähemmän, joten strategian luominen ja sen noudattaminen olisi muutenkin fiksu veto. Strategia lyhyesti… alkuun juomat; alkuruokien kanssa kuohuvaa, pääruoalle punaista Zinfandelia kalaisat alkuruoat lihaisat alkuruoat pääruoka lisukkeineen juustolautanen väliin jälkeenpäin jälkiruoat ei leipää! ihan kaikkea ei ole pakko maistaa! Keskittyminen määrällisesti jo hyviksi todettuihin ruokalajeihin (olivat aika pitkälti samat kuin viime vuonna… mut ei sit kuitenkaan) 1. LAUTANEN; KALAT JA ANKAT Jollekin muullekin oli maistunut ennakkosuosikkini, Klaus K:n Kuhaceviche. En tiedä oliko resepti eri vai alkaako muisti pettämään, mutta ei se ollutkaan niin hyvää kuin muistelin. Melko mautonta sanoisin. Olisin kaivannut enemmän jotain ”sitrusmaista”. Ehkä suolaakin…    ”Herkkua on siinä monenlaista…”. Tämän vuoden alkuruokien ehdoton ykkönen oli jo viime vuonna hyväksi todettu ankanmaksapatee kera mausteisen punasipulihillokkeen. Kalaruokalautasella näkyy …

Pyhäinpäivän iltana..

…istuimme seuralaiseni kanssa epäviralliselle bisnesillalliselle Bistro Omatiin. Näin vaihteeksi. Juu tiedän, että useamman, tavalla tai toisella epäonnistuneen ruokailun jälkeen, en luvannut hetkeen ravintolan istuimia kuluttaa. Mutta kun kutsu kävi, niin otin sen vastaan. Jutusteltavaa oli sen verran, että en niin ehtinyt ruokaan tai kuvaamiseen keskittyä. Pahoittelen törkeän huonoja kuvia. Valokaan ei ollut puolellamme, vaikka vaadin pöydän vaihtoa paremman valon toivossa. Tällä kertaa kuitenkin sain sitä mitä tilasin. Ja hieman enemmän, kun annokseeni ilmestyi täysin odottamatta muutama nokare perunasosetta. Karamellisoitua punakaalia oli kovin vähän, joten ehkäpä muusinokareet paikkasivat puutetta. Lihaa en uskaltanut valita aikaisempien ikävien kokemusten valossa, joten päädyin vasikanlihamakkaraan kera karamellisoidun punakaalin ja punaviinikastikkeen. Kastikkeen sain toivomuksesta erilliseen tarjoiluastiaan. Vasikanlihamakkara maistui kyllä. Samoin edelleen jumalainen mallasleipä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin huuhdella makkara alas uusiseelantilaisella Pinot Noirilla. Seuralaiseni valinta oli Porc Burger eli punaviinikastikkeeseen muhennettua luomupossunkylkeä kera salaatin ja lohkoperunoiden. Listalla taisi lukea tomaattisalaatti, mutta kuvista en tomaattia löytänyt. Ymmärtääkseni burgeri oli kuitenkin ihan hyvää. Ilman tomaattiakin. Ja onhan sitä tomaattia kilokaupalla ketsupissa ;). Ketsuppi tosin piti pyytää erikseen. Skippasimme alkuruoat ja päätimme niiden sijaan …

Terveiset Keittiöstä – Kitchen, Riika

Lisää hataria mustikuvia Riiasta. Sateisena kauppahallipäivänä suunnistimme lounaalle kauppahallien takana sijaitseviin taidekortteleihin. Olin bongannut Ravintola Kitchenin jo aiemmin jostain turistioppaasta. Alue vaikutti hippasen kolholta, mutta onneksi sinne tuli kuitenkin suunnattua. ”Keittiö” nimittäin palkitsi avokätisesti ja voin suositella sitä(kin) oikein lämpimästä. Aivan huippuhyvä kolmen ruokalajin lounas! Ja mihin hintaan! Viineineen ja jälkkärikahvitteluineen tietenkin. Täältä sain muuten koko reissun parasta kahvia. Kinuamalla irtosi nimittäin vihdoinkin mukaan kunnon kermaa!     En nyt tietenkään enää kuollaksenikaan muista mitä päivän business -lounaaksi oli tarjolla. Alkuruoaksi mitä luultavimmin kukkakaali-porkkanakeittoa (vai oliko se kuitenkin kurpitsaa…). Pääruokana ainakin suuhun sulavaa ”possun läskipalaa”. Kuten kuvasta näkyy, niin läskit (eli jöitskyt), jotka yleensä erottelen lautasen reunalle, tuli imettyä viimeiseen pisaraan saakka. Ihan mahtikamaa! Kyllä rasva on poikaa! Kun sen oikein osaa valmistaa =) Jälkkäriksi valitsin itselleni pirtsakan ”vadelmakakkusen”, jota tarjoilija kutsui nimellä ”bisquit”. Keksiksi annos oli kuitenkin melko pehmeää… Kaverina muistaakseni raparperikastiketta, jolle on joku hienompi ja virallisempikin nimi ;). Kaverille myös raparperia. Toisenlaisen kakkusen muodossa ja kera vaniljajäätelön. Molemmat olivat oikein maukkaita.     Kokki työn touhussa! Kiva oli aterian jälkeen käydä ihan …

Syksyiset synttärit Hvitträskissä

Syksy etenee ja käy päivä päivältä todellisemmaksi. Kauden vaihtuminen näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Viime sunnuntaina päädyimmekin nauttimaan syksyistä synttäri-illallista ravintola Hvitträskiin, jonne on aina mukava palata. Kokonaisuus on hanskassa ja lähtiessä hyvä mieli. Takuuvarma valinta siis, jota voin edelleen lämpimästi suositella. Syntymäpäivien kunniaksi aloitimme illallisen luonnollisesti kilistelemällä kuohuvia maljoja. Maljoissa makea Cinzano Asti, joka sopi tilanteeseen täydellisesti. Itse olen enemmän kuivien juomien ystävä, mutta vaihtelu virkistää ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö makea malja olisi maistunut. Hyvä ja helppo valinta kokemattomammallekin kuohumaljan nostajalle.     Itse toimin jälleen autonkuljettajana, joten alkoholipitoisia juomia tuli nautittua sen mukaan. Ystävälleni maistui hieman enempikin. Ja mikä siinä! Juhlapäivän kunniaksi. Aperitiivina lasissa greippimäinen tuoremehucampari. Jota kyllä maistoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Harvinaisen hyvältä maistui. Vaikka oma juomapuoli rajoittuukin lähinnä viinien monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan =) Ruoaksi valitsimme hiljattain syksyiseksi päivittyneen Kirkkonummi menun. Alkuruokana kermaista suppilovahverokeittoa ja juuressipsejä. En vieläkään voi väittää oppineeni syömään sieniä, mutta kermaisesta keitosta on helppo aloittaa. Näitähän tässä on jo maisteltu useampia. Korvasienikeitto lienee edelleen lempparini, mutta hyvää oli tämäkin. Ihanan täyteläistä! Kermaista. Kyllä! Annoksen ehdottomasti parasta antia …

Lisää romantiikkaa

Hvitträskissä. Kansallisromantiikka, jota jo aiemmin annosteltiin lautaselleni. Täällä. Tällä kertaa sääkin suosi sen verran, että ainakin puutarha ja ranta tuli fiilisteltyä. Vilusta huolimatta. Museo oli valitettavasti jo sulkenut ovensa.     Sunnuntaina iltasella oli ajatus istahtaa moottoripyörän kyytiin ja suunnata Fiskarsiin. Kieltäydyin kuitenkin lopulta kunniasta jäädyttää itseni tunnottomaksi pyörän tarakalla. Onhan se kesä, joo, mutta ilmeisen viileä sellainen. Taivas täyttyi arvaamattomista pilvistä ja tuuli tuiversi armottomasti. Parempia kelejä odotellessa… Siitä se ajatus sitten lähti. Ja kasvoi; Fiskarsin kahveista pienelle iltapalalle Haukilahden rantaan ja siitä edelleen neljän ruokalajin illalliselle Hvitträskiin. Anna ajatukselle aikaa ja se saattaa yllättää iloisesti! =)     Viimeksi tuli arvottua Kirkkonummi menun ja parsaviikkojen tarjonnan välillä. Nyt ei tarvinnut enää arpoa. Kirkkonummi menu, kiitos! Ravintola Hvitträsk on mukana Makujen Suomi -kampanjassa, jossa ravintolat tarjoavat näitä paikallisten raaka-aineiden ympärille koottuja, valmita menuita. Tervetuloa Makujen Suomi -ravintoloihin! Makujen Suomi -ovat kaupunki- ja maakuntamenuissaan maisteltavaksi suomalaisen ruokakulttuurin kirjonravintolat tu ja monipuoliset suomalaiset raaka-aineet, jotka valitaan vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen. Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Makujen Suomi -sivustolla, josta myös edellinen lainaus on poimittu. Kyllä kovasti houkuttaisi käydä …

Chokoa ja kofeeta Riiassa

Just another Riga post! Näitä nyt riittää, mutta you`ve been warned! ;) Kahvia, kahvilla, kahvilassa! Tai kadulla. Kaupunkiympäristöissä kivointa ovat puistot ja kahvilat, joita löytyy joka nurkan takana. Kahvillakin tuli siis käytyä. Välillä oikein istuttua, mutta usein myös vaelleltua lämmin kupponen kädessä ympäri kaupunkia. Hesalaisille tää ei varmaankaan ole juttu eikä mikään, mutta maalaiselle on! ”Drink coffee and do stupid things fast!” Coffee Inn -kahvilan tarjontaa. Ja hintoja. Puolitoista kertaa taululla näkyvä numero, niin hinnat euroissa. Alla kaksi mukia kahvia. Toisessa tavallinen kermalla, toisessa Bounty -kahvia. Arvaa kumpi on mun? Bounty -kahviakin sain maistaa ja se oli jumalaista! Melkein liian hyvää ollakseen… kahvia. Jos jossain vielä joskus tulee vastaan, niin yksi mullekin, kiitos! Sokerilatauksesta huolimatta ;)     Alla kuvia kauppakeskus Gallerija Centrsin kahvila Salasta. Sielläkin tuli kuppi kahvia maidolla kumottua. Kerman saaminen kahviin oli hankalampaa kuin Suomessa. Maitoon oli aika usein tyytyminen. Mutta aina kannattaa yrittää ja selittää! Sillä tavoin sain kupillisen parasta kahvia Riiassa ikinä. The Kitchenissä. Joka ei ollut edes kahvila, vaan aivan loistava lounaspaikka. ”Keittiöstä” kuuluu vielä ;)     Salan …

Raakaruokaa Riiassa

Ensimmäinen aamu Riiassa valkeni tasaisen harmaana. Vesisadetta uhmaten suuntasimme kuitenkin kaupungille, vanhalle ja uudelle puolelle. Matka kulki hiuskaupan ja vehreiden puistojen kautta Art Nouveau -kortteleille. Valitettavasti rakennustaiteesta nauttiminen jäi sateen yltyessä kovin pintapuoliseksi. Sateensuojatta oli varjeltava paitsi itseään, niin myös kameraa, joten kuvaaminen jäi niukaksi. Sateensuojan lisäksi ”löysimme” oivan lounaspaikan läheltä Art Nouveau -kortteleita. Raw Garden oli nimensä veroinen. Miltei. Raw Heaven olisi sopinut vielä paremmin =)     ”Vitamiinibaarista” löytyi ainakin asianmukainen mehustin, vino pino erilaisia smoothie -vaihtoehtoja ja päivän lounas 3,5 latin hintaan. Listalta löytyi jos jonkinlaista ”eksoottista” annosta. Kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa! Ja vielä enemmän teki mieli maistaa aterian jälkeen. Oli se vaan ”eksoottisuudestaan” huolimatta niin mainiota tavaraa. Kyllä karisi kaikki ennakkoluulot mautonta raakaruokaa kohtaan. Jos vain suinkin olisi mahdollisuus, niin söisin tätä joka päivä! Maistuu hyvälle ja tekee hyvää! Hetken harkitsin jo raakaravinnolle ryhtymistä. Sittemmin olen laiskuuksissani luopunut ajatuksesta. Odottelen lottovoittoa, jotta voin palkata itselleni ikioman raw chefin. Paikka on avoinna, hakemuksia otetaan vastaan! Palkasta voidaan sopia myöhemmin ;D. Vaihtoehtoisesti tervetuloa raakaravintola tänne takapajulaan. Lupaan lounastaa teillä säässä kuin säässä …

Shamppanjaa aamiaisella – Old Riga Palace

Takaisin Riikaan! Ruoka-aiheisia postauksia on vielä iso pino jäljellä. Naputtelen näitä varastosta pois vähitellen sitä mukaan, kun aika sallii ja innostus iskee. Nyt vihdoin aamiaiselle! Ennen aamiaista vielä muutama sana hotelli Old Riga Palacesta, jota voin kyllä hyvillä mielin suositella Riian matkaajille. Hotelli sijaitsi rauhallisella alueella vanhan kaupungin kupeessa. Matkat olivat lyhyitä joka suuntaan ja taittuivat helposti kävellen niin vanhan kaupungin ytimeen kuin vastakkaisellekin laidalle sekä Stockmannin puolelle, jossa sijaitsivat mm. valtavat kauppahallit. Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta. Aluksi olin ihastuksissani kattoikkunoista, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi tuntua omituiselta katsella pelkkää taivasta. Muita ikkunoita kun ei huoneessa ollut. Kattoikkunat sijaitsivat suoraan sänkyjen yläpuolella; ihanaa maata sängyssä ja katsella taivasta! Ei nyt ihan niinkään… Valoherkkänä henkilönä heräilin aamuisin jo kukonlaulun aikaan aamun alkaessa sarastaa. Kattoikkunoissa ei nimittäin ollut minkäänlaisia verhoja, kaihtimia tai muita pimentäviä härpäkkeitä. Myöskin satunnaisesti kulkevien tavarajunien kolkatus kantautui huoneeseen. Unia se ei haitannut, kun nukuin joka tapauksessa tulpat korvissa. Jatkuvaa sireenien ulvontaa eivät korvatulpatkaan blokanneet. Noh, se on kai sitä kaupunkilaiselämää. Kyllä sen aina muutaman vuorokauden kestää, mutta kaupunkilaiseksi musta ei kyllä olisi. Liian …