Viimeisimmät artikkelit

Pekonipullat ja aurinkoinen sose

Published by

Puolisentoista viikkoa sitten istuimme muutaman muun paikallisen ruokabloggaajan kanssa pienen blogimiitin tiimoilta saman pöydän ääreen. Pöydän toiselta puolen emäntää katseli Mukana maku -blogin Dick ja Beach house kitchenin Heli.

Dicki oli mulle jo ennestään tuttu, Helin tapasin ensimmäistä kertaa. Hengenheimolaisten kanssa ei kuitenkaan tarvinnut ujostella. Juttua riitti ensimetreiltä saakka kokonaiseksi kolmeksi tunniksi! Ja tapaamisen jälkeen suuntasimme kaikki kolme vielä, mihinkäs muuallekaan, kuin samaan markettiin ruokaostoksille, hah hah!

Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä jakaa ajatuksia kokkaamisesta ja bloggaamisesta.Tehtävä tuli täytettyä kiitettävästi ja siinä samalla pohdimme, mitä kivaa voisimme tehdä kimpassa.

Ja siitä se sitten lähti! Dickin heittämä ajatus lihapullista! Ja kolmen kimpasta. En tiedä, mitä sinä ajattelet, mutta minä puhun nyt ruokahaasteesta. Itse asiassa olimme jo aiemmin sivunneet aihetta Dickin kanssa, mutta nyt oli hyvä hetki alkaa tuumasta toimeen.

Meillä jokaisella on hieman erilainen ”ruokafilosofia”, jonka pohjalta kokkaamme. Ja bloggaamme. Minä tarkastelen maailmaa tietysti aika pitkälti paleoliittisesta näkövinkkelistä. Muiden näkemyksiin en puutu, joten kukin avatkoon omaa ajatusmaailmaansa ihan itse. Ihan parasta kuitenkin on, että erilaisista lähtökohdista huolimatta voimme tarttua samaan aiheeseen ja tarjoilla lihapullamme kukin omissa paketeissaan. Ruokarakkautta yli rajojen! <3

Olin haasteesta ihan into pinkeänä. Tosin, kun päädyimme pyörittämään lihapullia, niin totesin, että enhän mä osaa tehdä kuin yhdenlaisia lihapullia! Sellaisia mahdollisimman yksinkertaisia; jauhelihaa, sipulia, kananmunaa, vähän suolaa ja pippuria. Mitä muuta lihapulla muka tarvitsee?!

Pää löi aivan tyhjää. Mutta kyllä se siitä aika nopsaan täyttyi kun mietin, että millaista ruokaa yleensä teen. Ilman haasteen luomaa pientä positiivista painetta ;). Päätin pysyä itselleni uskollisena. Helppoa, yksinkertaista ja nopeaa arkiruokaa paleotyylillä. Sitä, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Pekonipullia siis!

En ole aiemmin tehnyt pekonipullia, joten luotin täysin sokkona siihen, että kyllä näistä hyviä tulee. Olen saanut verenperintönä aimo annoksen kärsimättömyyttä, joten siirryin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen ajatuksista tekoihin. Sen enempää pohtimatta, viilaamatta tai testaamatta.

Olen myös helposti innostuvaa tyyppiä, mutta yleensä yhtä nopeasti innostus laantuu kuin se syttyykin. Jos jokin menee pieleen, niin harvoin jaksan yrittää heti uudelleen. Ehkä sitten puolen vuoden tai vuoden päästä. Kun uusi innostus iskee.

Onnekseni nämä pullat menivät kerralla putkeen enkä joutunut jättämään haastetta väliin. Vain suolan annostelu olisi kaivannut hieman hiomista. Suolaisen pekonin pelossa lisäsin lihapullataikinaan suolaa hieman liian vähän. Onneksi sitä saa helposti lisää valmiiseen annokseen.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Homemade ”hopeatoffee”

Published by

Muistaako ”vanhempi kansa” vielä hopeatoffeen? Sen mustan lituskaisen pikkupatukan, joka jäi hampaisiin kiinni ja maistui salmiakkiin vivahtavalle lakritsille? Minä en muistanut. Ennen viime viikonloppua. En tiedä, kauanko patukka on ollut uusiomyynnissä, mutta karkkihyllyn reunassa luki ”uutuus”.

Jep, karkkihyllystä mä sen löysin päivittäistä viikottaista tummasuklaalevyä hakiessa. Niin vaan tarttui tutunoloinen käärepaperi silmän kautta käteen ja päätyi lopulta kauppakoriin. Varoin visusti valmistusaineluettelon lukemista. Jos niin erehdyn tekemään, niin karkit, jätskit ym. valmisherkut palautuvat aika nopsaan takaisin hyllyyn. Jep, olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään vakavan syömishäiriön, nimittäin kammon tiettyjä ainesosia kohtaan. Valitettavasti näitä ainesosia löytyy melkeinpä tuotteesta kuin tuotteesta. Tai no, en nyt tiedä onko se kovin valitettavaa. Koska se kannustaa kokeilemaan näitä homemade -versioita. Ne eivät ehkä yllä aivan alkuperäisen tasolle, mutta pitävät mielen rauhallisempana =D. Vaikka eipä siihen satunnaiseen hopeatoffeepatukkaan kai kukaan ole kuollut ;)

Eilen käväisin lenksun jälkeen pikaisesti lähikaupassa täydentämässä välttämättömiä ruokavarastoja. Ja kas kummaa, siellä se oli taas! Tällä kertaa tihrustin vanhoilla silmillä valmistusaineluettelon ja jo ensimmäisen valmistusaineen kohdalla palautui patukka välittömästi takaisin hyllyyn. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotio päästyäni aloin kehittelemään ja keittelemään hopeatoffeeta!

Okei, hopeatoffee on tuotokselle hieman harhaanjohtava nimitys. Kyse lienee enemmänkin lakritsinmakuisesta kinuskista. Koska hopeatoffee on venyvää, sitkeää, salmiakkimaista ja mustaa. Homemade hopeatoffee sen sijaan supermakeaa, tahmaista, pehmeää ja ruskeaa. Mutta ah, niin kiiltävää ja suussa sulavan silkkistä! Aikani pohdin, jotta millä saisin massan mustaksi. Mieleen ei tullut muuta kuin mustekalan muste, joten jätin haaveet tummasta toffeesta sikseen. Miksi lakritsivalmisteet muuten ovat mustia? Koska väriaine?

Hiukan pohdin, jotta viitsinkö laittaa tätä ohjetta ollenkaan Paleokeittiöön. Vaikka raaka-aineet sinänsä voidaan luokitella löysällä pipolla ei paleoksi, mutta paleoystävällisiksi kuitenkin, niin lopputuotetta en kyllä kykene oman, löysimmänkään luokittelun mukaan pistämään edes semipaleoon. Mutta non-paleoon tämä mahtuu! Ja on kuitenkin ”se hieman parempi herkku” alkuperäiseen verrattuna, jos sattuu hopeatoffeehimotus iskemään ja haluaa pysyä paremmilla poluilla. Alkuperäisestä löytyy peräti 12 eri ainesosaa. Minä selvisin kuudella ja varmasti vielä viiteenkin olisi voinut helposti karsia lopputuleman juurikaan kärsimättä.

Lisäksi ohjetta tietysti kaivattiin kuvan myötä facebookissa. Ja olinpa keitellyt kinuskia ennenkin, aika tarkalleen vuosi sitten. Silloin lupasin heittää ohjetta kehiin, mutta koska en kolmen yrityksen jälkeen saanut lopputulemasta mielestä, niin hylkäsin koko homman. Nyt onnistuin paremmin ja lupaus lunastettu! En enää edes muista, millä resepteillä olin viime vuonna liikenteessä, mutta todennäköisesti enemmän paleolinjoilla kuin eilen.

No niin, nyt loppui selittely ja mennään itse asiaan! Kyllä vain, huomaan, että jostain syystä on nyt kovasti tarve selitellä tätä kinuskin keittoa, hah hah!

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Pirteä kirpeän vihreä omena

Published by

Facebook on hyvä. Ja huono. Facessa hyvää ovat sen helppous, nopeus, interaktiivisuus ja ajankohtaisuus. Huonoa… no se sama ajankohtaisuus! Sieltä on nimittäin melkein mahdotonta löytää jotain tiettyä vanhempaa postausta. Tai ainakin se on ison vaivan takana.

Mutta siinä, missä face on huono, on taas blogi hyvä! Täältä on vaivatonta löytää etsimänsä käyttämällä hakua tai selaamalla kategorioita. Siksipä on syytä taltioida parhaimmat reseptit tänne. Vaikka ne olisi jo aiemmin facebookissa julkaistu. Kuten tämä viikonlopun pirteä kirpeän vihreä mehu, joka syntyi vähän sattumalta, kun jääkaappiin nuupahtaneista kasviksista piti päästä eroon.

Kasvikset ovat muuten aika hauskoja. Niistä saa ihanan värikkäitä aterioita. Oli kyseessä sitten kiinteämpää purtavaa, pirtelöä tai mehua. Katsokaa nyt tätäkin hehkuvan vihreää lasillista! Sanoisin, että siinä on kasvis poikineen melko houkuttelevassa muodossa.

Mutta oikeastaan se varsinainen hauskuus löytyy vielä enemmän mausta kuin väreistä. Olen vääntänyt varmasti satoja erilaisia mehuja ja pirtelöitä, ja jotenkin ne maut vaan tuntuvat aina natsaavan yhdistelmästä huolimatta. Juuri siksi parhaat päivänsä nähneet kasvikset on helppo hyödyntää nestemmäisenä cocktailina. Ja juu, kyllä olen onnistunut jokusen vähemmän maittavan yhdistelmänkin aikaiseksi saamaan. Mutta onnistumisia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin täydellisiä epäonnistumisia. Persiljanjuuri taitaa olla ainoa, jota en enää koskaan lykkää mehun sekaan =D

KIRPEÄN VIHREÄ OMENA BASILIKALLA

  • 1/2 kurkku
  • 2 Granny Smith -omenaa kuorittuna
  • 1 lime
  • 1/2 rasiaa pinaattia
  • kourallinen basilikaa
  • hieman himalajansuolaa

Pese, pilko, kuori tarvittaessa ja anna mehupuristimen hoitaa loput. Parhainta lasipillillä nautittuna! Toimii hyvin myös ilman basilikaa, mutta basilika antaa sellaisen kivan…. öööööh, basilikamaisen vivahteen ;)

Viikonloppuna tuli pyöräytettyä toinenkin jämämehu. Se ei kuitenkaan aivan yltänyt blogitaltioinnin tasolle. Mutta jämätulppaanit olivat kauniita! Tänään ne ovat fyysiseti entistä räjähtäneemmässä kuosissa, mutta jaksavat silti viehättää. Koen jonkinlaista luopumisen tuskaa. Muutenkin suhteeni tulppaaneihin liikkuu siellä viha-rakkaussuhteen kategoriassa. Rakastan tulppaaneja, mutta vihaan sitä, että niistä riittää iloa kovin vähäksi aikaa. Onneksi iloa voi aina pidentää säilyttämällä kuihtuneita kukkasia kipossa kunnes kyllästys iskee, hah hah!

Viime viikon kolmen tonnin arvonnan yhteydessä kyselin Paleokeittiön fb-tykkääjiltä, että miksi he Paleokeittiöstä tykkäävät. Ja kyllä, luin kaikki 246 kommenttia! Kävi melko selväksi, että resepteistähän se suurin osa tykkää. No mistäs muustakaan, kun kyse on ensisijaisesti jonkin sortin ruokablogista. Valtavirran mielestä ehkä rajoittuneesta sellaisesta, mutta ruokaa se on rajoittunutkin ruoka! Itse asiassa tässä rajoittuneessa ruoassa saattaa olla enemmän ruokaa kuin kaiken kattavassa. Mutta kyllä siellä tykättiin vähän muustakin, esim. paleosta ja terveellisemmästä ruoasta =)

Poimin muutamia eniten ilahduttaneita kommentteja talteen. Syystä, josta jo postauksen alussa kitisin. Jotta nämä arvokkaat kommentit eivät hukkuisi ja unohtuisi facebookin postausvirtaan. Täältä voin nyt tarpeen tullen käydä tankkaamassa motivaatiota, kun reseptien raapustelu ja kuvien räpsiminen alkaa tuntua turhalta. Iso kiitos vielä kaikille kommenttinsa jättäneille! Ne ilahduttivat ”yksinäistä” bloggaajaa kovasti =)

Kivvoo helmikuun viimeistä viikkoa Sinulle!

 

Laskiaisen pullat ja punainen keitto

Published by

Vaikka laskiaisen pöytään perinteisesti kuuluvat SE vihreä keitto ja pulleat kermapullat, niin päätin poiketa perinteistä ja tarjota laskiaistiistain kunniaksi vihreän sijaan hehkuvan punaista soppaa. Pullista en tinkinyt tänäkään vuonna ;) Luolamiehen hernesopat tuli kauhottua jo viime viikon lopulla, joten makunystyrät kaipasivat vaihteeksi jotain muuta väliin. Jotain uutta ja punaista. Laskiaispullista sen sijaan oli jo vuosi aikaa, joten niitä en olisi jättänyt väliin edes miljoonasta!

Tämä keitto on ollut jo pitkään suunnitelmissa, mutta siihen on ollut äärettömän vaikea tarttua. Koska kyseessä on kouluvuosien inhokkiruoka, johon en ole kouluaikojen jälkeen koskenut. Silloin se tunnettiin nimellä nakkiborssi. Ja se oli kamalaa. Borssipäivinä panostin enemmän veteen ja näkkileipään kuin lämpimän, verenpunaisen sopan lusikoimiseen.

Ja koska elämässä on tietysti hyvä pyrkiä säilyttämään jonkinlainen tasapaino, niin borssikeitto sopi inhokkiruokana aivan mainiosti suosikkipullien seuraksi. Paitsi että… ei se mennytkään niin. Koska borssista tulikin yhden kattilallisen myötä suosikkisoppa! Yksi lisää listaan ja eräänlainen yllätyskeitto siis tämäkin! Piileekö salaisuus omien kätösten jäljessä vai makuaistin kypsymisessä. En tiedä, mutta olen äärettömän iloinen, että olen viimein päässyt makean punajuuren makuun. Punajuuri on sottainen juures käsitellä, mutta lopputulos pistää kaikessa kauneudessa suorastaan sanattomaksi.

Talvi on myös sikäli kummallista aikaa, että silloin alkaa itänaapurin ruokakulttuuri houkuttaa. Venäläiset ruoat vaan sopivat jotenkin talveen. Ne sopivat myös aika kivasti kivikauden ruokapöytään. Tänä talvena olen ollut aiempaa laiskempi vierailemaan Venäjällä, mutta muutama vuosi sitten talvi oli hyvinkin venäläinen. Ehkä silloin talvi oli kylmempi kuin tänään. Pakkaskeleillä venäläinen ruoka on parhaimmillaan. Koska Siperia, you know ;). Aiemmilta vuosilta löytyy Paleokeittiöstä ainakin Moskovan pataa, stroganoffia ja gruusialaista kaalipataa.

BORSSIKEITTO PALVATULLA KINKULLA

4 annosta

  • 4 keskikokoista punajuurta
  • 2 porkkanaa
  • ~250 g valko- tai punakaalia
  • 1-2 punasipulia
  • ~200 g ylikypsää palvikinkkua
  • 1 litra liha-, kana- tai kasvislientä (Puljonki edelleen ja kanaliemellä mentiin, koska marketista ei muuta löytynyt)
  • 2-3 rkl punaviinietikkaa (sitruunamehukin käy)
  • maustamiseen kuivattuja tai tuoreita yrttejä; timjamia, rosmariinia, rakuunaa maun mukaan tai noin pari teelusikallista jokaista lajia
  • rouhittua mustapippuria ja suolaa tarvittaessa
  • kuullottamiseen reilut pari rkl rasvaa (käytin voita ja kookosöljyä suhteessa 1:1)
  1. Esivalmistele; kuori ja siivuta sipuli, kuori muut kasvikset ja raasta ne monitoimikoneella tai käsin karkeaksi raasteeksi. Kaaliin sopii parhaiten suikalointi, kuten laiskuuksissani sain todeta. En jaksanut vaihtaa monitoimikoneen terää välissä, joten raasteeksi menivät niin porkkanat, punajuuret sekä kaali, josta tulikin melkoista mössöä.
  2. Kuullota isossa kattilassa ensin sipuli ja sen jälkeen hetken aikaa muita kasviksia.
  3. Lisää liemi, kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi.
  4. Suikaloi sillä välin kinkku.
  5. Lisää keiton sekaan kinkku sekä mausteet.
  6. Kiehauta ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa viinietikkaa ja muita mausteita.
  7. Tarjoile smetananokareen kera ja koristele tuoreilla yrteillä.

Jälleen ihan hirvittävän helppo ja hyvä monen päivän kasvispitoinen keitto! Melkein harmittaa, että en ole aiemmin ennakkoluuloissani borssia keitellyt. Sopii niin arkeen, kuin juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Itseäni viehättää erityisesti tuo keiton upea ulkoasu.

Valmistukseen meni aikaa kaiken kaikkiaan ehkä tunnin verran ja siinä välissä, keiton poristessa liedellä ehdin lenkin jäljiltä suihkuunkin. Yrteistä timjamia löytyi tuoreena, rosmariinia ja mun suosikkiyrttiä rakuunaa lisäsin kuivattuna.

Entä ne laskiaispullat?! Ne tietysti kiinnostavat kaikkia, hah hah! Siinäpä ne kuvassa alla, äipän leipomat ja täyttämät komeat pullat kera lämpimän suklaajuoman. Sanoisin, että kaiken kaikkiaan oikein onnistunut laskiaistiistai, vaikka pulkkamäki jäikin väliin!

Laskiaispullia voi kuolata isommin klikkaamalla kuvaa ja maidottoman, mutta täyteläisen suklaajuoman ohje löytyy facesta =)

Luolamiehen hernesoppaa ”Viljattomalla kattauksella”

Published by

Juuri kun Ystävänpäivästä päästiin, niin heti perään pukkaa laskiaista. Laskiaissunnuntai meni jo, mutta laskiaistiistaita ehtii viettelemään vielä. Huomenna!

Mitä laskiaisesta tulee ensimmäisenä mieleen? Laskiaispulla, pulkkamäki ja hernerokka. Tai soppa, niin kuin meillä päin pruukataan sanoa. Laskiaispullia ei Paleokeittiössä ole vieläkään tarjolla, sillä uhkasin nauttia vuosittaisen pullani sellaisena kuin se parhaimmillaan on. Tuoreena, muhkeana ja täynnä makeaa mansikkahilloa sekä kuohkeaa kermavaahtoa. Sellaisia laskiaispullia leipoo vain äippä ja huomenna aion suunnata kohti vanhempieni tiluksia nauttimaan tästä ainoasta oikeasta laskiaspullasta. Tai kahdesta. Ehkä kolmestakin, jos ovat jääneet tänä vuonna alimittaisiksi ;)

Vaikka laskiaispullaa ei täällä tänään tarjota, niin laskiaista voi kuitenkin juhlistaa tällä mahottoman maistuvalla luolamiehen hernekeitolla! Ilman herneitä. Koska herne on palkokasvi, eikä oikea luolamies koskaan koskisi herneisiin ;). Koska ne mullistavat mahan ja saavat kakan haisemaan.

Pidän hernekeitosta, mutta en ole vuosikausiin lapannut soppaa lautaselleni. Purkkihernaripäivät tuli kyllä elettyä aikanaan, eikä niistä päivistä ole mitään pahaa sanottavaa. Siksipä yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan tätä hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa, joka sai hyväksynnän ja pystyasentoista peukkua myös talven TehoPaleo28™ -ryhmäläisiltä. Heidän makutestiensä ja kommenttiensa ansioista uskalsin ihan julkisesti nimetä sopan paleoäijän hernariksi. It`s not just in my head!

LEHTIKAALI-PEKONIKEITTO aka LUOLAMIEHEN HERNESOPPA

  • noin 250 g lehtikaalia
  • 1 pienehkö sipuli
  • ~ puoli pakettia (75 g) tai vähän enemmän rasvaista pekonia
  • 1 vihreä omena (Granny Smith)
  • ~6-8 dl kana-, liha- tai kasvislientä (Puljonki paras – maksuton mainos ;))
  • maustamiseen rouhittua mustapippuria sekä suolaa tarvittaessa
  • kookosöljyä kuullotukseen
  • (mausteeksi sinappia)
  1. Esivalmistele; huuhtele lehtikaali, poista isoimmat ruodot ja pilko pienemmäksi. Silpu sipuli. Kuori ja paloittele omena. Paloittele pekoni.
  2. Kypsennä pekoni isohkossa kattilassa niin, että rasva irtoaa. Lisää lehtikaalit ja kuullota viitisen minuuttia, kunnes lehtikaalin väri muuttuu tummemmaksi ja se painuu kokoon.
  3. Lisää noin 1/2 litraa lientä, kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä 10 min.
  4. Kuullota sillä välin sipuli. Lisää sipulien joukkoon omena ja jatka kuullottamista viitisen minuuttia.
  5. Kaada kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Lisää tarvittaessa lientä.
  6. Kaada takaisin kattilaan, kiehauta ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.
  7. Tarjoa sellaisenaan tai sinapilla maustettuna. Täydennä tarvittaessa paistetulla pekonilla.

Jees, jees, I know! Lämmintä viherpirtelöä pekonilla – GROSS! Koko ajatuskin puistattaa. Mutta suosittelen kokeilemaan. Sillä lopputulos saattaa yllättää sinutkin. YLLÄTYSKEITTO! (Siskonpedin Yllätyskyykky! -soundilla, hah hah! ”Yllätyitkö? Noni, sellainen joskus tulee, elämässäki”)

FACEBOOK -ARVONTA!

Mutta eivät hyvät uutiset tällä kertaa yhteen herneettömään hernesoppaan lopu! Muutama viikko sitten Paleokeittiön facebook -sivulla ylittyi mun mielestä aivan huikea 3000 tykkääjän raja! Lupasin sen kunniaksi arvontaa ja NYT on vihdoin arvonnan aika =)

 

Arvonnassa on peräti kolme Torkkuja ja nokkosia -blogista tutun Emmi-Liia Sjöholmin upeata ”Viljaton kattaus” -kirjaa! Iso kiitos arvonnan mahdollistamisesta hienolle yhteistyökumppanilleni Atenalle =)

Käypä siis ensin tutustumassa kirjan sisältöön ja selaamassa sen upeita sivuja, ja suuntaa sen jälkeen Paleokeittiön fb-sivun arvontaketjuun jättämän oma kommenttisi. Arvonta suoritetaan keskiviikkona 18.2., joten koko laskiaistiistai aikaa!

Laskiaisen riemua ja onnea arvontaan!

Kolmen tonnin bileet!

Published by

FACEBOOK -ARVONTA!

Muutama viikko sitten Paleokeittiön facebook -sivulla ylittyi mun mielestä aivan huikea 3000 tykkääjän raja! Lupasin sen kunniaksi arvontaa ja NYT on vihdoin arvonnan aika =)

Arvonnassa on peräti kolme Torkkuja ja nokkosia -blogista tutun Emmi-Liia Sjöholmin upeata ”Viljaton kattaus” -kirjaa! Iso kiitos arvonnan mahdollistamisesta hienolle yhteistyökumppanilleni Atenalle =)

Käypä siis ensin tutustumassa kirjan sisältöön ja selaamassa sen upeita sivuja, ja suuntaa sen jälkeen Paleokeittiön fb-sivun arvontaketjuun jättämän oma kommenttisi. Arvonta suoritetaan keskiviikkona 18.2., joten koko laskiaistiistai aikaa!

Tulinen tuorepuristettu tomaatti-paprika-sellerimehu

Published by

Edelleen toivottelen mukavaa Ystävänpäivää! Tällä kertaa edellistä terveempää ;)

Koska Paleoystävän suklaakuppia tuli kumottua jo aiemmin viikolla, niin tämä virallinen päivä elellään täysin tyytyväisenä ilman makeaa. Koska TehoPaleo28™. Jotain päivän teemaväriin sopivaa tuli kuitenkin puristettua. Nimestä, ja ehkä raaka-aineistakin huolimatta kyseessä ei ole mikään Molotovin cocktail vaan non-alcoholic beverage eli suomeksi ihan vaan mehu cocktail.

Suklaakupeista jäi ylimääräistä chilipalkoa lojumaan ja siitä se sitten Ystävänpäivän mocktail lähti. Paprikaa ja varsiselleriäkin löytyi kaapista. Vain tomaatit piti käydä poimimassa lähikaupasta. Mehustus ja pirtelöt ovat muuten oiva tapa päästä jääkaapissa nahistuvista kasviksista kertaheitolla eroon!

TULINEN TUOREPURISTETTU TOMAATTI-PAPRIKA-SELLERIMEHU

2 annosta (~4 dl)

  • 4 kypsää tomaattia
  • 2 sellerin vartta
  • 1 punainen paprika
  • 1 punainen chilipalko siemenineen
  • 1/2 lime
  • pieni kourallinen tuoretta basilikaa
  • hieman himalajansuolaa ja rouhittua mustapippuria
  • (jääpaloja)

Pese ja pilko ainekset mehupuristimen mentäviksi paloiksi. Limen suosittelen kuorimaan. Purista mehuksi ja nauti sellaisenaan tai kylmänä jääpalojen kera.

Musta tämä Bloody Maryn kaukainen sukulainen maistuu paremmalta huoneenlämpöisenä, mutta joku saattaa kaivata hieman fyysistä kylmyyttä tasapainottamaan chilin tulisuutta. Iloinen yllätys oli myös mehu-jätesuhde; paljon mehua, vähän ylijäämää. Suosittelen! Muinakin kuin vain Ystävänpäivänä. Tässä on nimittäin cocktail täynnä kaikkea hyvää =)

Kuumottavia mocktail -päiviä Sinulle!

Paleoystävän suklaakuppi

Published by

 Hyvää huomista Ystävänpäivää kaikille paleon ja parempien valintojen ystäville!

Ystävänpäivä ei ole mulle mikään elämää suurempi juhlapäivä eli en sitä varsinaisesti viettele muuten, kuin ehkä huikkaamalla tervehdyksen kavereille feissarissa. Mutta sainpa siitä hyvän syyn testailla jotain uutta hyvää herkkua. Ystävänpäivänä voi hyvin tarjoilla vaikkapa vain kahvia kupista, mutta minä päätin tällä kertaa tarjoilla jotain suklaista. Kahvikupista.

Joten esiin kaivettiin oikein Arabian perintöastiastoa. Piippuleimalla, kuten äippä moneen kertaan ehti muistuttaa ;). Ja kaikkien harmiksi minä sitten tietysti onnistuin tipauttamaan arvokupit lattialle niin, että vain helinä kävi. Nyt ollaan yhtä perintökuppia köyhempiä ja ties kuinka monen vuoden epäonni tästäkin vahingosta seuraa. Mutta jos jollakin sattuu vastaavia kupposia seisoa kaapissa turhan panttina pölyttymässä, niin saapi laittaa viestiä tulemaan! Ehkä saan onneni vielä kääntymään ;)

Inspiraatio suklaakuppeihin tupsahti jokunen viikko sitten postilaatikkoon Paleo Magazinen uutiskirjeen mukana. Olen muutamia versioita ehtinyt jo testaamaan, enkä oikein osaa päättää, mikä niistä on osoittautunut parhaaksi. Mutta mennään nyt tällä tulisemmalla versiolla, jotta saadaan jotain punaista Ystävänpäivään!

Maustoin suklaakuppini lopulta siis chilillä, mutta ”perustaikinan” voi kukin maustaa mieleisekseen. Kokeilin myös pikakahvilla maustettua mokkaversiota. Ihan hyvä sekin, mutta ei yhtä jännittävä kuin lempeä chili, joka hiipii lämmittämään makunystyröitä suklaisen ensivaikutelman jälkimainingeissa. Muista mausteista tulee mieleen kaneli, vanilja, appelsiini, kardemumma ja mitä näitä muita perinteisiä suklaan kavereita nyt onkaan.

PALEOYSTÄVÄN CHILINEN SUKLAAKUPPI

2-3 annosta kuppien koosta riippuen

  • 2 dl kookoskermaa
  • 3 munankeltuaista
  • 2-3 rkl CocoVin kaakaojauhetta
  • 3 rkl CocoVin kookossokeria TAI 2 rkl kookossokeria ja 2 rkl vaahterasiirappia (kivempi koostumus)
  • 1/2 tl aitovaniljajauhetta
  • 1/2 – 1 tuore chili
  • hieman suolaa
  1. Käsittele chilipalko. Leikkaa se pituussuunnassa esim. neljään siivuun ja poista siemenet. Heitä pieneen kattilaan.
  2. Mittaa muut ainekset tehosekoittimeen. Sekoita sileäksi täydellä teholla noin puolisen minuuttia tai kunnes seos näyttää tasaiselta. Kaada seos chilien päälle pieneen kattilaan ja kuumenna vähitellen keskilämmöllä koko ajan sekoittaen kiehuvaksi. Itse käytin kuumentamiseen perinteisen lieden nelosta (asteikolla 1-6).
  3. Kun seos alkaa kuplia, niin poista chilit ja kaada massa tarjoiluastioihin. Muista sekoittaa, ettei jämähdä pohjaan! Anna jähmettyä jääkaapissa useampi tunti, yön ylitse lienee paras vaihtoehto.
  4. Koristele jähmettyneet suklaakupit esim. kaakaojauheella, tummasuklaarouheella, sitruunamelissalla ja chilisiivuilla. Tarjoile kylmänä.

Tulipa oikein hyvä kuppi! Kyllä tätä kehtaa kaverille tai mielitietylle tarjota! Tämä oli itse asiassa aika mukava vaihtoehto perinteisesti banaanilla tai avokadolla sakeutetuille paleovanukkaille. Nopea ja helppo valmistaa. Tietysti! Koska emäntä pitää yksinkertaisesta, nopeasta ja helposta kokkailusta, jossa mukana on myös maku. Vain jähmettymisvaihe hieman koettelee hermoja, ja nämä kuvien kupit ovat itse asiassa viettäneet vähän liian vähän aikaa jääkaapissa. Koostumus on paksumpi ja ”lohkeavampi”, jos malttaa mielensä pidempään.

Tiedättekö, mikä tästä silkinsileästä suklaavanukkaasta tulee mieleen?! Nami nami! En tiedä, löytyykö kyseistä vanukasta enää markettien hyllyiltä. Mun nuoruudessa vielä löytyi.

♥ Lempeän tulista Ystävänpäivää Sinulle! ♥

Parit punaiset pirtelöt

Published by

Long time, no posts! Syynä se, että olen viimeiset pari viikkoa ollut ehkä elämäni tuskallisimman influenssan kourissa. Joku puhui hevosinfluenssasta, mutta minä nimesin sen dinoinfluenssaksi. Toipuminen etenee hyvää vauhtia, mutta silti aivan liian hitaasti. Pää olisi valmis vaikka mihin, mutta fysiikka ei. Voimat loppuvat kesken päivää yht`äkkiä yllättäen kuin virtakatkaisijaa kääntäisi off -asentoon. Kolmatta viikkoa jatkuva limainen yskä lienee tällä hetkellä pienin murhe tässä näkö- ja kuulo-ongelmien keskellä. En kuule mitään! Korvat sanovat vain riks, raks ja poks! Vaikka riisimuroja ei ole tainut kaapissa lojua sitten teinivuosien.

Noh, sairaana en ole luonnollisesti uhrannut montaakaan ajatusta Paleokeittiölle. Olen säästänyt voimat ensisijaisesti tehopaleolaisille, joiden kanssa puuhastellaan jo viimeistä viikkoa. Time flies! Vaikka viime viikkoina koko elämä tuntuu pysähtyneen kaiken epäolennaisen karsiuduttua arjesta automaattisesti. Olen todennut, että ihmiselämässä olennaista on vain lepo ja nestemäinen ravinto. Ilman kaikkea muuta selviää oikein mainiosti. Pysyy ainakin hengissä.

Ruokaa ei ole näillä nurkilla juurikaan näkynyt. Kokkaamiseen ei ole riittänyt voimia ja jo ruoan näkeminenkin aiheutti tuossa pahimmassa vaiheessa yökkäysreaktion. Kuuluu kuulemma taudin kuvaan, ja oli aivan uusi kokemus mulle. Koska yksinkertaisesti tykkään hyvästä ruoasta. Ja syömisestä, hah hah! Normiolosuhteissa. Pirtelöiden, mehujen ja kuumien juomien ohessa olen muutamat nopeat herkut vääntänyt. Jossain äkillisessä innostuksen puuskassa, joka on mennyt yhtä äkillisesti ohitse. Se off -nappula. Palaan näihin herkkuihin myöhemmin. Jos niissä jotain palattavaa on. Osaa en ole vielä edes maistanut. Odottavat päiviä parempia ja makuaistin palautumista nekin.

Mutta sitä nestemäistä ravintoa! Siitä on hyvä aloittaa. Tai jatkaa. Luonnolllinen siirtyminen arkeen myös Paleokeittiössä. Siksipä tarjolla tänään viime viikkoina kovin tutuiksi tulleet pirtelöt, jotka syntyvät viimeisillä voimilla helposti ja nopeasti. Täyttävät vatsaa sopivasti kuormittamatta turhan paljon elimistöä ja tarjoavat samalla tuikitärkeitä ravintoaineita paranemisen tueksi. Joten raapustetaanpa parit punaiset pirtelöt muistiin! Jotain uutta ja jotain vanhan variaatiota. Sitruskauden myötä ajankohtaisia molemmat, raikas mansikalla makeutettu verigreippi sekä lempeä appelsiini-karpalo.

VIILEÄN RAIKAS MANSIKKA-VERIGREIPPIPIRTELÖ

1  annos

  • 1/2 verigreippi
  • ~150 g pakastemansikoita
  • 1/2 lime
  • kourallinen sitruunamelissaa
  • hieman himalajansuolaa

Kaikki ainekset tehosekoittimeen ja smooth-smooth pirtelöksi.

Ja sitten se toinen, hattaranpehmeä ja -punainen variaatio vanhasta tutusta reilun parin vuoden takaa. Pirtelön päätähtinä loistavat oiva makupari, makea appelsiini ja hapan karpalo. Tämä tyyppi on muuten myös meidän TehoPaleo28™ – ryhmän viimeisen viikon pirtelö. Toivottavasti mahdollisimman moni uskaltaa siihen tarttua, sillä lopputulos on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, vaikka hapan marja saattaa alkuun arveluttaa.

Tämä on nyt mainio tilaisuus hyödyntää näitä ehkä hieman harvemmin käytettyjä Suomen luonnon tarjoamia superfoodeja. Itselläni ainakin kuluu eniten mustikkaa. Koska sitä pakastimesta eniten löytyy. Toinen lempparimarja on villivadelma. Mansikkaa käytän harvemmin, mutta nyt kävin mansikka-verigreippipirtelöä varten varkaissa äipän pakastimella, josta vielä löytyy myrkytöntä oman maan mansikkaa.

HATTARAINEN APPELSIINI-KARPALOPIRTELÖ

  • ~ 2 dl vettä
  • appelsiini
  • sitruunaviipale
  • pieni kourallinen cashew -pähkinöitä
  • ~1/2 – 1 dl karpaloita (tai puolukoita)
  • 1/2 tl kanelia
  • hieman himalajansuolaa
  • (sitruunamelissaa)

Valmistuu, kuten pirtelöt yleensä valmistuvat eli kaikki ainekset jälleen tehosekoittimeen ja tasaiseksi. Appelsiinin ja sitruunan olen kuorinut ;)

Josko loppuun vielä muutama muu juttu. Tässä nyt makaa iso kasa lunastettavia lupauksia, jotka pyrin täyttämään lähiviikkoina oman toipumisen ja jaksamisen puitteissa. Facebookissa paukahti 3000 tykkääjän raja rikki jo 81 tykkäystä sitten. Lupasin uuden tuhatluvun kunniaksi arvontaa ja sen lupauksen lunastan lähiaikoina. Positiivista tietysti on, että vielä ehtii arvontaan mukaan!

Paleokaupassa on Ystävänpäivän ja hiihtolomakauden kunniaksi pipoa tarjolla edulliseen hintaan. Käy tsekkaamassa! Prinsessapipo sopii mainiosti ulkoiluun ja urheiluun! Vaikka aurinko jo lämmittää, niin päätä ei kannata pitää kylmänä. Hyvässä lykyssä voi vielä välttyä tällaiselta kuolemantaudilta. Lisäksi Paleokauppaan on tulossa myyntiin myös TehoPaleo28 -settiä yksilövalmennuksena. Jos haluat panostaa täysillä maukkaaseen paleoon neljän viikon ajan, niin tämä kannattaa pistää visusti korvan taakse.

Ja Ystävänpäivää juhlistetaan tulevana lauantaina! Sitä juhlistetaan loppuviikosta myös Paleokeittiössä, joten pysy blogissa! Tai feissarissa =)

Pirteitä alkukevään pirtelöpäiviä Sinulle!

Iintialainen voikana: Murea ja täyteläinen resepti

Published by

Muistattekos te, hyvät ystävät Paleokeittiön facebookissa vielä, kuinka hehkutin intialaista voikanaa? No en minäkään muistanut ennen kuin sain eilen kaimaltani seuraavan viestin:

Tein reseptilläsi intialaista banskubroiskua (=herkkua tuli) hiljan ja muistin, että jokin aika sitten oli puhetta butter chickenin ohjeesta nettiin. Olisko tulollaan, kiitos?

Onnea on ystävät, jotka muistavat! Kokkailin voikanaa ensimmäistä kertaa ever jo miltei kolmisen kuukautta sitten. Eihän niin vanhoja asioita voi millään muistaa! Postaus oli hautautunut sinne jonnekin syvälle muiden vuoroaan odottavien luonnosten joukkoon, mutta nyt päätin ryhdistäytyä kaiken kiireen keskellä ja kaivaa sen sieltä pölykerrosten alta esiin.

Intialainen voikana oli itse asiassa sen verran herkkua, että olen ehtinyt tässä välissä kokkailemaan sitä jo toistamiseen. Vakaana aikomuksena silloinkin pukata se ihmisten ilmoille muidenkin iloksi. Ensimmäisellä kerralla kastikkeesta tuli täydellistä! Sileää ja kiiltävää. Toisella kerralla ei tullut yhtä kaunista, sillä kastike juoksettui. Syystä, jota voin vain arvailla. Kaunista tai ei, yhtä hyvää se oli joka tapauksessa.

Idean voikanan valmistukseen sain ystävältäni ja kollegabloggarilta Mukana maku -ruokablogin takaa. Hänen ohjeillaan aika pitkälti etenin. Hiukan vaan paleoin vaihtamalla kermoja ja öljyjä itselleni sopivampaan suuntaan.

Sattuipa vielä niin sopivasti, että törmäsimme toisiimme aivan sattumalta ollessani ensimmäistä kertaa ”kyläkaupoilla” hankkimassa aineksia. En tiedä, mitä kohtalon johdatusta tapaaminen oli, mutta hyvä niin. Sain siinä kuulumisten vaihdon ohessa muutamia kullankalliita neuvoja voikanan valmistukseen, ja jouduinkin jo marketissa kipittämään kiltisti takaisin maitohyllyn luo vaihtamaan valitsemani turkkilaisen jogurtin juoksevaan luonnonjogurttiin. Kun nimenomaan turkkilaisella tai muilla vastaavilla lohkeavilla jogurteilla juurikin on taipumus leikata kastike. Eli nytpä voin välittää hyvän neuvon myös sinulle; valitse oikea jogurtti ja saat todennäköisemmin kastikkeen onnistumaan.

Kiitos, Dick! For being such a good friend! Meidän ruokafilosofiamme muuten eroavat toisistaan melkoisesti, mutta siitä huolimatta voimme sulassa sovussa vaihtaa ajatuksia aiheesta. Arvostan! Tähän saakka lähinnä minä olen ollut se neuvoja kysyvä ja vastaanottava osapuoli, mutta ehkäpä se päivä vielä joskus koittaa, jolloin mustakin on häntä näissä asioissa vinkkaamaan. Jatkan harjoituksia ;)

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.