Viimeisimmät artikkelit

Luolanaisen Nutella

Published by

Käsi ylös, jos ET pidä sellaisesta aikamme vitsauksesta kuin Nutella! Minä pistän ainakin visusti molemmat nyrkit taskuun, koska I looooove Nutella! Siitäkin huolimatta, että sitä ei ole enää vuosiin kaapissa näkynyt. Mutta nyt näkyy taas! Koska ihan ite tein.

Jos jollekin markkinanimi Nutella ei vielä avaudu, niin kyseessä on silkinpehmeä suklaa-hasselpähkinätahna, joka on ehdottomasti parasta lettujen päällä, mutta toimii ihan järkyttävän hyvin myös suoraan purkista lusikoituna. Harmillisesti pääraaka-aineena on puhdas sokeri, joten kovin paleoystävällinen se ei valitettavasti ole. Ellei siitä sellaista tee.

Niin paljon kuin paleoimista inhoankin, niin hätä ei lue lakia! Parempi paleoystävällinen Nutella silloin harvoin kun sitä mieli tekee kuin purkki hasselpähkinöillä ja kaakaolla maustettua sokeria. Ei edelleenkään mitään terveysruokaa, mutta mukava herkku kun Nutella -hammasta kolottaa. Tällä kertaa ei tosin kolottanut Nutella -hammas, vaan tarvitsin tahnaa johonkin muuhun tarkoitukseen. Ja se tarkoitus selviää tämän postauksen lopusta ;)

Kuinka luolanaisen Nutella syntyi? No ensin tsekkasin Nutella -purkin kyljestä valmistusaineet, jotka vaihdoin paremmin paleoon sopiviksi. Sen jälkeen oli jäljellä enää yksi ongelma; kuinka paljon aineksia pitäisi käyttää suhteessa toisiinsa, jotta lopputulos olisi edes jotenkin lähellä alkuperäistä. Sitä pähkiessä ajattelin, että tähän täytyy löytyä helpompikin vaihtoehto kuin se surullisen kuuluisa trial-error ja yritä-mokaa uudelleen.

Apu löytyi lopulta läheltä, koska kuten arvelinkin, niin en ole ainoa ihminen tällä pyöreällä pallolla, joka haluaa valmistaa luolanaisen Nutellaa. Käytä Googlea ja elämä on helpompaa! Omat aivosolut rasittuvat huomattavasti vähemmän ja hermoakin säästyy. Googlailin useampia reseptejä läpi ja päädyin yhdistelemään yhtä sieltä ja toista täältä. Lopputulos oli yllättävän toimiva. Vähän makea sellaisenaan mun makuun, mutta lopputarkoituksessa oikein hyvä. Paitsi sokerisiepon mielestä. Sokerisieppo olisi kaivannut lisää makeutta. Jotenkin osasin odottaa… ;)

LUOLANAISEN NUTELLA

~250 g valmista levitettä

  1. Paahda hasselpähkinöitä 200 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Varo, etteivät pala! Omani olivat siinä ja siinä.
  2. Anna pähkinöiden jäähtyä hieman ja irrota kuoret hypistelemällä pähkinöitä sormissa tai hieromalla useampaa kerralla kämmenten välissä. Kuoret irtoavat paahdetuista pähkinöistä suht helposti. Jos eivät, niin paahda hieman lisää. (Ylimmässä kuvassa hasselpähkinät kuorineen matkalla uuniin, seuraavassa paahdetut ja kuoritut pähkinät.)
  3. Aja pähkinät sileäksi tehoblenderissä tai monitoimikoneessa kunnes jauheeksi ajetut pähkinät alkavat öljyyntyä ja muuttua pähkinätahnaksi/-voiksi. Aika monta kertaa jouduin blenderin reunoilta raapimaan spatulalla massaa alas takaisin terien ulottuviin, mutta kyllä siitä lopulta sileää saatiin.
  4. Lisää muut ainekset koneeseen ja sekoita sileäksi. Valmis! Käytä heti tai pistä kannelliseen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Aaaaah.. tämä oli niin hyvää! Tuli kyllä nuoltua kupit ja lusikat huolella, hah hah…

Tahna näyttää hieman rakeiselta, mutta suussa koostumus oli kyllä pehmeä vailla sattumia. En tiedä, miksi näin, mutta näyttää tavallaan leikkaantuneen eli liekö kookosmaidolla ollut osuutta asiaan? Joissakin resepteissä ei kookosmaitoa ollut ollenkaan, joten halutessaan sen voinee myös jättää pois. Tai ehkä laittaa sekaan vähän vähemmän. Itselleni tuolla ulkonäöllä ei ollut merkitystä, sillä Nutella jatkoi välittömästi matkaansa määränpäähän, jossa se toimi moitteettomasti.

Jaa, että mihin tuli suklainen hasselpähkinälevite tuhlattua? Se on seuraava juttu, josta alkupalaa alla ;)

Loppuun vielä muutama infoluontoinen asia.

Eikö Paleokeittiön viimeisin, viikko sitten ilmestynyt uutiskirje kolahtanut postilaatikkoosi? Se kannattaa tietysti tilata, mutta voit lukea sen nyt myös täältä.

Ja facebookissa kannattaa myös käydä tykkäämässä! Sinne uusia juttuja satelee miltei päivittäin. Uutuutena nyt myös valkokuva-albumi, johon postailen arkisia aterioita emännän kesäkeittiöstä. Ehkä sieltä löytyy jotain vinkkiä tai inspistä omalle lautasellesi, olit sitten paleoihminen tai et =)

Paleokeittiön uutiskirje Paleokeittiö facebookissa

Pohjaton raparperipiiras

Published by

Vuodenaika vaihtuu, pohjaton piirakka pysyy! Ensin tuli pohjaton kuningatarpaistos keittiöön. Nyt saapuivat kesä, raparperi ja mansikat!

Tämä oli oikeastaan jälleen tällainen pikaisesta päähänpistosta kasattu jämäjälkkäri, jossa astuin TehoPaleolta™ hetkeksi semi- tai peruspaleon puolelle. Enkä edes vahingossa vaan täysin harkitusti. Makeuttamaton raparperipiirakka kun ei tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka mukana makeat mansikat ja omena olivatkin.

Virallisesta kesämehusta jäi yli muutamia raparperinvarsia, joille piti keksiä käyttöä. Jääkaapista löytyi myös jämämansikoita, joten raparperipiirakkahan niistä ensimmäisenä tuli mieleen. Pohjattomaan päädyin, koska piirakka ilman pohjaa syntyy nopeasti ja helposti. Ja poikkeama puhdistuskuuriltakin olisi todennäköisesti pienempi ;). Mansikoita oli jäljellä vain kourallinen, joten poimin yhden luomuomenan täydentämään klassista duoa. Hyvä valinta! Vaikka kahden kauppa olisi todennäköisesti ollut vieläkin maittavampi.

POHJATON RAPARPERIPAISTOS

2-3 annosta

POHJA = TÄYTE

  • 4 raparperinvartta
  • pari kourallista tuoreita mansikoita (~150 g)
  • makea luomuomena
  • sitruunamehua
  • ~2 rkl raakahunajaa (tai vaahterasiirappia)
  • ~1 rkl kookosjauhoja
  • 1 tl aitovaniljauhetta
  • 1/2 tl ceyloninkanelia
  • hieman himalajansuolaa
  • CocoVin kookosöljyä vuoan voitelemiseen
  1. Kuori ja pilko raparperit, putsaa ja puolita mansikat, pese ja paloittele omena. Heitä kaikki ainekset voideltuun uunivuokaan ja sekoita.
  2. Lisää joukkoon sitruunamehu ja hunaja. Sekoita.
  3. Ripottele päälle kookosjauhoja (imemään hieman nestettä), vaniljajauhetta ja kanelia sekä hieman himalajansuolaa. Pyöräytä jälleen kaikki huolellisesti sekaisin

Raparperia, mansikkaa ja omenaa voi käyttää kukin parhaaksi näkemässään suhteessa ja määrässä. Omenan voi myös korvata mansikoilla tai esim. persikalla/nektariinilla. Minä nyt vaan menin sillä mitä kaapista sattui löytymään. Niin laadullisesti kuin määrällisestikin ;)

PÄÄLLINEN ELI PALEOYSTÄVÄLLINEN MUROTAIKINA

  • 2 dl mantelijauhoja
  • hieman himalajansuolaa
  • kourallinen murskattuja saksanpähkinöitä (tai esim. pekaanipähkinöitä)
  • 1/2 tl ceyloninkanelia
  • ~2 rkl raakahunajaa (tai vaahterasiirappia)
  • 2-3 rkl CocoVin kookosöljyä
  1. Sekoita kuiva-aineet keskenään. Myös murskatut pähkinät.
  2. Lisää makeuttaja ja kookosöljy. Sekoita murumaiseksi taikinaksi ja ripottele ”piirakan” päälle. Kookosöljyä kannattaa lisätä vähitellen, jotta saavutetaan taikinan oikea koostumus. Jos menee liikaa, niin lisää mantelijauhoja ”kuivattamaan” taikinaa.
  3. Paista piirakka kypsäksi 200 asteessa ~25-30 min tai kunnes raparperit ovat pehmeitä. Jos päällinen alkaa tummua liikaa, niin laita päälle folio. Itse taisin törkätä foliota peliin puolivälissä paistoaikaa.

Parasta lämpimänä (ei kuumana!) vaahdotetun vaniljakookoskerman tarjoiltuna! Itse olin laiska ja jätin kermat vaahdottamatta. Sekoitin vain nestemäisen kookoskerman joukkoon hieman vaniljajauhetta ja vaahterasiirappia. Ihan hyvää niinkin =)

Testaa, muokkaa, varioi ja postaa kuvaa Paleokeittiön fb-seinälle!

Tonnikalaa munakasrullassa: Helppo ja proteiinipitoinen lounas

Published by

Tällä viikolla vuorossa olivat jälleen kalapäivät.Mutta mitä kalaruokaa sitä oikein laittaisi? Jotain nopeaa, helppoa ja hyvää useammaksi päiväksi… as usual.

Kuin tilauksesta silmiini osui Gurmeet -blogin savulohi-munakasrulla. Mikä nerokas keksintö rullata kalat munakkaan sisään!

Savulohta on tullut viime aikoina syötyä salaateissa ihan riittävästi, joten jotain muuta piti keksiä. Mikäs sen helpompi valinta kuin tonnikala! Ja sillä mentiin!

Kaivoin vanhan tonnikalasalaatin reseptin arkistoista esiin ja tuunasin siitä aivan mainion, ruokaisan täytteen. Ja hiukan piti munakastakin ”paleoida” ;)

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Kuningattarella päivään

Published by

Päivän ensimmäinen ateria on tärkeä, mutta onko se tärkein? On ja ei ole. Tärkeys riippuu TÄYSIN yksilöstä ja hänen tilanteestaan. Mitään yleisiä lakeja ei ole asiasta säädetty, mutta saattaa olla, että sinä hyödyt enemmän kuin minä panostamalla päivän ekaan lasilliseen tai lautaselliseen. Mulle päivän ensimmäinen ateria ON tärkeä, mutta ei tärkein. Päivän pääateria on tärkein, ja se ei ole se ensimmäinen. Ei myöskään viimeinen ;)

Vielä yksi juttu ennen kuin käydään tämän kuninkaallisen puuron kimppuun. Lupasin tämän postauksen jo eiliseksi, mutta kas vaan, hukkasin taas kerran itseni työstämään joitain ihan muita juttuja. Kuten esimerkiksi uusinta uutiskirjettä, joka tupsahtaa postilaatikoihin heti, kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Mukana on monenmoista juttua, mm. Paleokeittiön virallinen alkukesän mehuresepti ja tuloksia jo reilu viikko sitten päättyneestä Fire Food Challenge 2014:sta. Olethan jo tilannut omasi?

Muistuttaisin vielä, että kyseessä on siis eri uutiskirje kuin wordpressin blogipostausten tilaus meiliin. Huomaa myös, että jos valitset tekstimuotoisen uutiskirjeen html-muotoisen sijaan, niin esim. kuvat näkyvät pelkkinä tekstilinkkeinä ja muutkin muotoilut jäävät pois. Voit halutessasi vaihtaa muodon koska vaan uutiskirjeen alalaidassa näkyvästä ”Päivitä tilauksen tiedot” -linkistä tai lukea sen kuvineen kaikkineen nettiselaimesta klikkaamalla yläreunan ”Avaa uutiskirje selaimessa” -linkkiä.

Se siitä, nyt takaisin tähän! Päivän ensimmäiseen ateriaan, jota jotkut myös aamupalaksi tai aamiaiseksi kutsuvat. Itse vältän moista määrittelyä ja syön tavallaan tasa-arvoisia aterioita pitkin päivää kelloon katsomatta. Käytännössä siis tämä päivän eka voisi yhtä hyvin olla päivän vika. Aamiainen olisi sikälikin harhaanjohtava käsite, että aika harvoin mitään kiinteämpää menee ennen puoltapäivää kurkusta alas. Kellon viisarit voivat hyvin näyttää puolta neljääkin iltapäivästä ennen kuin ensimmäinen ateria on edessä.

Mä olen ehdottomasti jumiutuja. Tällä hetkellä olen jumiutunut kahteen ”aamupuuroon/-pirtelöön”. Niistä toinen on tämä marjaisampi versio ja toinen pähkinäisempi. Palaan pähkinäisempään kyllä! Koska se(kin) on hyvää! Mutta aloitetaan tällä kuninkaallisemmalla vaihtoehdolla.

KUNINGATARPIRTELÖ/-PUURO

Kaikki ainekset tehoblenderiin ja silkinsileäksi!

Jos haluat lusikoitavampaa kuningatarpuuroa, niin käytä chia -siemeniä liotettuna tai sellaisenaan. Jos käytät maustamatonta heraa, niin suosittelen lisäämään hieman jotain makeutusta, esim. raakahunajaa. Toimii hyvin myös ilman kukkia. Ja mehiläisiä. Yläkuvissa kuningatar ilman chiaa ja alla kera chia -liman.

Kuninkaallisia päiviä, Sinullekin!

Niin ja hei muuten! Sellainen juttu vielä, että emännän TehoPaleo™ -tempaus vetelee jo viimeistä viikkoa! Homma on sujunut omalla painolla paljoakaan ajattelematta ja ihan huomaamatta. Yksi rike tuli kuitenkin lasiin. Ja vieläpä ihan perinteisen juustovoikkarin muodossa, hah hah! Can`t believe! Kun ei niitä peruspaleollakaan tule puputettua. Mutta nyt kävi näin. Tilaisuus teki varkaan. Ei muuta kuin eteenpäin ja loppuun saakka!

Millä sitä muutoin ollaan oikein elelty? Käy tsekkaamassa! ;)

Paleokeittiön uutiskirje Paleokeittiö facebookissa 
Tehoblenderin toimitti SSJ-import, osan raaka-aineista tarjosivat Northforce ja CocoVi.

Villi viikko

Published by

Takana villi viikko! Ensisijaisesti tietysti siksi, että viettelin villivihannes -teemaviikkoa, mutta myös muutama muu sopiva juttu aiheeseen liittyy. Niistä lisää villimehujen jälkeen.

Villivihanneksia olen aiemmin käyttänyt lähinnä pirtelöissä. Tänä vuonna oli mehujen vuoro. Koska Hurmurilla voi! Pysyttäydyin edelleen tutuilla ja turvallisilla vesillä eli mehupuristimeen pääsivät nuoret nokkoset ja voikukanlehdet. Kerääminen tuottaa hieman vaivaa, mutta muutoin nämä ravinteikkaat raaka-aineet ovat ilmaisia. Ja niitä kasvaa ihan joka paikassa! Molemmissa kannattaa valita nuorehkoja yksilöitä. Nokkosesta lähinnä nitraatin vuoksi ja voikukasta maun vuoksi. Vanhemmat, ja sahalaitaiset voikukanlehdet tahtovat olla kitkerämpiä.

Nokkonen on makunsa puolesta mun mielestä aika armelias. Sitä voi käyttää pinaatin tapaan, ellei nyt koko nokkosmaata sekaan heitä. Maku, ja jo pelkkä tuoksu on… vihreä. Tein kirpeämpää versiota ja sitten tätä lempeämpää appelsiini-porkkana -versiota. Väri oli hieman outo, mutta maku kohdallaan.

Voikukasta pitäisi kaikkien, ja etenkin naisten olla kiinnostuneita. Voikukanlehtiä (ja juurta) voi nimittäin käyttää nesteenpoistoon. Luonnollisesti. Lisäksi voikukanlehdet sisältävät paljon kalsiumia ja rautaa, vitamiineja ja muita kivennäisaineita. Niin, että tästä sitä nyt saa – kalsiumia! Josta moni tuntuu paleon kohdalla olevan erityisen huolissaan. Eat your green leaves! Ja unohda kalsium. Voikukanlehdet ovat myös mitä parhainta kehonpuhdistusruokaa. Maksa tykkää =)

Voikukanlehdet saattavat tosiaan olla hiema kitkeriä, joten kitkeryyttä peittämään kannattaa valita kirpsakoita makuja. Etenkin sitruuna toimii hyvin.

Siinä sitä nyt olisi, voikukkaa lasissa. Ihan kirjaimellisesti. Joko sinä olet hyödyntänyt keväisen luonnonantimia? Mitä ja millä tavoin? Vinkiksi vielä emännän menneiden vuosien nokkospirtelöitä…

No sitten niitä muita menneen viikon villejä juttuja. Olen nyt jo useampana kesänä kinunnut vanhempieni luokse kesäkanoja. Vielä ei ole lupaa kesäkanoille irronnut. Mutta kesäkanojen sijaan sainkin kesäkanin! Siihen ei tarvinnut edes lupaa pyytää, koska se vaan keltään mitään kysymättä muutti meille.

Kyseessä on pieni rusakon poikanen, Jussi nimeltään. Samoin kuin ne aiempien kesienkin Jussit. Emo majailee vanhempieni pihapiirissä ja pyöräyttelee sitten keväisin näitä ihania karvapalleroita. Jussi 2014 on sikäli hieman erikoinen tapaus, että se ei pelkää. Tai ehkä se pelkää, mutta ei näytä pelkäävänsä. Olen käynyt päivittäin moikkaamassa Juputi-Jussia sen ”pesäkololla”, äipän kukkamaassa. Ja mikä hienointa, sitä saa myös silittää! Varovasti tietysti olemme tässä tuttavuudessa edenneet, mutta nyt saa jo hyvänä päivänä paijata korvia. Ihan mahtikani! Joka vieläpä hoitaa ihan itse itsensä.

Melko villiä oli myös lähteä villikissojen kanssa ulkoilemaan. Villikissathan ovat vedenkestäviä sisäkissoja, jotka viimeksi ovat ulkoilleet joskus vuonna yks ja kaks. Nyt ulkoiluun narun päässä kuitenkin tarjoutui oiva mahdollisuus, kun pojat ovat ”mummolassa” taloyhtiön remppaa karussa. Ovatkin viihtyneet ulkosalla hyvin. Lähinnä aurinkoa aidatulla terassilla päivät pitkät ottaen. Rusketusraitoja odotellessa… ;)

Oleskelu terdellä sujuu vanhasta tottumuksesta, mutta olipa jännät paikat kun pistettiin narut kaulaan ja lähdettiin kokeilemaan, miltä tuore ruoho tassujen alla tuntuu. Hyvältä tuntui, mutta oli sen verran jännittävä kokemus, että nyt huilaamme nurmikosta muutaman päivän ja katselemme nurmikolla tepastelevia lintuja ja oravia turvallisesti aidan takaa =)

Hedelmäiset kakkukupit

Published by

Suolaiseen ja kalaisaan paleopiirakkaan tuli veivattua hippasen liian iso taikina. Jämistä syntyivät ihan vahingossa nämä kakkukupit eli kuppikakut väärinpäin. Taisin niitä alkuun kutsua hienosti tartaleteiksi, mutta olivat niin ronskin näköisiä, että eivät taida kaikki tartalettien vaatimukset täyttyä. Mutta kakkukuppi on hyvä! Siinä on taikinasta paistettu kuppi, hedelmäistä täytettä, ”kermavaahtoa” ja koristeet päällä eli ihan selvä kuppiin rakennettu täytekakku on kyseessä. Emännän logiikalla. No mutta, sama kai se miksi näitä kutsuu. Nimeä oleellisempaa on itse asia; mistä on kakkukupit tehty? ;)

Siinä vaiheessa kun painelin jämäjälkkärin taikinat silikonisen muffinssivuoan pohjalle en vielä tiennyt, mitä niistä lopulta syntyisi. Ajatuksena oli tehdä pienempiä, suolaisia piiraita jollain sopivalla täytteellä. Mutta sitten mentiinkin sillä, mitä jääkaapista löytyi. Ja sieltähän löytyi ainekset hedelmäisiin kakkukuppeihin; mangoa, kookoskermaa ja viinirypäleitä. Taikina itsessään on maultaan aika neutraali, ellei siihen törkkää kiloa suolaa. Tietysti kiva olisi ollut, jos pohjassakin olisi ollut hieman makeutta, mutta ei nyt ollut. Toimi silti. Mulla taitaa toimia kaikki… ;D

HEDELMÄISET KAKKUKUPIT PALEOTYYLIIN

POHJA

Pohjan resepti löytyy täältä. Määriä voi skaalata oman tarpeen mukaan, ja jos tarkoituksena on tehdä vain makeita piiraita, niin lienee paikallaan lisätä joukkoon hieman jotain sopivaa makeuttajaa, esim. CocoVin kookossokeria. Nestemmäiset makeuttajat, hunaja tai vaahterasiirappi saattavat tarvita jauhomäärän tarkistusta.

Taikina on tosiaan hieman löysempää ja hankalammin käsiteltävissä kuin peruspiirakkataikina. En jaksanut oikein enää keskittyä kakkukuppien vääntöön, joten alareunat jäivät hieman paksuhkoiksi (liikaa taikinaa). Ja koska tarkoitus oli alunperin tehdä jotain suolaisia pikkupiiraita, niin myös kypsennys jäi pelkällä esipaistolla vähän vajaaksi. Ei raa`aksi, mutta vaaleaksi.

TÄYTE

Kaikki ainekset blenderiin ja soosiksi. Kivemman koostumuksen saa, jos ei soseuta chia -siemeniä blenderissä vaan lisää ne vasta valmiiksi soseutettuun hedelmä- tai marjasoseeseen, jonka antaa geeliytyä. Nyt täyte jäi hieman löysäksi. Mutta maku oli harvinaisen kohdallaan! =)

KORISTELU

Koristeluun sopii vaniljainen kookoskermavaahto, jonka resepti löytyy täältä. Koska piirakkapohjassa ei ollut makeutta, niin lisäsin kermaan ehkä 1-2 tl vaahterasiirappia.

Päälle vielä puolitettuja viinirypäleitä ja hieman chia -siemeniä, ja nopea extempore -jämäjälkkäri on valmis parempiin suihin =)

Rapsakka parsa-retiisisalaatti rakuunakastikkeella (G, V)

Published by

Tämä taitaa nyt olla viimeinen parsaresepti hetkeen. Olen puputtanut parsaa niin huolella, että kevään kiintiö alkaa olla täynnä. Mutta tavataan taas! Ensi vuonna.

Rapsakka parsa-retiisisalaatti oli mukana jo Paleokeittiön vappumenussa. Silloin en sitä ehtinyt valmistaa, mutta sen jälkeen salaatti on viihtynyt lisukkeena lautasella jo useampaan otteeseen. Sitä oli lautasella myös eilen. Ja sitä on lautasella vielä tänään ja huomennakin. Inspiraatio ja alkuperäinen ohje löytyivät makuja -sivustolta.

Katsokaa nyt näitä pirteitä punaposkia! Eihän näitä voi ohittaa! Enää. Pitkään retiisi oli mulle täysin nounou, koska mieleen nousivat muistot lapsuudesta, jolloin retiisiä piti syödä suoraan omasta maasta. Suurimmat mullat pinnasta pois ja retiisi suuhun, rouskis! Ei ollut oma suosikkini, mutta isukille maistui kyllä.

Tankoparsaakin olen oppinut syömään vasta muutamia vuosia sitten. Siihen liittyy muisto ylioppilasdinneristä, jonka kävimme luokkatovereiden kanssa nauttimassa jossain Helsingin hienostohotellissa, jota ei enää ole. Tai ehkä on, mutta ei enää silloisen nimikyltin alla. Maailma muuttuu – 25 vuodessa, hah hah! No mutta, silloin alkuruokana oli keväistä parsaa, jonka väkipakolla nieleskelin kurkusta alas. Se oli karmeaa ja siksipä en tämän jälkeen parsaan parinkymmeneen vuoteen koskenutkaan. Mutta taas on maailma muuttunut; parsa ja retiisit maistuvat!

RAPSAKKA PARSA-RETIISISALAATTI

3 annosta

  • 2/3 nippua tankoparsaa
  • nippu retiisejä
  • 1 pieni kurkku tai puolikas isommasta
  • ruohosipulia
  • suolaa (parsan keitinveteen)
  1. Katko parsan kovat tyviosat, kuori, jos haluat ja keitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä.
  2. Pese ja viipaloi retiisit sekä kurkku. Paloittele jäähtynyt parsa.
  3. Heitä kaikki sopivaan salaattikulhoon ja silpu ruohosipulit mausteeksi mukaan. Sekoita.

RAKUUNALLA MAUSTETTU SALAATINKASTIKE

  • 1 tl dijon -sinappia
  • ~1-2 tl raakahunajaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl vettä
  • reilu 1 rkl valkoviinietikkaa (käytin valkoista balsamiviinietikkaa)
  • 1 tl kuivattua rakuunaa
  • 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  • mausteeksi hieman suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Mittaa kaikki ainekset kuppiin ja sekoita hyvin vispilällä tai haarukallakin onnistuu.
  2. Kaada salaatin päälle ja pyöräytä muutama kerta kevyesti ympäri.

Tämän salaatin salaisuus on keveydessä, rapeassa rapsakkuudessa ja tietysti salaatinkastikkeessa. Salaatinkastike monesti tekee salaatin ja tämä rakuunalla maustettu kastike on mun mielestä aivan mahtava!

Salaattikastike syntyy yllättävän nopeasti ja helposti, joten ei ole mitään syytä napata marketista mukaan pulloa valmiskastiketta. Jälleen kerran toistan mantraa ”Tiedät, mitä suuhusi laitat, kun itse laitat!”. Ei turhia lisäaineita, eikä muitakaan hyvinvoinnin kannalta vähemmän optimaalisia tai epäilyttäviä ainesosia. ”Mutta kun ei vähän haittaa!”. Joskus nimenomaan se vähän haittaa ja kyllähän tuollaisen kastikepullon aika nopsaan tyhjentää, jos joka päivä salaattia syö. Ja jos haluaa päästä tosi helpolla, kuten minä usein ;), niin pelkkä oliivi-, avokado- tai pähkinäöljy sekä ripaus laadukasta viinietikkaa riittää =)

Parsa-retiisisalaatti toimii kananmunalla täydennettynä ihan sellaisenaankin, mutta itse olen tuupannut sen vihreän salaatin ja kalkkunan kaveriksi. Keitettyä kananmunaa en ole alkuperäisen ohjeen mukaan lisännyt salaattiin vaan viipaloinut lautasen reunalle. Koska salaatista riittää hyvin yhdelle ihmiselle 2-3 päiväksi ja kananmuna tekee siitä ällöä mössöä.

Alla olevasta annoksesta kananmuna unohtui valmiiksi kuorittuna ja viipaloituna viipalekoneeseen, hah hah! Koska nälkä oli kova ja halusin nauttia kalkkunasta lämpimänä. Eikä koko kananmunaa tämän annoksen jälkeen enää mihinkään tarvittukaan. Vatsa oli täysi ja mieli tyytyväinen, joten tuolla ne jääkaapissa vieläkin odottelevat munaviipaleet syöjäänsä =)

Samaan syssyyn vielä sananen kalkkunasta. Jos vaan saatavilla on, niin ostan kalkkunantissit mieluiten kokonaisina, ja jostain syystä myös mieluummin lihatiskiltä kuin valmiiksi pakattuna. Parit kalkkunanfileet viipaloi aika nopsaan ja tarvittaessa voi hankkiutua eroon osista, jotka eivät miellytä silmää tai suuta. Suikaleet valmistuvat hetkessä kuumalla pannulla kookosöljyssä. Mausteeksi laatusuolaa ja hieman sitruunapippuria, ja salaattiannoksen protskut ovat valmiita lautaselle =)

Keveitä kesäpäiviä, Sinulle!

Paleokeittiön uutiskirje Paleokeittiö facebookissa

Paleoliittinen savulohi-parsapiiras

Published by

En tiedä, mistä tämä ajatus piirakan pyöräyttämisestä taas lähti. Mä kun olin jo niin päättänyt, että nyt loppuu kokkaaminen tai ainakin herkkujen leipominen siksi aikaa, kunnes oma TehoPaleo™ -proggis on viety loppuun. Hah hah! Ja katinkontit! Niin vaan löysin itseni jälleen perjantaina kookosjauhopöllystä.

Minkäänlaista piirakkaa en ole aiemmin leiponut, en sen enempää vehnäjauhosta kuin mistään muustakaan. Paitsi joskus nuoruusvuosina juhannuspiirakkaa, johon taikina haettiin kaupan pakastealtaasta. Mutta uusia juttuja on kiva kokeilla. Ja vielä kivempaa on, kun jos ne onnistuvat. Tämä onnistui! Tällä kertaa ;)

PALEOLIITTINEN PIIRAKKAPOHJA

  • ~3 dl rasvaa (käytin CocoVin kookosöljyä, mutta ghee tai meijerivoikin kelvannevat ja tekevät todennäköisesti pohjasta maukkaamman ;))
  • 3 luomumunaa
  • ~2,5 dl kookosjauhoja
  • reilu 1 tl himalajansuolaa
  1. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon öljy. Jatka vatkaamista, kunnes kaikki ovat ihan sekaisin. Jos munat ovat kylmiä, niin kookosöljy jähmettyy ja taikinasta tulee jo tässä vaiheessa ”kokkareista”. Ei haittaa! Mutta suosittelen sähkövatkainta ;)
  2. Lisää joukkoon pienissä erissä kookosjauho ja suola. Tarkkaile taikinan koostumusta ja käytä tarvittaessa ohjetta enemmän kookosjauhoja.
  3. Painele taikina tiiviisti piirakkavuokaan. Taikina on rasvaista, joten en itse voidellut vuokaa (eikä pohja siihen tarttunut). Huomaa, että taikina on tavanomaista piirakkataikinaa löysempää ja vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä työstöön kun tahtoo tarttua sormiin ja irrota vuoasta. Mutta I did it, joten you can do it too!
  4. Viimeistele pohja rei`ittämällä se haarukalla. En tiedä, onko välttämätöntä, mutta näin tein. Varmuuden vuoksi.
  5. Esipaista pohja 200 asteessa ~7-10 minuuttia uunin keskitasolla. Ota pois uunista ja anna jäähtyä hieman ennen kuin lisäät täytteet ja tuikkaat piirakan takaisin uuniin.

Käytin ~24 senttistä vuokaa, josta jäi taikinaa hieman ylitse. En raaskinut heittää lopputaikinaa pois, joten painelin sen muffinssivuokien pohjalle. Näistä syntyikin mukavat kakkukupit, joihin palaan myöhemmin.

Pohjasta tulee muuten kypsyessä ihanan mureaa ja etenkin kakkukuppien kohdalla toi mieleen vahvasti Fasun marjapiiraat. Tiedättehän ne, joissa on taikinakansi päällä ja joita saa ostaa kahden kappaleen pakkauksissa.

Seuraavaksi täytteiden kimppuun! Täytteenä käytin lämminsavulohta, tankoparsaa ja kookosöljyssä kevyesti kuullotettua purjosipulia. Mausteeksi vielä kasa kapriksia ja reippaasti tuoretta tilliä, niin avot!, piirakka on munamaitoa ja kypsennystä vailla valmis!

Täytteeksi voi laittaa mitä kukin haluaa, mutta mulla oli vuorossa kalapäivät, joten lohella mentiin. Ja parsa nyt vaan on tähän aikaan vuodesta niin ajankohtainen, että sitä voi laittaa joka paikkaan.

SAVULOHI-PARSAPIIRAKAN TÄYTTEET

  • reilulla kädellä ruodotonta lämminsavulohta
  • 3-4 tankoparsaa
  • 1 laihahko purjosipulin varsi
  • ~2 tl pieniä kapriksia
  • kourallinen tuoretta tilliä
  • (+ CocoVin kookosöljyä kuullotukseen)
  1. Esikeitä parsa ja kuullota hyvin pesty, renkuloitu purjosipuli.
  2. Lado ainekset piirakkapohjan päälle.

Ostin lämminsavulohta hieman alta puolen kilon kimpaleen, josta jäi piirakan jälkeen jämät vielä yhteen lohisalaattiin. Tämän perusteella veikkaisin, että lohta upposi piirakkaan ~300-350 grammaa.

En itse esikeittänyt parsaa, mutta totesin jälkeenpäin, että olisi ehkä pitänyt… Parsaa laitoin sekä täytteeseen paloiteltuna, että koristeeksi kokonaisina tankoina piirakan päälle.

Ylemmissä kuvissa piirakka matkalla uuniin, alemmassa aika valmiina suuhun.

PALEOLIITTINEN MUNAMAITO

  • 5 luomumunaa
  • ~ 1 dl kookosmaitoa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • maustamiseen himalajansuolaa ja mustapippurirouhetta
  1. Vatkaa kaikki ainekset sekaisin ja kaada piirakan päälle.
  2. Kypsennä piirakka 170 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia tai kunnes munamaito on sopivasti hyytynyt. Keskeltä hieman kostea on hyvä =)

Nauti lämpimänä tai lämmitettynä. Sellaisenaan tai vihreän salaatin kyljessä. Ulkoilmassa ja aurinkoisessa säässä, tietenkin ;)

Parhaita paleoliittisia piirakkapäiviä, Sinulle!