Viimeisimmät artikkelit

Aikuisten ”nallekarkit”

Published by

Paleokeittiön glögiviikko starttasi mustikasta. Mustikan jälkeen pistettiin granaattiomena kuumaksi. Ja nyt päästään granaattiomenasta ja mustikasta luontevasti aikuisten nallekarkkeihin! Melko loogista, hah hah!

Glögin keittelystä jäi alkoholisoitua lientä ylitse ja mietin, jotta mitä sille oikein tekisin. Tietysti olisin voinut säilöä sen kylmässä sellaisenaan ja lämmittää uudelleen, mutta glöginmakuiset nallekarkit tuntuivat jännittävämmiltä.

Niitä sitten, kahdessa eri värissä ja maussa. Molemmissa mausteena myös punaviini, joka kannattanee jättää pois, jos aikomuksena on tarjoilla hyytelönamuja myös lapsille.

Hyvin toimi! Tosin jostain syystä karkkien irrottaminen muoteista oli hieman haastavampaa kuin pelkästä mehusta valmistettujen palojen. Olivat jämähtäneet tavallista tiukemmin kiinni, enkä saanut kaikkia pullautettua ehjinä ulos. Mutta riittävän monta kuitenkin yhden pienen tarjoilulautasen kasaamiseksi.

Glögien ohjeet löytyvät aiemmista postauksista.

Loppu hoitui hedelmäisten nallekarkkien ohjeella eli gelatiinijauhetta lisäämällä ensin kylmään nesteeseen, sen jälkeen lämmittämällä, kaatamalla muotteihin ja jäähdyttämällä.

En ole enää ensimmäisen kokeilukerran jälkeen kiehauttanut nestettä. En tiedä vieläkään, onko sillä oikeastaan merkitystä muuhun kuin makuun. Maistuvat paremmilta ilman kiehautusta.

Glögin tuoksuista viimeistä viikonloppua ennen joulua!

Vielä ennen joulua ehtii arpomaan viimeisen Paleo Princess -pipon! Käy osallistumassa arvontaan, niin voipi olla, että kuusen alla pyörii yksi paketti enemmän ;)

 

Glögiä granaattiomenasta

Published by

Glögiviikko continues! Jos mustikkaglögi ei iskenyt, niin tämä iskee! Granaattiomena sopii aivan mainiosti glögipohjaksi eikä kaipaa edes hunajaa tai muuta makeuttajaa.

Vaikka en edellisessä postauksessa tunnustautunut maailman suurimmaksi glögifaniksi, niin tänä vuonna on Paleokeittiössä keitelty enemmän glögiä kuin yli 40 vuotena yhteensä. Ihan vaan kokeilunhalusta. Ja siksi, että mustikkaglögin jäljiltä oli vielä yli puoli litraa punaviiniä jäljellä. Johonkin se piti upottaa kun ei sellaisenaan yhtä lasia enempää emäntään uponnut, hah hah!

Ei muuta kuin kauden hedelmiä kaupasta kaivelemaan. Omena oli yksi varteenotettava ja ehkä hieman perinteisempi vaihtoehto. Päädyin kuitenkin granaattiomenaan. Koska granaattiomena on tavisomppua jännittävämpi ja nuo pienet rubiininpunaiset ”jalokivet” kuoren sisällä ihan mahottoman kauniita.

Granaattiomenan perkaamisessa on edelleen oma hommansa. Tällä kertaa kokeilin uutta, äipältä oppimaani tekniikkaa punaisten jalokivien irroittamiseksi. Yleensä olen poistanut ensin veitsellä ”kruunun” ja lohkonut sen jälkeen granaattiomenan 5-6 lohkoon, jotka olen yksi kerrallaan upottanut vesiastiaan ja ”hipelöinyt” hellästi siemenet irti kuoresta. Tämä on hyvä tapa, koska punaista mehua ei ole keittiön katossa ja roskat saa helposti poistettua niiden noustessa vedenpintaan. Mutta aikaa ja joskus vähän hermojakin se vaatii.

Tällä kertaa äipän neuvosta lohkoin granaattiomenan entiseen tapaan, otin käteeni hieman painavamman ruokalusikan ja aloin rennosti paukuttaa lusikan selkäpuolella granaattiomenan pintaa. Ja sieltähän ne aika näppärästi tipahtelivat siemenet alla olevaan astiaan. Irroittelua helpottaa kun kuorta hieman vääntää ja kääntää välillä. Ihan muutamat jäivät sormin kaiveltaviksi. Kelpo menetelmä! Pikkuisen hakatessa roiskui, mutta ei sentään tarvinnut alkaa kattoa ja kaapin alustoja putsaamaan.

Glögin valmistus granaattiomenasta ei juurikaan eroa mustikkaglögin keittelystä. Eli samalla ohjeella mentiin muuten, paitsi että hunajaa ei tosiaan tarvittu, mutta laitoin muutaman siivun appelsiinia kuorineen mukaan kattilaan kiehumaan.

GRANAATTIOMENAGLÖGI

2-3 annosta

  • 2-2,5 dl tuorepuristettua granaattiomenamehua (1 ISO graanaattiomena tai valmista mehua kaupasta)
  • 2-2,5 dl vettä
  • pari luomuappelsiinin siivua kuorineen
  • 1 kanelitanko
  • 5-8 kokonaista neilikkaa
  • 1/2 – 1 tl kokonaisia kardemumman siemeniä
  • pieni pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja karkeasti paloiteltuna tai siivutettuna
  • 3-5 tähtianista
  • (pomeranssinkuorta)
  • punaviiniä maun mukaan
  1. Perkaa granaattiomenan siemenet ja purista niistä mehua (esim. Huromin mehupuristimella tai vastaavalla).
  2. Lisää kattilaan suurinpiirtein samassa suhteessa granaattiomenamehua ja vettä, appelsiinin siivut sekä mausteet. Myös valmis glögimausteseos toimii.
  3. Kiehauta ja keittele miedolla lämmöllä kokoon ~15 minuuttia.
  4. Siivilöi mausteet liemestä ja kaada ”keitto” takaisin kattilaan.
  5. Lisää halutessasi maun mukaan punaviiniä. Lämmitä kuumaksi, mutta älä kiehauta.
  6. Nauti lämpimänä. Mantelilastuilla ja/tai rusinoilla tai ilman.

Tämä oli kyllä ihan hurjan hyvää! Etenkin ennen kuin lurautin sekaan punaviiniä makuja sotkemaan =D. Testatkaapas ja kertokaa, mitäs tykkäilitte! =)

Jouluista juomaa mustikasta

Published by

Joulu lähenee ihan hirmuista vauhtia! Näin tässä käy vuosi toisensa perään. Ensin eletään pimeää, ikuiselta tuntuvaa syksyä ja hups, sitten onkin jo joulu. Jos et vielä ole aloittanut juolufiilistelyä, niin tästä on hyvä aloittaa. Pistetäänpä Paleokeittiössä glögiviikko pystyyn!

Glögi, tuo läntisen naapurimaan lahja maailmalle. En ole kauheasti glögin perään. Monta joulunaikaa on vietetty ilman lämmintä kupposta. Uutena vuotena olemme perinteisesti perheen kesken kupillisen alkoholitonta glögiä nauttineet.

Tänä vuonna halusin kuitenkin kokeilla hieman paleompaa versiota glögistä. Käytännössä se tarkoittaa glögin keittelyä alusta asti itse. Eikä se itse asiassa ollut kummoinenkaan homma. Melkein samalla vaivalla menee kuin kaupan sokerilla ja säilöntäaineella kyllästetyn, mausteisen rypälemehun lämmittäminen.

Parhaat ohjeet löytyivät sieltä glögin synnyinseuduilta eli googlettamalla ruotsalaisia glögireseptejä. Ensimmäisenä kokeiluun lähti tämä mustikkaan keitetty glögi.

Jos totta puhutaan, niin en oikein innostu alkoholia sisältävistä glögeistä. Koska alkoholi jotenkin peittää alleen herkät hedelmäiset ja marjaisat maut.

Tällä kertaa päätin kuitenkin kunnioittaa perinteitä, joten suuntasin ensimmäisenä ”viinkauppaan”. Sitä ennen kyselin viisaammilta hieman ohjeita sopivan punaviinin ostamiseen. Viesti oli, että on melkeinpä ihan sama mitä laatua mukaan lappaat, mutta jos haluat hifistellä, niin ota jotain vähän makeampaa, mausteista, marjaisaa ja vähätanniinista. Lopulta päädyin pyörittelemään paria, hintaluokaltaan edullista pulloa, Hannibalia ja El Coperoa. Mukaan lähti El Copero syystä, että se sisälsi noin neljäsosan Hannibalin sokerista.

Kai se ihan hyvin toimi, vaikka alkoholiton toimi edelleen mielestäni paremmin.

MUSTIKKAGLÖGI

2-3 annosta

  • 2-2,5 dl pakastemustikoista puristettua mustikkamehua
  • 2-2,5 dl vettä
  • 1 kanelitanko
  • 5-8 kokonaista neilikkaa
  • 1/2 – 1 tl kokonaisia kardemumman siemeniä
  • pieni pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja karkeasti paloiteltuna tai siivutettuna
  • 3-5 tähtianista
  • (pomeranssinkuorta)
  • hunajaa maun mukaan
  • punaviiniä maun mukaan
  1. Sulata mustikat ja purista niistä mehut vaikkapa Hurmurilla.
  2. Lisää kattilaan samassa suhteessa sakeaa mustikkamehua ja vettä sekä mausteet hunajaa lukuunottamatta.
  3. Kiehauta ja keittele miedolla lämmöllä kokoon ~15 minuuttia.
  4. Siivilöi mausteet liemestä ja kaada mausteinen mustikkamehu takaisin kattilaan.
  5. Lisää maun mukaan hunajaa ja punaviinia. Lämmitä höyrävän kuumaksi, mutta älä kiehauta.
  6. Nauti lämpimänä. Mantelilastuilla ja/tai rusinoilla tai ilman.

Jos haluaa päästä hippasen helpommalla, niin käyttämällä valmista (sokeroimatonta) mustikkamehua ja glögimausteseosta onnistuu hyvin. Edelleen ollaan lähempänä luolamiehen glögiä kuin kaatamalla kattilaan valmista juomaa tölkistä.

Eikö mustikkaglögi innosta? Ei hätää, vielä parit glögipostaukset tulossa ;)

Lämpöistä joulun odotusta Sinulle, kera höyryävän, mausteisen kupposen!

Hurmaava Hurom

Published by

EDIT 23.11.15: Hurmuri is back! Hurom -mehupuristin jälleen Paleokaupasta kampanjahintaan 21.12.15 saakka. Ehkä kannattaa vinkata myös joulupukille ;). Tsekkaa myös #kaamoksenkaatoon #juosateenkaari #mehuviikot Paleokeittiön facessa ja instassa. Uusia mehuidiksiä pukkaa!

Siitä on nyt 10 päivää vailla kokonainen vuosi kun Hurmuri tuli Paleokeittiöön. Olin silloin onnesta soikeana ja ihastuksesta mykkänä! Olen edelleen! Hurmuri muutti elämäni ja tämä suhde on pysynyt voimissaan jo miltei vuoden päivät. Eikä suhteen laimenemisesta ole tietoakaan! Emme tosin enää puuhastele yhdessä kaksi kertaa päivässä, mutta vähintäänkin kaksi kertaa viikossa vähän pidemmin kerralla.

Hurmuri on siis Huromin mehupuristin mallia HE-DBF04. Olin vihjaissut siitä joulupukille ajoissa syksyllä ja sen jälkeen unohtanut koko asian. Mutta niin se vaan pukki muisti yhdellä parhaimmista joululahjoista ikinä! Kiitos pukin muistuttamisesta kuuluu vanhemmilleni. Kiitos äiti ja iskä! <3

Miksi Hurmuri on mielestäni yksi parhaimmista joululahjoista? Siksi, että sille on ollut käyttöä. Alkuihastuksen jälkeenkin. Tiedättehän, kuinka sitä on aina uusista vempaimista innoissaan ja sitten käy herkästi vähän niin kuin vuoden alun salikorteille; innostus laimenee ja kortti jää käyttämättä. Hurmurin kohdalla näin ei ole käynyt. Ja tietysti se on ollut yksi parhaimmista lahjoista myös siksi, että sillä on positiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnollisesti. Ja voi, kuinka hyvältä hellästi vastapuristetut mehut maistuvat! Ei ole tölkkimehuja ikävä.

Mulla on ollut kaksi erilaista varteenotettavaa mehustinta. Ensin oli Jamie, josta olin myös aluksi innoissani. Se tuntui hyvältä valinnalta. Silloin. Koska paremmasta ei ollut tietoa.

Valitettavasti Jamie joutui aika pian kaappiin, josta kaivoin sen esiin vain satunnaisesti. Taitaa se olla siellä vieläkin eli jos joku välttämättä haluaa mehulingon, niin pistäkääpä kyselyä perään. Jamien suurimmaksi ongelmaksi nousi työläs puhdistaminen. Mehua meni myös paljon hukkaan kuitumassan jäädessä kosteaksi. Jamie oli edullinen, mutta käytössä se muuttui kalliiksi. Mehut olivat kyllä hyviä, mutta hyötysuhde huono. Lisäksi linkoaminen hapettaa mehua, joten ravinteetkaan eivät pysyneet yhtä hyvin tuoreena tallella kuin hitaasti puristavalla Hurmurilla.

Jos olet hitusenkaan innostunut tuorepuristetuista mehuista, niin suosittelen ensinnäkin nimenomaan mehupuristinta lingon sijaan. Lisäksi suosittelen panostamaan laadukkaaseen laitteeseen. Kyllä, Hurom on hintava hankinta, mutta se maksaa itsensä taatusti käytössä takaisin! Huonon laitteen myötä koko mehustelu lopahtaa yhtä nopeasti kuin kuntoilu kotistepperillä.

Miksi minä pidän Hurmurista?

  • helppo käyttää, nopea koota ja puhdistaa
  • pienikokoinen; kätevä säilyttää esillä
  • hiljainen (huomattavati hiljaisempi kuin Jamie, jota sitäkin pidin alkuun hiljaisena)
  • hyvä hyötysuhde; enemmän mehua, vähemmän ”jätettä” ja vaahtoa
  • toimintavarma; ei jumita, ainakaan jos malttaa pilkkoa raaka-aineet (kerran on vuoden aikana jäänyt mulla jumiin ja sekin jumitus hoitui helposti reverse – toiminnon avulla)
  • monipuolinen; puristaa myös pähkinä-/siemenmaidot ja lehtevät vihreät, tekee soseet ja sorbetit
  • säilyttää ravinteet

Jos harkitset ravinteikkaamman elämän aloittamista mehujen avulla, niin suosittelen lämpimästi kääntymistä Huromin puoleen. Vielä ehtii vihjaista asiasta myös joulupukille! Huromin mehupuristimen voi nyt hankkia edullisempaan kampanjahintaan Paleokaupasta vuoden loppuun saakka. Jos toimit nopeasti, niin ehtii Hurmuri vielä jouluksikin kotiin =)

HUOMHUOMHUOM! Paleokaupan Hurom -mehupuristimen kampanja on päättynyt ja tuote poistunut valikoimista 31.12.14. Mehupuristimen voit jatkossa tilata SSJ-Importin verkkokaupasta!

Tsekkaa myös muut Paleokeittiön Hurmuri -reseptit!

Paleokeittokirjaa ja voikahvia Thomaksen tapaan

Published by

Perrrrjantai on taas täällä tänään! Tänään on myös se päivä, jolloin kannattaa käydä tilaamassa Paleokaupasta Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirja, jos haluaa samalla lahjaksi Michael Pollanin Oikean ruoan ohjeet -pokkarin. Paleokeittokirjaa saa kyllä edelleen aina vuoden loppuun saakka kamppishintaan Paleokaupasta, mutta viimeiset pokkarit lähtevät jakoon tänään =)Pistetäänpä aiheeseen sopivasti liittyen vihdoinkin pihalle paranneltu versio voikahvista. Kiitos ohjeesta kuuluu Paleokeittokirjan kirjoittajalle, Thomas Rode Andersenille, joka antoi kivan pienen vinkin entistä ”kermaisemman” tai pehmeämmän bulletproof coffeen eli suomalaisittain voi- tai rasvakahvin valmistukseen.

BULLETPROOF COFFEE à la THOMAS

  •  2 cups of coffee
  • 2 tablespoons (at least) of grass-fed, unsalted butter
  • 1-2 tablespoons of MCT oil
  • a teaspoon of cold pressed, virgin cocoa fat

All mixed pre heated in a blender.

Näin kuului ohje alkuperäisessä muodossa eli pikaisesti suomennettuna kaksi kuppia kahvia, 2 rkl voita, 1-2 rkl MCT-öljyä ja ”se salainen ainesosa” eli 1 tl kaakaovoita. Yummy! Niin pehmeää ja kermaista, eikä pieni kaakaon vivahdekaan heti aamutuimaan yhtään haittaa tee =)

Mä jäin kerrasta koukkuun eli saatuani tämän ohjeen ei ole Paleokeittiössä enää muuta voikahvia nähtykään! Tosin muokkasin ohjetta hieman paremmin omiin oloihin sopivaksi.

VOIKAHVI EMÄNNÄN TAPAAN

1 annos

  • reilu 1 tl luomupikakahvia
  • reilu 1 tl CocoVin kaakaovoita
  • reilu 1 tl gheetä eli kirkastettua voita (tai meijerivoita, jos ei kirkastettua satu olemaan)
  • 1 tl CocoVin kookosöljyä (tai MCT-öljyä, jos sattuu olemaan)
  • ~2,5 – 3 dl kiehuvaa vettä
  • (ripaus ruokasoodaa hampaille)

Kaikki ainekset tehosekoittimeen noin 20-30 sekunniksi, kahvi kuppiin, Paleokeittokirja käteen ja nautiskelemaan!

Voikahvia voi myös maustaa ja buustata tarpeen mukaan. Alakuvassa Thomas Roden, ei uusin, mutta uudempi kirja ehdalla tanskankielellä sekä vaniljarouheella maustettu voikahvi. Lisää voikahvin tuunausvinkkejä aiemmassa postauksessa.

Palaan myös antamaan hieman esimakua tuosta Thomaksen uudemmasta resepti- ja treenikirjasta heti kun aika sallii. Mulla olisi myös yksi ylimääräinen Paleokeittokirja tanskankielisenä, jonka lahjoittaisin mielelläni sellaiseen kotiin, jossa kieli taipuu sen verran, että siitä iloa ja hyötyä on. Ota yhteyttä ja kerro, jos sinä koet olevasi sellainen henkilö!

Osan voimakahvin raaka-aineista tarjosi CocoVi.

Makea pirtelö persimonista

Published by

Tähän väliin pikainen postaus makean ystäville. Tämä on taas tällainen hauska päivä. Puuhaan kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, joten päivän kakku odottelee edelleen leipojaansa!
Marketista tarttui eilen mukaan kaksi tällaista kaunokaista, pehmeää ja makeaa persimonia. Tänään sitten pohdin, jotta mitähän näille oikein tekisi…

Pirtelö on helppo ja yleensä aika varma ratkaisu, joten sitä siis. Kaveriksi appelsiinia, vähän raikastavaa sitruunaa ja ajankohtaan sopivaa kanelia. Intialainen voikana on parhaillaan jogurttimarinadissa tekeytymässä, joten kookosmaidon sijaan päätin hyödyntään jäljelle jäänyttä luomuluonnonjogurttia, jotta sitä ei tarvitsisi tällä kertaa heittää viikon päästä menemään. Sitä tavallista, turkkilaista notkeampaa. Koska kaunis voikana vaatii sitä. Hiukan vielä suolaa korostamaan makuja ja tasapainottamaan makeaa. Ja vähän vettä notkistukseen. Heraproteiiniakin tuuppasin mukaan, jotta nälkä pysyisi loitolla kauemmin.

Siinäpä se! Makean makoisa pirtelö, josta riittää hyvin pariinkin annokseen.

HEDELMÄISEN MAKEA PERSIMON -PIRTELÖ

1-2 annosta

  • 1 kypsä (pehmeä) persimon
  • 1 appelsiini
  • sentin siivu sitruunaa (ilman kuoria)
  • 1 dl maustamaton jogurttia (tai kookosmaitoa)
  • ripaus kanelia ja suolaa
  • hieman vettä notkistamiseen
  • (pari rkl maustamatonta heraproteiinia)

Kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sileäksi. Koristele kanelilla ja mehiläisen siitepölyllä. Nauti lasipillillä!

Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

Published by

Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa.

Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan!

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Hedelmäiset ”nallekarkit”: Hauska terveellinen herkku

Published by

Perjantai on karkkipäivä! Ja karkkipäivän kunnniaksi pistetään ”nallekarkit” jakoon. Tosin itselläni karkkipäivä taisi aikanaan olla lauantai. Mutta voihan näitä napostella vaikka lauantainakin. Itse asiassa, näitä voi napostella vaikka joka päivä!

On terveempiä herkkuja ja sitten on ihan oikeasti terveellisiä herkkuja. Joskin aidosti terveellisiä herkkuja lienee valikoimassa vähän vähemmän. Riippuu herkun määritelmästä. Kuten valmennettavani hyvin tietävät, niin banaanikin voi olla herkku.

Nämä ”nallekarkit” ovat nyt ihan aidosti ja oikeasti terveellisiä herkkuja! Voisin kuvitella niiden kelpaavan mukuloillekin. Ei mitään ylimääräistä, vain hedelmien, marjojen ja/tai muiden kasvisten oma mehu ja muutama ruokalusikallinen nesteen hyydykemakeisiksi taikovaa gelatiinia. Terveysruokaa sekin. Ja valmistus, sehän on helpompaa ja nopeampaa kuin heinänteko.

Voin myös kertoa, että itse napsin tuhat kertaa mieluummin hedelmäkarkkeja kuin keittelen samoja terveysvaikutuksia tarjoavaa luulientä. Gelatiinista voi saada apua mm. ruoansulatusvaivoihin ja se tekee hyvää myös iholle, hiuksille ja kynsille. Joten ladies, eat your gummies! Gelatiini tukee myös nivelten ja luuston hyvinvointia.

Olen viime viikkoina testaillut ”nallekarkkeja” jos jonkinlaisia. Toiset ovat olleet parempia kuin toiset, ja olen oppinut, että keep it simple tuottaa parhaimman ja maukkaimman lopputuloksen. Siksipä jaan nyt kaksi parhaimmaksi toteamaani ohjetta, mutta periaatteessa nallekarkkien makumaailmassa on rajana vain taivas ja oma mielikuvitus.

Ensimmäisen erän ”nallekarkkeja” valmistin isänpäiväksi. Isukki olisi ollut ehkä enemmän mielissään DaCapo -rasiasta, mutta yritän käyttää jokaisen mahdollisen tilaisuuden hyväkseni maistattaakseni näitä terveempiä herkkuja perinteisten sokeripommien sijaan. Menestys ei päätä huimannut, mutta se olisi varmasti ollut parempi, jos en olisi kikkaillut kookosmaidolla ja vaniljajauheella =D

Kuvien oranssit nallekarkit olen valmistanut tuorepuristetusta appelsiini-tyrnimehusta, punaiset granaattiomenasta. Nallekarkit kaipaavat hieman viinikumimaista hapokkuutta, joten jos perusraaka-aineet ovat makeita, niin kannattaa mukaan tuupata hieman sitruunaa tai muuta kirpeää (tyrni toimii hyvin!).

Sitruuna auttaa myös säilyvyyteen. Nallekarkit säilyvät hyvin jääkaapissa, suljetussa rasiassa 1-2 vkoa. Jos vaikka haluaa tehdä kerralla hieman isomman satsin.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Fudgemainen suklaakakku (Gluteeniton, Maidoton)

Published by

Sen tietää, kun sitä on saatava! Tuhtia, täyteläistä, tiivistä ja sopivan syntistä suklaakakkua!

Ja kun sitä on saatava, niin on se paras tehdä itse. Olen aivan liian monta kertaa pettynyt kahviloiden ja ravintoloiden suklaakakkuina myytäviin höttöleivoksiin. Noh, nyt on sellasta suklaakakkua, joka ei ole höttöä nähnytkään. Ei välttämättä paras valinta kuumana kesäpäivänä, mutta synkkinä marraskuun aamuina ja pimeinä talvi-iltoina tämä avokadolla fudgeutettu suklaakakku ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Pienempikin palanen riittää.

Luit todellakin oikein, kakun täyteläisyys tulee paitsi tuhdin tummasta suklaasta, niin myös raikkaan(?) vihreästä avokadosta. Olen bongannut erilaisia avokadokakkureseptejä Ameriikan saiteilta jo aikapäiviä sitten ja tallennellut niitä inspiskansioon, mutta vasta nyt rohkenin tarttua avokadoleivonnaiseen. Jotenkin ei vaan tule ensimmmäisenä mieleen lykätä taikinaan avokadoa. Ajatus on jopa hieman puistattava. Mutta jos se toimii vallan mainiosti suklaamoussessa, niin toiminee se todennäköisesti suklaakakussakin! Paitsi että kuumennettu avokado sai edelleen hieman epäilemään…

Kun kokeilee, niin tietää! Tämä kokeilu osoitti jälleen kerran ennakkoasenteeni täysin vääräksi. Jos sinäkin mietit, että maistuuko se avokadolle, niin ei, se ei maistu avokadolle. Se maistuu suklaakakulle.

Ja kyllä, olen pahoillani fudge -sanan suomettamisesta, mutta suomen kielestä ei vaan löydy yhtä hyvää sanaa kuvaamaan kakun tiiviin täyteläistä, kermaisen sileää rakennetta tai yltäkylläistä makua. Fudgesta tulee mieleen ensimmäisenä kermatoffee. Sellainen kermatoffee, joka ainakin aikanaan oli kääritty lehmäpaperiin, ja jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan enää muista. Myös irtokarkkilaareista on joskus saanut, ja saa ehkä vieläkin vaniljalta maistuvia fudge -kuutioita. Sellaiset mielikuvat leijuvat päässä, kun fudgemaista suklaakakkua puraisee. Mutta kermatoffeinen suklaakakku, se ei vaan kuulosta sopivalta =D

Entä taikina? Kuten kuvista näkyy, niin se on suklaaholistin täydellinen päiväuni ja toiveiden täyttymys. Pehmeää, kiiltävää.. suklaista. Koska siinä on vesihauteessa lempeästi sulatettua suklaata. Aika paljon, heh… Rich! Rich on myös täydellinen sana kuvaamaan sekä taikinaa, että valmista kakkua. Yläkuvassa taikina on vasta alkutekijöissään, sekaisin sulasta suklaasta ja kookosöljystä sekä parista kermaisesta eli hyvin kypsyneestä avokadosta. Alakuvassa sekaan on kopautettu vielä pari kananmunaa suklaamassaa notkistamaan.

Jos olet aito, oikea suklaafani, niin viimeistään tässä vaiheessa mielesi tekee kastaa pikkusormi lämpimään suklaakulhoon. Mun ainakin teki. Ja sen myös tein. Vielä kerta kiellon päälle ;). Sillä yksi leipomisen suurimmista iloista on ehdottomasti taikina. Kyllähän tuo taikina näyttää miljoona kertaa houkuttelevammalta kuin vasta uunista nostettu, höyryävän lämmin kakku. Kakku ei ehkä ole parhainta silmänruokaa, mutta kielen se kyllä vie mennessään.

Noh, joko olen kehunut supersuklaakakkua jo tarpeeksi, jotta voidaan mennä itse asiaan. Eli jälleen kerran helppoon ja nopeaan ohjeeseen =)

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Paleoystävän talvipizza

Published by

Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =)

Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista!

Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen.

Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. Tähtinä loistaen. Kyllä, se riistamakkara oli juurikin tämän pizzan juju. Olisi pitänyt vaan ymmärtää enemmän laittaa.

Toinen kantava ajatus oli talvi. Halusin jollain tapaa talvista pizzaa. Mielestäni siinä kohtuu hyvin onnistuinkin. Paitsi raaka-ainevalintojen suhteen, niin myös niiden käsittelyssä. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa vain pilkkoa ja siivuttaa, kun voi paistaa ja kuullottaakin.

TALVISEN PIZZAN TÄYTTEET PALEOYSTÄVÄLLISEEN TAPAAN

  • luomutomaattipyrettä (koska maku)
  • luomuketsuppia (koska happo)
  • Herefordin savupaprikalla, cayennepippurilla (koska tuli), mustapippurirouheella ja suolalla maustettua, paistettua jauhelihaa
  • kookosöljyssä kuullotettua ja hunajalla karamellisoitua punasipulia (koska makeus)
  • kuullotettua fenkolia
  • pikaisesti paistettua paprikaa (koska nälkä ;))
  • tuoreita, oransseja miniluumutomaatteja puolitettuna
  • hirvi-villisikamakkaraa siivutettuna (koska tähti!)
  • vuohenjuustosiivuja
  • gouda -juustoraastetta
  • päälle tuoretta salviaa ja granaattiomenan siemeniä

Työläämmäksi talvisen pizzan tekivät neljä eri paistovaihetta. Ensin punasipulien kuullotus ja makeutus hunajalla. Seuraavaksi siivutettu fenkoli omassa erässä ja punainen paprika omassaan. Viimeiseksi vielä jauhelihan paistaminen ja maustaminen ennen täytteiden kasaamista esipaistetun pizzapohjan päälle. Loppu olikin leikkiä vaan, kun odottelin kymmenisen minuuttia täytteiden lämpiämistä ja juuston sulamista. Hieman kauemminkin olisi voinut odotella, jotta juusto olisi saanut vähän väriä. Jos ei nälkä ;)

Ja jälkkäriksi vielä täyteläistä ja kosteaa supersuklaakakkua kera kärsimyshedelmän sisuksen. Mutta se onkin jo toinen tarina, johon palaan vielä. Facessa voinee ennen blogautusta käydä kuolaamassa kuvia ;)

Ja hei, Paleokauppakin on nyt virallisesti auki! Käy tutustumassa! Ovi kauppaan käy suoraan tästä ja kaupan faceen voipi klikkailla samaa kyytiä tästä. Kauppatavaran määrä ei vielä päätä huimaa ja facekin aktivoituu tässä hiljalleen, kun emäntä kerkiää taas roikkumaan sillä suunnalla enemmän. Mutta laatu korvaa määrän! Näin olen kuullut sanottavan ;). Ja arvontaakin pukkaa! Ihan kohta. Siellä Paleokaupan feisbuukissa.

Talvisia pizzan paistopäiviä, Sinulle!