Oletko jo huomannut, että Emmi-Liia Sjöholmin Viljattoman kattauksen saa nyt maaliskuussa edullisesti Paleokaupasta?! Näin on näreet, sillä kaunis keittokirja on Paleokeittiön maaliskuun kampanjatuote. Tarjous on voimassa vain kuluvan kuukauden loppuun saakka, joten se kannattaa käydä pikimmiten poimimassa pois. Käy katsomassa, mitä kirja sisältää ja selaamassa sen sivuja. Tai lue alta enemmän emännän ajatuksia aiheesta.
Vihdoinkin ehdin paneutua syvällisemmin Emmi-Liia Sjöholmin esikoisteokseen Viljaton kattaus! Kaunis kirja on odottanut kiltisti vuoroaan julkaisun alkupäivistä saakka, milloin työ- tai keittiönpöydän päällä, milloin sohvan kulmalla. Olen selaillut kirjaa useampaan kertaan ihastellen sen upeita ruokakuvia. Myös raaka-ainelistat olen käynyt jo aiemmin paleonäkökulmasta pikaisesti läpi. Mutta muutama päivä sitten aloitin kirjan kirjaimellisesti alusta.
Johdanto tuntui hyvin tutulta. Viljaton kattaushan on paleota! Tai ainakin mun paleoystävälliseen linjaan johdannon sanoma sopii kuin nakutettu. Voin allekirjoittaa melkein kaikki Emmi-Liian sanat. Gluteeniton jauhoseos on ehkä ainoa ainesosa, jonka sivuuttaisin. Resepteissä muutaman muunkin, esim. palkokasveihin lukeutuvat ainekset, mutta pääpiirteissään asia on pihvi. Siis ”pihvi”. Liharuokia kun kirjassa on vähemmän.
Emmi-Liia on mulle tuttu muutaman vuoden takaa Torkkuja ja nokkosia -blogistaan. Tutustuin blogiin saatuani valmennettavaltani vinkit ”ihan hilkutin herkullisista bataattiburgereista”. Siitä lähtien on Paleokeittiössä seurattu Torkkuja ja nokkosia, ja koottu bataattiburgereita.
Moni kirjan ohje on konseptiltaan tuttu, vaikka inspiksen lähde onkin löytynyt jostain muualta. Se omalta osalta kertonee ajatusten samankaltaisuudesta. Paleokeittiössä on valmistettu mm. kirjassakin mukana olevia uppomunia, shakshukaa, puolukkapuuroa, lehtikaalikeittoa, bataattiranskiksia sekä luonnollisesti vino pino erilaisia raakasuklaita ja -jäätelöitä. Hitusen erilaisin reseptein.
Mut onks tää paleoo? Moni on, kaikki ei. Mutta ne non-paleo -reseptitkin ovat melko helposti muokattavissa ainakin paleoystävälliseen muotoon.
Reseptit ovat helppoja ja yksinkertaisia, raaka-ainelistat mukavan lyhyitä. Nämä kokkaukset onnistuvat aivan varmasti myös vähemmän keittiössä viihtyneeltä. Vaikka Viljaton kattaus keskittyy ensisijaisesti gluteenittomuuteen, niin kyllä mä voin vilpittömästi suositella sitä myös paleoihmisille (onks gluteeniton paleoo?! ;)). Teos on erityisen antoisa niille paleoisteille, jotka kaipaavat jonkinlaista leivän korviketta. Itse en leipää juurikaan kaipaa, ja silloin kun leipähimo iskee korvaan leivän hajuttomilla ja mauttomilla riisikakuilla. Tai tilaisuuden tullen syön muutaman siivun limpukkaa =D. Mutta leipäihmisille Viljaton kattaus tarjoaa monta riisikakkua maukkaampaa ja limpukkaa parempaa vaihtoehtoa.
Parasta kirjassa ovat ehdottomasti sen visuaalisuus, selkeys ja ”ilmavuus”. Resepteissä parasta ovat tietysti gluteenittomuus ja yksinkertaisuus. Myös pienet, resepteihin liitetyt Emmi-Liian omakohtaiset tarinat ovat ihana, piristävä lisä.
En ole vielä kokeillut reseptejä suoraan kirjasta, mutta mielessä on jo resepti, josta ajattelin aloittaa. Aasialainen kookos-kanakeitto muuntautunee Viljattoman kattauksen avustuksella Indonesialaiseksi kanakeitoksi, jossa yleensä mungopavuista valmistetun lasinuudelin tulee korvaamaan riisivermicelli. Sitä löytyy vielä puoli pakettia kaapista.
Nyt kaikki viljattomat hopihopi Paleokauppaan! Viljaton kattaus ja yhtä viljattomat paleomuffinssit odottavat!
Muutama sananen vielä postauksen kuvista ja paleomuffinsseista. Koska niiden perään on kyselty ja ne sopivat viljattomaan kattaukseen oikein mainiosti. Paleomuffinssien reseptiä ei siis löydy Paleokeittiöstä, mutta Paleokaupasta vielä toistaiseksi löytyy =)
Kuvien muffinssit pyöräytin myöhään maanantai-iltana viemisiksi pullanpurijoille. Tiistaiaamuna pakkasin muffinssit kauniisti(?) six-packiin. Tiistain reissu peruuntui, mutta eilen oli oikein sopiva päivä napata vuorokaudessa six-packissa five-packiksi muuttunut muffinssipakkaus sekä Viljaton kattaus kainaloon, ja suunnata hienovaraiselle ristiretkelle pullanpurijoiden kotikoloon. Siihen, jota aikanaan sain itsekin kotikoloksi kutsua.
Ihan hyvä juttu muuten, mutta muffinssien kanssa meni tällä kertaa moni asia pieleen ja ne eivät valitettavasti olleet edustavimmillaan. Noh, ei aina voi onnistua, mutta jotta mun epäonnisista omena-kanelimuffinsseista olisi hyötyä muille muhvinssileipureille, niin pikainen katsaus siihen, mikä meni vikaan.
- Taikinasta tuli löysää; oliko kananmunat isompia vai emännän mittakäsi tavallista hövelimpi? Korjausliikkeenä ruokalusikallinen lisää ”jauhoa” toimi.
- Kaneli loppui kesken ja se maistui. Tai siis ei maistunut riittävästi. Kanelia siis saa olla!
- Omenaa oli liian vähän. Koska osa matkasi kesken kaiken taikinan sijaan emännän suuhun. Omenaakin saa olla! Reilusti! Se tekee muutoin aika tiiviit muffinssit meheviksi.
- Hasselpähkinärouhe oli hyvä lisä. Sopi omenan ja kanelin seuraksi ihan superhyvin. Suosittelen! Ainakin päälle, mutta miksei myös taikinaan.
Pullanpurijoiden mielestä paleomuhvinssit olivat ihan ok, mutta eivät innostaneet yhtä paljon kuin Homemade hopeatoffee, hah hah! Se sai kovasti kehuja =)
Aurinkoisia ja viljattomia maaliskuun päiviä Sinulle!
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
PALEOKEITTIÖ 