Viimeisimmät artikkelit

Rapsakka kana-raparperisalaatti

Published by

Vielä on raparperiviikkoa jäljellä, joten emännän testaukset raparperin ympärillä jatkuvat. Eikä raparperi tunnu enää ollenkaan niin hankalalta raaka-aineelta kuin olen tähän asti ajatellut. Olenpa äärimmäisen iloinen, että uskalsin tähän henkilökohtaiseen haasteeseen lähteä. Toivottavasti olen tässä oman raparperimatkani aikana onnistunut inspiroimaan muitakin tarttumaan rohkeasti raparperinvarteen, ja käyttämään sitä rohkeasti muuhunkin kuin perinteiseen raparperipiirakkaan. Joka on kyllä älyttämän hyvää sekin!

Alkuviikosta tarjoilin kevyempää raparperisalaattia, joten nyt on hieman tuhdimman ja täyttävämmän salaatin/lisukkeen vuoro. Siis aivan superhelppo, monikäyttöinen ja maistuva vaihtoehto on tämä, kanan ja raparperin ympärille rakentuva majoneesisalaatti. Puolisen tuntia pilkkomista ja ähräämistä, sen jälkeen ehkä tunnin verran odottelua ja parin kolmen päivän lounas- tai päivällissalaatti on valmis. Sopii syötäväksi sellaisenaan, viherpedin päältä tai salaatinlehteen kietaistuna ja toimii aivan loistavasti, vaikkakin vähän sottaisesti myös riisikakun kyytipoikana.

Hiukan olin varovainen raparperin kanssa, koska pelkäsin sen hyökkäävän salaatista silmille. Mutta toisin kävi! Olisin itse asiassa kaivannut jopa hieman tuhdimpaa raparperin kirpeyttä kanan ja majoneesin rinnalle. Raparperia oli sinänsä varmasti aivan riittävästi, mutta viipaloin sen hieman turhan ohueksi, jolloin seuraavan päivän rapsakka kanasalaatti ei enää ollutkaan yhtä rapsakka, hah hah! Ensi kerralla luvassa on siis puolet vähemmän pilkkomista kun aion jättää raparperisiivut tuplasti paksummiksi. Mutta jos raparperi (tai varsiselleri) arveluttaa, niin kannattaa aloittaa molempien kohdalla muodikkaista, ohuen ohuista siivuista. Vai menikö tämä ohuen ohut -trendi jo?!

RAPSAKKA KANA-RAPARPERI -MAJONEESISALAATTI

  • 300 g maalaiskanan rintaa tai suikaleita
  • 1 keskikokoinen raparperin varsi (~100 g)
  • 1 varsisellerin varsi (~35 g)
  • 1 dl majoneesia (valmista tai itse valmistettua)
  • 1 tl Dijon -sinappia
  • pieni kourallinen tuoretta rakuunaa
  • hieman suolaa ja mustapippuria
  • tarjoiluun jotain vihreää, esim. lehtikaalia, pinaattia tai sopivaa vihersalaattia, salaatinlehtiä tai riisikakkuja
  • koristeeksi pähkinää, esim. pistaasi- tai saksanpähkinä toimivat hyvin
  1. Kypsennä kanat, anna jäähtyä ja leikkaa paloja tarvittaessa pienemmiksi. Mausta paistovaiheessa kevyesti suolalla ja mustapippurilla.
  2. Pese ja viipaloi raparperi ja selleri ohuiksi viipaleiksi. Itse myös kuorin tällä kertaa raparperin.
  3. Sekoita majoneesi ja sinappi. Lisää kanapalat sekä raparperi- ja selleriviipaleet sekä karkeasti hienonnettu rakuuna.
  4. Sekoita hyvin niin, että kaikki ainekset ovat tasaisesti majoneesin peitossa. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Anna maustua jääkaapissa noin tunnin verran, parasta yön yli seisotettuna.
  5. Tarjoile kylmänä salaatinlehtiin kietaistuina wrappeina, viherpediltä tai riisikakun päällä. Murusta tarjoiluvaiheessa päälle hieman pähkinää.

Juomalla aloitettiin tämä teemaviikko ja nyt on pari salattia, kevyempää ja täyttävämpää plakkarissa. Josko seuraavaksi päästäisiin jo jälkiruokien kimppuun! Ainakin kolme eri raparperijälkkäriä on jo mielessä. Pistetäänkö kaikki peliin vai pitääkö emännän suorittaa vaikea valinta? Ehkä laitetaan facebookissa pieni, avustava äänestys pystyyn… ;)

Vaikka raparperiviikkoa vietellään, niin ensi kerralla luvassa on vaihteeksi jotain muuta, kauden kasviksista taiottua hyvää herkkua. Sillä saa vaikka viikonlopuksi taas suun sopivasti makiaksi! ;)

Tsekkaa myös muut Paleokeittiön raparperireseptit!

Rapsakkaa raparperiviikkoa Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

Vivahteikas vuohenjuusto-raparperisalaatti

Published by

Kevään, vai pitäisikö jo sanoa KESÄN ensimmäiset raparperit tuli hyödynnettyä viikonloppuna raikkaan kuplivassa spritzerissä. Mutta raparperiviikko ja matka raparperin ihmemaahan jatkuu! Hienostuneella ja vivahteikkaalla salaatilla, jonka päätähtenä raparperin rinnalla loistaa vuohenjuusto, fenkolin ja tuoreen rakuunan kuiskaillessa taustalla. Perustana luonnollisesti kesänvihreä peti ja hampaatkin saavat hieman töitä rouskuvasta saksanpähkinästä.

Tämä salaatti ei välttämättä näytä kaikkein hienostuneimmalta, mutta se oli vivahteikkaan rinnalla ensimmäinen adjektiivi, joka mieleeni salaattia natustellessa tupsahti. Jos olisin syönyt silmät kiinni, niin olisin vaikka voinut vannoa istuvani hopeinen haarukka toisessa ja elegantti, kesäisen kepeä valkoviinilasi toisessa kädessä aurinkoisella gourmet restaurantin terassilla. Mutta ihan vaan kotona mä istuin perus Hakmanni näpeissä. Olihan siinä salaatin alla sentään Rosendahlin design -lautanen kohottamassa tunnelmaa, hah hah!

Kuvat ovat ensimmäisestä, vähemmän hienostuneesta annoksesta. Toisen kanssa onnistuin jo ulkonäöllisestikin paremmin, mutta laiskuus iski, enkä enää saanut kameraa kouraan.

Salaatin raparpereista on kypsennetty pikaisesti terävin hapokkuus pois ja samalla pistetty pintaan vähän makeaa kirpeyden tasaamiseksi. Ekassa erässä käytin makeuttajana kookossokeria, joka valitettavasti värjää kaiken tylsän ruskeaksi. Toisella kerralla ymmärsin vaihtaa kookossokerin hunajaan, ja taas täytyy huudahtaa, että BINGO! Hunaja toimi raparperin kanssa paitsi näöllisesti, niin myös maullisesti kookossokeria paremmin. Hunaja ei nimittäin yhtään häviä mansikalle raparperin makukaverina!

VIVAHTEIKAS VUOHENJUUSTO-RAPARPERISALAATTI

  • 1 keskikokoinen raparperinvarsi (~100 g)
  • 2 rkl CocoVin kookosöljyä
  • 2 rkl hunajaa
  • babypinaattia (tai jotain muuta vihreää, esim. salaattia)
  • ruukkulehtikaalia
  • fenkolia
  • vuohenjuustoa
  • saksanpähkinöitä
  • tuoretta salviaa
  • kastikkeeksi oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa
  • mausteeksi ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Pese ja pilko raparperi (ei tarvitse välttämättä kuoria). Lämmitä pannulla kookosöljy. Lisää joukkoon hunaja ja raparperi.
  2. Kypsennä raparperia pannulla muutama minuutti ja nosta jäähtymään. Varo ylikypsentämästä. Se tapahtuu yllättävän nopeasti ja raparperin paloista tulee lötköä mössöä. Kuten mulle kävi. Molemmilla kerroilla =D. Nosta pikaisesti kypsytetyt raparperit jäähtymään. Valmista sillä aikaa salaattipohja.
  3. Pese ja pilko tarvittaessa pinaatti sekä lehtikaali salaattipediksi lautaselle. Lurauta päälle oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa, ja ripauta hieman suolaa sekä mustapippurirouhetta.
  4. Siivuta päälle fenkoli ohuina siivuina. Lisää jäähtyneet raparperit. Murusta mukaan vuohenjuusto sekä saksanpähkinät.
  5. Viimeistele karkeasti silputulla rakuunalla ja koristele muutamilla kokonaisilla rakuunanlehdillä.

Jos raparperi ei salaatissa maistu, niin veikkaan, että aika maistuvaan lopputulokseen pääsee myös korvaamalla raparperin nektariinilla tai mansikalla. Mansikkaa en ehkä lähtisi hunajaliemessä keittelemään, mutta nektariinia saattaisin testata ;)

Parhainta raparperiviikon jatkoa ja keltaisia kesäpäiviä Sinulle!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

Kevään kupliva raparperi Spritzer

Published by

Kävin eilen äidin kasvimaalla. Raparperivarkaissa. Raparperipuska oli venähtänyt sellaisiin mittoihin, että sen lehtien alle olisi mahtunut ryömimään tällainen hiukan sammakkoa isompikin otus.

Raparperi kuuluu loppukevääseen ja alkukesään. Tänä vuonna sato taitaa kolean kevään myötä olla parhaimmillaan juuri nyt. Pakkohan tämä kauden, hieman haastava kasvis on jotenkin hyödyntää! Happamana ja kirpeänä raparperi on tosiaan hiukan hankala. Paitsi jos sekaan lykkää tonnin sokeria. Ja sitähän me emme halua tehdä, emmehän? Päätin kuitenkin tarttua raparperia varresta ja haastaa itseni viettämään raparperiviikkoa!

Hurmuri on viettänyt viimeiset pari kuukautta hiljaiseloa, mutta eilen pistin puristimen pitkästä aikaa töihin. Koska juomasta tai pirtelöstä on aina helppo aloittaa. Ja töitä saikin Hurmuri painaa oikein olan takaa! Raparperi kun on myös mehupuristimen näkökulmasta kuituisena hieman hankala. Mutta hyvin selvisi Hurom tästäkin urakasta. Olisi ehkä selvinnyt vieläkin paremmin, jos laiska emäntä olisi jaksanut kuoria raparperin varret. Sellaisen pienen vinkin kuitenkin antaisin puristimen työtä helpottamaan, että varret kannattaa pilkkoa melko pieniksi paloiksi ennen puristimeen pujottamista. Ja vähemmän on enemmän eli kaikkia paloja ei kannata puristimeen kerralla kaataa. Pala tai pari kerrallaan tuottaa enemmän mehua ja vähemmän jätettä.

Tuore raparperimehu on aika kirpakkaa sellaisenaan, joten jotain luonnollista makeuttajaa piti mukaan keksiä. Raparperi ja mansikka ovat klassinen yhdistelmä, mutta se vaan toimii! Mukaan lykkäsin siis myöskin äipältä pöllittyjä, viimeisiä oman maan pakastemansikoita.

Ihan hyvä yhdistelmä, mutta ei vielä täydellinen! Toki toimii, jos mansikkaa laittaa hieman enemmän ja raparperia vähemmän. Mutta nythän piti valmistaa raikasta ja kuplivaa raparperijuomaa eikä mitään mansikkamehua! Ja koska raparperia meni hieman enemmän, eikä mansikkaa enää ollut enempää, niin paikkasin tilannetta omenalla. Bingo!

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Raaka ja rapea ”riisisuklaa”

Published by

Maistuiskos raaka ja rapea ”riisisuklaa”? Emännälle maistui, ja maistuipa tuo ihan tavan pullanpurijoillekin! Miksei siis sullekin ;)

En muista koska olen viimeksi puraissut riisisuklaata. Mutta sen muistan, koska olen sitä ensimmäistä kertaa elämässäni maistanut. Siitä lienee kutakuinkin 30 vuotta aikaa, mutta suklaakuorrutteiset, puffatut riisinjyvät tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Kävimme tuohon aikaan ipanoina oikein bussikyydityksellä viikoittain uimassa naapurikunnan uimahallissa. Koska meillä täällä peräkylässä ei vielä siihen aikaan ollut uimahallia. Riehakkaan altaassa mellastamisen jälkeen me muksut suuntasimme uimahallin kahvioon karkkiostoksille. Ja sieltä sitä sai, vaniljalle maistuvaa riisisuklaata evääksi kotimatkalle. Rakkaus riisisuklaata kohtaan syttyi jo varhaisessa vaiheessa, mutta joutui sittemmin kokonaan hyllylle. Mutta nyt, nyt riisisuklaa teki näyttävän paluun emännän elämään!

Ajatus kotitekoisesta ja hieman terveellisemmästä riisisuklaasta lähti oikeastaan näistä äitienpäivän suklaakuorrutteista mansikoista. Halusin kuorruttaa mansikat raakasuklaalla, joka napsahtaa haukatessa, ja kestää sulamatta tai valumatta huoneenlämmössä.

Resepti ja valmistustapa lienee jo monelle raakasuklaatehtailijalle tuttu, mutta itse jaksoin nähdä ensimmäistä kertaa vähän enemmän vaivaa raakasuklaan eteen. Pikasuklaahan syntyy helposti sekoittamalla vain kookosöljyä ja raakakaakaojauhetta keskenään. Hyvä ja nopea ratkaisu, mutta sulaa myös yhtä helposti lämpimässä ja sormenpäissä.

Alunperin oli tarkoitus tehdä ihan oikeaa riisisuklaata puffatusta riisistä, mutta sitäpä ei sitten siihen hätään löytynytkään. Tai oikeastaan aikomus oli korvata riisinjyvät kvinoalla. Olen joskus nähnyt meidän luomuvalveutuneessa K-Kaupassa puffattua kvinoaa, mutta enpä nähnyt enää, joten nappasin tarjouksesta mukaani pussillisen Urtekramin luomuspelttipopsia.

No sitten se iänikuinen kysymys, onks tää paleoo?! Mun paleomaailmaani speltti ei kuulu, joten kategorioin ohjeen non-paleoksi eli harvinaiseksi herkuksi. Mutta jos raaka-aineeksi sattuu löytymään riisiä tai kvinoaa, niin silloin ollaan jo askel lähempänä paleota. Täyspaleota? Ei ihan, mutta melkein ;)

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Viva la Mexico! Tervetuloa tuoreet salaatit!

Published by

Niin, että missä se kauan odotettu ”riisisuklaa” edelleen viipyy, hah hah?! Ajattelin, että kun tossa pari päivää sitten tuli postattua hyvä herkku ja sitä ennen myöskin makea Paleokeittiön pannukeksi, niin josko viikko olisi kuitenkin kivempi aloittaa raikkaalla salaatilla. Sillä Paleokeittiön salattikausi on vihdoin korkattu! Wohoooo!

Johan se antoi itseään odottaakin! Mutta viime viikolla, noin kuukauden tavanomaisesta aikataulusta jäljessä, alkoi salaattihammasta vihdoin korventaa. Hiukan jo huolestuin, että mikä tässä kropassa nyt on vikana kun ei salaatti keväänkorvalla houkuta. Mutta nyt on asia reilassa, parit eri salaatit työstetty ja kokonaiset kuusi salaattipäivää jo takana! Kyllä se siitä taas lähtee, kun alkuun pääsee =)

Aloitellaan aina yhtä varmalla lämminsavulohella ja siirrytään sen jälkeen Pico de Gallon myötä eksoottisempien, meksikolaisten makujen ääreen.

Tutusta ja turvallisesta on hyvä aloittaa! Helppouskaan ei yhtään haittaa! Ja sitähän se on, valmiiksi lämminsavustettu lohi – helppoa.

LEHTIKAALIPOHJAINEN SAVULOHISALAATTI SRIRACHA -KASTIKKEELLA

  • lämminsavulohta
  • ruukkulehtikaalia
  • kotimaista cocktailtomaattia
  • kurkkua
  • oliiviöljyä
  • balsamiviinietikkaa
  • pieniä kapriksia
  • kastikkeeksi pari rkl srirachalla maustettua smetanaa
  • rouhittua mustapippuria
  • (keitettyä kananmunaa ja salaattisiemensekoitusta)

Pese, pilko, kokoa ja mausta! Siinäpä se – salaatti. Olin keittänyt mukaan myös kananmunan ja nostanut esiin siemensekoituspussin, mutta nälkäisenä ne unohtuivat pöydälle. Kananmuna jo valmiiksi viipaloituna. Noh, kelpasi hyvin sellaisenaankin – jälkkäriksi ;)

Kivasti tuli vatsa täyteen tällä päivän pääruokana toimineella salaatilla!

Jos eka kerta seilattiin tutuilla ja turvallisilla vesillä, niin tokaan piti jo kokeilla jotain uutta. Sain lihantuottajaltani viestiä, että ”sonnia olisi lähdössä vihreämmille laitumille, olisiko lihalle tarvetta?”. Ja siinä samassa muistin, että jaa niin lihaa, sitäkin voisi välillä valmistaa. Muutama paketti vielä pakastimesta löytyi käytettäväksi ennen seuraavaa täydennystä.

Emännän punaisen, ja muunkin lihan syönti on kokenut viime vuosina pienen inflaation kevyempien kasvisten kasvattaessa osuuttaan ruokavaliossa entisestään. Pitäisikö huolestua? Ei kai… kyllä se lihan himo sitten iskee, jos tarpeen on. Nykyisellä aktiivisuustasolla vähempikin liha riittää oikein hyvin.

Meksikolaisvaikutteista salaattia lähdin jauhelihasta väsäämään. Jauheliha tosin jäi annoksessa hieman toiseksi meksikolaisen tomaattisalsan eli Pico de Gallon varastaessa huomion. Pitkään on pitänyt tätäkin valmistaa, mutta jotenkin on aina jäänyt. Helppoa ja hyvää, vaikka ainesten pilkkominen vie vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Onneksi kertapilkkomalla syntyy useampi satsi!

PICO DE GALLO ELI TUORE TOMAATTISALSA

~3 annosta

  • 3 isohkoa ja kypsää tomaattia (makeus myös plussaa!)
  • 1/2 puna- tai keltasipuli
  • 1 jalopeno
  • kourallinen tuoretta korianteria
  • 1/2 limen mehu
  • sopivasti suolaa (ja mustapippurirouhetta)
  • (luraus oliiviöljyä)

Sama salaatin perusohje kuin yllä eli pese, pilko, sekoita, mausta ja anna maustua. Tomaateista voi poistaa siemenet tai käyttää ne kokonaisina, kuten itse tein. Jalopenosta sen sijaan poistin siemenet. Eli pilko kasvikset, lisää limemehu ja suola, sekoita ja anna seistä noin tunnin verran peitettynä jääkaapissa. Parasta seuraavana päivänä. Toimii hyvin salaatin täydentäjänä tai muun ruoan lisukkeena.

RUOKAISA MEKSIKOLAINEN JAUHELIHASALAATTI

  • jää- tai muuta salaattia
  • avokadoa
  • kurkkua
  • paistettua mustapippurilla, suolalla ja sriracha -kastikkeella maustettua sipulijauhelihaa
  • Pico de Galloa (ohje yllä)
  • mausteeksi tuoretta korianteria ja srirachaa

En enää viitsi toistaa itseäni valmistusohjeiden muodossa. Jokainen varmasti saa salaatin koottua lautaselle kun katsoo tarvittaessa kuvista hieman mallia ;)

Srirachaa tulee nyt laitettua joka paikkaan. Koska sitä on ja siitä riittää joka paikkaan! Eikä tämä thaimaalainen chilikastike onnistu pilamaan meksikolaista tunnelmaa lautasella. Päinvastoin. It`s smoking hot in Meeee-hiiii-coooo!

Huumaavan tulisia kevätpäiviä Sinullekin!

 

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Reseptivieras: Suussa sulava suklaafudge

Published by

Hellou hellou ja happy Saturday! Vettä sataa ja vehreys pihalla lisääntyy. Hieno homma! Se vehreys. Vesisateesta… voi olla montaa mieltä, mutta kyllä minä ainakin mieluummin aurinkoa kuin putoilevia pisaroita katselen. Noh, kukin tavallaan ja vesipisaroitakin maailmassa tarvitaan. Sateen jälkeen aurinko paistaa kirkkaammin!

Joku on ehkä saattanut pistää merkille Paleokeittiön hidastuneen postaustahdin. Ei, ei ole innostus tai ideat hiipuneet! On vaan pitänyt kiirettä toisaalla, uusien, kivojen projektien parissa.

Tähän samaan syssyyn lienee paikallaan pistää muutama sananen tämän hetken valmennustilanteesta. Koska niiden perään on kyselty. Valitettavasti en juuri nyt kykene ottamaan uusia valmennettavia. Vielä helmikuussa oli myös suunnitteilla nyt jo perinteeksi muodostunut Koko kehon kevätsiivous eli TehoPaleo™ -ryhmävalmennus. Mutta niin ne vaan tilanteet muuttuvat yhtäkkiä yllättäen, ja ajan on vienyt projekti, josta mulla ei vielä muutama kuukausi sitten ollut aavistustakaan! Kyllähän se tietysti aina hieman pahalta tuntuu kieltäytyä, kun apua tarvitsevat ja motivoituneet ihmiset ottavat yhteyttä. Välillä täytyy vaan tuijotella vähän tiiviimmin omaa napaa. Mitään en lupaa, mutta katsotaan, mitä syksy tuo taas tullesssaan! Sitä ei voi tietää. Mutta toivottavasti myös uudenlaisia juttuja paleovalmennuksen tiimoilta ;)

Onni on kuitenkin aktiiviset kanssabloggaajat, joilta saa tarvittaessa jeesiä, kun emäntä viipottaa pää kolmantena jalkana toisaalla! Vierasresepteistä onkin jo vierähtänyt tovi, jos toinenkin. Tällä kertaa sain hieman vetoapua Elämänmakua maistelemassa -blogin Tiialta, johon tutustuin viime kevään Kevätsiivouksessa. Tiia oli taikonut suklaista fudgea, jota minä tarjoan nyt kaikille Paleokeittiön ystäville!

Postauksen kuvat sekä alla oleva teksti ovat siis Tiian käsialaa (kuvien kevyt ”stailaus” by emäntä) ja resepti tähän Karkkipäivän terveempään namiin löytyy Tiian blogista. Linkkiä itse aiheeseen pukkaa ihan kohta, mutta sitä ennen vielä asiaa blogiyhteistyöstä, jolla viittaan tällä kertaa nimenomaan blogien väliseen yhteistyöhön ja avunantoon. Jos sinulla on Paleokeittiön viitekehykseen sopiva blogi ja olisit kiinnostunut yhteistyöstä kanssani, niin pistä rohkeasti meiliä tulemaan! Koska I need you! Yhteyttä saa myös ottaa, vaikka blogia ei olisikaan vaan paleoliittista reseptiä pukkaa muuten vaan =)

Sitten itse asiaan eli Tiian tekstiin. Ja suussa sulavan suklaafudgen reseptiin!

KARKKIPÄIVÄ: SUKLAAFUDGE (MAKEUTTAMATON, VILJATON, MAIDOTON, PÄHKINÄTÖN)

Karkkihyllyn ohittaminen muuttui kuulkaa juuri huomattavasti helpommaksi! Ei meinannut jäädä tästä ohjeesta mitään kuvattavaa, kun pikkuiset kädet yrittivät päästä ”maistamaan” näitä ennen kuin ne olivat edes valmiita. Onneksi olin tarkkana jääkaappinatsina paikalla :)

Tässä suklaafudgessa ole mitään makeutusainetta. Laitoin hunajan kuitenkin aineslistalle, jos joku sitä sattuisi kaipaamaan. Taatelit ovat niin makeita yksinään, että kannattaa ehdottomasti kokeilla ensin ilman.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Täyteläisen suklaista, mutta rakenne on kuitenkin vähän pureskeltava, kuten kunnon fudgessa kuuluukin. Näitä tehdään meillä kyllä pian uudestaan, niin helppoja ne olivat pyöräyttää. Nämä sopivat varmasti myös kahvipöytään mokkapalojen tai mutakakun tilalle. Tämä on niin hyvää.

Käy ihmeessä poimimassa tämän hyvän herkun helppo resepti ja valmistusohjeet! Ja sitten ei muuta kuin herkuttelemaan!

Olen vihdoin korkannut salaattikauden, mutta vielä ensi kerralla herkutellaan! Sillä ”riisisuklaa” on odotellut blogityöstöä jo pienen ikuisuuden ;)

Parhainta karkkipäivää Sinulle!

P.S. Vaikka blogi ei päivity päivittäin, niin seuraaviin kanaviin pukkaa matskua MELKEIN joka päivä. Tuu mukaan seuraamaan, mitä emäntä touhuaa ja kertomaan omia kuulumisiasi!

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!

Paleokeittiön amerikkalainen pannukeksi (G) – ÄÄNESTÄ!

Published by

Luomutuotteisiin erikoistunut Urtekram ja Ruoka.fi -sivusto haastoivat ruokabloggaajat tekemään herkullisinta gluteenitonta luomuleivonnaista. En missään tapauksessa ole mikään jauhopeukalo, mutta muutamien blogikollegoiden kannustuksesta päätin kuitenkin yrittää. Ei mitään hävittävää! Kuten vanha sanonta kuuluu.

Paleokeittiölle uskolliseen tyyliin lähdin jälleen kerran miettimään jotain ”nopeeta ja simppeliä”. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt isossa maailmassa leviävää pannukeksibuumia. Jotenkin kookos-, ja etenkin mantelijauhoista väsätty paleoliittinen pannukeksi on tuntunut aika raskaalta ratkaisulta, joten käytinkin tilaisuuden välittömästi hyväkseni kun sain Urtekramin uudet, gluteenittomat leivontajauhot eteeni. Tulipa näistä testattua jotain muutakin herkkua, mutta keskitytään nyt ensin tähän kovaakin kovempaan kisaan ja pannukeksiin ;)

Mutta mikäs keksi se tämmöinen useamman sentin paksuinen kakku oikein on? No onhan siinä keksinrapea päällinen ja amerikkalaiseen tyyliin suklaahippuja seassa, joten jotain mielleyhtymiä keksiin kaiketi syntyy. Ainakin ison veden takana, jossa on tapana liioitella asiaa, jos toistakin tyyliin ”the bigger, the better”. Eli tässä sitä nyt olisi COOKIETA kerrakseen! Riittää isommallekin porukalle ;). Päältä tosiaan keksinrapeaa ja sisältä kakkumaisen pehmeää.

Vaikka rakenne on hieman raskaampi, niin itselleni ”pannukakku” toi maullisesti mieleen lähinnä kahden aineksen Nutella -kakun. Ihan hyvä ja helppo kakku sekin! Hiukan pääsi ”keksi” uunissa ylikypsäksi kauniin paahtunutta väriä ja mahdollisimman rapeaa päällistä odotellessa. Eli kannattaa olla rohkea ja uskaltaa ottaa kakku ajoissa uunista ulos.

PALEOKEITTIÖN AMERIKKALAINEN PANNUKEKSI

  1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  2. Sulata voi valurautapannussa (halk. alhaalta 21 cm, ylhäältä 29 cm) lieden keskilämmöllä. (Suorareunaiseen ~20 cm halkaisijalta olevaan pannuun riittänee 2/3 taikinaa.)
  3. Lisää pannuun kookossokeri. Kuumenna, kunnes kookossokeri on sulanut kokonaan voin sekaan. Älä kiehauta.
  4. Ota pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä noin 5-10 minuuttia, kunnes seos on edelleen lämmin, mutta ei enää kuuma. Sekoita sillä aikaa loput kuiva-aineet; jauhot, ruokasooda, vaniljajauhe sekä suola keskenään.
  5. Lisää munat jäähtyneen voi-sokeriseoksen joukkoon ja vatkaa haarukalla, kunnes seos on tasainen.
  6. Lisää kuiva-aineseos ja sekoita, kunnes taikina on tasainen.
  7. Rouhi veitsellä karkeasti tummasuklaa sekä hasselpähkinät. Sekoita varovasti taikinan joukkoon. Hasselpähkinät voi myös paahtaa etukäteen kuivalla pannulla.
  8. Paista uunissa ~15-25 minuuttia, kunnes keksin pinta muuttuu kullanruskeaksi, mutta keksi on keskeltä vielä pehmeä.
  9. Tarjoile vaniljalla maustetun, vaahdotetun kookoskerman tai vaniljajäätelön sekä tummasuklaalastujen ja hasselpähkinärouheen kera.

Pannukeksin ehdoton valtti on paitsi gluteenittomuus, helppous ja nopeus, niin myös valmistusvälineiden vähyys. Pärjäät oikeastaan pelkällä valurautapannulla ja jonkin ihmistyövoimaa hyödyntävän sekoitusvälineen, kuten esim. haarukan avulla. Säästyy aikaa tiskaamiselta syömiseen ;)

Suosittelen kyllä testaamaan! Vaikka itse käytin tällä kertaa aika perinteisiä, amerikkalaisia makuraaka-aineita, suklaata ja hasselpähkinää, niin pannukeksiähän voi kukin maustaa mielensä mukaan esim. kuvatuin hedelmin tai marjoin. Parhaimmillaan pannukeksi lienee lämpimänä suoraan pannusta vaniljaisen jätskin tai kookoskerman kanssa lusikoituna. Emäntä kuitenkin päätyi leikkaamaan ”keksin” kauniiksi käteviksi kakkupalasiksi valmiiksi herkuttelijoiden lautasille.

Ja lopuksi suosittelen tietysti äänestämään! Kilpakumppanit ovat kovia, joten jokainen Paleokeittön pannukeksille irtoava ääni on enemmän kuin tarpeen. Ja emäntä on tietysti jokaisesta äänestä kovin kiitollinen ja iloinen <3

Kiva olisi myös nähdä, millaisia pannukeksejä Paleokeittiön reseptillä maailmaan syntyy, joten pistä ihmeessä omista luomuksistasi kuvaa jakoon instagramin puolelle #paleokeittiö #amerikkalainenpannukeksi tai #paleokeittiönpannukeksi tägättyinä! Lupaan käydä nakkaamassa sydämen jokaiseen em. tägeillä merkittyyn kuvaan. Ja tietysti myös kaikkiin muihin Paleokeittiön resepteillä syntyneisiin #paleokeittiö merkittyihin kuviin =)

Ja hei, sanoinko mä jo , että käykää äänestämässä! Vain äänestämällä voit vaikuttaa! Heh, ja voittaa Urtekramin 100 €:n arvoisen tuotepaketin. Sillä leipaisee ainakin muutamat pannukeksit! ;)

Jauhot reseptikehittelyyn tarjosi kisan puitteissa Urtekram. Muut meni omasta pussista.

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Silja Blog Tour M/S Symphonylla

Published by

Sain kutsun osallistua eilen Silja Symphonylla järjestettyyn Silja Blog Tour -tapahtumaan. Kävin monen muun bloggarin tapaan tutustumassa laivaan ja sen palveluihin.

Vietin oikein mukavan iltapäivän laivan kolkkia kolutessa ja toisiin bloggareihin tutustuessa. Alla pientä, lähinnä kuvallista tarinaa siitä, mitä kaikkea iltapäivä uudistuneella Symphonylla bloggareille tarjosi!

Koko laivan keskiössä sijaitseva Promenaden kävelykatu on aina yhtä vaikuttava näky. Tällä kertaa Promenadea koristivat pirteät discopallot kimalteiseen Saturday night fever -henkeen.

Symphonylle oli järjestetty itse asiassa aika kiva laivasuunnistus, jossa me, eri alojen etsimme rasteja ympäri laivaa ja keräsimme leimoja suunnistuslomakkeeseen. Näin tuli tutustuttua ympäristöön ja Siljan palvelutarjontaan kattavasti ja vähän kuin varkain. Veikkaan, että ilman tällaista omatoimista touria aika moni olisi etsinyt jonkun viihtyisän sopen ja jämähtänyt niille sijoilleen. Jo heti ensimmäinen rasti Bon Vivant Wine Barissa houkutteli istahtamaan rennosti alas ja siemailemaan kiireettömästi kuohujuomaa.

Uudessa Sushi & Co. ravintolassa pääsimme paitsi ihailemaan, niin myös maistelemaan kerrassan aivan loistavaa, tuoretta sushia. Suosittelen oikein lämpimästi Symphonyn sushiravintolaa! Sushi maistui hyvin myös mulle, vaikka en varsinaisesti sushi-ihmiseksi tunnustaudukaan.

Rasteille sai suunnata mielensä mukaisessa järjestyksessä, joten meidän ruokabloggareihin painottunut pieni ryhmämme suuntasikin sushien parista jälleen ruokamaistiaisten ääreen. Seuraavaksi saimme nauttia italialaisen Tavolàta -ravintolan maistiaisista ja näyteannoksista. Kamerat naksuttivat tasaiseen tahtiin ja bloggarit pyörivät sulassa sovussa ruoka-annosten ympärillä etsiessään parhainta kuvakulmaa annoksiin.

Kuljimme myöskin uuden ilmeen saaneen, ihanan väljän ja valoisan Tax Free Superstoren poikki vain pikaisesti, mutta muutaman kuvan ehti silläkin matkalla napsaista. Huomio kiinnittyi jotenkin näihin aika upeisiin shampanjapulloihin, vaikka tarjolla oli toki paljon muutakin. Tax Free oli laivan seistessä satamassa luonnollisesti kiinni, mutta silti siellä kävi hyörinä henkilökunnan täydentäessä hyllyjä iltaa varten.

Sitten olikin aika jättä Promende taakse ja kivuta ylempiin kerroksiin. Tutustuimme pikaisesti Commodore Loungeen, jonka jälkeen suuntasimme katsastamaan uudistettua, tilavaa Junior Suitea. Kyllähän siellä kelpaisi kellua Tukholmaan ja takaisin! Vaikka omassa poreammeessa! Täytyy kyllä sanoa, että kuvat eivät tee oikeutta valoisan sviitin tunnelmalle. Tämä täytyy nähdä ja kokea!

9. kannelta jatkoimme matkaa yhä vaan ylöspäin kannelle 13, jossa sijaitsee New York Club & Lounge. Täältä olikin oikein mukavat näkymät sekä merelle, että kaupunkien kattojen ylle. Pääsimme pienelle ryhmällemme oikein sopivaan nostalgiseen fiilikseen nauttiessamme alkoholittomia kasaricocktaileja. Kuka muistaa vielä silloisen hittidrinkin, Sinisen enkelin?!

Lopuksi kokoonnuimme vielä koko vierailijaporukan voimin Grande Buffeet -ravintolaan, jossa saimme Silja Blog Tourin päätteeksi vielä suumme makeaksi jälkiruokaherkuista. Aika makee päätös kivalle iltapäivälle!

Haluan vielä lopuksi kiittää Tallink Silja Linea kutsusta ja loistavasta, rentoakin rennommasta ja kaikin puolin ihanasta iltapäivästä!

Kiitos myös kaikille aivan mahottoman upeille kanssabloggareille, joihin sain laivalla tutustua!

Kivan iltapäivän laivalla tarjosi Tallink Silja Line.

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Parsanuudeleista helppoa arkiruokaa (G, M, KM)

Published by

Kaapissa pistivät silmään pari avattua nuudelipussia. Ne piti saada pois roikkumasta, joten ei muuta kuin pikaiseen nuudelin keittoon. Kaveriksi nippu tankoparsaa ja puolikas prosciutto -paketti. Mausteeksi Grana Padano -juustoa, ja aika hyvä ja helppo arkiruoka oli siinä. Hyvä, paitsi maultaan, niin myös valmistusajaltaan. Ja yhdellä kokkauksella puolessa tunnissa syntyi jälleen puolen viikon ruoat. Me likes!

PARSALLA JA PROSCIUTTOLLA KYYDITETYT RIISINUUDELIT

3 annosta

  • puntti tankoparsaa
  • puoli pakettia riisinuudeleita (arviolta 125 g)
  • puoli pakettia prosciuttoa, pancettaa tai pekonia
  • 100 g Grana Padano -juustoa tai parmesania raasteena tai lastuina (säästä hiukan myös annoksen päälle ripoteltavaksi)
  • ~2 rkl kookosöljyä
  • ~1 dl kookosmaitoa
  • oliiviöljyä
  • mausteeksi suolaa ja mustapippuria
  1. Huuhtele parsat ja poista puumaiset tyvet. Leikkaa kukinnot talteen ja paloittele parsatangot. Paloittele prosciutto tai revi käsin pienemmiksi paloiksi.
  2. Lisää parsapalat pannulle kookosöljyn kera ja kuullottele muutama minuutti. Heitä mukaan prosciutto, pancetta, pekoni tai muu sopivaksi katsomasi ”kinkku”.
  3. Jatka kypsentämistä, kunnes parsapalat ovat sen verran pehmeitä, että niiden karkea muusaaminen onnistuu haarukalla. Sammuta levy ja lisää hieman kookosmaitoa kastikkeeksi. Anna keittyä kasaan. Mausta mustapippurirouheella ja tarvittaessa suolalla.
  4. Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Ennen kuin lisäät nuudelit suolalla maustettuun keitinveteen, niin heitä sinne ensin säästämäsi parsanuput ja anna kiehua muutamia minuutteja. Lisää joukkoon nuudelit, anna kypsyä ja kaada keitinvesi pois. Lisää nuudelien joukkoon sopivan rennolla otteella oliiviöljyä, parsa-prosciuttoseos sekä juusto. Jos nuudelit istuvat liian ”tiukassa”, niin lisää hieman keitinlientä.
  5. Sekoita hyvin, tarkista suola ja tarjoile välittömästi Grana Padanon tai parmesanin kera.

Aika mainio sesonkiruoka! Ja aina vaan paranee lämmitettäessä. Olen lämmittänyt parsanuudelit seuraavina päivinä pannulla, jolloin maut pääsevät mukavasti oikeuksiinsa ja nuudelitkin hieman rapeutuvat, jos jaksaa tarpeeksi kauan paistella. Itse en yleensä jaksa ehdi. Mutta mikrokin on kiireiselle varmasti ihan hyvä vaihtoehto. Niin tai näin, nuudelit tuovat jotenkin kivaa vaihtelua paleoystävällisiin hiilarilähteisiin. Voi vähän niinkuin kuvitella syövänsä pastaa. Vaikka noh, riisillehän riisinuudelit loppupeleissä maistuvat. Eli ilman lisukkeita eivät siis juuri millekään, hah hah!

Vielä vinkkiä paleoihmisille riisinuudeleiden hankintaan! Kannattaa tsekata valmistusaineet huolellisesti, sillä kaikki ei aina ole sitä, mitä luulisi olevan. Puhtaat riisinuudelit on valmistettu vain riisijauhosta ilman täytejauhoja.

Rapeita riisinuudelipäiviä Sinullekin!

 

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Raakasuklaamansikat Äidille – Helppo terveempi herkku Äitienpäivään

Published by

Jatketaan eilisen äitienpäivän tunnelmissa näiden kauniiden kuvien siivittämänä. Mikä sopisikaan paremmin äitienpäivään kuin tuoreet, makeat mansikat yhdistettynä ylelliseen raakasuklaaseen? Tänä vuonna vanilja vaihtui tässä herkussa täyteläiseen raakasuklaaseen, ja pieni Fresita-pullo toi keväistä tunnelmaa kirsikan- ja omenankukkien keskelle. Nämä raakasuklaaseen dipatut mansikat saivat vielä herkullista lisäväriä ja makua rouhituista pakastekuivatuista mansikoista – täysin paleotyyliin!

Vähän vielä eilistä Äitienpäivää. Lähinnä näin kivojen kuvien muodossa.

Keväiset koristelut – Mansikat ja kirsikankukat Äitienpäivänä

Tuoreet mansikat, kirsikankukat ja Äitienpäivä ne yhteen soppii! Yhdistelmä on tuttu jo viime vuodelta. Tänä vuonna vaan vaihdoin vaniljan raakasuklaaseen. Ja hei, pieni Fresita -pullo on kuin tehty kirsikan- ja omenankukille!

Helppo raakasuklaakuorrutus mansikoille

Raakasuklaaseen dipatut mansikat saivat vähän lisäväriä rouhituista, pakastekuivatuista mansikoista. Sopii paitsi näköön, niin myös makuun. Ja on niiiiin paleota! ;)

Palaan tähän raakasuklaan ohjeeseen myöhemmin (napsahtavan raakasuklaan ohje nyt täällä!), sillä mielessä on vielä toinen suklainen herkkupala, jossa aion hyödyntää samaa ohjetta. Raakasuklaareseptejä on pilvin pimein ja jokaisella varmasti mieleisensä, mutta tähän tarkoitukseen tarvittiin nyt suklaata, joka toimii valumatta myös huoneenlämmössä. Ja sehän toimi! Napsahtaa myös haukatessa makeasti. Vähän niinkuin temperoitu suklaa tekee. Mutta tämäpä ei olekaan temperoitu, vaan huomattavasti helpommalla metodilla valmistettu.

Kirsikankukkia oli Äitienpäivän kunniaksi paitsi pullossa, niin myös puut vaaleanpunaisina. Nää on niin upeita! Voisin tuijotella tuntitolkulla kirsikankukkien huojuntaa lempeässä kevättuulessa sinitaivas taustanaan. Tosin tällä kertaa sinitaivaalle oli eksynyt myös muutama ilmavirtojen mukana purjehtiva pilvenhattara.

Heh, onnistuinpa ikuistamaan kameraani myös tällaisen kivan ja kiireisen pörröperän =)

Villivihreää koristeluun – käenkaalin raikkautta

Ettei nyt ihan vaaleanpunaisiksi tunnelmiksi menisi tämä kuvapläjäys, niin pistetään joukkoon vähän valkoista ja vihreää. Luulin valkovuokkomättääksi, mutta kukkien lähempi tarkastelu osoitti kyseessä olevan harvinaisen laajan ja tiheän käenkaali- eli ketunleipäyhdyskunnan. Ihan loistava, jo lapsesta tuttu villivihannes naposteluun, salaatteihin ja koristeeksi. Oletko maistanut?

Ihania, vaaleanpunaisia ja valkoisia päiviä Sinunkin viikkoosi!