Viimeisimmät artikkelit

Pakkaspäivän sosekeitto

Published by

Porkkanasosekeitosta onkin tässä talven mittaan nautiskeltu jo muutamia kertoja. Aina yhtä hyvää, aina yhtä helppoa. Ja oikeilla mausteilla jälleen aivan mainio talvinen ruoka. Lämmittää, lämmittää!

Hieman muokatun kukkakaalirisoton (päivitetty versio facebookissa) ohella porkkanakeitto on se ruoka, jolla aion kolmen päivän mehupaaston (kananmunalla ;)) tänään päättää. Vihdoinkin takaisin niin kaipaamani kiinteän ruoan pariin. Vaikka mehupaasto alkoi päivien myötä sujua aina vaan paremmin, niin kyllä hampaat ovat koko ajan kaivanneet jotain pureskeltavaa. Sitä varten ihmisellä hampaat on! Porkkanakeitossa ei vielä kauheasti pureskeltavaa riitä, mutta jotain mehua vahvempaa suutuntumaa sentään. Lempeä siirtymä lienee kuitenkin paikallaan. Ei nyt heti viitsi pistää vatsaa ja sisäelimiä täysillä töihin. Eivät ehkä tykkää ;)

Porkkanakeitto on monen muun sosekeiton ohella ihan lemppariruokaa. Syy siihen, miksi en useammin kokkaa keittoja löytyy kuitenkin proteiinista. Sitä kun ei tästä sopasta löydy. Enkä ole vielä keksinyt mitään hirveän hyvää proteiinilisää sosekeiton kylkiäisiksi. Feissarissa vinkkiä huutelin ja sieltä nousikin pekoni varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Harmi vaan, ettei kaupasta löytynyt sellaista pekonia, jota olisin lautaselleni kelpuuttanut. Tehkää nyt joku kunnon pekonia vailla kaikenmoista sontaa!

Jokaisella on todennäköisesti oma, hyväksi todettu variaatio porkkanasosekeitosta. Tämä on mun toistaiseksi maukkain reseptini, joka istuu paleopöytään erittäin hyvin. Jopa täydellisesti. Jos unohdetaan se tuiki tärkeä proteiini hetkeksi ;). Lempeää porkkanaa tukevat tiukemmat inkivääri sekä cayenne. Oman vivahteensa ja värinsä soppaan laittaa kurkuma. Makeaa appelsiinia unohtamatta.

PAKKASPÄIVÄN PORKKANASOSEKEITTO

  • 6-8 dl vettä tai liha-, kana-, kasvislientä
  • 1 kg porkkanoita
  • 2 reilua rkl CocoVin kookosöljyä
  • 2 keskikokoista sipulia
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • ~2,5-3 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
  • ~1-1,5 dl kookoskermaa
  • 1-2 appelsiinin mehu (ei appelsiinimehua, vaan tuoreen appelsiinin mehu ;))
  • ~1/2 – 1 tl kurkumaa
  • ~1/2 tl caynnepippuria tai maun mukaan (myös valkopippuri ok, ellei cayenne sovi)
  • suolaa ja mustapippuria maun mukaan
  • tuoretta persiljaa
  1. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Inkiväärikin kannattaa raastaa ja appelsiinista puristaa mehut valmiiksi.
  2. Lämmitä laajahkossa kattilassa kookosöljy ja aloita sipulin kuullotuksella.
  3. Kun sipuli on sopivasti pehmennyt, niin lisää mukaan mausteet valkosipuli, inkivääri, kurkuma ja cayenne. Jatka kuullottamista vielä muutama minuutti.
  4. Lisää pilkotut porkkanat ja pyörittele niitä öljyisessä sipuli-mausteseoksessa about 3-5 minuuttia. Let`s make some flavor!
  5. Lisää liemi sekä appelsiinimehu, kiehauta ja jätä hiljalleen kiehumaan kunnes porkkanat ovat kypsiä eli pehmeitä.
  6. Soseuta porkkanat liemineen blenderissä tai sauvasekoittimella. Itse käytin sauvasekoitinta, sillä Wilfaa ei suositella käytettäväksi yli 60 asteen lämpötiloissa.
  7. Lisää kookoskerma ja soseuta vielä vähän lisää. Lisää suola ja mustapippurirouhe. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
  8. Silppua vielä lopuksi iso kourallinen tuoretta persiljaa. Eat it and smile, my friend!

Ihan mahtava ruoka, jota kannattaa yhdeltä istumalta tehdä vähän isompikin kattilallinen. Maku sen kun paranee keiton vanhetessa. Valmis keitto kannattaa ehdottomasti lämmittää liedellä mikron sijaan. Ei siihen montaa minuuttia mene ja maku on niin paljon parempi.

Hiukan tässä mietin, josko nyt mehupaaston päätteeksi pukkaisi keittoviikot. Aika monta hyvää, mutta toistaiseksi kokeilematta jäänyttä vaihtoehtoa löytyy. Kevennellen keskellä talvea! Sopii varmasti kauden teemaan paremmin kuin hyvin. Löytyykö keittoviikoille kannatusta?!

Porkkanan lämpimiä sosekeittohetkiä!

Talvinen porkkana-fenkolilisuke

Published by

”Niin mut… mitä mä syön sen lihan kanssa?”

Siinäpä ehkä kolmanneksi yleisin kysymys, joka putkahtaa valmennettavien suusta heti näiden ”Enks mä saa enää koskaan syödä pizzaa???” ja ”No mitä mä sit syön aamiaiseksi jos en leipää, jogurttia tai muroja?” jälkeen. Ja kun vastaus on, että kasviksia, niin epäuskoinen ilme naamalla sen kun kasvaa. Hetken pohdintaa ja oivallus:”Niin just, sähän sen sanoit, vähän jäävuorisalaattia, tomaattia ja kurkkua!”.

Pari salaatinlehdykkää, yksi lohkottu tomaatti ja kolmen sentin pala kurkkua päivän molemmilla aterioilla päivästä toiseen. Ei ihme, että kasvikset eivät maistu. Etenkään näin talvella, kun ne eivät ihan oikeasti maistu sen enempää tomaatille kuin kurkullekaan. Öh… meillä Suomessa ei tosiaan saa kaupasta muita kasviksia kuin noita edellä mainittuja kolmea. Kannattaa suunnata oikein ajan kanssa sinne hevi -osastolle ja avata silmät. Ja muuttaa omaa ostospolkua hieman sivummalle siitä punnituslaitteen kyljestä. Näkyykö mitään muuta kuin tomaattia ja kurkkua?! ;)

No mutta, tässäpä yksi Torkkuja ja nokkosia -blogin inspiroima, helppo, melko nopea ja äärettömän maukas talvinen kasvislisuke. Päätähtinä loistavat verraton makupari; tuttu porkkana ja ehkä hieman eksoottisempi fenkoli.

TALVINEN PORKKANA-FENKOLILISUKE

  • 4 porkkanaa
  • 1 fenkoli
  • paistamiseen reippaasti CocoVin kookosöljyä
  • maustamiseen hunajaa, juustokuminaa, jauhettua neilikkaa, cayennepippuria, mustapippurirouhetta ja suolaa (sekä balsamiviinietikkaa)
  • koristeluun pinjansiemeniä (koska niitä sattui olemaan ;))
  1. Pilko porkkanat ja viipaloi fenkoli. Porkkanat yleensä suikaloin, jotta kypsyvät pannulla nopeammin. Fenkolista kannattaa poistaa kova ydin-/kantaosa.
  2. Freesaa porkkanoita hetki pannulla kookosöljyssä. Lisää mukaan fenkolit.
  3. Lisää joukkoon hunaja, kun kasvikset alkavat kypsyä.
  4. Kääntele hetki ja lisää myös muut mausteet. Huom. mausteet ovat tämän lisukkeen THE juttu. Älä tingi niistä ;). Halutessa voit vielä lurauttaa päälle hieman balsamiviinietikkaa, mutta homma toimii aivan mainiosti ilmankin.
  5. Nauti proteiinilähteen kera. Ainakin kalkkuna ja jauhelihapihvit ovat hyviksi todettu.

Lämpöisiä talvipäiviä!

Eka mehupaasto ever!

Published by

Hellurei! Long time, no see! Pikkasen kiirettä pukkaa Paleokeittiön ulkopuolella, joten hieman on hiljaista täällä. Nytkin olen vain pikaisesti piipahtamassa ja kertomassa, että emäntä päätti tuorepuristetuista mehuista hullaantuneena aloittaa elämänsä ensimmäisen mehupaaston. Aiheesta riittäisi juttua enemmänkin, mutta pää on sen verran pimennossa ja aivot narikassa, että tulin vain vinkkaamaan tästä tänään alkaneesta projektista.

Kolme päivää olisi tarkoitus elää pelkällä nestemäisellä ”ruoalla”. Eikä ole helppoa, ei! Ainakin ensimmäinen päivä on sujunut harvinaisen tokkuraisissa fiiliksissä. Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen enemmänkin ekasta mehupaastosta ever. Nyt en siihen sumuisista aivoista johtuen kykene. Jos haluat seurata mehupaaston edistymistä ja fiiliksiä, niin tykkää itsesi Paleokeittiön fb-sivulle. Sinne sentään kykenen kirjoittamaan muutaman lauseen kerrallaan ja pyrin päivittämään tilannetta melko hyvällä sykkeellä.

Postauksen kuvat eivät liity meneillään olevaan mehupaastoon, vaikka tämä egyptiläisten ja juutalaisten pyhä hedelmä viime viikonloppuna mehuksi päätyikin. Yksi granaattiomena ja puolitoista desiä äärettömän hyvää, kirpeän makeaa, intensiivistä mehua. Kuorimisessa on oma hommansa, mutta jokainen pisara on ehdottomasti vaivan arvoinen. Sellaisenaan tosiaan melko tujua tavaraa. En vaan ole vielä keksinyt, mistä punaisena hehkuvalle hedelmien rubiinille sopiva makupari. Pistäkääs vinkaten!

Parhaimmat paleobrowniet

Published by

EDIT 30.11.15: Tsekkaa myös uudet, suklaakuorrutteella ja paleomurulla päällystetyt bataattibrowniet!

Edellisviikonloppuna otin ja leipaisin pienet paleobrowniet. Niistä tuli hyviä. Parhaimpia. Parhaimpia, joita olen koskaan maistanut. Saati sitten omin kätösin leiponut. Koska kumpaakaan en ole aiemmin tehnyt, en sen enempään leiponut kuin maistanutkaan paleobrownieta. Mutta olen onnellinen, että se päivä koitti! Koska nämä olivat niiiiiiin hyviä! Syvästi suklaisia, kivan kosteita, mutta silti ihanan ilmavia. Jopa kevyitä, sanoisin.

En ole missään tapauksessa mikään jauhopeukalo. Mitä leipomiseen tulee, niin olen lähinnä poropeukalo. Tai niin olen aina kuvitellut olevani. Koska en ole oikein koskaan leiponut mitään. Paitsi viimeisen vuoden aikana olen leiponut enemmän kuin neljänäkymmenenä edellisenä yhteensä. Kokonaiset viisi kertaa. Paleobrowniet mukaan lukien. Mielestäni olen jopa onnistunut aivan kohtalaisesti. Muut saattavat, voivat ja saavat olla eri mieltä. Vehnäjauhoja ja sokeria en osaa vieläkään käyttää. Paitsi kerran eksyessäni macaron -maahan. Oh boy, silloin ei sokerilta voinut välttyä. Vehnältä sentään kyllä.

Tämä leipomusinto iski aivan yht`äkkiä ja yllättäin. IHerbin fb -streamissä tuli eksoottinen brownien ohje vastaan. Ja koska olen suklaan suurin ystävä, en voinut ohittaa reseptiä pelkällä olankohautuksella. Kokeiltava oli! Näillä peukaloilla.

Pohjan ohjeesta kiitos kuuluu siis iHerbille, päällisestä aika pitkälti suklaaraakakakulle. Vai raakasuklaakakulle? Samaa täytettä olen käyttänyt myös kuppikakkujen koristeena.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Jahvat olloo

Published by

Ihanat jaffat pöydällä!

Ei aina tarvitse tarttua siihen peruspirkkaan. Vähän väriä ja vaihtelua appelsiiniin tuovat nämä auringon kanssa kilpaa hehkuvat veri- ja puoliveriappelsiinit. Näin värikkäitä, niin mehukkaita ja makeita!

Psssst… Huomenna viimein kaikille suklaaleivonnaisten ystäville maan maistuvimmat paleobrowniet!

Nousee päivä, laskee päivä

Published by

Vaikka nyt jo aurinko on muutamina päivinä näyttäytynyt oikein kivasti, niin vielä viime viikolla elettiin aikaa, jolloin päivä ei sen enempää noussut kuin laskenutkaan. Pimeää, hämärää, pimeää vuorotellen aamusta iltaan. Kyllähän siinä kirkasvalolampun kelmeästä loimusta huolimatta alkaa mieli vähitellen madaltua…

Mutta jos ei aurinkoa löydy taivaalta, niin on sellainen parasta taikoa jostain esiin! Johan virkistyy mieli ja kehokin painaa tykkää -nappulaa. Eipä siinä muuta kuin aamulla auringonnousua ja illalla auringonlaskua lasiin. Kyllä näillä eväillä yksi pimeä talvi selätetään! =)

Mulla on jo ihan hirmu monta lempparimehua, mutta nämä kaksi ovat ehdottomasti kärkikahinoissa mukana!

SUNRISE ON THE TABLE

1 annos

  • 1 appelsiini
  • 2-3 porkkanaa
  • ~50 g tyrnimarjoja (pakaste)
  • hippu himalajansuolaa

Kuori ja pilko appelsiinit sekä porkkanat. Tyrkkää jäisten tyrnimarjojen kera puristimeen. Nauti viileästä, mutta virkistävästä auringonnoususta =)

Tyrnimarjoista täytyy jälleen kerran kiittää valmennettaviani, jotka toivat näitä ”ihmemarjoja” syksyllä tiluksiltaan Ahvenanmaan saaristosta. Kirpakka, mutta aivan mainio marja, joka piristää kivasti appelsiinin ja porkkanan makeutta. On myös ilo silmälle ja ennen kaikkea keholle. ”The holy fruit of the Himalayas” suoraan Suomesta tosin.

Tämä supermarja sisältää ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa (190 eri ravintoainetta vitamiineista omegoihin, ORAC 70 000!!!), joten jätän listaamisen väliin. Ehkä serotoniinin voisi sieltä mielialaa nostavana ainesosana poimia. Mitä oivallisin marja keskelle kaamosta siis! Syökää tyrniä! Muulloikin kuin flunssan kourissa =)

SUNSET ON THE TABLE

1 annos

  • 1 appelsiini
  • 2-3 porkkanaa
  • ~50 g karpaloita (pakaste)
  • hippu himalajansuolaa

Samat ohjeet kuin yllä ja lasillinen vilpoista auringonlaskua odottaa pöydällä. Toimii hyvin myös keskikesällä ;)

Karpalon happamuus tasoittaa kivasti appelsiinin ja porkkanan makeutta ihan siinä missä tyrnin kirpeyskin. Karpaloita harvemmin tulee syötyä ihan sellaisenaan, mutta makeisiin hedelmämehuihin ja –pirtelöihin sen ujuttaa ihan huomaamatta. Ja lopputulos on ehdottomasti enemmän kuin 1+1.

Karpalolla on myös huikea lista terveysvaikutuksia, joista tunnetuin lienee sen positiiviset vaikutukset virtsatiealuiden tulehduksiin. Jos pissatulehdukset vaivaavat, niin karpaloa naamaan! Vertailun vuoksi mainittakoon, että karpalon ORAC -arvo (Oxygen Radical Absorbance Capacity, antioksidanttipitoisuus lienee ymmärrettävin suomennos termille) pyörii siinä 9000 kieppeillä eli samoissa lukemissa metsämustikan kanssa.

Mustikasta puheen ollen… sitäkin on tulossa. Jossain muussa kuin mehun muodossa ;)

Paleoystävällinen pizza

Published by

Pizzan paistosta on jo parisen viikkoa aikaa, mutta yritänpä palautella mieleen ajatuksia ja ohjeita ajan takaa.

Miksi paleoemäntä leipoo pizzaa? Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että en ole ns. paleoimisen kannalla eli että jokaisesta epäterveellisestä herkusta väännetään paleoversio, joka ei loppupeleissä kuitenkaan yllä alkuperäisversion tasolle. Syön mieluummin ”aitoa kamaa” harvemmin. Välillä täytyy kuitenkin rajoja vähän venyttää ;). Enkä yrityksistä huolimatta kyennyt keksimään tälle tuotokselle mitään muuta yhtä kuvaavaa nimeä kuin pizza. Ehdotuksia?

Pizzaa olen viimeksi tehnyt kolme vuotta sitten ja syönyt 2,5 vuotta sitten. Silloin puolikkaan ihan oikeaa turkkilaisen paistamaa pizzaa keskellä yötä jostain hulinoista kotiutuessani. Joku voisi kuvitella, että en pidä pizzasta… wrong! Rrrrrakastan hyvää pizzaa siinä missä useimmat muutkin meistä, mutta en vain pidä siitä olosta ja niistä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista, joista saan ”nauttia” seuraavat kaksi viikkoa suolaisen vehnäletun jälkeen.

Mutta niin, miksi pizzaa? Samoista syistä kuin silloin kolme vuotta sitten. Joulupöydän savukalkkuna oli aivan älyttömän hyvää, mutta kun sitä viikon verran päivittäin sellaisenaan pupeltaa, niin alkaa vähitellen ilmaantua nielemisvaikeuksia. Pizzaan on kätevä upottaa melkein mitä tahansa, joten sinne savukalkkunat siis.

Koska kaikki kalkkunanjämät eivät vielä yhteen pizzaan mahtuneet, niin tein perään vielä toisenkin. Enkä ihan vaan pelkän kalkkunan vuoksi vaan siksi, että tämä pizza oli hurrrrrjan hyvää! Laskin, että yhdellä pizzanväännöllä valmistuu kolmen päivän pizzat. No väärin laskin. Ensimmäinen erä riitti tasan kahdeksi päiväksi. Toisesta, samanlaisesta sentään riitti jo kolmeen päivään. 2 + 3 = 5. Kyllä, emäntä eli kokonaiset viisi päivää pizzalla, hah hah! Onneksi pizzanpaisto on mun mittakaavassa suhteellisen työlästä puuhaa, joten tuskinpa sitä nyt ihan heti tulee väsättyä. Ehkä uudeksi vuodeksi 2015.

Mutta hei! Nyt ilouutinen kaikille niille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tämä menee ehdottomasti sinne ”useimmin kysytyt kysymykset” -kategoriaan ja vie vielä sielläkin kirkkaasti voiton. Huoli pizzasta on paleolle siirtymisen yhteydessä kova.

Kenenkään ei tarvitse elää koko loppuelämäänsä ilman pizzaa, jos ei niin halua. Ei edes ilman sitä aitoa ja oikeaa turkkilaisen paistamaa täytettyä vehnälettua. Mutta tässäpä on nyt oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät kuitenkaan halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza. Rasvattomastakaan en perusta, vaikka öljyttömänä rasvaakin tässä versiossa lienee kohtuullisen vähän.

Edellisestä kokeilusta oli mieleen painunut pizzan ”raskaisuus”. Nyt halusin jonkun kevyemmän vaihtoehdon, joka käytännössä tarkoitti mantelijauhoista luopumista. Ystävämme Google käteen ja aika pian selvisi, mikä pizza on maailman paleopiireissä ehdoton hitti. Se on kukkakaalipizza! Kyllähän siinä hetki tuli epäröityä, mutta what the hell! Let`s give it a try! Kannatti. Kokeilla. Koska tuloksena oli ehkä maukkainta pizzaa ever! Tai sitten mä olen ehtinyt jo unohtaa miltä aito, oikea, hyvä pizza maistuu =D

Tein molemmat pohjat täysin samoista raaka-aineista, jokseenkin samoilla ainesosien määrillä ja metodilla. Siitäkin huolimatta ensimmäinen onnistui mielestäni paremmin. Pohja pysyi paremmin koossa ja lopputulos oli kaikin puolin jotenkin mehevämpi.

Toisen kohdalla oikaisin vain yhdessä asiassa. Homman nopeuttamiseksi käytin korkeampia paistolämpötiloja. Ehkä kärsivällisyys palkitaan. Myös pizzanpaistossa. Toinen mahdollisuus on, että en ehkä malttanut esikeittää kukkakaaliriisiä riittävän kauan.

PALEOYSTÄVÄLLINEN KUKKAKAALIPIZZA

Pohja

  • ~1 l kukkakaaliriisiä
  • 1 kananmuna
  • 1 prk pehmeää vuohenjuustoa
  • ~1 tl suolaa
  • ~1 tl pizzamaustetta
  1. Surauta tai raasta kukkakaali ”riisiksi”. Itse käytin tällä kertaa Wilfan tehosekoitinta, jolla homma sujui suhteellisen näppärästi kun hieman hioin ensin tekniikkaa. Aiemmin kukkakaalin riisiyttäminen ei ollut multa tehosekoittimella sujunut vaan käytin raastinta. Vika ei näemmä ollutkaan tehosekoittimessa vaan sen käyttäjässä.
  2. Lisää kukkakaaliriisi kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä pehmeäksi, mutta älä muusiksi ~5-10 minuuttia vähässä vedessä (vettä ~2,5-3 cm kattilan pohjalla).
  3. Valuta suurimmat vedet lävikössä. Ennen sitä kannattaa kukkakaali huuhtoa seuraavaa vaihetta silmällä pitäen kylmässä vedessä.
  4. Painele mahdollisimman paljon vettä pois lävikössä, jonka jälkeen ota avuksi puhdas, ohut keittiöliina, harsokangas tai vastaava. Kaada kukkakaaliriisi kankaan keskelle, taittele nyytiksi ja lähde kangasta kiertäen puristamaan kukkakaali mahdollisimman kuivaksi. Vettä irtoaa paljon! Mitä kuivempi kaali, sen parempi.
  5. Kuivat kaalit kulhoon, perään yksi karkeasti vatkattu kananmuna, vuohenjuusto, suola ja pizzamauste. Vaivaa sekaisin tasaiseksi taikinaksi.
  6. Aseta taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja painele haluttuun muotoon noin sentin paksuiseksi levyksi.
  7. Esipaista ~35-40 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla .

Päälliset ovat vapaasti valittavissa. Itse päällystin pizzan seuraavilla ainesosilla…

Täytteet

  • tomaattipyrettä + luomuketsuppia
  • savukalkkunaa
  • tuoretta ananasta
  • ricottaa tai mozzarellaa (pallo)
  • paprikaa
  • kookosöljyssä kuullotettua sipulia (työläämpää, mutta parempaa kuin raaka ;))
  • tuoretta persiljaa
  • (paahdettuja pinjansiemeniä; oli jämiä, niin heitin sekaan)

Lataa päälliset esipaistetun pohjan päälle ja laita ylätasolle paistumaan ~5-10 minuutiksi tai kunnes pizza näyttää valmiilta. Käytin juustona ensin ricottaa ja sitten mozzarellaa, koska en halunnut mitään suolaista juustoa jo melko suolaisen kalkkunan rinnalle. Mozzarella toimi paremmin kuin ricotta.

Viimeistele valmis pizza tuoreella persiljalla. Nauti vastavalmistuneena ja lämmitä seuraavana päivänä! Yhdestä satsista riittää hyvin kolmeen isohkoon annokseen pääruoaksi. Välipaloiksi useammin.

Parhaita pizzapäiviä! Laittakaahan kokemuksianne tulemaan kommenttiosastoon tai feissariin, jos uskaltaudutte tätä mainiota versiota kokeilemaan! Näyttää aika hyvältä, eikö näytäkin? ;)

Mehuviikko – Sweet `n sour, Sistah!

Published by

Pikkasen pieleen menneen mehuviikon seitsemäs ja viimeinen virallinen postaus on tässä. Mutta ei huolta, jatkamme epävirallisilla. Koska niitä vielä muutama tallessa sattuu olemaan. Paleokeittiön feissarifrendeillä saattaakin olla jo aavistus siitä, mitä tulema sisällään pitää ;)

Eiköhän näitä mehupostauksia jatkossakin tipu väliin, jos toiseenkin. Edelleen olen juissaamisesta innoissani ja tyytyväinen vaikutuksiin, joita vastapuristettujen kasvismehujen  kuvittelen tuoneen tullessaan. Ehkä ihan vielä ei ole aika arvioida vaikutuksia. Tätä aktiivisempaa puristajan hommaa kun ei ole vielä takana kokonaista kuukauttakaan. Mutta sen voin sanoa, että hyvältä tuntuu! Nyt =)

Ananasta tulee ostettua melko harvoin, mutta tällä kertaa pääsi ananas päätähtenä Hurmurin kierteisiin. Ananas on niin hirmuisen makeaa, että se ei ole enää oikein omaan mieleen. Ja ehkä taisin joskus muinoin vanhoina hyvinä(?) pullisteluaikoina saada oman osani ananaksesta. Peltipurkeissa. Ja maitorahkasta. Se oli parasta bodarin ruokaa silloin, kun ei vielä ollut jauhoa joka lähtöön. Se, mitä tarjolla oli, oli melko karmeaa kamaa, jota ei tahtonut saada nesteen sekaan edes koneellisin keinoin. Tarviiko mun edes kertoa, millaista sitä oli saada kurkusta alas?! =D

Alunperin ostin kokonaisen ananaksen pizzan päällisiksi. No eihän se sinne kokonaan uponnut. Ei uponnut edes kahteen pizzaan. Loppu kelpasi oikein hyvin mehuksi ja sitruuna pahimman makeuden taittajaksi – melko kirpeää, mutta makeaa!

Mitäs hyvää ananas meille tarjoaa? Ananas on entsyymeineen (bromelaiini) ruoansulatuksen kaveri. Sisältää mangaania, tiamiinia ja C-vitamiinia. Anti-imflammataarinen. Sekin.

Tärkeässä sivuosassa oli tällä kertaa pinaatti. Uuuuuuh, pitkä lista hyviä mikroravinteita – vitamiinit K, A, E, C, B2 ja B6, mangaani, folaatti, magnesium, rauta, kupari, tryptofaani (= mielialaan vaikuttava aminohappo), kalsium ja kalium. Noin muutamia mainitakseni. Pinaatin sanotaan olevan tulehdusta ja oksidatiivista stressiä vähentävä, verenkiertoelimistöä ja luustoa vahvistava sekä syöpää ehkäisevä vihreä vihannes. Vihreän sen tiedän olevan, muusta en mene valaa vannomaan.

SWEET `N SOUR SISTAH!

1  annos

  • ~1/4 kokonaisesta, tuoreesta ananaksesta (keskiön puumainen osa poislukien)
  • 1/3 isommasta pinaattirasiasta (100g) tai puolet pienemmästä (70g)
  • 1/2 – 1 sitruuna kuorittuna
  • (1-2 varsisellerin vartta)

Pese ja kuori tarvittaessa. Pilko ja pistä mehukoneeseen. Juo. Heti.

Varsisellerin jämät vetelivät viileäkaapissa viimeisiään, joten siksi myös ne päätyivät mehuksi pois kuleksimasta. On ihan ok, jos varsiselleristä tykkää. Ja emäntähän tykkää! =)

Mehuviikko – Salsa in my mug

Published by

Arki yllätti emännän! Tänäkin vuonna. Työt vievät mennessään, eikä keittiöön oikein meinaa ehtiä. Tai malttaa. Ei sen enempää tekemään ruokaa kuin kirjoittelemaankaan sen tekemisestä. Arkistossa odottaa vanhoja juttuja vino pino ja mielessä vähintäänkin yhtä vino pino uusia. Ajatus oli viikonlopun aikana pistää pizzaa jakoon ja keritä vielä siinä ohessa leipasemaan paleoliittista brownieta, mutta saas kattoa nyt. Ensin työt, sitten huvit! Ja etenkin browniet ;)

Tylsä tilanne. Hippasen voisi taas pistää lisää aikaa jakoon. Energiaa onkin piisannut, mutta jossain vaiheessa sekin loppuu, ellei ennätä tankkaamaan lisää. Kauden alku ja useampi toinen projekti tulilla. Eiköhän tämä taas kuukaudessa tasaannu. Hiukan harmikseni joudun kyllä nyt toteamaan, että PäinPaleota12 saa vielä odottaa. Aikaisintaan ensi kuussa ehtinen paneutua asiaan. Tylsää sekin. Koska intoa ja hyviä, uusia ajatuksia aiheen tiimoilta piisaisi. Toivottavasti sitä piisaa vielä helmikuussakin. Näin uskon, joten edelleen saa ilmoittautua joukkoon mukaan, vaikka ryhmässä ei juuri nyt mitään tapahdukaan.

Tämäkin tämän päivän pääasia on jo ehtinyt roikkua aikansa luonnoksissa vielä muutaman muun mehun seurana. Bye Cuba, hello Mexico! Teki mieli huuta kun nostin kyseisen cocktailin huulilleni. Ay caramba, nyt maistuu salsa! Niin kuin vähän aina tahtoo tehdä, kun tomaatit pistetään pieniksi. Myös Bloody Mary tai lähinnä Virgin Mary käväisi ohuesti mielessä. Kiitos teille, kaverukset selleri ja tomaatti!

Päätähtinä loistivat tällä kertaa tosiaan punaposkinen tomaatti ja särpäkkä selleri. Valkosipulikin, jos niin haluaa. Tomaatti ei ole mun paras ystävä, mutta silloin tällöin tulee siihenkin sorruttua. Pienissä määrin ja harvoin ihan ok, pidemmän päälle säännöllisesti ei-niin-ok. Tuore tomaatti pisti jo pienenä posket ruvelle ja suupielet halkesivat haavaumista. En minä, eikä sen enempää tainut äitikään tietää, että keho huusi jo silloin. Kuuroille korville kaikui. Kypsennettynä kelpaa paremmin.

Tomaatissa väitetään olevan paljon hyviä juttuja, mutta koisokasvi se on siinä missä perunakin. Lykopeeni taitaa olla tomaatin tunnetuin antioksidantti syöpää ehkäisevine ominaisuuksineen. Myös kaliumia löytyy, C-vitamiinia ja porkkanan tunnetuksi tekemää beetakaroteenia. Tomaatin ainesosat paitsi toimivat syövän torjujina, niin myös tukevat verenkiertoelimistön ja luuston terveyttä. Jossain taisi Alzheimerkin joskus vilahtaa. Ehkä ylimääräisen rasvakudoksen ehkäisykin. Mutta ei sitten muu. Ehkäisy.

Varsi- tai lehtiselleri vilahtaa Paleokeittiön pirtelöissä ja mehuissa usein. Melkein päivittäin tulee muutama varsi hyödynnettyä. Siitäkin huolimatta, että luomuna sitä harvoin löytää ja tehotuotetun väitetään olevan myrkkyjä tupaten täynnä. Saatan siis kuolla tai vähintäänkin sairastua selleriin. Sellerin (silikaattit) vahvistavat niveliä, valtimoita, luita ja muita tukikudoksia. Selleri sisältää pitkän listan erilaisia antioksidantteja, joten rikkinäinen levy toistaa taas itseään; verenkiertoelimistö, tulehdukset, vatsa, suolisto, syövät jne. Luontaisena diureettina selleri sopii hyvin myös ylimääräistä nestettä vastaan taisteleville. Vitamiineista ja kivennäisaineista kannattanee vielä nostaa esiin tärkeä K-vitamiini sekä A-vitamiini ja molybdeeni.

Riittäisiköhän tämä tietopaketti tällä kertaa. Munhan EI pitänyt lähteä listaamaan näitä ollenkaan, heh…

SALSA IN MY MUG

1 annos, iso

  • 2 isohkoa, kypsää (luomu)tomaattia tai 3 pienempää
  • 2 perusporkkanaa tai 1 isompaa
  • 1-2 sellerinvartta
  • 1/2 – 1 limetti
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • nippu tuoretta persiljaa
  • hieman himalajansuolaa

Samat kikat toimivat edelleen; pese, pilko ja purista! Kuori myös tarvittaessa. Ainakin porkkana, lime ja valkosipuli.

Eihän se niin kovin kauniilta koristeista huolimatta näytä. Mutta maistuu kyllä ihan hyvältä =)

Mehuviikko – Minty mojito

Published by

Ei vielä viimeistä, mutta viidettä mehuviikon reseptiä viedään! Kyseessä onkin mun yksi tähänastisten kokeilujen suosikki juice, jota innoittamassa on ollut kuubalainen, rommipohjainen drinksu. Mo-hi-toooo! Lienee tuttu useimmille. Alkoholipitoinen mojito tosin ei ole mun suosikki. Olen tainut peräti yhden sellaisen jollain ulkomaanreissulla kumota. Otin, koska muutkin ottivat. Ei tehnyt vaikutusta. Ehkä se oli huonosti sekoitettu ;)

Mutta tämä alkoholiton mojitodrinksu kelpaa ja maistuu oikein hyvin! Pääraaka-aineiksi nostaisin mintun ja limen. Limetin terveysvaikutukset vastaavat sitruuna, joten halutessa ne voi kerrata edellisestä shottipostauksesta. Minttu puolestaan tukee monen muun yrtin tavoin ruoansulatusta ollen myös anti-imflammataarinen eli tulehdusta vähentävä. Myöskin syöpäkortti täytyy jälleen vetää esiin.

Kurkusta ei ole vielä ollut juttua, joten josko muutama sananen sen terveyttä edistävistä ominaisuuksista vielä. Kurkku sisältää kaliumia ja fytosteroleita, joilla on osoitettu olevan kolesterolia alentavia vaikutuksia. Ne benecolit ja muut, you know…. Tosin ne vaikutukset eivät mielestäni ole juurikaan tärkeitä, kuten koko tämä hullu, mutta syvään istutettu kolesterolipelko ei ylipäätään. Ehkä vähän yllättäen kurkkukin sisältää hyödyllisiä antioksidantteja, flavonoideja ja lingnaaneja. Kurkullakin on tulehduksia vähentäviä ominaisuuksia ja se ehkäisee syöpää. Eat your veggies and minimize your risk of cancer! Tämä asia lienee jo käynyt selväksi. Kurkku on myös korkeasti alkalisoiva.

MINTY MOJITO

  • 1 omena (Granny Smith paras!)
  • 1 lime kuorittuna
  • 10-15 cm:n pätkä kurkkua
  • 3-4 mintun oksaa
  • hieman himalajansuolaa
  • (1-2 sellerin vartta)

Pese, pilko ja pistä puristimeen. Nauti! Varsisellerin voi hyvin jättää pois. Itse asiassa mehu maistuu paremmalle ilman sitä, mutta koska sitä nyt sattui olemaan, niin mukaan vaan! Selleri sopii hyvin joukkoon, eikä tuhoa ajatusta mojitosta.

Ehkä pikkusananen vielä omenoista. Omenoiden, kuten tietysti kaikkien muidenkin raaka-aineiden kohdalla kannattaa suosia luomua. Luomuomenoille riittää pesu, mutta muut ja etenkin Granny smithit kannaattaa kuoria. Omenoista kannattaa myös ehdottomasti poistaa siemenkodat, sillä omenan siemenet sisältävät myrkyllisiä syanidiyhdisteitä.