Viimeisimmät artikkelit

Mausteinen kasviskeitto kikherneillä

Published by

Vuoden ensimmäinen kokkaus ja resepti!

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin emännän osalta vuosi 2017 on startannut hyvin, hyvin hitaasti… ja sikäli hieman ikävissä merkeissä, että influenssa iski ennen vuodenvaihdetta rajusti ja näyttää nyt olevan vielä harvinaisen sitkeää mallia.

Joutuipa tässä viime viikolla lähtemään ihan lääkärin pakeille tarkistuttamaan, ettei pitkittyneessä flunssassa ole kyse mistään normaalia vakavammasta. Ei ole. Vähitellen alkaa kuitenkin ihan oikea ruoka taas appelsiini- ja mandariinivoittoisen kauden jälkeen maittaa. Ja mikä parasta, niin sitä jaksaa jo ihan itse väsätäkin!

Kasviskeitolla on hyvä korkata uusi ruokavuosi ja tällainen, ei tulinen, mutta lempeän mausteinen soppa sopii oivasti vallitsevaan, talviseen tunnelmaan. Näin sairastamisen jälkimainingeissa olisi tietysti hyvä keskittyä superterveelliseen ruokaan kehon elpymistä avittamaan. Mutta voin kertoa, että tällä hetkellä eivät terveyskuurit jaksa kiinnostaa. Sellaisen aika tulee kyllä. Vähän myöhemmin. Nyt tuntuu mielekkäimmältä lähteä liikkeelle mielihaluista. Ne motivoivat lieden ääreen eniten. Joten sillä mennään, mitä mieli tekee! Ja mieli tekikin yllättäen KIKHERNEITÄ :D

Paleokeittiössä ei ole juurikaan palkokasveja satunnaista maapähkinävoipurkkia lukuunottamatta nähty. Palkokasvithan eivät kuulu tiukkiksen paleoon, mutta ehkä suurin syy omalta kohdalta löytyy tätä nykyä kuitenkin siitä, että en ole kokenut minkäänlaista vetoa palkokasveja tai palkokasvivalmisteita kohtaan. Toki kesällä menee jokunen herneenpalko, mutta siinäpä ne himotukset sitten ovatkin. Ja maapähkinävoita vaan löytyy täältä syrjäseuduilta valmiina sen seitsemää eri sorttia helpommin kuin mantelista vastaavaa. Muista pähkinävoista puhumattakaan…

Kikherneitä ei ole emännän ostoskorissa aiemmin lojunut. Nyt on sitten sekin päivä nähty. Eikä se päivä ollut yhtään hullumpi. Olen toki syönyt kikherneitä aiemminkin, silloin kun niitä on jonkun muun toimesta tarjolla ollut. Ovat musta ihan hyviä, mutta aiemmin en ole kikherneitä kohtaan vastaavaa mielitekoa kokenut. Saa nähdä, jääkö tämä satunnaiseksi kokeiluksi vai alkavatko kikherneet, ja ehkä muutkin palkoperäiset kasvit viihtyä Paleokeittiössä paremminkin.

Soppa on helppo, syntyy suhteellisen nopeasti ja ravitsee useamman päivän. Hirmu hyväkin siitä tuli ja kikherneet antavat kasviskeitolle ruokaisuutta. Jos joku kaipaa vielä enemmän ruokaisuutta, niin mukaan sopii heittää vaikka paistettua jauhelihaa sellaisenaan tai jos jaksaa nähdä vähän enemmän vaivaa, niin pieniksi cocktail -pulliksi pyöritettynä. Elleivät kikherneet maistu tai palkokasvit ovat ehdoton nounou, niin kikherneet voi hyvin korvata myös jauhelihalla, jolloin lopputulemana on mausteinen jauhelihakeitto. Ei huono vaihtoehto sekään!

Myös leipä toimii aina keiton kanssa. Mutta niin toimii meijerivoilla voideltu riisikakkukin. Maistuu toki myös nakuna.

Hiukan harmittaa, ettei soppaan kaapista löytynytkään muutamaa sellerinvartta. Vaikka piti. Toimii ilman, mutta kyllä selleri olisi antanut mukavaa vivahdetta makuun. Ja on tietysti terveysnäkökulmastakin katsottuna oiva lisä. Noh, sillä mentiin, mitä oli, mutta ehkä ensi kerralla tarkistan selleritilanteen vähän tarkemmin.

MAUSTEINEN KIKHERNE-KASVISKEITTO

  • 1 sipuli
  • 2 porkkanaa
  • (2 sellerinvartta)
  • 1 pss Pirkka -lehtikaalia (125 g)
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 l Puljonki -kanalientä (tai kasvislientä vegesoppaan)
  • 1 prk Mutti -kirsikkatomaatteja ( tai tomaattimurskaa)
  • 3 rkl Mutti -tomaattipyrettä
  • 2 tetraa Go Green -kikherneitä (350 g valutettuna tai palkokasvittomaan versioon 400 g jauhelihaa paistettuna)
  • 2 rkl sitruunamehua (+ kuorta raastettuna)
  • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria maun mukaan
  • tarjoiluun tuoretta korianteria (+ notkistettua smetanaa)
  • 2 rkl kookosöljyä kuullottamiseen

MAUSTESEOS

  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • ½ tl Ceylonin kanelia
  • ½ tl jauhettua inkivääriä
  • ripaus chilijauhetta
  • ripaus cayennepippuria
  1. Mittaa mausteet valmiiksi seokseksi.
  2. Kuullota kuoritut ja pilkotut porkkanat sekä siivutettu sipuli (+ pilkottu varsiselleri) isohkossa kattilassa, kookosöljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää joukkoon mausteseos sekä puristetut valkosipulinkynnet. Jatka kuullottamista parisen minuuttia.
  3. Lisää muutama desi kanalientä. Sekoita niin, että mausteet irtoavat kattilasta ja liukenevat nesteeseen. Lisää loput kanaliemestä, kirsikkatomaatit, valutetut ja huuhdotut kikherneet sekä tomaattipyre. Kiehauta. Lisää lehtikaali ja jätä kannen alle porisemaan miedolla lämmöllä noin 10 minuutiksi tai kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä (al dente).
  4. Mausta lopuksi sitrunaamehulla (+ sitruunankuoriraasteella) ja rouhitulla mustapippurilla. Tarkista suola ja muut mausteet.
  5. Tarjoile tuoreen korianterin (+ smetanan tai riisikakun) kera.

Ja taas varoittelen jeerasta eli juustokuminasta. Jos juustokumina ei ole aiemmin tullut tutuksi, niin siihen kannattanee totutella alkuun pienemmällä annostelulla. Sama taitaa päteä tuoreeseen korianteriin; näistä joko tykkää tai ei. Itse olen oppinut pitämään molemmista ajan kanssa, vaikka alkuun eivät kumpikaan ilahduttaneet. Korianterin voi hyvin korvata myös esim. lehtipersiljalla.

Lämpöisiä kasviskeittolautasellisia Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Emännän parhaat reseptit 2016

Published by

Hei hou ja hyvää alkanutta vuotta 2017!

Paleokeittiön uusi vuosi on startannut harvinaisen hiljaisissa merkeissä johtuen emännän jo ennen vuodenvaihdetta kaappaamasta influenssa -viruksesta. Pahin on onneksi jo ohitse, mutta ei tässä ihan entisellään olla vieläkään. Parantelen rauhassa kroppaa kuunnellen ja menetettyjä voimia keräillen, jotta pääsen nyt kerralla ikävistä pöpöistä eroon. Ruokaa en ole juurikaan laitellut, eikä se ole oikein edes maistunut yhtä hyvää talvisoppaa lukuunottamatta, jonka reseptiä saanen linjoille muidenkin iloksi toivottavasti jo alkuviikosta.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi on tapanani ollut jo joitakin vuosia listata Paleokeittiön kymmenen kärki. Tällä kertaa ajattelin tehdä asiat toisin. Vuonna 2016 tuli kokeiltua ja julkaistua vino pino maukkaita paleopohjaisia ruokaohjeita, joista poimin teidän suosikkienne sijaan omia suosikkejani vuoden jokaiselta kuukaudelta.

Tehtävä ei ollut ihan helppo; postauksia selatessa mieleen tulvi toinen toistaan herkullisempia ruokahetkiä. Mä niin toivoisin, että voisin välittää tuoksuja ja makuja pelkän kirjallisen ja kuvallisen kuvailun lisäksi! Valitettavasti välitysväline luo omat rajoitteensa ja muut aistikokemukset jäävät jokaisen oman viitseliäisyyden varaan. Toivottavasti tästä kokoelmasta ja muistakin Paleokeittiön resepteistä löytyy siihen riittävästi inspiraatiota!

Palaute on myös aina kiva juttu! Sekä mulle, että varmasti myös muille kannustukseksi kokkailuun. Joten pistäkäähän ohjeita testiin ja näppikset laulamaan! Resepteihin kuvia klikkaamalla!

Täyteläistä päärynä-pinaattipirtelöä lasiin tammikuussa

Uusi vuosi, uusi alku! Tämä perinne pitänee pintansa vuosi toisensa jälkeen. Ja musta se on ihan hyvä juttu, että kerran tai pari kertaa vuodessa tekee pienen ryhtiliikkeen ja tarjoaa juhlakausien jälkeen keholle (ja mielelle ;)) terveempää pöperöä. Siksi vuoden 2016 tammikuun suosikiksi valikoitui tämä hennon vihreä, mintulle ja päärynälle maistuva, pikainen pirtelö.

Pehmeitä vadelmasydäntoffeita ystävälle helmikuussa

Helmikuussa hemmotellaan ystäviä ja muita rakkaita. Mikäs sen parempi tapa muistaa muita, kuin tarjota terveellisemmistä raaka-aineista taiottuja, lakritsille ja vadelmalle maistuvia pehmyttoffeita. Sydämen muotoisena tietenkin! ;)

Aasialaisen kookos-kanakeiton serkku kalaisaa maaliskuussa

Aasialainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön ehdoton suosikkiresepti, joka koristaa kuukausi toisensa perään Top Femman kärkipaikkaa. Kookos-kanakeitto ON hyvää, mutta ehkä välillä kannattaa vaihta siivekkäät eväkkäisiin ja testata vaikka tätä kookos-kanakeitolle vertoja vetävää Aasialaista kalakeittoa! Koska tämäkin ON ihan yhtä ihanaa ja tuo vähän vaihtelua lautaselle.

Pikaista parsaa ja helppoja jämälautasia huhtikuussa

Kevään odotettu, maistuva ja helppo herkku on tietysti parsa! Joten tätä helppoa jämälautasta en vaan voinut ohittaa. Kohta se on täällä taas – parsa ja muut tuoreet vihannekset! Ei oikein malttaisi enää odottaa…

Kesän korkkasi toukokuussa välimerellinen mansikka-mozzarellasalaatti

Toukokuussa pihalle lävähtää usein ensimmäinen helteistä kesää lupaava jakso, joka innostaa kesäisempiin kokkailuihin. Mun kohdalla kesä ei tarkoita niinkään grilliruokia vaan kaikenlaisia, pikaisesti koottavia, tuoreita salaatteja. Viime vuonna korkkasin kesän ja salaattikauden maistuvalla mansikka-mozzarellasalaatilla. Mikäs sen kesäisempää kuin mansikka! Vaikka vielä tässä vaiheessa vuotta muun maan mansikkaa onkin.

Tuhtia saksalaista perunasalaattia dijoneesilla juhannuksen kunniaksi kesäkuussa

Kesäkuussa juhlitaan juhannusta! Viime vuonna emännän kielen vei  salaattiveneistä dijoneesin kera tarjoiltu tuhti, saksalainen perunasalaatti. Oli kyllä sellainen juhannuksen juhlistaja, että tarvinneeko sitä tänä vuonna mitään muuta kehitelläkään? Uusia pottuja odotellessa…

Heinäkuussa herkuteltiin lettukakulla ja pinkillä kuohuvalla

Heinäkuussa Suomi lomailee ja on hyvä aika ottaa ruoankin suhteen vähän rennommin. Mikäs sen parempi tapa juhlistaa kesää, lomaa ja puskissa vähitellen kypsyviä kotimaisia marjoja kuin komea lettukakku ja pullo pinkkiä kuplivaa pöytään! Tämä aurinkoinen kesäpäivä puutarhassa oli kyllä unohtumaton. Onneksi tuli taltioitua tunnelmat kuviksi; tuli ihan kesäfiilis!

Kesäkurpitsapastaa tomaattisoosissa ja paluu helppoon paleoarkeen elokuussa

Elokuussa kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan ja kuun puolivälissä koittaa lomakauden jälkeen taas se tavallinen arki. Arkikiireisiin sopeutuessa on kiva kokkailla jotain terveellistä. Pikaisesti. Kesäkurpitsapappardelle oli kyllä yksi vuoden mainioimpia arjen sulostuttajia.

Syyskuussa kokkailtiin kermaista kanawokkia vain vartissa!

Kiireinen arkielämä jatkuu syyskuussakin, joten elokuun tapaan on kiva päästä kokkailussa helpommalla. Tämän helpommaksi ei voi ruoanlaitto enää mennä! Ja mikä parasta, niin myös lopputulos oli mainiota ja maistuvaa. Vaikka suosin ehdottomasti tuoreita kasviksia, niin joskus pussillinen pakastevihanneksia ja valmiiksi suokaloitua kanaa vaan rulettaa.

Lokakuussa maisteltiin ruokaisaa syyssalaattia maa-artisokasta

Lokakuussa alkavat ilmat viiletä ja keho kaipaa jo jotain lämmikettä. Kesän viileät salaatit saivat väistyä maistuvan, pekonilla ja punasipulilla ryyditetyn,  lämpimän maa-artisokkasalaatin tieltä. Ihan hirmuisen hyvää oli tämäkin setti! Tuli vatsakin kivasti salaatista täyteen.

Viljaton jauheliha-spagettivuoka oli marraskuun ruokahitti!

Marraskuussa emännän sydämen varasti hienoinen huijausruoka, jota kutsuin viljattomaksi jauheliha-spagettivuoaksi. Oikeastihan kyseessä oli spagettikurpitsasta tehty kasvisvuoka. Ihan nappiruoka arkeen! Vuokaruoat kun valmistuvat melkein itsekseen ja purtavaa riittää useammaksikin päiväksi. En tiedä, mikä spagettikurpitsan saatavuus tällä hetkellä on, mutta jos sitä jostain saa, niin testaapa ihmeessä tämä maanmainio #terveysruokahitti2016!

Joulukuun terveemmässä ”kuivakakussa” maistui appelsiini ja karpalo

Tuntuu, että joulu oli ihan justiinsa! Johtuu ehkä sairastelusta, mutta eihän joulujuhlista tosiaan ole kulunut kuukauttakaan. Leipaisin joulua silmällä pitäen appelsiinille ja karpaloille maistuvaa banaanikakkua, josta osa päätyi pakastimeen. Ja voin kertoa, että sieltä on ollut kiva poimia viipale silloin tällöin aamukahvin kylkeen. Ihan mahtava karpaloinen talvikakku, jota jokaisen pullahiiren täytyy testata! Eikä ole edes turhan vaikeaa väännettäväksi. Maistui mainiosti myös perinteisemmän pullan purijoille :)

Sellaisia ohjeita löytyi viime vuoden arkistoista. Ja paljon muuta, joten ei muuta kuin kauha kauniiseen käteen ja selaamaan pikkasen paleompia herkkuja! Vaikka nyt suunnataan katseet tähän päivään ja tulevaan, niin viime vuoden ruokaohjeet ovat täysin valideja myös vuonna 2017 ;)

Terveen maukasta ruokavuotta 2017!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Karpalon ja rosmariinin raikastama talvibooli

Published by

Kuten jouluaaton muistelopostauksessa aiheesta jo avauduin, niin väsäsin teemaan sopivan, vaalean sangrian aatonaaton kokkailuja siivittämään. Joulujuomaksihan se oli alunperin tarkoitettu, mutta ei hyvää kannata vain joulua varten säästää! Tämä karpalon raikastama ja rosmariinin maustama omenainen booli kun sopii mun mielestä muihinkin talven juhliin. Vaikkapa jo muutaman päivän päästä vaihtuvan vuoden juhlistamiseen!

Alkoholia tai edes viinejä en pysty paleoon pistämään, mutta paleoystävälliseen ruokafilosofiaan ne kohtuudella nautittuna mielestäni mahtuvat. Olen kohta matkaillut vuoden verran viinimaailmassa tutustuen asiantuntijoiden johdolla ja aika laajalla skaalalla viinimaailman tarjontaan, enkä ole kokenut siitä ainakaan vielä haittaa hyvinvoinnilleni olleen. Päinvastoin. Muutamia alkutaipaleen ylilyöntejä lukuunottamatta. Onneksi keho on tässäkin suhteessa viisas ja eliminoi ylikuormituksen melko vikkelään ;)

Ehkä olen aiheesta jo aimminkin kirjoitellut, mutta viinimaailmassa tosiaan riittää kurkun kostuketta moneen lähtöön. Jos tarkastellaan aihetta ensisijaisesti paleovinkkelistä, niin sanoisin usein hieman haasteellisten alkuviinien olevan sieltä paleommasta päästä. Alkuviinit eivät aina maistu, eikä niitä aina ole saatavillakaan, joten seuraavaksi listalta kannattaa valita biodynaamisesti viljelty viini. Näitä alkaa olla saatavilla jo aika kivasti. Jos biodynaamistakaan ei löydy, niin luomullakin pärjää. Ja tietysti kannattaa aina kiinnittää huomiota myös viinien sokeripitoisuuteen; mitä kuivempaa, sen paleompaa. Tosin ei aina maun puolesta parempaa ;)

Kaapista löytyi karpaloiseen booliin suosikkiviinitaloni, Pares Baltan tuotannosta talviseen sangriaan mainiosti sopivaa Savia Viva Familia -valkoviiniä. On biodynaamista, eikä alle kympin pullohintakaan päätä huimaa. Mausteeksi booliin nakkasin jouluruokien valmistukseen varattuja karpaloita ja rosmariinia. Erikseen piti hankkia vain vihreä omena ja pieni pullo omenasiideriä.

Tämä karpaloinen sangria oli sikäli aika hauska, että sen maku kehittyi mukavasti illan mittaan. Alkuun booli tuntui hapahkolta ja mietin jo sokerin lisäämistä. Mutta jonkun aikaa karahvissa maustuttuaan mukaan astuivat ensin vihreä omena, vähän myöhemmin karpalo ja lopuksi rosmariini.

VAALEA KARPALOSANGRIA

  • 1 pll Pares Baltan Savia Viva Familia -valkoviiniä (xarel-lo)
  • 2 dl omenasiideriä
  • ¼ dl jäisiä karpaloita puolitettuina + 1 dl kokonaisia
  • 1 pieni vihreä omena (Granny Smith luomu)
  • pari oksaa tuoretta rosmariinia
  • (tarvittaessa kookossokeria maun mukaan makeutukseen)
  • tarjoiluun jääpaloja ja tuoretta rosmariinia
  1. Pilko omena sopivaan astiaan . Lisää joukkoon puolitetut ja kokonaiset karpalot sekä rosmariini.
  2. Kaada päälle ensin omenasiideri ja sitten valkoviini.
  3. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran ennen tarjoilua. Lisää tarjoiluvaiheessa boolimaljaan reilusti jääpaloja.
  4. Tarjoile viileänä jääpaloin ja rosmariinin oksalla koristelluista laseista. (Huom. Rosmariinia kannattaa lisätä lasiin, koska sen tuoksu vaikuttaa myös makuaistiin.)

Jos olet makeamman juoman ystävä, niin boolia voi säätää paitsi lisäämällä mukaan kookossokeria, niin myös lurauttamalla joukkoon vähän enemmän omenasiideriä. Tai valitsemalla jo valmiiksi makeamman siiderivaihtoehdon. Itse menin kuivalla.

Lepposia vuoden viimeisiä päiviä Sinulle!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Riistainen joulupöytä mallia 2016

Published by

Joulu meni jo! Yhtä nopeasti kuin tulikin. Mutta minä aion vielä muistella hetken mennyttä joulua ja raapustaa muistiin jouluaaton antimia, jotka eivät itselleni olleet aivan perinteisemmästä päästä. Toki joulupäivän ja tapanin vietin myös perheemme perinteisten jouluherkkujen äärellä, mutta aatto toi mukanaan paljon uusia makuelämyksiä pitkälti kotimaan metsistä.

Jos aattopöytää pitäisi kategorioida, niin Paleokeittiön emännälle paremmin kuin hyvin sopivalla, mutta valitettavan vieraaksi jäänellä riistateemalla mentiin. Petrataan, petrataan… ja totutellaan pikkuhiljaa itselleni aiemmin haasteellisiksi osoittautuneiden riistan, sienien ja kalojen kanssa.

Itse asiassa on aika hienoa, että vielä lähes kymmenen vuoden paleotaipaleen jälkeen opittavaa ja opiskeltavaa löytyy pilvin pimein. Mukavuusalueelle on helppo jumittautua, mutta haasteet ja uudet ulottuvuudet ovat sellaista elämän suolaa, joiden kohtaaminen piristää kummasti. Vaikka niihin tarttuminen vähän vaikeaa onkin. Tosin täytyy totuuden nimissä mainita, että ruoanlaiton osalta pääsin helpolla pysyttelemällä tutulla tantereella kasvisten maittavassa maailmassa ja jättämällä lihaisat herkut osaavimpiin käsiin.

Aloitimme aattopöydän valmistelun rennosti jo aatonaattona, jolloin kyhäsin kokkailuja siivittämään talvisia makuja täynnä olevan sangrian. Sopivasti maustettu sangria sopii mainiosti myös muihin talvikekkereihin tai viimaisia viikonloppuja piristämään, joten yritänpä saada reseptiä pihalle vielä ennen vuodenvaihteen juhlia. Jos joku siitä vaikka uudenvuoden boolin itselleen nappaisi!

Jos aatonaattona maisteltiin karpaloiden kirvoittamaa, omenaista sangriaa, niin aatto korkattiin hieman juhlavammissa merkeissä kaapin perältä löytyneen Philippe Gonetin samppanjan merkeissä. Mausta ja väristä päätellen se lienee viihtyneen siellä jo pidemmän aikaa…

Ikääntynyt samppanja yllätti positiivisesti ja sopi mainiosti paitsi alkumaljaksi, niin myös kevyempien alkuruokien huuhtojaksi. Voimakkaampi riista sen sijaan vaati vierelleen hapokkaampaa punaista, pirteän marjaisen Pinot Noirin ja täyteläisemmän Tempranillon muodossa.

Aaton ruokajuhlat alkoivat smetanakerroksella sivellyillä, paahdetuilla paahtoleipäpaloilla, jotka herkkä muikunmäti sekä ripaus punasipulia ja rouhittua mustapippuria kruunasivat. Lohenmätiä olen aiemmin maistanut, enkä mitenkään isosti ihastunut. Mutta muikunmäti ainakin näin tarjoiltuna maistui mainiosti eikä jättänyt jälkeensä ruokatraumoja.

Mätileipien jälkeen jatkoimme edelleen leipäisissä tunnelmissa; vaalea leipä täydentyi rukiisella limpulla sekä tervaisella saaristolaisleivällä, jolle muuten vahva suositus (löytyi Lidlistä). Alkuun graavattua siikaa, väliin hienostunutta hanhenmaksaa ja lopuksi tyhdimpaa, kylmäsavustettua lohta. Kaloja piristämässä myös remouladekastike.

Alkupalojen jälkeen oli aika korkata varsinainen riistasaalis näillä kauniilla riekonrinnoilla. Riekon rintapalat eivät pikaista kypsennykstä pannulla kummempaa valmistelua kaivanneet.

Riekot vähän emäntää jänskättivät, koska en ollut aiemmin sen enempää riekkoihin kuin muihinkaan ”oikeisiin” riistalintuihin haarukkaa upottanut. Riekot kuitenkin päätyivät riistaisan joulupöydän suosikiksi. Ihan mahtava pikku lintu!

Riekon kaverina lautasella lintujen jämistä keiteltyyn, tummaan riistaliemipohjaan valmistettu, makea portviinikastike kera valmiin Waldorfin salaatin ja emännän joulumausteiseksi pikkelöidyn punakaalin.

Vatsa oli ensimmäisen lautasellisen jälkeen mukavan täysi, mutta ei ähkyisä, kuten monesti etenkin joululaatikoiden jälkeen tahtoo olla. Tässä välissä oli kuitenkin mukava sulatella riekkoja jokusen tunnin ennen seuraavan riistalihan kimppuun käymistä.

Jep, ruokaisissa tunnelmissa meni vuoden 2016 jouluaatto – välillä ruokaa valmistellessa, pöytää kattaessa ja sitten taas syödessä. Kulinaristin toiveaatto ja joululahja parhaimmasta päästä!

Siinä sivussa, ensimmäisiä jouluruokia nauttiessa kypsyi uunissa aaton toinen pääateria, metsäisissä mausteissa ja Pinot Noirissa marinoitu hirvipaisti. Riekkojen lailla myös hirvipaisti hieman etukäteen hirvitti, koska aiemmat kokemukset kuivakkaaksi ja sitkeäksi paistetusta hirvestä eivät olleet kovin positiivisia. Enkä muutenkaan ole mikään paahdettujen paistien ylin ystävä. Juurikin tuosta em. syystä.

Noh, näköjään raaka-aineesta kuin raaka-aineesta saa hyvää kun on kokki kohdallaan! Toki hirvi maistui hirvelle eli liha on jauhetulle sika-nautakansalle vierasta ja voimakasta, mutta tällä kertaa ah, niin mehevää, eikä yhtään kuivakkaa tai pelkkää purukumia.

Hirven kanssa maistui jo aiemmin mainitsemani Waldorfin salaatti ja pikkelöity joulukaali sekä inkiväärinen bataattilaatikko, tattikastike (joka vaatii emännältä vielä vähän lisää totuttelua ;)) ja karpalo-cointreau -hilloke. Maukas kokonaisuus, joka täytti ahneen emännän vatsaa hippasen liiaksikin. Ja taas tarvittiin muutama tunti sulattelua ennen juustopöytään istahtamista.

Koska jälkiruokaa ei enää päivän päätteeksi kenenkään vatsa kaivannut, niin juustopäällysteiset piparit saivat tällä kertaa toimittaa jälkkärin virkaa. Tulkoon makean jälkiruoan vuoro myöhemmin! Vielä se ei ole tullut.

Juustolautasella kuitenkin pipareiden lisäksi makeaa viikunahilloketta, sinihomeista Stiltonia ja pehmeää, pitkän kypsytyksen myötä aromikkaaksi kypsynyttä, brie -tyyppistä Brillat-Savarin -juustoa.

Sellaista riistavoittoista gourmet -aattoa vietti emäntä tänä vuonna! Paljon uutta ja hyvää! Annokset sopivat pienin viilauksin mun mielestä mainiosti myös joulupöydän ulkopuolelle. Itse en ole ollut riistan suhteen kovin rohkea, mutta tämän kokemuksen myötä vinkkaisin, että rohkeasti vaan riistan kimppuun ihmiset! On ravitsemuksellisesti ehkä parasta ruokaa, mitä paitsi paleo-, niin myös muu kansa voi nauttia!

Jotain on vielä joulusta jäljellä. Laitellaan kun keritään! Tässä nyt välipäiviä vähän puoliteholla kuitenkin viettelen ja odottelen vuotta uutta alkavaksi. Tuloillaan ainakin tuota alussa mainostamaani vaaleaa sangriaa ja maidottomia, mutta ei mauttomia kotitekoisia tryffeleitä. Ja sitä aattona missattua jälkkäriäkin!

Rentoja välipäiviä ja riistaisia kokkailuja Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Appelsiininen karpalokakku

Published by

Vielä ehtii hyvin leipaista jouluksi terveempää kuivakakkua! Tosin itse olen sitä mieltä, että jyhlapyhinä nautitaan sitä, mitä tarjolla on. Tervettä tai epätervettä.

Mutta aina asia ei ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät valitettavasti voi nauttia siitä, mitä tarjolla on. Kunnioitetaan sitä, oli kyse sitten vain omakohtaisesta päätöksestä tai periaatteesta, tai terveydellisistä syistä.

Onneksi aina on vaihtoehtoja! Myös maistuvia sellasia, joista tässä yksi – appelsiinilla ja kuivatuilla karpaloilla maustettu, gluteeniton ja maidoton banaanikakku!

Karpaloinen banaanikakku on mukavan makea ja mehevä. Syntyykin aika helposti ja nopsaan! Tosin mun mielestä parasta vasta muutaman päivän päästä.

Makeudelle saa kivasti näköä ja hieman vastapainoa, kun koristelee kakun tummasuklaalla, pakastekarpaloilla sekä appelsiininkuoriraasteella.

Leipaisin kakun joulun kahvipöytää ajatellen, mutta kyllä karpalokakkua kelpaa hyvin pupeltaa pitkin talvea. Joulun ylijäämäkakun voi pakastaa kätevästi paloissa ja nauttia palan silloin tällöin makeahampaan kolotuksen käydessä ylivoimaiseksi. Aina se dallaspullan voittaa!

APPELSIINILLE JA KARPALOLLE MAISTUVA BANAANIKAKKU

Kuiva-aineet

  • 2 dl kookosjauhoa
  • 1, 25 dl mantelijauhoa
  • 0,5 dl tapiokatärkkelystä
  • ½ tl kanelia
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 1 tl himalajansuolaa
  • 1 tl vaniljajauhetta

Märkäaineet

  • 4 keskikokoista banaania (~500 g kuorittuna)
  • 4 kananmunaa
  • ¾ dl appelsiinimehua
  • ½ dl vaahterasiirappia
  • 150 g kuivattuja karpaloita
  • 1 appelsiinin kuori raastettuna
  • (kookosöljyä vuoan voitelemiseen)

Koristeluun pakastettuja karpaloita, tummasuklaata (85%) ja kuivattua appelsiininkuoriraastetta.

  1. Mittaa ja sekoita kaikki kuiva-aineet keskenään.
  2. Mittaa muut märkäaineet, paitsi kuivatut karpalot tehosekoittimeen ja surauta sileäksi.
  3. Yhdistä kuiva- ja märkäaineet käsin spatulalla käännellen niin, että taikinasta tulee tasaista. Älä vatkaa! Sekoita lopuksi joukkoon kuivatut karpalot.
  4. Kaada taikina kookosöljyllä voideltuun vuokaan ja kypsennä 175 asteisessa uunissa 45-60 min. Tarkkaile väriä ja testaa kypsyys kakun keskeltä esim. hammastikulla.
  5. Anna valmiin kakun jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa ennen kuin koristelet kakun sulatetulla tummasuklaalla. Täydennä koristelua karpaloilla ja appelsiininkuoriraasteella ennen tarjoilua.
  6. Säilytä ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa (tai pakasta paloina). Parasta ~2-3 päivän tekeytymisen jälkeen.

Karpalokakun myötä emäntä painuu nyt joululomille. Ehkä jotain uutta vielä välipäivinä… Ans kattoo ny! Hiukan olisi tarkoitus vietellä vapaata koneen äärestä, mutta eiköhän ainakin instan puolelle jokunen kuva eksy pyhäpäivinäkin ;)

Oikein mukavaa ja maistuvaa joulua kaikille Paleokeittiön ystäville!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Pikkelöity punakaali – Joulupöydän raikastaja, sopii myös hampurilaiseen!

Published by

Jotain kevyen rapsakkaa ja mausteisen etikkaista joulupöytään! Kaikkien raskaiden laatikoiden ja proteiinipitoisten ruokien tasapainottajaksi ja ruoansulatuksen avustajaksi.

Äippähän se alkoi pikkelöidystä punakaalista puhumaan ja minä lupasin sellaista meille jouluksi valmistaa. Hiukan arvoin joulumausteiden ja perinteisemmän pikkelöintiliemen välillä, mutta tartuin lopulta kanelitankoon, neilikkaan ja tähtianikseen. Jos joulu on vain kerran vuodessa, niin olkoon sitten kunnolla ja joulua joka puolella!

Onneksi valitsin joulumaut, sillä hyväähän siitä tuli. Ja vähän erilaista. Sellaista glögimäistä, mukavan rapsakkaa ja sopivan makeaa punakaalia, joka pitää purukaluston työllistettynä ja hampaanvälit puhtaina myös joulupyhinä.

Nesteeksi balsamiviinietikkaa laimentamaan valitsin Raikastamon karpalo-viinirypäle -pillimehua, joka sopii kokonaisuuteen paremmin kuin vallan hyvin. Vähän vahingossa kyllä, sillä omenamehua olin menossa ostamaan, mutta koska en valmismehuja sinänsä juo, niin tuntui hieman hullulta hankkia vajaan puolen litran vuoksi kokonaista tölkkiä. Pillimehuosastolla huomio kiinnittyi luomuiseen karpalo-rypälemehuun, joten sitä pari purkkia kainaloon ja kokeilemaan.

Nyt jälkeenpäin, valmista kaalia rouskutellessani tuli mieleeni, että jos hyvin helpolla haluaa päästä kanelitankoihin ja muihin perinteisiin joulumausteisiin kajoamatta, niin valmis glögijuomakin toiminnee nesteenä mainiosti.

Jos tuntuu, että nyt alkaa olla liikaa joulua pöydässä, niin jouluiset mausteet voi hyvin skipata ja maustaa punaiset kaali- ja sipulisiivut vain pippurilla. Ehkä vielä metsäisiä yrttejä mukaan, esim. tuoretta timjamia, joka antaa kivasti kontrastiväriä purppuraiseen kaaliin. Tulee kauniita purkkeja!

Pikkelöity punakaali toimii hienosti myös hampurilaisen välissä ja nyhtöpossun kanssa. Tietää, mihin joulupöydästä ylitse jääneen kaalin voi vaikka vuodenvaihdetta juhliessa tunkea. Silloin tosin ei välttämättä halua enää muistella mennyttä joulua, joten vähemmän jouluinen makumaailma saattaa olla paikallaan. Tosin ripaus glögiä nyhtöpossuhampparin välissä hieman houkuttaa… Taisin juuri keksiä rakettikemuihin sopivaa iltapalaa!

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Bataatti-inkiväärilaatikko – Helppo ja mausteinen jouluruoka!

Published by

Joulu on taas, joulu on taas, laatikot täynnä ruokaa!

En juurikaan jaksa innostua perinteisistä jouluruoista. Ainakaan niin paljoa, että niitä itse väsäisin. Syön kyllä. Kaikkea muuta, paitsi kinkkua. Koska perinteet.

Mutta jouluruoat, ja muutkin ruoat pienellä twistillä innostavat! Casserole Batata on Paleokeittiön ystäville jo vanha tuttu, mutta mites Casserole Batata Xmas version? Kohta sekin. Tuttu.

Bataattilaatikko taitaa olla yksi tämän joulun uusi suosikki. Sen verran on reseptiä tullut printtimediassa ja sähköisessä verkossa vastaan. Hyvä niin, sillä ainakin näin paleonäkökulmasta bataatti pesee perunan. Ei ehkä ihan 6-0, mutta jos vaikka 6-3?

Bongasin inkiväärisen bataattilaatikon ohjeen Yhteishyvän ruokalehdestä. Kuulosti sen verran jännältä, että pakkohan sitä oli päästä testaamaan. Vähän paleoviilaa ja -hiontakonetta heilutellen.

Onneksi kokeilin, sillä inkiväärillä ja kanelilla maustettu, gluteeniton laatikko maistui myös muille kuin emännälle. Maistuipa sen verran hyvin, että päätynee meillä ihan joulupöytään saakka.

Hiukan tosiaan hioin alkuperäistä reseptiä paleoystävällisempään suuntaan. Enemmänkin olisi voinut viilata. Ehkä ensi kerralla.

Vaihdoin mannasuurimot kvinoaan, jolloin laatikosta voivat nauttia myös gluteenittoman linjan tontut. Tavissiirappikin vaihtui vaahteraiseen.

Paleoystävän bataattilaatikko taipuu helposti myös maidottomaksi. Vaihda vain kuohukerma serkku kookoksiseen.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Piristävä mehu persimonista

Published by

Long time, no recipes! Ja nytkin ihan pikainen postaus sillä aikaa kun jouluinen Paleoystävän bataattilaatikko paistuu uunissa.

Persimon -kausi käy kuumimmillaan. Joskus näitä makeita hedelmiä tulee hamstrattua muutama liian monta ja jokunen alkaa uhkaavasti lähestyä viimeistä käyttöpäiväänsä. Kuinka ylikypsyyden rajoilla olevista hedelmistä ja vihanneksista pääsee helposti eroon? No nakkaamalla ne tehosekoittimeen pikaisesti nauttittavaksi pirtelöksi tai mehupuristimeen ehkä vieläkin nopeammin juotavaksi mehuksi!

Emännän rakas tehosekoitin on par`aikaa telakalla, joten vaihtoehdoksi viimeisiä vetelevän persimonin tuhoamiseksi jäi jälkimmäïnen. Tosin persimonin hedelmäliha on sen verran sileää, että mehukin meni melkein pirtelöstä.

Mutta tulipa maukasta mehua! Pistin vain persimonin kaveriksi kaapista löytyneen, raikkaan vihreän omenan kera sitruunan (ja inkiväärimehun) tasapainottamaan makeutta. On aina yhtä yllättävää, kuinka maukkaita kombinaatioita jämistä syntyy! Ihan vahingossa. Matkaan tarvitaan vain ripaus rohkeutta ;)

PIRISTÄVÄ PERSIMONMEHU

1 annos (~2 dl)

  • 1 kypsä persimon
  • 1 vihreä omena (Granny Smith)
  • ½ pieni sitruuna
  • (pala tuoretta inkivääriä tai valmista inkiväärimehua)
  • ripaus suolaa
  1. Kuori omena (jos ei luomua) ja sitruuna (+ inkivääri). Paloittele mehupuristimen mentäviksi paloiksi ja pistä puristimeen.
  2. Nauti heti tuoreeltaan tai säilö lasipulloon jääkaapissa.

Jos juoksevampi tai laimeampi mehu on enemmän mieleen, niin vettä vaan sekaan. Samoin vettä sekaan, jos pistät hedelmät mehun sijaan pirtelöksi tehosekoittimessa.

Piristäviä kauden mehuhetkiä Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Marraskuun parhaat palat Paleokeittiössä

Published by

Joutuisaa joulukuuta! Joulukuu tulee ja vierähtää todellakin aina yhtä joutuisasti. Ei kerkiä kattia kirkaista ennen kuin kinkut on jo masussa ja joulusuklaat mussutettu. Mutta mikäs siinä! Onpahan tämä vuoden pimein ja ankein aika pikaseen pois alta.

Kaksi adventtia on jo takana, eikä emäntä ole ehtinyt vielä vilkaistakaan menneen marraskuun puolelle. Joten eiköhän hoideta tämä homma samantien pois alta ennen kuin vuosi loppuu ja on vuosikatsauksen aika.

Vanhat tutut jutut kiinnostivat marraskuussa, mutta onpahan listalle yltänyt myös yksi todella maukas arkiruoka, jolle povasin peräti ykköspaikkaa. Noh, ensimmäinen sija jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta ehkä sen aika vielä tulee. Tammikuussa? Kun terveempi ruoka houkuttelee suklaisia kakkupaloja enemmän ;)

Reseptipostaukset löytyvät jälleen otsikoiden alta!

5. Fudgemainen suklaakakku

Syntisen hyvä Fudgemainen suklaakakku parin vuoden takaa teki yllätyspaluun! Kakku on ehkä maultaan ja ulkonäöltään syntinen, mutta siihen ne synnit loppuvatkin. Tummasuklaa ja avokadohan voidaan kiistatta pistää terveysruokien piikkiin ;)

4. Parhaimmat paleobrowniet

Eivätkä suklaiset herkutteluhetket avokadokakkuun pääty! Neljättä sijaa pitää marraskuussa kaikkien ikisuosikki Parhaimpien paleo- eli bataattibrownieiden muodossa. Ilmeisesti tämä vuodenaika houkuttelee muissakin kuin emännässä suklaahiiren esiin…

3. Jauheliha-spagettikurpitsavuoka

Ei ihan ykköseksi yltänyt supermaukas Jauheliha-spagettikurpitsavuoka, mutta ei pronssikaan paha ole. Jos et ole vielä testannut tätä helppoa ja maistuvaa vuokaruokaa, niin te se. Jos et juuri nyt, niin viimeistään tammikuussa. Kannattaa kuitenkin poimia reseptisivu muistiin. Ja toivoa, että spagettikurpitsaa saa marketeista vielä uuden vuoden alussa.

2. Intialainen voikana

Vaikka listan häntäpää meni ihan mukavasti uusiksi, niin kärki on ja pysyy. Murea voikana löytyy lokakuun tapaan kakkossijalta ja sopii vallitseviin sääolosuhteisiin vallan mainiosti. Pala Intiaa keskellä Suomen talvea ei ole koskaan väärin.

1. Aasialainen kookos-kanakeitto

Tätä osasit ehkä sinäkin odottaa; Aasialaista kookoskanakeittoa tarjoiltiin ahkerasti myös marraskuussa. Todennäköisesti sitä nähdään lautasella myös joulukuussa. Siinä kaikkien kinkkujen, kalkkunoiden ja pipareiden välissä ;)

Toivottavasti joulukuu tuo pöytiin myös jouluisia paleoherkkuja. Saattaapi olla, että emäntä ei ehdi tänä vuonna juurikaan jouluherkkuja väsäämään, mutta käypäs tsekkailemassa Paleokeittiön jouluarkistoista vähän vinkkiä ja inspistä menneiltä vuosilta!

Paleokeittiön jouluiset reseptit

Lämmintä joulunalusaikaa Sinulle!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

Paahteinen punajuuri-fenkolikeitto

Published by

Joko saa laittaa joulunpunaista pöytään?! Kysyy emäntä, joka ei edes joulusta mitenkään erityisen isosti innostu :D

Mutta punajuurikeitosta innostuin! Olen innostunut ennenkin, mutta nyt vipinää emäntään sai thefeedfeedin instagramissa vastaan tullut syvänpunainen soppakuva. Vähän väriä keskelle kaamosta jo kaipasinkin. Ja punajuuresta sitä lähtee. Väriä. Sai keittiökin samalla pirteän polka dot -kuosin.

Olen edelleen sitä mieltä, että ei ole vuohenjuustoisen punajuurikeiton voittanutta, mutta tässä on nyt oiva vaihtoehto silloin, kun maitotuotteet ovat syystä tai toisesta nounou. Piparjuurismetanan kun voi aina jättää pois. Paitsi jos maku ratkaisee. Soppa on nimittäin intensiivinen. Paitsi väriltään, niin myös maultaan. Makea ja juurekas. Mikä mainio tapa maadoittautua ruoan kautta.

Ajattelin fenkolin piristävän maanläheistä punajuurta, mutta fenkoli näyttelee sopassa aika vaisua sivuosaa ja näyttäytyy vain anismaisena vivahteena taustalla.

Raikkaalle piparjuurelle on paikkansa, enkä ehkä olisi itse kyennyt ainakaan näin sosemaista soppaa ilman sitä syömään. Lisänesteellä kevennetty keitto olisi saattanut auttaa, mutta pidän yhä paksummista, syötävistä sosekeitoista. Myös pelkkä kookoskerma kanaliemen sijaan (kuten alkuperäisessä ohjeessa) olisi todennäköisesti pehmentänyt makumaailmaa.

Ehkä piparjuuri olisi myös toiminut raasteena keiton päällä? Kookoskermaakin mietin piparjuuren kaveriksi, mutta en vain saanut päässäni näitä kahta soittamaan samaa säveltä.

PAAHTEINEN PUNAJUURI-FENKOLISOSEKEITTO

3-4 annosta

  • ~½ kg punajuuria kuorittuna
  • oliivi- tai muuta juoksevaa öljyä
  • 1 fenkoli
  • 1 sipuli
  • 1 vihreä omena kuorittuna
  • ~2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • ~5-7 ½ dl kana- tai kasvislientä (menin itse viidellä)
  • ~1 dl kookoskermaa
  • 2 rkl kookosöljyä kuullotukseen
  • mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria ja ripaus cayennepippuria
  • tarjoiluun piparjuurella maustettua smetanaa (tai ranskankermaa) ja tuoreita yrttejä, esim. rakuunaa tai timjamia
  1. Kuori ja paloittele punajuuret. Laita sopivaan uunivuokaan. Lurauttele päälle öljyä, mausta suolalla sekä mustapippurirouheella. Kypsennä 200 asteisessa uunissa ~45 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä.
  2. Valmistele sillä aikaa muut ainekset. Siivuta sipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuori ja paloittele omena. Kuori ja raasta inkivääri. Kuullota kasviksia kookosöljyssä, isohkossa kattilassa keskilämmöllä ~15 minuuttia.
  3. Lisää liemi ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsyneet uunissa.
  4. Kaada uunipunajuuret muiden kasvisten joukkoon kattilaan. Anna hautua ~5 minuuttia. Sekoita tehosekoittimessa sileäksi. Lisää kookoskerma. Sekoita ja mausta suolalla sekä ripauksella cayennepippuria. Sekoita maut tasaiseksi. Tarkista maku ja keiton koostumus. Lisää tarvittaessa mausteita ja/tai nestettä.
  5. Kaada valmis keitto takaisin kattilaan. Mausta mustapippurirouheella ja kiehauta.
  6. Tarjoile piparjuurismetanan ja tuoreiden yrttien kera.

PIPARJUURISMETANA

  • 1 prk smetanaa (tai creme fraichea)
  • ~1 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna
  1. Sekoita smetana ja piparjuuriraaste. Anna maustua jääkaapissa.

Pirteän punaisia keittohetkiä Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa