Viimeisimmät artikkelit

Vispipuuroa punaherukoista ja kvinoasta (Gluteeniton)

Published by

Nyt on kuulkaas sellainen juttu, että unohtakaa perinteinen puolukkavispipuuro, vaihtakaa puolukat punaviinimarjaan ja kokeilkaa tätä parasta marjapuuroa ikinä! Jos ette ole vielä kokeilleet ja koukkuun jääneet.

Punaherukka, tuo viinimarjapensaiden rubiininpunaisena hehkuva pieni terveyspommi, saattaa kirpakkana olla hieman haastava marja. Tai mulle se on… ollut. Jokainen tietää, mitä tapahtuu kun heittää yhdenkin tuoreen marjan sellaisenaan suuhuun – leukaperistä kiskoo niin, että silmät menevät ruttuun, koko naamaa vääntyy vähemmän viehättävään irvistykseen ja saa pelätä leukanivelten pompsahtavan pois paikoiltaan, hah hah!

Meillä joku ystävällinen ihminen, jota myös isukiksi kutsutaan, oli viikonlopun kynnyksellä ahkeroinut ensimmäisen erän punaviinimarjoja ämpäriin. Ne oli ehdottomasti valjastettava pikimmiten hyötykäyttöön. Koska tuoreet marjat ovat parhaita. Parempia kuin pakastetut. Äippä taisi keitellä suurimman osan mehuksi ja minä yritin taikoa herukoista vielä viimeisten oman maan mansikoiden kera jotain elämää suurempaa pirtelöä. Reseptin ja lopputuloksen voi lukea alta.

Kun siinä sitten ääneen pohdin äipälle, että mihinkähän nämä marjat tuuppaisi, niin äippä heitti ilmoille ajatuksen vispipuurosta. Whaaat?! Really? En tiedä, missä pimeässä boxissa olen viimeiset 43 vuotta elämästäni elänyt, mutta punaherukkavispis menee heittämällä luokkaan ”nevö hööd”. Kummitäti oli sellaista kuulemma keitellyt ja oli taas nii-maa-piru-hyvät. Joten testiin. Paleotyyliin tietysti, gluteenittomana kvinoan kera.

Kummitäti oli oikeassa, nii-maa-piru-hyvät oli ja koostumuskin oli tällä kertaa enemmän kohdallaan kuin ikinä (vähensin kvinoaa ja ehkä herukoiden nestepitoisuudella on myös oma osansa kokonaisuudessa).

Punaherukkavispiksestä tuli kerrasta mun ehdoton suosikkipuuro, jota täytyy saada lisää. Näitä vispipuurojahan on Paleokeittiössä keitelty aiemminkin. Hyviä ovat olleet… jos ei paremmasta ole tiennyt ;). Tsekkaa vaikka seuraavat…

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Sandron inspiroimat, mehevät mustikkamuffinssit

Published by

Maistuisiko mehevä ja mausteinen mustikkamuffinssi? Emännälle ainakin maistuivat viime viikonloppuna mainiosti nämä Sandron mustikkakakkuohjeen inspiroimat, mustikkaiset paleomuffinssit!

Kaikkihan lähti siitä, että valmennettavani oli joskus maistanut kyseistä mustikkakakkua Sandrossa ja bongannut sittemmin reseptin, olikohan se nyt Glorian ruoka & viini -lehdestä. Ja niinpä mun fb-viesteihin tupsahti alla oleva kuva teksteineen.

 
Jotenkin oli hällä siinä innostuksissa menneet ohjeen jauhot ja sokerit ihan ohitse, hah hah! Mutta noh, lupasin kuitenkin tämän pohjalta yrittää jotain väkertää, kunhan mustikka-aika koittaisi. Ja se aika on NYT!

Ei sitten muuta kuin paleoimaan! Toiminto ja termi, jota muutama vuosi sitten vastustin henkeen ja vereen. Emännällä paleopipo sen kun löystyy. Kohta se varmaankin putoaa päästä kokonaan ;). Anyways, jauhojen tilalle mantelijauhot ja vähän tapiokatärkkelystä, sokerin vaihto paleoystävällisempään kookossokeriin ja voin tilalle vähän kookosöljyä. Jos paleopipo ei kestä kookossokeria, niin taatelit ovat aina hyvä vaihtoehto. Mitä ne tekevät taikinan koostumukselle? En tiedä, mutta veikkaan, että ihan kokeiltavissa oleva vaihtoehto sekin.

Kosteat ja mehevät muffinssit maistuvat ihan sellaisenaan, mutta jos päälle halajaa jotain pehmeää ja kermaista, niin kookoskermavaahto on aina hyvä vaihtoehto. Meillä pullanpurijat eivät kauheasti innostu kookoksen mausta, joten valmistin tällä kertaa tuoremustikkahillokkeella maustettua ja värjättyä cashewlevitettä. Ylihyvää! Hiukan tuli kookoshiutaleista noottia, mutta muuten nämä tuhdit ja hiukan terveemmät muffinssit kelpasivat myös taviskansalaisille.

MAUSTEISET MUSTIKKAMUFFINSSIT

6 isoa muffinssia (~125 g/kpl ja pienempiä tullee tuplaten)

Kuiva-aineet

  • 3,5 dl mantelijauhoa
  • 0,5 dl tapiocatärkkelystä
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 tl kanelia
  • 1-2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • 1/2 tl suolaa

Märkäaineet

Lisäksi

  • 3-4 dl mustikoita (laitoin itse 4 dl, mutta ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt)
  • 2 pientä banaania (~150 g)
  • koristeluun cashewlevitettä (ohje alla), tuoreita mustikoita, mintunlehtiä sekä CocoVin mehiläisen siitepölyrakeita
  1. Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Voitele muffinssivuoka/-vuoat kookosöljyllä tai vuoraa muffinssimuotit paperimuoteilla.
  2. Mittaa ja sekoita kuiva-aineet erillisessä kulhossa.
  3. ”Vaahdota” sähkövatkaimella märkäaineet kookossokerin kera. Vatkaa joukkoon sen jälkeen myös kuiva-aineet tasaiseksi taikinaksi.
  4. Muussa kypsät banaanit karkeasti käsin esim. haarukalla. Lisää muussattu banaani sekä mustikat taikinan joukkoon, ja kääntele varovasti käsivoimin spatulalla tai lusikalla sekaisin.
  5. Kaada taikina muotteihin ja kypsennä isoja muffinsseja noin 40-45 minuuttia, kunnes ovat päältä kauniin ruskeita, eikä taikina enää tartu testitikkuun.
  6. Anna jäähtyä hyvin, etenkin jos aikomuksena on kuorruttaa muffinssit. Parasta jälleen päivinä tulevina!

MUSTIKKAHILLOKKEELLA MAUSTETTU CASHEWLEVITE

Kuorruttaa ~4 isoa muffinssia

  • 2 dl cashew pähkinöitä liotettuna ja huuhdeltuna
  • 3 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • hieman suolaa
  • vettä tarpeen mukaan
  • tuoremustikkahilloketta antamaan makua ja väriä
  1. Liota cashewpähkinöitä vedessä vähintään tunnin verran, mieluusti kauemminkin esim. yön yli jääkaapissa. Huuhtele.
  2. Sekoita kaikki muut ainekset, paitsi mustikkahilloke, tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää vettä vähitellen tarpeen mukaan, jotta tehosekoitin toimii ja kunnes koostumus on sopiva.
  3. Sekoita joukkoon maun ja värin mukaan mustikkahilloketta.
  4. Laita jääkaappiin jähmettymään ennen pursotusta. Jos koostumus jää turhan löysäksi, niin lisää kookosöljyä tai gelatiinijauhetta, ja laita takaisin kylmään.

TUOREMUSTIKKAHILLOKE

  • tuoreita mustikoita
  • hieman sitruunamehua
  • hieman hunajaa
  • (gelatiinihjauhetta tai chiasiemeniä)
  1. Isompi määrä syntyy kätevästi lisäämällä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja pienempi määrä varovasti sauvasekoittimella soseuttaen. Lisää tarvittaessa chiasiemeniä tai gelatiinijauhetta, jos haluat paksumpaa hilloketta.

Loppun vielä pientä vinkkiä. Muffinssit tarttuvat aika rankasti paperimuotteihin. Jos mulla olisi ollut käytössä syvempi muffinssivuoka, niin olisin kypsentänyt muffinssit siinä ja siirtänyt vasta valmiina paperimuotteihin. Mutta näillä mentiin tällä kertaa, koska halusin nimenomaan ISOJA, amerikkalaistyylisiä muffinsseja, joita kai kuppikakuiksikin (cupcakes) voidaan kutsua .

Meheviä, mustikanmakuisia muffinssihetkiä Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Helppo paleoarki – Uusintana kelpo kaalilaatikko

Published by

Kaalilaatikko – niin tavallista, vähän väritöntä, mutta niin hyvää! Etenkin juuri nyt pehmeästä varhaiskaalista valmistettuna.

Tämä on nähty Paleokeittiössä aiemminkin, mutta kyllähän kaalilaatikko yhden noston kerran parissa kolmessa vuodessa vähintään ansaitsee! Kaalilaatikko on ehdottomasti yksi mun herkku arkiruoka. Koska se on helppo valmistaa ja lyhyemmälläkin raaka-ainelistallakin pärjää. Aktiiviseen valmistusvaiheeseen menee puolisen tuntia ja uunissa vähän enemmän. Kerralla valmistuu kuitenkin isompi annos ja useamman päivän pääruoka, joten it`s worth it – every single minute. Makuasioista ei tarvinne sen enempää kiistellä. Siitä joko tykkää tai ei tykkää. Minä tykkään :)

Musta oli melko huvittavaa lukea postausta Paleokeittiön ensimmäisestä kaalilaatikosta. Etenkin tämä kohta sai hymyn huulille..

Kaalilaatikko on aina yhtä maukasta. Pidän sen valmistamista vaan työläänä, joten harvemmin tulee hommaan lähdettyä. Pitää pilkkoa, keittää, paistaa, maustaa, antaa hautua ja odotella.

Hah hah, se oli silloin se! Paljon on neljässä vuodessa muuttunut. Tänä päivänä kaalilaatikon valmistaminen ei tunnu yhtään työläältä – päinvastoin. Herkkua helpoimmasta päästä!

Ohjeessa ei ole mitään uutta. Paitsi että sain vihdoinkin hyvän syyn testata kotimaista luomukvinoaa Rainingon luomutilalta. Onko tuttu? Musta on aika hienoa, että tänä päivänä voimme nauttia jopa kotimaisesta kvinoasta. Ja vieläpä luomusti!

PALEOYSTÄVÄN KAALILAATIKKO KVINOALLA

  • reilu 1 kg keräkaalia
  • 1 iso sipuli
  • 400-500 g jauhelihaa
  • ~1/2 litraa vettä tai lihalientä (varhaiskaalin kanssa riittää pienempikin määrä nestettä)
  • 1/2 dl quinoaa
  • suolaa, mustapippuriruohetta ja meiramia
  • ~1/2 – 1 dl kookosmaitoa tai -kermaa
  • muutama nokare meijerivoita
  • (luraus vaahterasiirappia)
  1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pilko kaali ja keitä suolalla maustetussa vedessä kannen alla noin puolisen tuntia.
  2. Kuullota sillä välin sipulisilppu ja ruskista jauheliha. Mausta. Sipulisilpun voi heittää myös kaalin kanssa kattilaan pehmiämään, mutta paistettuna parempaa.
  3. Huuhtele kvinoasuurimot huolellisesti lämpimällä vedellä. Voitele tarvittaessa vuoka kookosöljyllä tai voilla, ja ripottele huuhdellut kvinoat pohjalle.
  4. Kaada kaali nesteineen vuokaan. Lisää jauheliha-sipuliseos ja sekoita.
  5. Lisää päälle kookosmaitoa, muutama nokare voita sekä mahdollisesti luraus vaahterasiirappia (täyspaleoistit voivat jättää siirapin ja tarvittaessa vielä voinkin pois).
  6. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin tunnin verran tai kauemmin, jos kaali on jo vähän vanhempaa tai haluat oikein pehmeää laatikkoa. Vähennä tarvittaessa lämpöä.
  7. Anna valmiin kaalilaatikon vetäytyä ennen nauttimista. Parasta päivinä seuraavina pannulla lämmitettynä.

Kuten kuvasta näkyy, niin tämänkertainen kaalilaatikko jäi hieman nesteiseksi. Kaali päästi yllättävän paljon nestettä, enkä enää iltakymmeneltä laatikon valmistuessa jaksanut kauheasti nesteitä uunissa haihdutella. Nesteestä huolimatta tämä oli niin hyvää ja kaali aivan superpehmeää!

Lempeitä elokuun iltoja pehmeän kaalilaatikon kera!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Luomukvinoapussukan emännälle maistiasiksi lahjoitti Lähiruokatreffeillä Rainingon luomutilan isäntä.

Mustikka-meloni smoothie bowl

Published by

Mitä syntyy kun yhdistetään Makea melonipirtelö ja Mustikkainen smoothie bowl? No mustikkainen melonikuppihan siitä syntyy! Vai meloninen mustikkakuppi… Niin tai näin, niin jotain yllättävän hyvää siitä joka tapauksessa tulee =)

Tässä on nyt harrastettu vähän enemmänkin näitä erilaisia mustikkajuttuja, mm. näitä maukkaita muffinsseja ;). Pääosa mustikoista on päätynyt tietysti talven varalle pakastimeen, mutta kyllä viime viikkoina aika monta tuoreesta mustikasta väkerrettyä pirtelöäkin on aikaiseksi saatu. Kyytipojaksi olen heitellyt kaikenlaisia jämäpaloja jääkaapista.

Tällä kertaa yksi joulupukin tai joulumelonin eli Piel de Sapon pala lojui vähän orpona vailla käyttöä. Ja kun siinä aikani arvoin, että laitetaanko kuppiin meloni- vai mustikkapirtelöä, niin päädyin lopulta tunkemaan sinne molemmat. Ja se päätös oli erittäin hyvä! Lopputuloksena kardemummalla maustettua, makeaa ja raikasta mustikkapirtelöä vailla sellaisiakaan lisämakeuttajia kuin taateleita.

Hei sellaisesta, kauan odotetusta raaka-aineesta kuin mustakaali täytyy vielä mainita ihan erikseen. Tähän pirtelöön nimittäin päätyi tavanomaisemman pinaatin sijasta muutama lehdykkä ihan vahingossa marketissa vastaantullutta mustakaalia. Eli sitä saa NYT! Ja se taas tietää sitä, että kohta keitellään erästä Toscanan lahjaa ruokamaailmalle eli ribollitaa Paleokeittiön tyyliin. Jiihaa! Tätä mä olen niin odottanut!

MUSTIKKA-MELONI SMOOTHIE BOWL

1 annos

Pirtelö

  • 1/4 Piel de Sapo -meloni tai jokin muu sokerimeloni (~200 g)
  • 200 g mustikoita
  • mustakaalia (pari lehteä)
  • 1/2 dl kookosmaitoa
  • 1/2 tl jauhettua kardemummaa
  • rutistus sitruunamehua
  • hieman himalajansuolaa
  • (25-30 g maustamatonta heraproteiinia ja/tai gelatiinijauhetta)

Päälliset

  1. Kuori, poista siemenet ja paloittele meloni.
  2. Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta pehmeäksi pirtelöksi.
  3. Kaada kuppiin ja kasaa päälle kaikkea kivaa ja kaunista. Ihan parasta, kun pirtelö on viileää!

Makeita pirtelöpäiviä Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Kuivakakkua kesäkurpitsasta (G, M)

Published by

Banaanikakku on hyvää, mutta kesäkurpitsakakku on vielä parempaa! Kesäkurpitsan työntäminen kakkuun tuntui yhtä hullulta kuin bataatin pistäminen browniesiin, mutta molemmat kannattivat.

Monesti sitä tuomitsee jonkin raaka-aineen ihan syyttä suotta ennalta. Onneksi olen jo oppinut kokeilemaan vähän hassultakin tuntuvia juttuja, sillä lopputulos on monesti jotain ihan muuta kuin alkujaan kuvittelisi. Joskun menee metsään, mutta useimmiten yllätys on positiivinen. Joten rohkeutta keittiöön!

Olen aiemmin pitänyt kesäkurpitsaa jotenkin mitättömänä kasviksena. Ja sitähän se tavallaan onkin; aika mauton, paljon vettä ja vähän energiaa (18 kcal/100 g) tai muitakaan makroravinteita. Jokunen hassu gramma hiilareita, kaliumia sentään jonkin verran. Mutta mukavan monipuolinen se on, kunhan sitä oppii hyödyntämään. Sopii syötäväksi raakana ja kypsennettynä. Voi raastaa, grillata, paistaa tai pistää uuniin. Ja käy aivan loistavasti myös kakkuun!

Kesäkurpitsakakkua voinee pitää jonkinlaisena banaanikakun jatkojalostuksen lopputulemana. Vähän viilausta sieltä ja täältä, ja banaanin rinnalle raastettua kesäkurpitsaa.

Kuten sanoin, niin banaanikakku on hyvää, mutta tämä vielä parempaa. Mun mielestä. Banaanikakku on sekä rakenteeltaan, että energiasisällöltään huomattavasti raskaampaa ja maultaan makeampaa. Toki kesäkurpitsakakustakin makeaa saa, kunhan lykkää sekaan riittävästi jotain makeuttajaa. Mutta rakenne on banaanikakkuun verrattuna ihanan kevyttä ja kuohkeaa. Kuivakakusta huolimatta kuitenkin mukavan kosteaa.

Maustaa voi kukin tyylillään, mutta minä menin tuplakaakaolla, joka varmasti omalta osaltaan vaikutti myös kakun makeuteen. Kaakao tahtoo tarvita vähän enemmän makeuttajaa, jos sen haluaa maistuvan makealta..

KUIVA KESÄKURPITSAKAKKU TUPLAKAAKAOLLA

Kuiva-aineet

Märkäaineet

  • 3 kananmunaa
  • 1 kypsä banaani (~150 g)
  • raastettua kesäkurpitsaa (~150 g)
  • ~2 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi

  • ~0,5 dl karkeasti rouhittua pähkinäsekoitusta kakun päälle ja esim. tuoreita mansikoita tarjoiluun
  1. Voitele ~20 x 10 cm:n kokoinen vuoka kookosöljyllä tai vuoraa leivinpaperilla ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  2. Mittaa ja sekoita kaikki kuiva-aineet keskenään.
  3. Raasta kesäkurpitsa kuorineen valmiiksi. Laita ensin kaikki muut märkäaineet, paitsi kesäkurpitsa blenderiin ja sileäksi. Lisää lopuksi kesäkurpitsaraaste ja pulseta pari kertaa homma sekaisin.
  4. Yhdistä kuiva- ja märkäaineet käsin spatulalla käännellen niin, että taikinasta tulee tasaista. Älä vatkaa!
  5. Kaada taikina vuokaan ja ripottele päälle karkeasti veitsellä pienityt pähkinät.
  6. Kypsennä uunissa noin 45 minuuttia. Testaa kypsyys kakun keskeltä esim. hammastikulla.
  7. Anna jäähtyä ja poista kakku muotista. Viipaloi sopiviksi paloiksi ja tarjoa esim. tuoreiden mansikoiden kera.
  8. Säilytä ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa (tai pakasta paloina). Tämäkin kakku vaan paranee vanhetessa!

Makeutukseen voinee käyttää myös pilkottuja taateleita tai muita kuivahedelmiä. Uskon, että toimii vallan mainiosti ja hieman harmitti, että ajatus putkahti päähän vasta valmista kakkua maistellessa. Noh, aina on se seuraava kerta :)

Tsekkaa myös muita Paleokeittiön kesäkurpitsareseptejä!

Kokeilevia loppukesän kakkuhetkiä Sinulle! ;)

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Kanasalaattia kahdella tapaa

Published by

Se tuttu ja turvallinen kanasalaatti! Sen puoleen on aina hyvä kääntyä, kun ei oikein tiedä, jotta mitä sitä suuhunsa tänään pistäisi. Eli sinänsä tässä  ei ole tarjolla mitään uutta, eikä edes paleota. Koska aurajuusto. Mutta josko tämä postaus toisi edes jotain vaihtelua vanhaan samaan; tutun kanasalaatinkin voi nauttia monella eri tavalla. Ainakin kahdella ;)

Joko huomasit jutun jujun? Samat raaka-aineet, eri esillepanot. Kuppiruoat ovat maailmalla edelleen pop, ja tuntuu, että niihin voi kasata mitä vain. Muutamat smoothie bowlsit on nähty Paleokeittiössäkin, mutta jokunen viikko takaperin kasasin ensimmäisen salaattikupin ever. Ja heti perään sen tavanomaisen, sekaisen salaattilautasen.

Kumpi on sun suosikki, siisti salaattikuppi vai sekainen salaattilautanen?

Niin tylsä kuin tämä vastaus onkin, niin minä tykkään molemmista. Omalla tavallaan. Maku on sama, mutta näkö ja syötävyys eri. Salaattikuppi hivelee esteetikon silmää, mutta funktionalisuus mussa kallistuu sekaisen lautasen puoleen. Koska siitä on helpompi syödä. Kaikkea kerralla. Ei tarvitse kaivaa salaatinlehtiä kupin pohjalta ja metsästää kupista singonneita viinirypäleitä lattioilta.

SIISTI TAI SEKAINEN KANASALAATTI AURALLA

  • kurkumalla, suolalla ja mustapippurirouheella maustettu, paistettu ja paloiteltu broilerin rintafilee
  • jääsalaattia
  • kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • viinirypäleitä puolitettuna
  • aurajuustoa murustettuna
  • mausteeksi ruohosipulisilppua
  • kastikkeeksi oliiviöljyä ja vaaleaa balsamiviinietikkaa

Salaatin kokoamisohjeita ei kai tarvitse sen enempää avata. Paistetaan, pestään, pilkotaan ja pistetään kuppiin tai levitetään lautaselle. Siinäpä ne, ohjeet lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ravinteikasta ja raikasta salaattikesää Sinulle!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Mustikkainen smoothie bowl

Published by

Nyt riittää mustikkaa lasiin, salaattiin, kuppiin ja pikaiseen kesäkakkuunkin! Ja mikäs tässä, tuoreilla mustikoilla herkutellessa. Näistä pienistä superfoodpalleroista täytyy ottaa kaikki irti niin kauan kun satoa piisaa. Ja vielä sitä piisaa! Makes me happy and smile <3. Unohda mauttomat ja värittömät pensasmustikat, ja mene metsään. Koska mustikalla ja MUSTIKALLA on eroa!

Saanko esitellä tuoreimman herkkuni, jolla päivä alkaa mukavasti ja vatsakin tulee kivasti täyteen. Tämä on oikea pommi! Ravinnepommi! Kyllä keho kiittää, eivätkä mieli ja makunystyrätkään pahemmin kitise. Silmiinkään ei satu. Mustikkainen smoothie bowl tuoreista mustikoista on jotain järjettömän hyvää! Niin kaunista. Ja jotenkin syvää.

Pakastemarjat ovat ihan ok, ja on tietysti hirmu hienoa, että meillä on näin mahdollisuus nauttia kesän antimista vuoden ympäri. Mutta kyllä tuore on aina tuoretta! Siitä ei vaan pääse mihinkään. Parasta suoraan puskasta, auringonlämpimänä nautittuna.

MUSTIKKAINEN SMOOTHIE BOWL

1 ISO annos

Pirtelö

  • 200 g tuoretta (tai pakastettua) mustikkaa
  • puoli rasiaa  tuoretta pinaattia (35-50 g)
  • 1/2 dl kookosmaitoa
  • 2 dl vettä
  • 25-30 g maustamatonta heraproteiinia (tai muuta proteiinijauhetta)
  • 1-2 rkl CocoVin chiasiemeniä
  • 1-2 kuivattua taatelia
  • hieman himalajansuolaa
  • (1/2 rkl gelatiinijauhetta)

Päälliset

  • tuoretta mustikkaa, mansikkaa ja kirsikkaa
  • chiasiemeniä
  • CocoVin Supermixiä
  • mintun- tai sitruunamelissanlehtiä
  1. Kaikki pirtelöainekset blenderiin ja silkinsileäksi. Blenderistä kuppiin ja päälle vähän täydennystä ja silmäniloa. How does it get any easier than that?! Voidaan nestemäärää lisäämällä nauttia myös pillistä.

Jos haluat yksinkertaisemman version päällisistä, niin karsi muista, mutta älä kirsikoista ja Supermixistä. Koska ne vaan passaavat kokonaisuuteen äärettömän hyvin ja lopputuloksena 1+1 = 3. Kirsikoiden makeus toimii aavistuksen happaman mustikan kanssa loistavasti. Ehdottomasti paremmin kuin mansikka. Ja Supermixistä saa vielä vähän suutuntumaa ja hampaillekin pientä puuhaa.

Mites siellä, maistuuko marjat?! Kuinka maistuvat parhaiten? Sellaisenaan vai jollain toisella tapaa? Kun tätä metsien mustaa kultaa nyt riittää, niin käyttövinkit eivät olisi yhtään pahitteeksi. Jos vaikka sattuu emäntä kyllästymään mustikkaiseen smoothieen kesän kääntyessä hiljalleen kohti syksyä  ;)

Eat your berries! Eli mustikkaisia pirtelöpäiviä Sinullekin!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Nopea kesäkakku tuoreista marjoista (G, M)

Published by

Kas vaan, näin vaihtui eilisen päähänpiston ansiosta päivän kesäkurpitsakakku kermaisaan ja marjaisaan kesäkakkuun! Kesäkurpitsakakkuun ehdimme palaamaan vielä, mutta tuoreista marjoista on syytä nauttia NYT! Ja kyllä niistä ollaan nautittukin. Tuntuu, että olen elänyt koko viikon pelkillä marjoilla. Syönyt niitä sellaisenaan, tunkenut pirtelöön, salaattiin ja… kakkuun! Ehkä tässä täytyisi vähitellen alkaa harkitsemaan taas jotain oikeaa ruokaa näiden herkkujen rinnalle…

Mulla oli vino pino vastapoimittuja mustikoita ja oman maan mansikoita, tukko äipän kasvimaalta varastettua minttua ja sitruunamelissaa, ja pieni pussukka kirsikoita. Mietin, että mihinköhän kaikkialle näitä alkaisin lykkäämään. No kakkuun tietysti! Koska kesä ilman mansikka marjakakkua on vähän sama asia kuin kesä ilman aurinkoa. We all know, how it feels!

Kermainen kesäkakku on sellainen pitkä perinne nimeltä ”kerran kesässä”. Tähän perinteeseen kuuluu myös lettukestit, jotka ovat kaikkea muuta kuin paleota. Kerran kesässä! Lettukestit odottavat vielä, mutta kesän marjaisa kermakakku on tältä kesältä jo historiaa. Se tehtiin eilen ja syötiin samantien. Minikakusta piisasi juuri sopivasti mielihyvää ja vatsantäytettä kolmelle. Taas jaksaa ensi kesään! Paitsi että tämä kakku oli niin pikainen, että saatanpa vielä jossain mielenhäiriössä pyöräyttää toisenkin ;)

Kesäkakku ei oikeastaan ole kakku vaan ennemminkin kookoskermavaahdolla ja marjoilla kuorrutettu kesäkeksi. Pohjan pyöräytin ja paistoin vartissa paleomurun taikinasta, johon lisäsin vain hieman enemmän kookosöljyä saadakseni taikinan koostumuksen murua tiiviimmäksi.

Tästä tuli nyt minikakku, koska kaapista ei löytynyt enempää mantelijauhoa isompaa pohjaa varten. Toisaalta tällainen minikakku on aivan mainio, koska sitä ei voi ahnehtia liikaa, eikä tarvitse säilyttää pidempään. Kesäkakku on parasta vastakasattuna. Seisoessa rapea pohja vettyy, kookoskermavaahto väljähtyy ja marjatkin lötkähtävät.

PALEOYSTÄVÄN MARJAISA KESÄKEKSIKAKKU

2-4 annosta (halkaisija ~13 cm)

Pohja

  • 1 1/2 dl mantelijauhoa
  • ~2-3 rkl CocoVin kookosöljyä
  • hieman suolaa
  • (makeutukseen ~1 rkl vaahterasiirappia)

Päälliset

  • 1 dl vaniljajauheella maustettua, vatkattua kookoskermaa
  • tuoreita marjoja oman maun mukaan (esim. mansikka, mustikka, kirsikka, vadelma, viinimarjat jne.)
  • mintun ja/tai sitruunamelissan lehtiä
  • CocoVin mehiläisen siitepölyrakeita
  • kookoslastuja
  • vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
  1. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Onnistuu ihan käsipelillä. Aloita kookosöljyn lisääminen parista ruokalusikallisesta ja lisää tarvittaessa. Huomioi myös mahdollisen nestemäisen makeutuksen vaikutus taikinan koostumukseen ja öljyn määrään
  2. Puristele taikina palloksi. Painele pallo leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Paista kullanruskeaksi, rapeaksi keksiksi 190 asteisessa uunissa noin kymmenisen minuuttia.
  3. Anna jäähtyä kokonaan ennen kookoskermavaahdon levittämistä! Keksi on lämpimänä vielä hieman pehmeä, mutta kovettuu jäähtyessä.
  4. Levitä jäähtyneen keksin päälle kerros kookoskermavaahtoa ja kasaa päälle marjat. Valuta päälle hieman vaahterasiirappia, joka antaa marjoille kivan kiillon ja tuo hieman makeutta (varsinkin, jos et käytä pohjaan makeutusta).
  5. Koristele esim. kookoslastuin, mehiläisen siitepölyrakeilla, mintun ja/tai sitruunamelissän lehdillä ja kesäkukkasin.
  6. Leikkaa terävällä veitsellä lohkoiksi ja syö käsin. Suosittelen pitämään lautasta alla ;)

Marjaisaa kesän jatkoa kaikille!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

Jauheliha-kesäkurpitsapaistos: Helppo ja nopea paleo-arkiruoka

Published by

Kesäkurpitsat ovat nyt kaupoissa ja kohtapuoliin saanee satoa alkaa korjaamaan myös kotipuutarhoissa. Aloitin oman kesäkurpitsakauden jo jokunen viikko sitten tällä helpolla ja arkisella kesäkurpitsapaistoksella. Sen jälkeen on kesäkurpitsaa tullut syötyä tuoreraasteena lähinnä munakkaiden kyljessä, mutta tulipa siitä aika mainio kakkukin viikonloppuna leipaistua! Palaan siihen myöhemmin tällä viikolla.

Paleokeittiössä on nähty kaikenlaisia pannupaistoksia aina bataatista ruusu- ja kyssäkaaliin. Suosituin kaikista lienee Paleoliittinen aamiaispannu, jota myös jauhelihashakshukaksi voitanee kutsua. Mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa mieleen heittää kesäkurpitsat lihan kaveriksi pannulle. Valmistuu todella nopeasti ja riittää ainakin yhdelle ihmiselle useammaksi päiväksi. Ja ihan hyvääkin oli! Aika lihaisaa, mutta välillä täytyykin saada vähän lihaa kasvisten ympärille.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Kesän kolmas gazpacho – mansikasta!

Published by

Oman maan mansikat! Näitä on odotettu ja vihdoin viime viikonloppuna sato alkoi kypsyä siihen tahtiin, että pääsin toteuttamaan aiemmin haaveilemani mansikkaisen gazpachon.

Kesän kolmas gazpacho, kuten otsikkokin kertoo. Aloitin gazpacho -kauden lempeästä ananas-kurkku gazpachosta ja ehdin tässä välissä pyöräyttää vielä ihan Paleokeittiön perusgazpachonkin. Niin hyvää ja helppoa kesäruokaa!

Mansikka gazpachoon otin avuksi brittikokki Thomasina Miersin reseptin, jota hieman muokkasin käsillä olevien raaka-aineiden mukaan. Myös valmistustavan suhteen olin uskollisempi omille opeilleni kuin ”Tommin” ohjeille. Manteleitakaan en jaksanut paahtaa.

MANSIKKAINEN GAZPACHO

3 isoa, 4 normaaliannosta (muistaakseni ~1,4 l)

  • 500 g tuoreita mansikoita
  • 500 g luomutomaatteja
  • 1/2 kurkku
  • 50 g kuorittuja manteleita
  • 1 siemennetty chili
  • 1 valkosipulinkynsi
  • kourallinen tuoretta basilikaa
  • reippaasti oliiviöljyä (alkup. reseptissä 6 rkl, mutta lorotin sopivasti suoraan pullosta)
  • ~3 rkl balsamiviinietikkaa
  • himalajansuolaa ja rouhittua mustapippuria
  • tarjoiluun tuoreita mansikoita, avokadoa, basilikaa, oliiviöljyä (ja murustettua fetajuustoa)
  1. Huuhtele ja perkaa mansikat. Pese ja pilko tarpeen mukaan muut kasvikset.
  2. Heitä tehosekoittimeen kaikki muut ainekset, paitsi tomaatit. Surauta sileäksi.
  3. Lisää tomaatit ja pulseta kerran tai pari niin, että tomaateista jää hieman rakennetta, ja etteivät siemenet mene aivan muussiksi tuoden keittoon kitkerää makua. Jos haluat silkkisen sileää gazpachoa, niin poista tomaateista siemenet.
  4. Laita jääkaappiin kylmenemään ja maustumaan 1/2 – 1 tunniksi. Säilytä jääkaapissa. Parasta taas seuraavana päivänä! Ja sitä seuraavana ;)
  5. Tarjoile pilkottujen mansikoiden ja avokadon kera. Koristele annos tuoreilla basilikanlehdillä, oliiviöljyllä ja mustapippurirouheella. Täydennä tarvittaessa esim. murustetulla fetajuustolla.

Oikein hyvä ja hieman erilainen gazpacho tämäkin! Kannattaa kokeilla. Valkosipulin suhteen kehotan maltillisuuteen. Vaikka laitoin vain yhden, joskin hieman pulleamman puoleisen luomukynnen, niin valkosipuli dominoi keittoa vähän turhankin paljon. Onneksi maku hieman tasoittui keiton vanhetessa.

Mukavaa vaihtelua toi myös keiton sakeuttaminen avokadon sijaan manteleilla. Myös cashewpähkinät toimivat varmasti kivasti.

Sit ei muuta kuin mars mansikkamaalle! Gazpachon ja mansikkakakun tekoon. Niin kauan kun näitä ihanuuksia vielä riittää. Mansikkakausi on meillä harmillisen lyhyt, mutta onneksi luontoäiti jatkaa herkkujen tarjoilemista nyt jo mustikoilla ja ihan kohta myös vadelmilla. Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Mansikanmakeita herkkuhetkiä Sinulle!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!