Olen tainut joskus kumota lasillisen Wienissäkin, mutta yhtään pitkää, kylmää en sen enempää Lyypekissä kuin missään muuallakaan. Koska olut ei vaan ole mun juttu. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan.

Paitsi että never say never; ei viinikään vielä viisi vuotta sitten ollut yhtään mun juttu. Enkä olisi kuuna päivänä osannut kuvitellakaan vierailevani vuonna 2016 oma-aloitteisesti viinitilalla. Näin nyt pääsi kuitenkin käymään ja kokemus oli ihan huippu!

Jos otetaan vielä muutama askel taaksepäin ennen kuin sukelletaan Penedesin, yllättävän vehreisiin maisemiin.

Aloitin matkani viinimaailmaan viime kevät-talvella Wohls Gårdin Viinin ja ruoan liitto -illalliselta. Enpä silloin tiennyt, millaisiin seikkailuihin tie tulisi vielä viemään! Silloin kuitenkin tuntui, että elämässä oli tilaa ja halua oppia jotain uutta.

Viini oli oikeastaan aika luonnollinen jatke elämän pyöriessä viime vuodet melko vinhasti ruoan ympärillä niin blogin, valmennustyön kuin oman innostuksenkin tiimoilta. En ole koskaan ollut, enkä ole oikein vieläkään mikään viininlipittäjä. Hyvässä seurassa on kuitenkin mukava nauttia lasillinen ja ennen kaikkea hyvä viini täydentää mukavasti juhlavampia ruokahetkiä. Sopii ruoan kanssa nautittuna myös ruoansulatukselle paremmin kuin vanhin voitehista (← ravintovalmentajan virallinen osuus ;)).

Norexin ”Viinipastori” Juha Rantalan vetämä viini-ilta Wohls Gårdissa oli niin hieno kokemus, että kevään mittaan tuli nautittua useampikin vastaava illallinen ja maistelutilaisuus asiantuntijan johdolla. Ymmärsin aika nopeasti, että viinimaailma on paitsi hyvin kiehtova kaikkine nyansseineen, mutta myös aivan älyttömän laaja ja monipuolinen aihepiiri. Jäin vähän koukkuun.

Matkan viinimaailmaan piti olla vain kevään mittainen projekti, mutta matka jatkuu edelleen! Kevyesti viinimaailman pintaa pitkin liidellen eli uteliaana, mutta ei turhan vakavasti viinejä päähän päntäten. Hissukseen, ajan kanssa, yksi oppi sieltä ja toinen täältä mukaan poimien. Enemmän omilla ehdoilla ja omaan makuaistiin luottaen kuin esitteitä ja Alkon etikettejä tankaten.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja se pätee myös viinimaailmaan. Jos jo alusta lähtien tunnustauduin täydelliseksi keltanokaksi, niin matkan varrella nenä on muuttunut entistä keltaisemmaksi.

En pyri millään tapaa esiintymään viiniasiantuntijana, en edes aloittelevana sellaisena vaan ajatuksena on vain jakaa omia kokemuksia ja opinmurusia. Josko tämä mielenkiintoinen matka toisi jonkun muunkin elämään lisäarvoa ja yhtä hienoja hetkiä kuin itse olen saanut eri asiantuntijoiden hellässä huomassa kokea. Tosin totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen kokenut myös sen toisen puolen; aloittelijaa ei ihan aina katsota hyvällä, mutta sanoisin, että 96%:sti olen kokenut itseni enemmän kuin tervetulleeksi viinikonkareiden värikkääseen joukkoon.

Viini-iltojen ja ”Viinipastorin” myötä tutustuin espanjalaisen Pares Baltan tuotantoon. Ei liene salaisuus, että Pares Balta on viinitaloista mun ehdoton suosikki. Joskaan en ole muihin ehtinyt vielä tutustumaan yhtä ”syvästi”. Jostain täytyy aina aloittaa ja Pares Baltasta on ollut ilo aloittaa.

Yhteys Pares Baltaan syntyi heti ensikohtaamisella. Pares Baltassa kiehtoi erityisesti heidän biodynaamiseen viininviljelyyn ja luomutuotantoon liittyvä filosofiansa; luonnon ja sen monimuotoisuuden sekä perinteiden kunnioittaminen.

Varsinaisesta viinin valmistuksesta vastaavat Pares Baltalla naiset miesten keskittyessä enemmän bisnespuoleen. Viineissä onkin mukavan pehmeä (naisellinen?) vivahde, joka tekee viinien nauttimisesta ainakin aloittelijalle helpompaa. Tosin kyllä mukaan mahtuu niitä stydimpiäkin, etenkin Prioratin alueella sijaitsevan Gratavinumin valikoimassa.

Enkä varmasti koskaan kyllästy kuulemaan Pares Baltan romanttisesta kytköksestä maahamme; kuinka nykypolven, Joan ja Josep Cusinen vanhemmat viettivät kuherruskuukautensa Suomessa!

Näistä asioista syttyi ihastus Pares Baltaan ja se syveni entisestään tavatessani Joan Cusinen alkukesästä viinintekijäillallisella täällä Kirkkonummella. Joanin ystävällinen ja välitön käytös teki vaikutuksen. Etenkin kun kuvani espanjalaisista ei aiempien lomamatkojen myötä ollut kovinkaan positiivinen. Itse asiassa kaikki tapaamani paresbaltalaiset ovat olleet äärettömän mukavia. Heidän seurassaan ei tarvitse turhaan jännitellä.

Yhteenvetona sanoisin, että muhun Pares Baltassa vaikutuksen on tehnyt filosofia, hienot viinit, kivat tarinat, tapa toimia ja ihmiset viinien takana. Kokonaisuus. Tähän taloon on helppo ihastua. Mitä enemmän opin, sitä ihastuneempi olen.

Tähän väliin täytyy tunnustaa, että tämän postaussarjan aloittaminen on ollut ihan hirmu vaikeaa. Syystä, että tiedän, etten pysty ikimaailmassa sanoin ja kuvin Pares Baltaan liittyviä kokemuksia ja tunnetiloja välittämään. En, vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin!

Vaikka et viiniharrastelijaksi tunnustautusikaan, niin suosittelen käymään paikan päällä jos vaan olet Barcelonan hoodeilla. Pares Balta ottaa mielellään vastaan vierailijoita, etenkin suomalaisia. Vierailun voi varata kätevästi netistä ja matka tilalle taittuu edullisesti junalla Vilafranca del Penedesiin ja sieltä edelleen taksilla muutaman kilometrin päähän tilalle (taksi ~10 € suuntaansa).

Taustatarinaa tuli pitkälti, mutta jos nyt jokunen sana vielä vierailustakin ;)

Reissu La Pinedan rannalta viinitilalle taittui siis mukavasti ensin junalla Salousta Sant Vicenç de Caldersiin ja sieltä edelleen Vilafrancaan, josta taksilla tilalle. Tosin miltei tunnin sovitusta tapaamisajasta myöhässä. Jos junat myöhästelevät Suomessa, niin näyttävät ne myöhästelevän myös muualla.

Pares Baltalla vastassa oli vierailijoista huolehtiva, aurinkoinen ja  ystävällinen Silvia, joka ei ollut myöhästymisestä moksiskaan. Alkuun kuppi espressoa espanjalaiseen tapaan ja hieman omatoimista viinivalikoiman tutkailua showroomin puolella.

Tutun näköisiä pulloja löytyi monta, mutta mukana myös itselleni vielä tuntemattomampaa tuotantoa. Alkon vakiovalikoimasta taitaa tällä hetkellä löytyä vain kolme Pares Baltan viiniä ja tilausvalikoimasta neljä lisää. Ravintoloista löytynee muutama enemmän ja viini-illoissa ymv. tilaisuuksissa sekä alan tapahtumissa on mahdollisuus päästä maistelemaan tuotantoa laajemminkin.

Kannattaa tsekkailla myös verkkokaupat! Esim. Viinikellari.comissa näyttäisi tällä hetkellä olevan myynnissä viisi Pares Baltan viiniä. Kaiken kaikkaan Pares Baltan tuotanto on kohtuullisen laaja johtuen heidän mahdollisuudestaan viljellä viinejä erilaisissa mikroilmastoissa ja maaperissä. Eri rypälelajikkeitakin taitaa viljelmiltä löytyä peräti 16.

Cusinen perhe pyörittää Pares Baltan ohella myös muutamaa muuta viinitilaa, aiemmin mainitsemaani Gratavinumia Katalonian Prioratissa ja Dominio Romanoa Ribera del Duerossa, sisämaassa.

Perheen viinitilojen viinit ovat keskenään kasvuolosuhteista johtuen hyvin erilaisia. Palaan näihin vielä tarkemmin viimeisessä postauksessa, mutta tässä jo muutama showroomista napsaistu kuva. Aika vaikuttavia muuten nuo Dominio Romanon vanhat köynnökset talviasussaan (kuva yllä). Muistuttavat enemmän pieniä puita kuin köynnöksiä tai edes pensaita.

Lyhyen showroom -visiitin jälkeen hyppäsimme Sivian johdolla maasturiin ja lähdimme tutustumaan Pares Baltan maihin. ”Näetkö tuon rakennuksen vuoren huipulla?”, kysyi Silvia. Öööööh… No näinhän mä kun siristin silmiä ja oikein tsemppasin. ”Sinne me mennään!”

Mitäh?!! En todellakaan osannut odottaa retkeä vuorille, mutta sinne tosiaan lähdimme hiljalleen kipuamaan vähän väliä pysähdellen, tutkimaan viinitarhoja ja maistelemaan rypäleitä.

Alkumatkasta vastaan tuli laajempia viinitarhoja, mutta mitä ylemmäs pääsimme, sitä pienemmiksi kävivät koskemattoman luonnon keskeltä esiin putkahtelevat ”viinipellot”.

Juttua ja ihmeteltävää riitti tasaiseen tahtiin koko matkan. Alkuun viiniköynnösten keskellä keskustelu pyöri enemmän viininviljelyn ympärillä ja rypälelajikkeita sateli Silvian suusta tasaiseen tahtiin. Parhaiten mieleen jäi Katalonialle tyypillinen, vaalea xarel-lo (kuva alla), joka on tuttu erityisesti espanjalaisesta kuohujuomasta, cavasta.

Ja ne rypäleet! Parhaita ikinä! En ole koskaan maistanut yhtä hyviä rypäleitä. Kaikki maistamani rypäleet olivat aivan järkkyhyviä, mutta mieleen jäi erityisesti tuo aiemmin mainitsemani, vähän pienempi, mutta niin makea ja mehukas xarel-lo.

Kotona syön rypäleitä erittäin harvoin, mutta jos tällaisia luomurypäleitä marketista saisi, niin popsisin niitä joka päivä. Viinitilalla kannattaakin vierailla jo pelkästään näiden rypäleiden takia. Tosin vierailu on silloin syytä ajoittaa sadonkorjuuaikaan.

Rypäleiden ohella myös itse köynnökset olivat mielenkiintoisia. Viehättävimpiä omaan silmään ovat vanhat, ”vapaasti” kasvavat, käkkäräiset ja puumaiset köynnökset, joista jotenkin välittyy eletty elämä. Mitä paksumpi ja rujompi köynnös, sitä enemmän sillä on vuosia ja rypäleitä takana. Silvia kuvailikin kivasti, että vanhat köynnökset ovat kuin kumaraisia vanhuksia, joilta puuttuu yksi raaja sieltä ja toinen täältä.

Rypäleiden tunnistaminen pelkän rypäleen perusteella on haastavaa, ja usein vain viljelijä itse pystyy sanomaan pelkän rypäleen perusteella, mikä lajike on kyseessä. Yläkuvassa on muistaakseni chardonnay.

Ei pelkkää viinitarhaa ja rypälettä! Alkumatkasta vastaan tuli myös jo parhaat päivänsä nähnyt vanha kappeli.

Musta on kiva tutkiskella vanhoja rakennuksia ja rakennelmia. En kuitenkaan tällä kertaa kehdannut pyytää aikaa tämän mielenkiintoiselta näyttävän rakennuksen syvällisempään tutkimiseen. Pyysin vain Silviaa pysäyttämään autoa sen verran, että sain pikaisesti napattua pari kuvaa tuulilasin läpi. Toivottavasti tämä muinainen rakennus saa vielä joskus uuden elämän.

Pares Baltan mailta löytyykin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista kuin viiniköynnöksiä, kuten tulette seuraavan postauksen myötä huomaamaan ;)

Sadonkorjuu oli tilalla täydessä vauhdissa ja jotkut tiellemme osuneista tarhoista olikin jo poimittu tyhjiksi.

Sadonkorjuuaika on Pares Baltalla pitkä johtuen osittain eri ilmanaloissa eri tahtiin kypsyvistä rypäleistä viljelmien ulottuessa 170 metrin korkeudesta aina 800 metriin. Ilmasto on luonnollisesti välimerellinen viinitarhojen sijaitessa vain ~10 kilometrin päässä rantaviivasta sisämaahan. Itse asiassa tuolta vuorenhuipulta, jonne matkasimme saattoi nähdä myös välkehtivän Välimeren. Vaikka ns. pääilmasto on välimerellinen, niin maasto tarjoaa monia erilaisia mikroilmastoja mahdollistaen Pares Baltan laajan ja monipuolisen tuotannon.

Pares Baltalla rypäleitä korjataan sekä käsin, että koneellisesti. Nuoremmat, viivasuorissa riveissä ”litteänä” kasvavat köynnökset mahdollistavat nopeamman ja edullisemman konekorjauksen. Vanhemmat, ”rehottavat” köynnökset korjataan hellävaraisesti käsin.

Tiellemme osui korjausryhmä, jolloin minä luonnollisesti viipelsin kameroineni katsomaan touhua vähän lähempää. Tosin valokuvaus sujui vähän niin ja näin, sillä korjaus tapahtuu ammattilaisilta ällistyttävän nopeasti. Siinä hommassa oli kyllä täysi työ pysyä mukana. Sen verran kiireiset korjaajat ehtivät ystävällisesti kameralle poseeraamaan, että sain kuvan viinisaksista. Eli joo, siellä tosiaan kulkee ryhmä ihan oikeita ihmisiä napsimassa rypäleitä terttu tertulta ämpäriin ja ämpäristä edelleen pienen traktorin lavalle, josta rypäleiden matka jatkuu viinilään.

Itse tuotantoprosessiin emme tällä kertaa ehtineet syventyä, mutta jäipähän joku syy palata tiluksille uudelleen. Kuten ehkä arvata saattaa, niin viinitilalle mahtuu aika monta erilaista prosessia ennen kuin rypäleet ovat meidän laseissamme.

Mutta ympäristön tutkimisesta ja viinien maistelusta oli hyvä aloittaa, ja kerrottavaa riittäisi useampaankin kuin kolmeen postaukseen. Yritän kuitenkin pitää stoorit lyhyinä ja ytimekkäinä. Joskaan en ole tainut sen suhteen ainakaan tämän ensimmäisen postauksen osalta kovin hyvin onnistua… :D

Pari juttua ajattelin vielä aiheen tiimoilta tarjoilla. Seuraavassa postauksessa alkaa varsinainen kipuaminen luonnonpuistoalueen halki vuorenhuipulle, jossa vastaan tuli tosiaan paljon muutakin kuin viiniköynnöksiä. Ja vikassa osassa sitten vähän enemmän asiaa ja tunnelmia lopputuotteen eli itse viinien osalta.

Hienoa ja monipuolista viinisyksyä Sinullekin!

Visiitin tilalla tarjosi Pares Balta (ei sis. matkoja). Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.