Viimeisimmät artikkelit

Unelmaloma Espanjan kultarannikolla

Lomakausi on Suomessa kuumimmillaan, joten pysytäänpä lomatunnelmissa ja unelmamatkoissa vielä yhden postauksen verran.

Ebookersin ”Unelmamatkakone” vei ajatukset tulevaisuuteen ja sai yllättäen kiinnostumaan kohteesta, jonka en edes tiennyt olevan unelmieni matkakohde.

Joko olet käynyt tsekkaamassa, mihin päin maailmaa omat kiinnostuksen kohteesi ja unelmasi sinut veisivät?

Vielä ehtii! Ja 14.7. saakka on mahdollisuus myös voittaa reissu omavalintaiseen unelmakohteeseen. Kysely ei montaa minuuttia vie ja se saattaa viedä sinut niinkin eksoottisiin kohteisiin kuin Osakaan tai Havaijille. Joten KLIK KLIK, tsekkailemaan!

Haaveilu tulevasta matkasta sai miettimään myös menneitä reissuja. Ja unelmamatkoja yleensä.

Elääkö unelmamatka vain mielikuvituksessa vai olenko onnistunut tekemään unelmista totta? Mitkä asiat tekevät unelmamatkan? Unelmoinko edelleen samanlaisista reissuista kuin kymmenen vuotta sitten?

Kaikenlaisia ajatuksia pölähti päähän, mutta jotenkin jäin kiinni viimeisimpään ”kunnon lomareissuun”. Jopa siinä määrin, että kaivoin esiin vanhat reissukuvat muistelon tueksi.

Siitä on jo miltei kaksi vuotta kun huljutin varpaitani La Pinedan hienohiekkaisissa rantavesissä. Mutta kuinka helppoa onkaan palata muistoissa noihin arvokkaisiin ja usein aika pieniinkin hetkiin, joita ehkä hieman yllättäen huomasin kaipaavani. Yllättäen siksi, että en ole niitä ihmisiä, jotka palaavat samoille seuduille uudelleen vaan suuntaan mieluummin kohti uusia kokemuksia. Ja maisemia.

Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat tuolta yhdeltä ja samaiselta Espanjan kultarannikolle suuntautuneelta reissulta.

Jäi silloin aikanaan matkakertomus tallentamatta kun keskityin peräti kolmen postauksen verran viinitilavierailuun. Ensimmäisenä sellaisena se olikin koko matkan ehdoton kohokohta, mutta kyllä reissuun paljon muitakin hyviä hetkiä mahtui.

Jos haluat tutustua kuviin syvimmin, niin klikkaa kuvagalleriat auki. Sieltä löytyy muutama kuvia selittävä sananen.

Espanjan kultarannikko ei ehkä kuulosta maailman jännittävimmältä kohteelta vaan lähinnä turistien kansoittamalta pakettimatkalta. Sitä se itse asiassa olikin.

Varasin äkkilähdön hetken mielijohteesta kun hommat alkoivat kotimaassa tökkiä ja tuntui, että nyt oli vaan päästävä äkkiä hetkeksi karkuun kaikkea.

Kyse ei ollut mistään unelmamatkasta vaan kohtuullisen suppeasta listasta valittiin huonoista tai vähintäänkin keskinkertaisista vaihtoehdoista se paras. Tarkoituksena oli vaan vaihtaa maisemaa ja päästä rentoutumaan jonnekin, jossa aurinko vielä porotti ja aallot loiskuivat pitkin rantaviivaa.

Saloun näyttävä, palmurivistön koristama rantabulevardi alkoi illan pimetessä keräämään kaikenlaisia lomakohteesta nauttivia kulkijoita, enimmäkseen englantilaisia. Alkuillasta ja pahimman turistikauden vedellessä jo viimeisiään oli bulevardilla vielä mukavasti tilaa nauttia yli 25 asteen lämmöstä.

En vielä sinisten siipien saadessa kotimaan kentällä ilmaa alleen tiennyt, että edessä olisi unelmaloma.

Lähdin reissuun vailla kummoisiakaan odotuksia. Eniten kiinnostivat etelän lämpö ja lepo.

Suunnittelu on olennainen osa matkailua, mutta siihen ei tällä kertaa jäänyt aikaa. Asenteella ”Se vastaan otetaan, mitä vastaan tulee” lähdettiin ja pakattiin matkaan aimo annos avointa mieltä.

Voiko tie tuntemattomaan viedä unelmamatkalle? Kyllä voi.

Näin jälkeenpäin ajatellen matka Katalonian rannikolle oli unelmien täyttymys. Vaikka en sitä lähtiessä, enkä oikeastaan vielä paikan päälläkään sitä silloin tiennyt.

Kyseessä ei ollut ruokamatka. Ei edes viinimatka, vaikka siitä sellainen loppujen lopuksi tuli. Vierailu noin 80 kilometrin päässä majapaikasta sijaitsevalle Pares Baltan viinitilalle järjestyi parin päivän varoitusajalla sopimalla käynnistä varsinaisesti vasta La Pinedasta käsin.

Alueen ruokakulttuurilla olisi ollut paljonkin tarjottavaa aina Michelin -ravintoloita myöten. Matkapakettiin kuului kuitenkin puolihoito, jonka myötä aamun sekä illan aterioinnit tuli hoidettua kattavasti majapaikassa. Iltapäiväkahvin lisäksi tarvetta ei muuhun välitankkaukseen ollut. Edes reissupäivinä.

Onneksi hotellin ruokatarjonta oli aivan älyttömän laaja ja monipuolinen. Eli kyllä siinä viikon aikana ehti jo pelkän hotelliruokailunkin kautta tutustua alueelle tunnusomaiseen keittiöön.

Toki tarjolla oli myös pitsaa ja ranskalaisia ym. höttöä. Mutta valintakysymys. Itse keskityin mieluummin paikallisista raaka-aineista valmistettuihin, espanjalaisiin ruokalajeihin.

Mikä teki ”tylsään” turistikohteeseen suuntautuneesta perusmatkapaketista unelmien matkan?

Monipuolisuus. Kuten jo edellisessä postauksessa taisin avautua, niin arvostan matkalla monenlaista tekemistä. Ja olemista.

Vaikka alunperin oli tarkoitus jumiutua hotellin altaalle kirja kainalossa akkuja lataamaan ja käväistä vain välillä virkistäytymässä upean rannan aalloissa, niin eihän siihen levoton sielu kyennyt.

Jos istun useamman tunnin erittäin epämukavassa lentokoneessa, niin haluan nähdä ja kokea samalla mahdollisimman paljon. Kaikkea. Joten seikkailut kutsuivat jo ensimmäisen altaalla vietetyn päivän jälkeen.

Ihminen lienee onnellisimmillaan kun asiat ovat tasapainossa; sopivasti uusia ärsykkeitä ja tylsiä hetkiä.

Kutakuinkin plänillä ”Joka toinen päivä tukikohdan liepeillä ja joka toinen päivä tien päällä” mentiin. Tällä tavoin viikkoon sai mahtumaan yllättävän paljon. Kaikkea.

Jos viinitilavierailu olikin koko reissun kiistaton kohokohta, niin lähes yhtä tärkeiksi nousivat päivän kulttuurimatka noin sadan kilometrin päässä sijainneeseen Katalonian pääkaupunkiin, Barcelonaan, ostoreissu läheiseen Saloun turistirysään sekä arkeologinen tutkimusmatka paahteiseen Tarragonaan. Kivoja pikkureissuja kaikki.

Muutamat mielenkiintoiset paikat jäivät valitettavasti näkemättä, mm. läheiset Reusin kaupunki ja Katalonian ruokapääkaupungiksikin kutsuttu Cambrils.

Cambrilsin missaaminen jäi kyllä hieman harmittamaan… Mutta toisaalta en kyllä vaihtaisi pois ”lököpäiviä” vailla minkäänmoisia aikatauluja ja muita suunnitelmia. Kokonaisuus ennen kaikkea. Ja se tasapaino.

Rento poliisiratsu pitämässä pientä ”kahvipaussia” aivan Barcelonan ytimessä. Sanotaan, että valo on Barcelonassa poikkeuksellisen kaunis. Pitää paikkansa! Ainakin kuvatessa alkusyksyn valaistus tuntui olevan erilaista kuin muualla. Oletko huomannut?

Jos kaikkia tapahtumarikkaita päiviä on mukava muistella, niin yhtälailla ne pienet ja omalla tavallaan aika arkisetkin hetket ovat painuneet elävinä mieleen.

Rauhallisten aamujen rantalenkit paljain varpain tyhjällä rannalla auringonnousua ihaillen ja lokkien kirkunaa kuunnellen. Rantakivillä istuskelu samalla kalastajien puuhia seuraillen sekä iltapäivän kiireettömät kahvihetket ja iltaiset kävelyretket keskustan lämpöä hohkaavilla kaduilla.

Ei hienojen hetkien tarvitse aina olla kovin ihmeellisiä.

Myös ne hetket, jolloin kaikki ei mennyt ihan putkeen ovat saaneet muistoissa kultareunuksen.

Viinitilavierailuun liittyi monta tuskaisaa hetkeä heti aamusta reissun loppuun saakka. Aamujunan myöhästyminen puolella tunnilla aiheutti stressaavan ketjureaktion kun myöhästyimme samalla myös jatkojunasta ja sovitusta tapaamisajasta. Paresbaltalaiset suhtautuivat tilanteeseen huomattavasti rennommin; olette paikalla kun olette ja jatketaan siitä.

Myös kotimatkalla espanjalainen junamatkailu sai pulssin nousemaan. Valmiiksi katsottu linja olikin ”kesälomalla”, joten jäimme St. Vincent de Caldersin vaihtoasemalle ihmettelemään, jotta mites tästä nyt Salouhun ja sieltä takaisin La Pinedaan illan hämärtyessä päästäisiin.

Aina asiat jollain tapaa selviävät, ja selviäisivät varmasti helpommin ilman turhanpäiväistä hätäilyä.

Ratkaisu löytyi tällä kertaa junamatkasta Tarragonaan ja sieltä pienen eksymisen kautta jo tutuksi käyneellä bussilla suoraan hotellin eteen. Nyt kyllä seikkailu jo huvittaa, ja tapausta on hauska muistella. Silloin ei huvittanut. Yhtään.

Streets of Tarragona. Tarragonan vanhan kaupungin tunnelmalliset kadut olivat ehdottomasti visiteeraamisen arvoisia. Kuten koko kaupunki, jonka väljällä Ramblalla viihdyin huomattavasti Barcelonan vastaavaa paremmin.

Hauska on myös huomata, kuinka unelmat ovat vuosien varrella muuttuneet.

Jos ennen janosin reissuilta ensisijaisesti täydellistä rantaa, punttisalia sekä muita liikuntamahdollisuuksia ja mahdollisimman paljon fyysisiä aktiviteetteja, niin nyt kaupungitkin ovat jo ”ihan okei” ja kohteita määrittää ensisijaisesti jännittävä ja ennenkokematon ruokakulttuuri. Viineineen. Asioita, joille en vielä viisi vuotta sitten antanut mitään arvoa.

On tullut laskettua koskea Turkissa, vaellettua kivisiä ja kuumia kanjoneita Kreikassa, vietettyä öitä Amazonin viidakossa ja vierailtua Warao -intiaanien luona Venezuelassa.

Olen lennellyt pienkoneella maiden ja merien yllä sekä ihaillut ilmasta käsin huikeita pöytävuoria ja Angel Fallsin lähes kilometrin korkuista vesiputousta. Kiipeillytkin putouksilla. En sentään Angel Fallsilla kuitenkaan.

On ratsastettu kamelilla Tunisiassa ja elefantilla Thaimaassa, pelastettu kissanpentuja roskiksesta Kyproksella, bongattu kilpikonnia ja läksytetty hevosvaljakoiden omistajia Zakinthoksella. Tehty asioita, joita en enää tekisi.

Edellisellä viittaan erityisesti eläinten raastavaan hyväksikäyttöön, joka matkailukohteissa on valitettavan yleistä. Niin kauan, kun turistit jaksavat hymyillä käsi tiikerin kaulalla ja käyttävät vuorille kapuamiseen omien jalkojen sijaan aasin jalkoja.

Kissakaveri jahtipuuhissa Saloun hiljalleen pimenevässä illassa. Eläinystävän muistikortilta löytyy ehkä miljoona kuvaa erilaisista kaduilla elelevistä karvakuonoista.

Niin se elämä menee eteenpäin. Ihminen kasvaa, kehittyy, valistuu ja viisastuu. Vanhat kiinnostuksen kohteet ja unelmat väistyvät uusien tieltä. Yhtäkkiä huomaa aiempien unelmien käyneen täysin merkityksettömiksi ja uusien tulleen tilalle.

Tämän postauksen pointti taisi hukkua muistelmiin, mutta se se kai oli, että unelmamatkalle voi päätyä ihan vahingossa. Sitä ei välttämättä vielä paikan päällä ymmärrä, mutta jälkeenpäin ymmärtää.

Maailman makeimpia rypäleitä maistelemassa biodynaamisesti viljellyillä Pares Baltan viinitarhoilla. Ekaa kertaa ikinä tuli rypäleitä suoraan köynnöksistä suuhun sujautettua. Harvinaista herkkua!

Millaisia ajatuksia sulla on unelmamatkasta? Oletko huomannut unelmien muuttuneen? Voiko peruspakettimatka muuttua unelmien lomaksi? Kerro kommenteissa!

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

 

Voita oma, uniikki unelmamatka!

LOMA! Mikä ihana aihe! Ajatella, kirjoittaa, haaveilla, suunnitella… Ja LOMAMATKA! Aina vaan paranee.

Vaikka Suomen kesä on eittämättä tarjoillut tänä vuonna parastaan, niin mieli halajaa maille vierahille. Kaipuu kaukomaille on ollut vahvasti läsnä jo jonkin aikaa ja olenkin miettinyt, jotta mihkä tästä syksymmällä singahtaisi.

Vaikka kesä on ollut lämmin kuin vastalypsetty lampaanmaito ja kaunis kuin tuore morsio, niin vieraisiin vetää veri. Asianlaita on nimittäin niin, että kun yksinyrittäjänä pääsääntöisesti kotitoimistosta käsin töitä tekee, niin kotikulmilla on niistä vaikea irrottautua. Vaikka kalenterissa lukisi kissankokoisin kirjaimin L O M A.

Reissua pohtiessa on haasteeksi yllättäen muodostunut valinnan vaikeus. Maailmalta löytyy niin monta mielenkiintoista ja vielä tutkimatonta kohdetta. Olen tässä nyt viime kuukausien aikana ollut matkalla ainakin Sisiliaan, Georgiaan, Albaniaan, Portugaliin ja aina yhtä viehättävään, joskin jo melko tuttuun Kreikkaan.

Ebookersin ”matkakone” tipahtikin eteen kuin tilauksesta! En ole mikään maailman innokkain kyselyihin vastaaja ja alkuun suhtauduin koko ”matkakoneeseen” hieman varauksella. Olihan mulla jo monta hyvää kohdetta kartoitettuna ihan omasta takaa!

”Kokeile, niin tiedät!” on ollut mulla omana mottona ja neuvona muillekin jo pitkään. Minähän kokeilin! Jäin koukkuun, kokeilin useammankin kerran ja innostuin! Koska ”matkakoneen” avulla löysin aivan uuden kohteen, jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Tämä kohde löytyi puhtaasti omia intohimoja seuraamalla, joten voitanee aidosti puhua oikeasta unelmamatkasta.

Nyt sinullakin on mahdollisuus löytää unelmien kohde, jota et ehkä vielä tiedä edes olevan olemassakaan! Klik klik, ebookersin ”matkakonetta” avaamaan ja valitsemaan sieltä itseä eniten kiehtovat asiat.

”Matkakone” on ihanan selkeä, lyhyt ja yksinkertainen. Valitset vain muutamista vaihtoehdoista itsellesi parhaiten sopivat, ja kone kertoo unelmakohteesi hotelleineen muutaman eri vaihtoehdon kera.

Ja mikä parasta, niin voit olla se onnellinen, jonka unelmamatka toteutuu vailla pennin hyrrää! Osallistumalla ebookersin ”matkakoneen” yhteydessä järjestettävään arvontaan voit nimittäin voittaa unelmalomasi. Arvonta päätty jo 14.7., joten kannattaa osallistua heti. Ettei kesätouhujen keskellä unohdu.

Ja vaikka ei voitto omalla kohdalle osuisikaan, niin ainakin emäntään iski vahvasti valtava inspiraatio, jota olen nyt hyödyntänyt tutustumalla uuteen kaupunkiin ja suunnittelemalla syksyn lomaa omaan unelmakohteeseeni.

”Matkakone” antaa kerralla muutamia vaihtoehtoja, joista valita mieleisensä. Oma kiinnostuksen kohteeni on tällä hetkellä hyvin vahvasti ruoka ja juoma, joten sillä liikkeelle.

Seuraavassa kohdassa iskikin pieni tenkkapoo, kun piti valita ruoan ja viinin väliltä. Molemmat kiinnostavat, mutta kyllä ruoka vie vielä voiton. Joskin testailin myös millaisia viinikohteita kysely tarjoaisi.

Kun kiinnostuksen kohde oli kiinnitetty, niin ruutuun lävähti neljä kaupunkia maailman eri kolkista. Yli kymmenen tunnin istuminen lentokoneessa ei tällä hetkellä jaksa innostaa, joten vaihtoehdoiksi jäivät San Sebastian ja Bologna.

Täytyy tosin myöntää, että San Sebastianin jouduin googlaamaan, sillä mulla ei ollut hajuakaan, jotta mistä päin maailmaa sellainen kaupunki löytyisi. Veikkasin latinalaista Amerikkaa, mutta Pohjois-Espanjan Baskimaastahan tämä kuuluisa kulinaristien kaupunki löytyi.

Tässä vaiheessa valinta kahden kaupungin välillä oli helppo. Bolognassa olen jo käynyt, joten seuraavaksi San Sebastianiin!

Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

Kun matkakohde oli selvillä, niin seuraavaksi majoitustyypin valintaan. Itse kaipaan nyt helppoa ja huoletonta reissua, joten valitsin hotellin. Jälleen tarjolla oli useampi vaihtoehto, joista pääsee ennen seuravaa valintaa tsekkaamaan majapaikan tarkemmat tiedot.

Oma valintani osui San Sebastianin vanhakaupungissa, sataman ja puistoalueen tuntumassa sekä kahden hienohiekkaisen rannan välissä sijaitsevaan neljän tähden hotelli Lasala Plazaan. Kriteerinä keskeinen sijainti lähellä kaikkea; vanhan kaupungin tunnelmaa, satamaa, biitsiä, ruokapaikkoja ja rannan puistoaluetta.

Ou wau! San Sebastianissa kaikki tuntuu todellakin olevan täydellistä unelmaa!

.
Eivätkä hotellin sisätilatkaan hullummalta näytä. Merinäköalalla varustetusta huoneesta puhumattakaan.

Ainoa miinus hotellissa oli aamiainen mielestäni kohtuullisen korkeaan lisähintaan.

Kuvat: ebookers.fi

Täytyy sanoa, että omalla kohdalla Ebookersin ”matkakone” osui täydellisen oikeaan. Loma San Sebastianissa olisi unelmien täyttymys.

Vaikka kiinnostus ruokaa kohtaan johdatti mut tänne lähellä Ranskan rajaa, Biskajanlahden rannalla sijaitsevaan vajaan parinsadantuhannen ihmisen, espanjalaiseen gourmetkaupunkiin, niin yllättäen sieltä löytyi myös paljon muuta arvostamaani. Kyllä minä tykkään myös auringonlaskuista ja hienohiekkaisista rannoista.

Rantoja San Sebastianin kaupungista löytyy peräti kolmin kappalein. Vaikka en enää rannoilla niin jaksakaan makoilla, niin paljain varpain vesirajan hiekassa aamutuimaan kävely on ehkä parasta mitä tiedän.

Historiaakin alueella piisaa ja kaupungista on helppo piipahtaa myös naapurimaa Ranskan puolelle. Monta kärpästä yhdellä lennolla.

Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

”Matkakone” ehdottaa myös erilaisia, kiinnostuksen kohteeseen sopivia aktiviteetteja.

Kokkauskurssien ja siideritehtaalla vierailun sijaan päädyin tällä kertaa valitsemaan gastronomisen kävelykierroksen vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla. Niitä kärpäsiä. Jälleen.

Alueen ruokatarjonnasta voisi kirjoittaa kokonaisen artikkelin, joten tyydyn tässä vain toteamaan San Sebastianin olevan Michelin -ravintoloiden tyyssija. Niitä löytyy alueelta peräti KYMMENEN! Joista kolme jopa kolmen tähden ravintoloita.

Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

Kaikissa Michelin -ravintoloissa ei ole varaa syödä, mutta jos edes yhdessä tai parissa kävisi. Ruokakulttuuri kukoistaa kaupungissa, joten herkullista ruokaa on varmasti tarjolla edullisemmissakin paikoissa; tuoreita mereneläviä, kauden kasviksia… ja pintxosia.

Innostuin San Sebastianista sen verran, että päädyin työstämään, jos en nyt ihan unelmakarttaa, niin matkaboardeja ainakin. Jo kuvia katsellessa löytyy leppoisa lomafiilis eikä kohdekaan pääse kesän edetessä painumaan unholaan.

Tsekkailin myöskin valmiiksi jo lentoja. Ja hintoja. Ei ihan mahdoton. Neljän tähden majoitukselle.

Lennot tosin ovat sikäli hieman haasteellinen juttu, että San Sebastianiin löytyi vain kahden välilaskun lentoja. Järkevämmiksi vaihtoehdoiksi jäivät suhteellisen lähellä sijaitseva Bilbao ja Biarritzin kenttä Ranskan puolella. Halpojen lentojen Barcelonakin lienee yksi vaihtoehto, mutta vaatii myös useamman tunnin junamatkailua.

Sellaisen unelmamatkan ebookersin ”matkakone” mulle järjesti! Toivottavasti siitä tulee totta. Pian! Ja pääsen kertomaan, vastasiko San Sebastian koviin odotuksiin unelmamatkasta.

Millainen on sun unelmamatka? Kokeile ”matkakonetta” ja kerro kommenteissa, mihin se sinut vie!

Kaupallinen yhteistyö ebookers.fi (Expedia). Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Paleokeittiön juhlapurilainen – Lihaisaa Portobelloburgeria kesään!

Laiska emäntä täällä moi! Pitkästä aikaa uutta reseptiä Paleokeittiöön. On vaan ollut kokkausinto kadoksissa ja vanhoilla, hyvillä ohjeilla on eletty.

Salaattilinjalla on menty jo pitkään. Koska KESÄ! Suosikkeina helppo Parmankinkku-meloni-mozzarella -lautanen sekä ehkä vähän yllättäen tämä vähintäänkin yhtä helppo ja herkullinen Tonnikala-majoneesisalaatti. Josta laittelen vielä jossain vaiheessa ohjetta näkyviin. Jonnekin. Jos ei muualle, niin ainakin Paleokokkeihin.

Mutta nyt intoutui emäntäkin viimein tarttumaan paistinpannuun ja uuteen reseptiin! Lähestyvä juhannushan se inspiroi jo alkuviikosta testailemaan jotain uutta ja terveempää juhannuspöytään.

Hampurilaisilla mennään tämä juhannus. Ja ihan hemmetin herkullisilla sellaisilla mennäänkin!

Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen höttöburgeri vaan TERVEYSburgeri, joka on täyttä tavaraa alusta loppuun saakka. Terveysburgeri siis vain ja ainoastaan näin oman ruokafilosofian vinkkelistä.

Terveysviranomaisten mielestä kyseessä lienee terveysburgerin sijaan takuuvarma tappoburgeri. Tuhtia on, mutta nälkä lähtee ja pysyy poissa kauemmin kuin kymmenen minuuttia. Ei ehkä ehkäise yleisen näkemyksen mukaan verisuonitauteja, mutta pupeltamista ehkäisee. Ja makunystyrätkin saavat juhlia juhannusta oikein olan takaa.

Juhannuksen, tai oikeastaan koko kesän juhlaburgerissa ovat ainekset ja maut kohillaan. Tarkemmin ajatellen…

Taidanpa unohtaa turhan vaatimattomuuden ja julistaa tämän hyvän herkun samantien KOKO VUODEN JUHLABURGERIKSI!

Toivottavasti en joudu syömään sanojani seuraavan burgerin putkahtaessa pihalle.

Tuhti purilainen saattaa tuntua syksyiseltä. Kesällähän syödään kevyttä ja kirkkaan värikästä. Poikkeuksena juhannus. Silloin on lupa heittää kevyillä kesäsalaateilla vesilintua ja vaihtaa hetkeksi burgeriin sekä uusiin perunoihin. Ehtii keventää sitten arkena. Ja muina kesäviikonloppuina.

Tuhdimpi ateria passannee myös perinteisesti vähän vilpoisamman puoleiseen juhannussäähän. Ja hei, syksyksi on jo mielessä ihan oma syyspurilainen. Watch out!

Niin, ne ainekset. Lupasin täyttä terveystavaraa alusta loppuun saakka. Tai ainakin melkein ;) Sämpylä on vaihtunut lihaisaan portobelloon ja välistä löytyy niin punasipulia, kesäkurpitsaa kuin rucolaakin.

Yes, olen vihdoin oppinut rakastamaan sieniä! Kaksi tai kolme vuotta siihen meni. Mutta olen iloinen, että otin opiskelun aikanaan asiakseni.

Kaikkeen paistamiseen käytin edelleen suosikkipaistorasvana pysyttelevää, ravinteikasta palmuöljyä. Sitä punaista. Jos punaista palmuöljyä ei kaapista löydy, niin ei kannata tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Käytä sitä rasvaa mitä on. Ja mistä itse pidät.

Sinihomejuusto saattaa monen kohdalla johtaa kulmien nosteluun ja aiheuttaa soraäänien sarjan. Mutta koska Paleokeittössä ei kokata VAIN terveellistä ruokaa VAAN ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”, niin sinihomejuusto on emännän juhlaburgerissa mukana. Ja siellä myös pysyy.

Jos paleoystävällisemmät juustovaihtoehdot houkuttavat herkullisuutta enemmän, niin korvaa Aura lampaanmaitohalloumilla, fetalla tai vuohenjuustolla. Jos maitotuotteet ovat ehdoton nouuuuu, niin pistä tilalle sinihomejuuston tavoin kokonaisuuteen suolaisuutta tuovaa pekonia. Rapeaksi paistettuna.

Paleokeittiön juhlaburgerit valmistuvat yhtälailla lieden liepeillä kuin grillikatoksessakin. Itse käytin vähän molempia, kun kaivoin vuosiksi kaapin perukoille unohtuneen sähkögrillini esiin pölypeiton alta.

Pihvit ja kesäkurpitsaviipaleet paistuivat kivasti grillissä. Punasipuli karamellisoitui puhtaasti pannulla ja portobellot kypsyivät molemmissa; alkukypsennys kera valkosipulin ja timjamin pannulla, loppusilaus grillissä.

Aineksia ja valmistusvaiheita näyttää olevan vino pino, mutta eivät nämä loppujen lopuksi kovin työläitä olleet. Jos haluat helpottaa bilekokkausta, niin valmistele etukäteen.

Portobellot ja kesäkurpitsat on syytä pistää burgeriin suoraan grillistä tai pannulta, mutta pihvit voi hyvin paistella valmiiksi jo päivää tai paria ennen h-hetkeä. Samoin punasipuli kannattaa karamellisoida jo ennalta, niin ehtii kokkauksen lomassa nostaa muutamat kuohumaljatkin. Loppuhan on oikeastaan vain kaiken kokoon kasaamista.

PORTOBELLOBURGERIT SINIHOMEJUUSTOLLA JA KARAMELLISOIDULLA PUNASIPULILLA

4 burgeria

KARAMELLISOITU PUNASIPULI

  • 3-4 isohkoa punasipulia puolirenkaiksi siivutettuna
  • punaista palmuöljyä kuullottamiseen
  • luraus punaista balsamiviinietikkaa (ehkä 4 rkl + 2 rkl…)
  • turaus hunajaa (noin 2-3 tl)
  • maustamiseen suolaa ja ruohittua mustapippuria
  1. Kuullota punasipulirenkaita rasvassa, kunnes ovat hieman pehmenneet.
  2. Lurauta joukkoon balsamiviinietikkaa ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen keskilämmöllä noin viitisen minuuttia.
  3. Lisää hunaja. Sekoita ja jatka kypsentämistä vielä jokunen minuutti.
  4. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Ota pannu pois liedeltä ja lisää vielä hieman balsamiviinietikkaa. Sekoita, maista ja mausta tarvittaessa lisää.
  5. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasiastiassa, jääkaapissa ja lämmitä tarpeen mukaan.

PIHVIT

  • 400 g laadukasta pihvikarjan jauhettua naudanlihaa
  • 1 keskikokoinen punasipuli silputtuna ja kuullotettuna
  • 1 kananmuna
  • ~1 rkl tuoreita timjaminlehtiä
  • paistamiseen punaista palmuöljyä
  • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Kuullota sipulisilppu. Anna jäähtyä hieman.
  2. Sekoita ja vaivaa kaikki ainekset keskenään jauhelihataikinaksi. Muotoile pihveiksi.
  3. Grillaa tai paista sopivan kypsiksi. Jätä vetäytymään folioon käärittyinä.

PORTOBELLOSIENET PAISTETTUNA JA/TAI GRILLATTUNA

  • 8 kpl Portobello -herkkusieniä siistittynä
  • 2 valkosipulinkynttä karkeasti paloiteltuna
  • ~4-6 oksaa tuoretta timjamia
  • reilusti punaista palmuöljyä paistamiseen
  • ripaus suolaa
  1. Leikkaa sienistä jalka ja raaputa alapuolen tummat heltat pois esim. lusikalla tai ruokaveitsellä.
  2. Kuumenna pannulla öljy. Lisää valkosipuli sekä timjaminoksat. Sekoittele, jotta maut tarttuvat öljyyn.
  3. Paista sienet molemmin puolin pannulla tasaisin väliajoin käännellen, kunnes väri muuttuu paahteisen ruskeaksi, sienistä irtoaa neste ja ne pehmenevät.
  4. Viimeistele tarvittaessa grillissä ja mausta ripauksella suolaa.
  5. Sienet voi myös grillata alusta loppuun saakka. Valmista tällöin mausteöljy jo hyvissä ajoin, jotta ehtii maustua ja sivele sieniä tasaisin väliajoin öljyllä.

MUUT HÄRPÄKKEET

  • rucolaa
  • ~4 reilua rkl maustamatonta majoneesia
  • 8 siivua kesäkurpitsaa grillattuna tai paistettuna (siivuta juustohöylällä, sivele öljyllä ja mausta valmiit siivut ripauksella suolaa)
  • 4 siivua sinihomejuustoa (fetaa, vuohenjuustoa tai paistettua / grillattua halloumia)
  • lisukkeeksi grillattuja tai kuumalla pannulla paistettuja, suolalla maustettuja Padron -paprikoita

Mites tämmöinen burgeri kasataan? :O Itse asiassa pohdin sitä itsekin ja lopulta päädyin oikein kirjaamaan kokoamissuunnitelman ylös ihan paperille saakka.

Kukin voi koota burgerinsa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta jos joku jää sitä itseni lailla pohtimaan, niin siirsinpä vielä kokoamisohjeet paperilta tänne ikuiseen bittimaailmaan.

JUHLABURGERIN KOKOAMISOHJE

  1. Portobello -pohja
  2. Rucolaa
  3. Majoneesia
  4. Kesäkurpitsaviipaleet taiteltuna
  5. Jauhelihapihvi
  6. Sinihomejuustoviipale
  7. Karamellisoitu punasipuli
  8. Portobello -hattu

Emäntä toivottaa muikeaa juhannusta ja ihan kreisiä burgerikesää!

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

Long time, no recipe! Mutta josko nyt vihdoin saisi pukattua ihmisten ilmoille tämän, jo jonkusen viikon luonnoksissa lojuneen kanafajitan sekä tomaattisalsan ohjetta.

Koska long time, no post, niin aloitellaanpa uutisista, joita niitäkin on kertynyt emännän ”laiskotellessa” vino pino.

Paleokeittiön uusimmat uutiset on ulkona!

Uusimmilla uutisilla tarkoitan tietysti viikko sitten ilmestynyttä huhtikuun uutiskirjettä. Jos et ole Paleokeittiön Uutisia saanut tai ehtinyt vielä käydä katsomassa mm. Yrttisen pannufrittatan reseptiä (kuva alla), niin klikkaapa tätä linkkiä.

Tilaamalla Paleokeittiön Uutiset omaan postilaatikkoosi viimeistään TÄNÄÄN sunnuntaina 15.4.2018 osallistut myös Bonredin punaisen arvontaan! Ai mikä Bonredin punainen? Noh, se selviää tietysti täältä kera Kongolaisen kanakastikkeen.

Ja sitten meillä on vielä PALEOKOKIT! Eli facebookissa toimiva ryhmä kaikille terveemmän ruoan ystäville. Huhtikuun ruokahaasteessa teemana ovat viherpirtelöt. Sinne siis poimimaan vihreitä pirtelövinkkejä tai vinkkaamaan muille omasta suosikkipirtelöstä!

Tässä kai ne tämän hetken tärkeimmät uutiset. Loput löytyvät sieltä uutiskirjeestä.

Kanafajitat syntyivät viikonloppuna sellaisena, kun mieli teki jotain mättöä, mutta järki harasi vastaan. Christina Aguileraa mukaillen ”My mind`s saying let’s go, but my sense is saying no.”. Kuulostaako tällainen raastava sisäinen ristiriita tutulta? Näitä päiviä vaan tulee. Onneksi myös menee. Siitä sitten kompromissia kehittelemään, jotta sekä mieli, että keho saataisiin molemmat tyytyväisiksi.

Perinteiset tortillaan käärityt fajitakset ovat mun mielestä mättöruokaa. Mutta kun tortillat heivaa hiiteen ja korvataan parilla salaatinlehdellä, niin tilanne on jo kokonaan toinen. ”Pienestä kii, se on niin pirun pienestä kii…”. Jotenkin näin veisaa myös Edelmannin Samuli. Heh, kylläpäs mua tänään laulattaa ;)

Tästähän tuli ihan täyttä paleota! No okei, täysrasvaiselle smetanalle annoin periksi. Maissilettuja en fajitakseen kaipaa, mutta jotain mausteisuutta tasapainottavaa maitotuotetta kaipaan kyllä. Jätä pois, jos aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä hiertymiä tai korvaa sopivalla kasvispohjaisella tuotteella.

Kotikeittiössä valmistetut fajitat ovat tuntuneet musta aina jotenkin työläiltä; on niin montaa eri sorttia laitettavana… Mutta kun pistää tuumasta toimeen, niin saa monesti todeta olleensa kuvitelmiensa kanssa aivan väärässä.

Fajitat syntyvät kohtuuhelposti ja nopeasti. Kasvisten pilkkomiseen menee suurin vaiva. Ja aika. Koko prosessi kulkee yksinkertaistettuna jotenkin näin…

  1. Kanat kappaleiksi ja marinoitumaan.
  2. Tomaattisalsa maustumaan.
  3. Paprikat ja sipulit suikaleiksi.
  4. Kanat pannulle ja pois.
  5. Kasvikset pannulle ja kanat sekaan.
  6. Fajitasten kokoaminen ja tuhoaminen.

Helppoa! Jos maustamisen osalta haluaa päästä vähemmällä, niin ei muuta kuin marketista valmista fajita- tai tacomaustetta messiin.

KANAFAJITAT TOMAATTISALSALLA

2-3 annosta

  • 2  kananrintaa (~300 g) pilkottuna
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 1 tl juustokuminaa
  • ½ – 1 tl chilijauhetta
  • ½ – 1 tl savupaprikajauhetta
  • ½ – 1 tl suolaa
  • 2 + 2 rkl punaista palmuöljyä (tai muuta marinointiin ja paistamiseen passaavaa rasvaa)
  • 1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
  • 2 rkl limenmehua
  • 2 punasipulia puolirenkaiksi suikaloituna
  • 2-3 eri väristä paprikaa suikaloituna
  • tomaattisalsaa, avokadoa, salaatinlehtiä ja tuoretta korianteria tarjoiluun (+ smetana tai creme fraiche tmv.)
  1. Pilko broilerin rintafileet. Laita palat litran minigrip -pussiin tai sopivaan astiaan. Lisää öljy, kuivamausteet, rustistetut valkosipulin kynnet sekä limen mehu. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin tomaattisalsa (ohje alla) ja suikaloi punasipulit sekä paprikat.
  2. Paista kanapalat marinadeineen kypsiksi pannulla. Siirrä sivuun.
  3. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä. Paista paprikat sekä punasipulit pehmeiksi. Lisää lopuksi pannulle vielä valmiiksi paistetut kanat sen verran, että lämpiävät. Sekoita.
  4. Kokoa fajitakset. Laita pari vahvalehtistä salaatinlehteä alustaksi, esim. Cosmopolitan- ja roomansalaattia. Kuvissa keräsalaatinlehtiä, jotka toimivat, mutta kestävät vähän huonommin sormiruokailua. Lado päälle kana-paprika-sipuliseosta ja tomaatisalsaa. Viimeistele kuutioidulla avokadolla ja tuoreella korianterilla (+ smetana). Syö sormin tai käytä apuvälineitä.

TOMAATTISALSA

  • 3-4 tomaattia
  • 1 pieni tai puolet isommasta sipulista
  • nippu tuoretta korianteria
  • 1 jalopeno
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 limen mehu
  • oliiviöljyä
  • maustamiseen rouhittua mustapippuria ja suolaa
  1. Kuutioi tomaatit, pieni jalopeno ja silppua sipuli sekä tuore korianteri sopivaan astiaan. Lisää rutistettu valkosipulinkynsi, limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita.
  2. Mausta mustapippurirouheella ja ripauksella suolaa. Sekoita ja jätä peitettynä jääkaappiin maustumaan. Säilyy hyvin jääkaapissa myös päivään seuraavaan.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Talviset terveiset ja ruokatärpit Tallinnaan

Kukapa olisi uskonut, että kun viime huhtikuussa palasin 15 vuoden tauon jälkeen Tallinnaan, niin tulisin ramppaamaaan siellä alituiseen. Näin vaan pääsi käymään. Noin kuukausi sitten oli aika astua taas laivaan. Neljännen kerran vajaa vuoden sisään.

Tallinnaan on helppo ihastua. Ja sinne pääsee helposti. Halvalla. Ehkä painavin syy paluuseen on kuitenkin se, että vaikka reilussa vuorokaudessa ehtii nähdä ja kokea yllättävänkin paljon, niin aina pois tullessa tulee tunne, että paljon jäi vielä ja taas kerran näkemättä.

Tallinna on näyttäytynyt emännälle monissa eri olosuhteissa. On tullut koettua aurinkoisen kevätpäivän salamasiirtyminen lumimyrskyyn, keskikesän lempeä lämpö sekä elokuun hikinen helleaalto. Nyt oli palavan talvipakkasen vuoro.

Lähtiessä ilma Jätkäsaaren satamassa oli kuin talvimorsio; aurinkoinen ja kaunis valkoisissaan, mutta parisenkymmentä astetta pakkasen puolella. Avomerelle seilatessamme saimme kuitenkin pikaiseen jättää jäähyväiset pilviverhon taakse piiloutuvalle morsiolle. Tallinnan satamassa pakkasen lisäksi meitä tervehti ajoittain sakeaksikin yltynyt lumisade. Ei ihan sitä, mitä Ukko ylijumalalta tilattiin. Ehkä Ukon valta ei ulottunut lahden toiselle puolen.

Laivamatka sujui leppoisasti jäälauttojen geometristä arkkitehtuuria ihaillen ja jo perinteeksi muodostuneesta katkarapuleivästä nauttien. Taisi siinä jossain vaiheessa sujahtaa lasillinen laivan samppanjaakin kurkusta alas. Vaikka olin jo aiemmilla kerroilla vannonut, ettei laivan skumppaa enää ikinä. Ei vaan ole hintansa väärti. Ei ollut tälläkään kerralla.

Tallinna tarjoili taas monta huikeaa, mielen muistilokeroihin tallennettua kokemusta ja tärppiä tulevaisuuden varalle. Vaikuttavimmat elämykset löytyivät tällä kertaa ylellisen majoituksen tarjonneesta, viiden tähden hotelli Schlösslestä sekä hotellin yhteydessä toimivan ravintola Stenhusin tunnelmallisesta illallispöydästä. Näistä enemmän tarinaa ja omakohtaista kokemusta em. linkkien takaa.

Vanhakaupunki oli talvisessa asussaan kaunis. Kuten aina. Etenkin päivänä seuraavana lumisateen ollessa muisto vain. Ehkä jopa kesäistä kauniimpi… tai harmonisempi pastellisävyisten rakennusten päästessä vaaleassa ympäristössä paremmin oikeuksiinsa.

Kaupunki oli myös yllättävän tyhjä! En ole aiemmin vaellellut Vanhakaupungin kujilla yhtä vapaasti ja törmännyt Raatihuoneentorilla vain kouralliseen kanssakulkijoita.

Olimme pakkassäätä silmällä pitäen suunnitelleet ennalta sopivan reitin satamasta Vanhakaupungin ytimessä sijaitsevaa majapaikkaamme niin, että matkan varrelle osui tasaisin välein lämmittelypisteitä.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme sijaitsi vain muutaman askeleen päässä satama-alueelta. Vielä uutuuttaan kiiltävä kauppakeskus Nautica tarjosi meille lähinnä levähdyshetken lepotuoleilla. En oikein ole kauppakeskuksissa käyskentelevää tyyppiä. Ja kahvikupposenikin nautin mieluummin intiimimmässä ympäristössä.

Kauppakeskuksesta matka jatkui jo pitkään Tallinnan ”tämä-täytyy-nähdä” -listalla roikkuneeseen kohteeseen; vanhojen teollisuusrakennusten uutta elämää puhkuvaan Rotermannin kortteliin.

Rotermanni ei hyytävän kylmässä lumisateessa näyttäytynyt meille parhaimmillaan. Saimme kuitenkin alueen kartoitettua ja mielenkiintoisimmat paikat poimittua muistiin. Pikaisella piipahduksella selväksi kävi, että tänne piti palata. Paremmalla säällä. Ja ajalla. Sillä Rotermannista löytyy viehättävän ympäristön lisäksi myös monta mielenkiintoista ruokapaikkaa.

TOA – Aasialaisten makujen ystäville

TOA eli Taste of Asia tarjoaa raikkaita makuja Aasiasta; keittoja, salaatteja ja wokkeja sekä ison kasan erilaisia cocktaileja kohtuuhintaan. Myös alkoholittomana. Miltä kuulostaa esimerkiksi Matcha Spritz? Aika jännittävältä!

Cocktail -kulttuuri tuntuu muuten olevan kovasti nousussa. Myös meillä Suomessa. Vai onko se jo sitä kuuminta hottia? En tiedä. Viinit kolahtavat emäntään cocktaileja kovemmin.

Taptap – Olutta ja hodareita skandinaaviseen streettarityyliin

Nälkäisille Taptap tarjoaa tanskalaisen street food -kulttuurin inspiroimia Hot Dogeja. Janoisia hemmotellaan parinsadan pullon olutvalikoiman lisäksi useammalla hanaoluella, joita voi nautiskella paikan päällä tai napata vastapakattuna tölkissä mukaan. Oluet minä skippaan, mutta hodari kiinnostaa.

Ravintola PULL – Pihviä pöytään ja viiniä viereen!

Ehdottomasti emännän lempipaikka! Ainakin paperilla. On jokseenkin selvää, että seuravaalla Tallinnan reissulla meikäläisen löytää PULLin pöydästä.

Pitkään on tämäkin White Guiden suosittelema paikka roikkunut Tallinnan ravintolalistalla. Liian pitkään. Grillattu liha raikkaan salaatin kanssa nautittuna vaan natsaa. Jos viini kyljessä ei viehätä, niin lasiin saa myös terveysjuomaa; tuorepuristettuja hedelmä- ja kasvismehuja tai täyttävämpää pirtelöä.

FLAMM – Liekitettyä levyä viinibaarissa

FLAMMin erikoisuus on Ranskan Alsacen alueelta kotoisin oleva, ”liekeissä paistettu” suolainen piirakka, joka kootaan ohuen leipätaikinalevyn päälle. Kyseessä on selvästikin italialaisen pizzan ranskalais-saksalainen serkku!

Alsacesta tulee siis muutakin merkittävää kuin aromikasta valkoviiniä. Jota sitäkin FLAMMista saanee.

Leipomo-kahvila RØST – Tuoretta leipää ja komeita korvapuusteja

RØSTin kahvila olikin seuraava sopiva pysähdyspaikka. Kohmeinen keho ja matkaväsymyksen valtaama mieli kaipasivat jo jotain piristävää lämmikettä. Kahvi ja komea kanelipulla tulivat tarpeeseen.

RØSTin rosoisen intiimissä kahvilassa olikin mukava istuskella ja seurata leipien sekä leivonnaisten valmistusta. Paikka näytti olevan kovasti hipsterimäisen nuorison mieleen. Ja mikäs sielukkaassa kahvilassa pidempäänkin istuskellessa, kun santsikupit saa kaupan päälle!

Ja nämä RØSTin kanelipullat! Tuoreita ja maukkaita. Päältä rapsakoita ja sisältä ihanan pehmeitä. Yhtä hyviä kuin äipän vastaleivotut kanelipuustit. Melkein ;)

Kokokin oli iltapäivän kahvihetkeen juuri sopiva; ei pulla pienimmästä päästä, mutta ei järjetöntä suuruudenhulluuttakaan. Tiedättehän ne kissan kokoiset korvapuustit, joita täytyy mutustaa kaksin käsin ja tuntikaupalla?

R14 – Laatuviiniä ja ravintolaruokaa hulppeissa tiloissa

Korttelikierroksen jälkeen oli tarve taas hakeutua sisätiloihin. Tarkoitus oli käydä vaan tsekkailemassa, jotta miltä viinibaari R14 näyttää. Viinibaarin lisäksi kahden kerroksen korkuisesta, upeasta tilasta löytyi myös viinikauppa sekä tunnelmallista ravintolatilaa kahdessa kerroksessa. Ihastuin erityisesti paikan tyylikkääseen sisustukseen.

Tarkoitus oli tosiaan vain käydä katsomassa, mitä vaatimattoman oloisen ulko-oven toiselta puolen löytyi, mutta en lopulta aivan kuivin suin vierailusta selvinnyt.

Kyselin henkilökunnalta tällä hetkellä itseäni viinimaailmassa eniten kiehtovista alkuviineistä. Naturaaliviinien valikoima ei valitettavasti ollut hääppöinen, mutta kun hyllystä löytyi sisilialainen, Grillo -rypäleestä valmistettu Tenuta Gorghi Tondin Vivitis Bio -valkoviini vailla lisättyä sulfiittia, niin pakkohan sitä oli lasillinen ottaa. Huokeaan hintaan. Erittäin mielenkiintoinen, moniulotteinen viini, jota kannattaa käydä nappaamassa pullollinen kotiin tuomisiksi (hinta ~13 €).

Pelkistetyn tunnelmallinen R14 avarine tiloineen ja korkeine kaari-ikkunoineen teki vaikutuksen jo pelkällä olemuksellaan. On päivänselvää, että tänne on vielä palattava täysipainoisen illallisen merkeissä katsastamaan, mitä ravintolan ruokapuolella on tarjottavanaan.

Illan alkaessa hämärtää ja päivän kääntyessä jo ehtoopuolelle oli aika ottaa suunta kohti lämminhenkistä boutiquehotelli Schlössleä. Siellä meitä odotti vielä tunnelmallinen illallinen keskiaikaisen rakennuksen holvikaarien katveessa. Ja takkatulen loimussa.

Hotelli Schlösslestä ja ravintola Stenhusista olen kirjoitellut enemmän tarinaa enJOYn puolelle. Käy sieltä kurkkaamassa, mm. miksi olisin ehdottomasti halunnut yöpyä hotellihuoneessa numero 19, ja mitä tekemistä Kazimir Malevitšin tunnetulla ”Musta neliö” -maalauksella on pestolautasen kanssa!

Vielä yksi piipahduspaikka ja pikainen vinkki ennen kuin alkoi kotisatama kutsumaan emäntää takaisin Tallinnan turuilta ja toreilta.

Pegasus – Mutkatonta lounastamista sopuhintaan

Vanhakaupungissa sijaitseva ravintola Pegasus lienee monelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin suosittelen paikkaa etenkin kaikille mutkattoman ja hinta-laatusuhteeltaan aivan loistavan lounaan ystäville. Saatanpa Pegasuksesta jossain vaiheessa vielä ihan omankin jutun kirjuutella. Koska se sellaisen ansaitsee.

Emäntä kiittää, kuittaa ja jää taas kaipaamaan takaisin tuhansien tarinoiden ja tasokkaiden ravintoloiden Tallinnaan! So long, Babe!

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Kongolainen kanapata vie makumatkalle Afrikan sydämeen

Terveiset Kongosta! Fyysisesti en ihan Kongoon asti ole matkannut, mutta teinpä tutkimusmatkan trooppisille, päiväntasaajan leveysasteille näin lautaselta käsin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjois-Afrikan keittiötä on jonkin verran tullut tutkittua, mutta nyt tarjoutui oiva tilaisuus sukeltaa syvemmälle Afrikan sydämeen. Ruokamatkailu lautaselta käsin, mikä ihana ja äärettömän helppo sekä edullinen tapa tutustua maailman eri kulttuureihin!

No mutta, kuinka päädyin Keski-Afrikkaan?

Kongoon emännän vei Bonred -tuotemerkillä suomalaisista marketeista löytyvä punainen palmuöljy. PALMUÖLJY?! Miten palmuöljy istuu paleoon tai terveelliseen ruokavalioon ylipäätään?! Sitä minäkin hetken ihmettelin,  että mitähän hittoa, kun paria palmuöljypulloa emännälle testiin tarjottiin. Lupasin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja palata aiheeseen, jos kyseessä jotain omaan maailmaan istuvaa olisi. Tähän saakka kun olen tutkinut etiketit tarkasti ja palauttanut jokseenkin kaikki palmuöljyä sisältävät tuotteet pikaisesti kaupanhyllylle.

Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan. Sanonta piti paikkansa tälläkin kertaa. Punainen palmuöljy osoittautui kaikin puolin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi tuotteeksi, joka on ainakin toistaiseksi syrjäyttänyt muut suosimani paistorasvat; kookosöljyn sekä kirkastetun voin.

Afrikkaan pääsin palmuöljyllä syystä, että siellähän se palmu kasvaa. Kasvaa monessa muussakin paikassa, mutta Länsi- ja Keski-Afrikasta on punainen palmuöljy kotoisin. Siellä se on sademetsissä viihtynyt villinä vuosituhannet.

Villistä palmuöljystä voitanee tänä päivänä vain haaveilla, mutta Bonredin punainen tuotetaan edelleen tuosta samaisesta alkuperäisestä lajikkeesta (Elaeis Guineensis). Viljely tosin tapahtuu tänä päivänä kattavammin Kaakkois-Aasian, Indonesian ja Malesian mailla, mutta viljellään öljypalmua edelleen myös jonkin verran mm. Nigeriassa sekä ehkä vähän yllättäen Kolumbiassakin.

Ei liene yllätys, että emäntä tykkää aidosta ja alkuperäisestä. Siksi halusin keittää kokoon kastikkeen, jossa punainen palmuöljy pääsisi näyttämään potentiaalinsa muodossa, jossa sitä on perinteisesti käytetty. Samalla tarjoutui myös oiva tilaisuus tutustua tarkemmin kovasti kiehtovaan keski-afrikkalaiseen keittiöön.

Monille varmasti tulee palmuöljystä mieleen korkeasti prosessoitu, länsimaiden tarpeisiin tehotuotettu, ravinneköyhä tuote, jonka viljelymaat tuhoavat arvokkaat sademetsät vauhdittaen ilmastomuutosta ja vieden samalla orangeilta sekä Sumatran tiikereiltä kodit. Niin tuli mullekin sama ajatus mieleen. Tätä maailmassa tapahtuu, joten sitä ei sovi sivuuttaa eikä asialta silmiä sulkea. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että Bonredin öljy tuotetaan mahdollisimman hyvin ihmiset, eläimet sekä luonto huomioiden. Bonred tulee Malesiasta, jossa sitä tuotetaan kestävän kehityksen periaatteita noudattavalla, RSPO -sertifioidulla tilalla. Merkkinä tästä koristaa Bonredin pullon kylkeä Vihreä Palmu -logo.

Jos itse tuotteesta puhutaan, niin palmuöljyllä ja palmuöljyllä on eroa. Tätä en itse ollut aiemmin tajunnut vaan hylännyt muitta mutkitta kaiken, jossa sana ”palmuöljy” mainittiin. Vähän sama asia kuin kookosöljyn ja munkkien paistamiseen käytettävän kookosrasvan kohdalla. Mahdollisimman luonnolliset eli vähän ja hellävaraisesti käsitellyt öljyt ovat lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti puhdistetut tai muutoin, usein öljyjen luontaisten ominaisuuksien muuttamiseksi prosessoidut ”rasvavalmisteet”.

Punaisen palmuöljyn läpikuultavan punainen väri kertoo omaa tarinaansa. Kyseessä on hienovaraisesti käsitelty, ravinteikas öljy. Itse asiassa punainen palmuöljy on rasvoista ravinnerikkain, ja se säilyy kookosöljyn tavoin rasvahapporakenteeltaan stabiilina korkeissakin lämpötiloissa (savuamispiste 230 astetta). Teknisesti siis aivan loistava paisto- ja grillausöljy!

Mitä ravinteisiin tulee, niin punainen palmuöljy sisältää runsaasti terveysvaikutuksiltaan tunnettuja, mm. solujen hapettumista ehkäiseviä antioksidantteja. Esimerkiksi porkkanasta ja tomaatista tuttuja, rasvaliukoisia A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja (mm. lykopeeni sekä alfa- ja beetakaroteeni), E-vitamiinia (tokotrienolit) sekä ihoa ja aivoja hellivää ubikinonia (koentsyymi Q10). Väristähän sen jo näkee, että kyseessä on vahvasti porkkanaan viittaava tuote. Itse asiassa itselleni öljyn ulkonäöstä tulikin ensimmäisenä mieleen aikanaan aurinkorannoilla ruskettumisen edistämiseen käyttämäni porkkanaöljy.

Mitä punaisen palmuöljyn rasvahappoprofiiliin tulee, niin tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on kookosöljyn tavoin kohtalaisen suuri. Palmuöljy muuttuukin nestemmäisestä puolikiinteään muotoon alle 24 asteen lämpötilassa. Tätä ei siis kannata säikähtää. Öljy ei ole pilalla vaan se muuttuu lämpötilan kohotessa jälleen nestemäiseksi. Säilytys huoneenlämmössä.

Punainen palmuöljy on monikäyttöinen ja maultaan mieto. Maku on pikkasen pähkinäinen ja emännän suussa jopa hieman herneeseen vivahtava. Ruoanlaittoon sitä käytetään trooppisen Afrikan lisäksi Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa (Brasilia). Sopii paistamisen ja grillauksen lisäksi marinadeihin, leivontaan, friteeraukseen sekä salaatinkastikkeeksi. Tai vaikka majoneesiin, jolle antanee kivasti väriä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt lähinnä kaikkeen pannulla paistamiseen, mutta testannut myös sekä salaatissa, että marinadissa. Toimii!

Bonredin punainen on tullut ainakin paikallisessa Prismassa vastaan, mutta jotta jokainen pääsee tämän ravinnerikkaan öljyn makuun, niin sitä voi tilata nyt 20% alennushintaan suoraan Bonredin verkkokaupasta käyttämällä koodia ”BONRED”. Yli 10 €:n tilaukset ilman toimituskuluja. 

Kaiken kaikkeaan erittäin varteenotettava ruokaöljy, jota kannattaa kokeilla. Nyt on helppo aloittaa testaus vaikka tästä kongolaisesta, maapähkinävoilla maustetusta ja äärettömän herkullisesta kanapadasta, jossa punaisella palmuöljyllä on taustatietojeni mukaan keskeinen rooli. Itse asiassa niin keskeinen, että jos homman olisi aivan autenttisesti tehnyt ja perinteitä orjallisesti noudattanut, niin palmuöljynkin olisi ehdottomasti pitänyt olla afrikkalaista. Noh, malesialaisella mentiin ja hyvää oli. Tosin tuttuun tapaan vähän muutenkin perinteitä viilasin paremmin suomalaiseen kotikeittiöön istuvaksi.

Palmuöljyssä marinoitu, pannulla paistettu ja pehmeäksi haudutettu, maapähkinäinen kanapata osoittautui erittäin hyväksi ensiretkeksi Keski-Afrikkaan. Jessus, mitä herkkua! Vaikka taas alkuun hieman maapähkinävoita kanakastikkeessa epäilin… Kunnes muistin satay -kastikkeen kera tarjoiltava kanavartaat.

Muamba Nsusu on Kongon jokialueelta kotoisin oleva perinteikäs pata, muhennos tai kastike. Oma paksuhko kastike taisi olla sekoitus näitä kaikkia. Afrikassa ei ole niin nokonuukaa, joten lihaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Kana oli helppo ja nopeasti kypsyvä vaihtoehto krokotiilille tai puhvelille. Mutta myös nauta, lammas, vuohi ja riistaliha eli käytännössä kaikki käy. Jopa kala.

Kasviksiakin on kastikkeessa kivasti. Vai miltä kuulostaa sipuli, porkkana, tomaatti ja tuore pinaatti? Mausteeksi vielä vähän paprikaa, sitruunaa, juustokuminaa sekä terveysmausteena kunnioitettua kurkumaa.

Ja sitten se maapähkinävoi, jonka täydellistä palkokasvittomuutta noudattavat voinevat korvata jollain muulla pähkinävoilla. Tosin maapähkinän maku on aika omaleimainen, mutta itse voisin ajatella kokeilevani korvikkeena esim. cashew -voita.

Valmistus on helppoa ja kanan kanssa kohtalaisen nopeaa. Oman aikansa ottaa ”padan” haudutus sekä lihan marinointi, mutta senkin voi tehdä jo etukäteen. Hätätilassa puolisen tuntiakin riittää.

Maku oli mun mielestä juuri sitä, mitä kuvittelen afrikkalaisen ruoan olevan. Alkuun sitruunan ja tomaatin ansiosta jopa hieman hapokas, joka kuitenkin taittui kastikkeen ”kypsyessä”. Makeutta maapähkinästä ja kivasti lempeää tulisuutta chilistä sekä jalopenosta. Tulisuutta voi lisäillä tuuppamalla sekaan vähän isommin chiliä tai lisäämällä lopuksi cayennepippuria. Mutta musta tämä oli juuri sopiva; ei liikaa liekehtimistä.

Lopputuloksena maukas ja ruokaisa kastike, jossa on oikeastaan kaikki; kiva kirjo kasviksia, sopivasti proteiinia ja ravinteikasta rasvaa. Paristakin eri lähteestä. Sekä aivan mahtava VÄRI! Tarjoillaan Afrikassa perinteisesti fufun kera, mutta minä menin nyt basmatiriisillä. Myös jamssi ja kettobanaani ovat Muamba Nsusun kotiseuduilla tavallisia lisukkeita, mutta eipä ole ihan ihmeellistä, että muhennosta nautitaan ihan vaan sellaisenaan vailla minkäänlaisia kylkiäisiä.

MUAMBA NSUSU – KONGOLAINEN KANAKASTIKE

4 annosta

  • ~450 g broilerinfilettä paloiteltuna (tai muita kanan osia)

MARINADI

MUUT AINEKSET

  • 2 rkl punaista palmuöljyä
  • 1 isohko sipuli siivutettuna
  • 1 isohko porkkana pilkottuna tai siivutettuna
  • 1 punainen chili pieneksi pilkottuna
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 prk Marzano- tai muita säilyketomaatteja paloiteltuna (myös tuoreet käyvät)
  • iso kourallinen tuoretta babypinaattia
  • 1 dl sileää maapähkinävoita (tai muuta pähkinävoita esim. cashew tai manteli)
  • ~2 – 2½ dl kana- tai kasvislientä
  • melko reippaasti suolaa (ja cayennepippuria, jos pidät tulisemmasta)
  1. Marinoi kana. Paloittele broileri sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Laita kanapalat esim. minigrip -pussiin (tai sopivaan kulhoon). Lisää jalopeno, kurkuma, paprikajauhe, palmuöljy sekä sitruunamehu. Sulje pussi ja sekoittele hyvin. Jätä huoneenlämpöön marinoitumaan ½-1 tunniksi tai pidemmäksi aikaa jääkaappiin.
  2. Kuullota sipuli pannulla palmuöljyssä. Lisää porkkana kun sipuli alkaa pehmenemään. Jatka kuullotusta muutama minuutti.
  3. Lisää kana marinadeineen. Paista sekoitellen kunnes kanapalojen pinta on sulkeutunut. (Ei tarvitse paistaa läpikypsiksi, kypsyy mukavan mureaksi hauduttamalla.)
  4. Lisää pannulle chili sekä juustokumina. Jatka kuullotusta sekoitellen pari minuuttia. Siirrä tarvittaessa kannelliseen kattilaan tai jatka pannulla/kasarissa, jossa kansi.
  5. Kaada sekaan tomaatit liemineen. Sekoita ja lisää pinaatti. Anna kiehua miedolla lämmöllä sekoitellen kunnes pinaatti painuu kasaan ja muuttuu tummanvihreäksi. Lisää maapähkinävoi. Sekoita.
  6. Kaada lopuksi joukkoon kanaliemi. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä 45-60 minuutiksi. Sekoita välillä.
  7. Mausta riittävällä suolalla. Tarkista maku ja tarjoile esim. riisin kera.

Lisää infoa punaisesta palmuöljystä

Kuinka käytännössä käyttää punaista palmuöljyä? Katso reseptit!

Paleokeittiöstä…

Muualta…


BONRED -ARVONTA!

Kerro kommenteissa, millä perusteella ensisijaisesti valitset ruokarasvasi tai mitä ominaisuutta rasvaa valitessa erityisesti arvostat (esim. saatavuus, hinta, ravinteikkuus, monipuolisuus, maku, tuotemerkki jne).

Kaikkien ma 26.3. klo 12 mennessä kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan yksi kahden pullon setti Bonredin punaista palmuöljyä.

P.S. Arvonta lisätty alkuperäiseen artikkeliin 20.3.18. Voit osallistua myös kahden muun vastaavan paketin arvontaan tilaamalla Paleokeittiön uutiskirjeen tai osallistumalla kyselyyn Paleokokit facebook -ryhmässä.

Onko punainen palmuöljy sulle jo tuttu? Miten ja mihin käytät?

Yhteistyössä Bonred ja Kohokohta. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Paahteinen maa-artisokka-palsternakkakeitto paistetuilla herkkusienillä

Long time, no resepti! Ovat muut jutut pitäneet emännän sen verran puuhassa, että vaikka syönyt olen, niin en ole kerinnyt tuuppaamaan reseptejä eetteriin.

Hyytävän kylmässä Tallinnassakin tuli taas pari päivää vietettyä. Herkullisen ruoan parissa tietenkin. Vinkkejä eteläisen naapurin ravintolamuailmaan on tulossa, mutta esimakua voi käydä jo ottamassa romanttista kynttilänvaloa ja takkatulta sekä viehättävän keskiaikaista tunnelmaa ja hienostunutta ruokaa omintakeisella ajatuksella tarjoavasta ravintola Stenhusista.

Mutta nyt olisi mulla myös uutta reseptiä viimeisiin talviviikkoihin tarjolla! Sosesopalla mennään taas. Ja ylläri, ylläri… SIENILLÄ!

Pari asiaa vielä ennen sosesoppaan syventymistä.

Paleokeittiön Uutiset ilmestyivät viime viikolla. Mukana myös eksoottisen, ananastakin sisältävän Karibialaisen kanakeiton reseptiä. Jos kuluvan kuun uutiskirje resepteineen meni sulta ohitse, niin pääset lukaisemaan sen klikkaamalla tätä linkkiä.

Entä oletko jo käynyt tutustumassa PALEOKOKKEIHIN?!

Paleokokit on Paleokeittiön kyljessä toimiva facebook -ryhmä, jossa jokainen ruoasta innostunut voi käydä kyselemässä vinkkejä, keskustelemassa ruoanlaitosta, resepteistä ja ruokavaliosta sekä kertomassa omia sanallisia tai kuvallisia ruokakuulumisia. Parasta aikaa ryhmässä on aiheena jotenkin hirveän sopivasti…. MAA-ARTISOKKA!

Tämä samettinen soppa oli emännän lautasella itse asiassa jo parisen viikkoa sitten. Lidlistä tarttui mukaan tarjouksessa ollut rasia luomumaa-artisokkaa, ja jotain helppoa ja hyväähän siitä oli tekaistava. Maa-artisokkakeittoa on tullut aiemmin syötyä lähinnä ravintoloiden listoilta, joten nyt oli korkea aika tarttua itse samaisen sopan laittoon.

Maa-artisokkaa tulee käytettyä aivan liian harvoin. Tykkään mukulasta kyllä. On kivan ruokaisaa ja tuo sopivasti vaihtelua tavallisemmin perunan korvikkeina käyttämiini bataattiin ja kurpitsaan. Maku on makeahko ja maanläheinen. Sana ”juureva” kuvaa mielestäni maa-artisokkaa ehkä parhaiten. Siinä missä punajuurtakin.

Sosekeitossa maa-artisokka tuntuu olevan yksinään hieman liikaa. Ellei mukaan lurauta oikein olan takaa keittoa laimentavaa voita, kermaa ja ties mitä muuta.

Tavallisimmin keiton intensiivisyyttä hillitsemään käytettänee perunaa, mutta minä menin tällä kertaa aivan yhtä mainiosti mukulan kaveriksi sopivalla palsternakalla. Jota olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin. Fifty-fifty olisi ollut hyvä.

Edelleen oli soppa aika intensiivistä. Erityisesti kasvikset näin uunissa paahdettuna. Pienemmälläkin lautasella pärjäsi varsin hyvin. Etenkin kun paistoin keiton joukkoon pureskeltavaksi maa-artisokan kanssa vähintäänkin yhtä ”juurevia” sieniä.

Mutta emännän sienikammo lienee näiden herkullisten herkkusienten myötä vihdoin selätetty! Parisen vuotta siinä kai meni ennen kuin päädyin tilanteeseen, jossa paistetut sienet olivat suoraan pannusta miltei loppuun naposteltu ennen kuin olivat keittoa nähneetkään.

Metsäsieniä yritin metsästää, mutta lähikaupan valikoimassa ei ollut tarjolla herkkusientä kummempaa. Niillä siis mentiin ja oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Vatsa tuli täyteen ja makuhermotkin hymyilivät leveästi.

PAAHTEINEN MAA-ARTISOKKAKEITTO KERA PAISTETTUJEN HERKKUSIENTEN

4-6 annosta

  • 400 g maa-artisokkaa paloiteltuna
  • 200 g palsternakkaa paloiteltuna
  • 2 valkosipulinkynttä kuorittuna
  • tuoretta timjamia
  • punaista palmuöljyä (tai muuta sopivaa öljyä)
  • 1 sipuli silputtuna tai renkaiksi siivutettuna
  • 2-3 kevätsipulin valkoiset osat pilkottuna
  • 2 dl lehmänkermaa (korvaa tarvittaessa kookoskermalla tai muulla kasvikermalla)
  • 6-8 dl liha-, kana- tai kasvislientä
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Pese ja paloittele maa-artisokat sekä palsternakka. Kuori halutessasi.
  2. Laita maa-artisokat, palsternakka ja valkosipulit sopivaan uunivuokaan. Pirskottele päälle reippaasti öljyä. Mausta timjaminoksilla, karkealla suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla. Kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Sekoita välillä.
  3. Kuullota sipuli sekä kevätsipuli sillä aikaa isohkossa kattilassa, öljyssä.
  4. Siirrä uunissa paahtuneet kasvikset sipulien sekaan kattilaan. Lisää lientä niin, että kasvikset peittyvät. Kiehauta ja jatka kypsentämistä kattilassa ~20 min tai kunnes kasvikset ovat aivan pehmeitä. Mitä muhjummat kasvikset, sitä sileämpi sosesoppa!
  5. Siirrä kattilasta kaikki tarvittaessa parissa eri erässä tehosekoittimeen. Lisää kerma ja surauta sileäksi keitoksi. Mausta suolalla. Lisää tarvittaessa lientä tai vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.
  6. Siirrä keitto kattilaan. Kiehauta ja tarkista maku. Koostumustakin voi vielä viilata tässä vaiheessa.
  7. Tarjoile kera paistettujen sienien ja tuoreen timjamin.

HERKULLISIKSI PAISTETUT HERKKUSIENET

~3 annosta

  • 200 g tuoreita herkkusieniä viipaloituna
  • kirkastettua voita (tai meijerivoita)
  • kevätsipulin vihreät osat silputtuna
  • tuoretta timjamia
  • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Viipaloi herkkusienet.
  2. Paista kuumalla pannulla voissa kera timjaminoksien, kunnes ovat vetäytyneet ja muuttuneet mukavan ruskeiksi. Lisää kevätsipuli ja jatka paistamista vielä hetken aikaa. Viimeistele tarvittaessa siirtämällä pannu noin 10 minuutiksi uuniin (huom. uuninkestävä pannu!).
  3. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että herkullisten herkkusienten salaisuus piilee uuniviimeistelyssä. Eli jos et ole sienten suurin ystävä, niin suosittelen kokeilemaan tätä kikkaa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

 

Kahden aineksen chilillä piristetty suklaamousse (vege)

Kokeileva emäntä Paleokeittiöstä tässä terve! Jo pidempään emännän matkaa seuranneet tietävät, mistä minä innostun. Ja mistä en.

Innostun kaikesta vähän kummallisesta. Musta on kiva testailla hassuja juttuja ja oudolta tuntuvia raaka-aineyhdistelmiä. Ja paleoida. (On muuten sana, jota sydämeni pohjasta inhoan, mutta käytän sitä silti). Eli tehdä tavisruoasta edes hippasen terveellisempää korvaamalla tavanomaisia aineksia jollain… noh, terveellisemmällä.

Aina ei mene niinkuin Strömsössä, mutta olen oppinut ottamaan ilon irti myös vähemmän täydellisestä. Pääasia, että maistuu! Vaikka muuten homma ei menisikään aivan oppikirjojen mukaan.

Se, mistä en innostu ollenkaan on ruoan tuhlaaminen. Pyrin siis käyttämään kaiken ns. tappiin asti. Nahjuuntuneet vihannekset ja hedelmät eivät ehkä enää maistu sellaisenaan, mutta kelpaavat hyvin pirtelöihin ja mehuihin. Haastavampaa on sen sijaan keksiä käyttöä aineksille, joille ei oikeastaan olisi mitään käyttöä. Joskus sekin onnistuu. Niinkuin nyt.

Täydensin pakkaspäivien biryania eli intialaista riisipataa kokeilumielellä ja ehkä vähän yllättäenkin purkillisella kikherneitä. Kikherneet on säilötty jonkinlaiseen liemeen, joka ei pataan päätynyt. Olin jo valuttamassa nestettä viemäristä alas, kun muistin taannoin törmänneeni reseptiin, jossa tätäkin ylijäämälientä voitaisiin hyödyntää.

Emännän muisti ei ole enää entisensä, mutta onneksi netti muistaa kaiken ja googleen voi aina luottaa. Niin tälläkin kertaa. Pikainen googletus kertoi, että kikherneiden lientä kutsutaan aquafabaksi ja siitä tulee marenkia. Kun tarpeeksi vatkaa. Ja laittaa sekaan sokeria.

Sokeri ja vehnäjauhot ovat niitä raaka-aineita, joista vähiten innostun. Ja joita eniten välttelen. Sokeri oli siis poissa pelistä, mutta aquafaba edelleen jääkaapissa. Onneksi löytyi toinenkin vaihtoehto, joka ei ”valkoista vaaraa” kaivannut. Nimittäin suklaamousse! Ja vieläpä äärettömän helppo sellainen! Tähän perusmousseen kun ei tarvita kuin kahta raaka-ainetta; aquafabaa ja suklaata.

No niin, nyt siellä joku taas tuhahtelee, että suklaassa on sokeria (ja kikherneet ei oo paleoo ;)). Onhan sitä, mutta jos huolella suklaansa valitsee, niin aika vähällä sokrulla pääsee. Ja ei, se 70% ei kerro vielä mitään. Joten kakkulat nokalle, kertoo keski-ikäinen, ja ainesosaluetteloa tavaamaan.

Noh, suklaamousse on suklaamoussea, vaikka voissa paistais. Tai ei ehkä ihan. Mutta jotain pientä kivaa twistiä kaipasin. Joten jätin herneliemen yön yli jääkaappiin päivää seuraavaa ja marketin aukeamista odottamaan.

Siinähän se ajatus yön aikana kirkastui ja marketista tarttui mukaan palko punaista chiliä sekä rasia mustaa vattua, joita karhunvatukoiksikin kutsutaan. Punaista vadelmaa olisi löytynyt pakastimesta, mutta mustat näyttävät kuvissa kivemmilta. Ja kyllä, toisinaan valitsen raaka-aineita myös sen mukaan, miltä ne linssi läpi katsottuna näyttävät.

Tarvittiin niitä vatukoita tällä kertaa tosin muuhunkin. Nimittäin viikonlopun brunssille. Joka ei ole paleota nähnytkään, mutta josta satunnaiset polulta poikkeavat voivat lukea lisää ja poimia ihan hemmetin herkullisia reseptejä lähiaikoina tuolta enJOYn puolelta. Brunssitarjottavista maailman paras sipulipiirakka sieltä jo löytyykin ja muita tippuu sitä mukaan kun kerkiää valmiiksi laittaa. Sipulipiiras tosin ei ole emännän käsialaa, mutta sain sentään kunnian syödä sitä. Herrrrrkkua!

Mutta takaisin mousseen. Sujuiko hommat Strömssöön tapaan? Kyllä ja ei. Homma sujui kyllä, mutta lopputulos ei ollut NIIN hyvä, kun olin kaiken lukemani hehkutuksen perusteella kuvitellut.

Suklaa suli nätisti ja chili antoi mousseen mukavasti potkua. Aquafabakin vaahtoutui täydellisyyttä hipovaksi, mutta sitten joku meni pieleen. Mikä? Kertoisin, jos tietäisin. Tai ehkä mikään ei mennyt pieleen vaan vika oli vaan omissa odotuksissa.

Moussea tuli kyllä ja maultaan oikein mainiota sellaista, mutta koostumus ei ollut ihan kohillaan. Kuohkea vaahto antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa. Kun siinä varovasti spatuloin vaahtoa suklaan sekaan, niin tajusin jo hyvin pian, että ei tästä ihan niin ilmavaa tule kuin odotin. Kasaan sen varmasti pitikin mennä, mutta että noin rutkasti… ehkä ei.

Veikkaan, että yhdistämisvaiheessa tapahtui sellainen jokaisen kotikokin pieni painajainen kuin leikkaaminen / juoksettuminen. Siitäkin huolimatta, että olin lukenut varoitukset huolellisesti ja ”jäähdyttelin” molemmat pääraaka-aineet huoneenlämpöisiksi. Hyvin kuitenkin maistui vähän lässähtänyt ja rakeinen mousse. Sillä chili oli äärettömän hyvä idea!

CHILINEN SUKLAAMOUSSE KERA KARHUNVATUKOIDEN

  • 100 g tummasuklaata sulatettuna (70%, tarvittaessa vegaaninen)
  • ½ tuore chilipalko pilkottuna
  • hieman vaahterasiirappia makeutukseen
  • huoneenlämpöistä aquafabaa eli yhden kikhernepurkin neste vaahdotettuna (+ ripaus sitruunamehua helpottamaan vaahdotusta)
  • tarjoiluun tuoreita karhunvatukoita, vadelmia tai muita marjoja
  1. Pilko chili. Laita suklaan kanssa sulatukseen sopivaan astiaan. Lisää tarvittaessa astiaan myös vaahterasiirappi. Sulata suklaa vesihauteesssa välillä sekoitellen sillä aikaa kun valmistat aquafaba -vaahdon.
  2. Kaada huoneenlämpöinen aquafaba isoon, puhtaaseen kulhoon. Lisää joukkoon hieman sitruunamehua (~½ tl). Vaahdota sähkövatkaimella kunnes vaahto on valkoista ja koostumukseltaan marenkimaista.
  3. Poista chili sulan suklaan joukosta. Käytä tarvittaessa siivilää.
  4. Kääntele ~¼ vaahdosta varovasti spatulalla jäähtyneen suklaan joukkoon. Lisää loput samoin kolmessa erässä. Huom! Lopputulos lienee paras, jos molemmat ainekset huoneenlämpöisiä.
  5. Siirrä mousse sopiviin tarjoiluastioihin. Anna jähmettyä jääkaapissa.
  6. Koristele marjoilla ja suklaalastuilla.

Kokeilkaas te muutkin ja kertokaa, kuinka kahden aineksen suklaamousse pelittää! Ei siinä kauheasti menetä. Päinvastoin… kun herneliemetkin saa lusikoitua suusta alas. Veikkaan kuitenkin, että ei kovin moni tuota lientä suoraan purkista joisi.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

 

Intialainen riisipata pistää lempeästi potkua talveen

Pakkanen paukkuu ja keho kaipaa polttoainetta! Tai en ole ihan varma, kumpi sitä enemmän kaipaa, keho vai mieli. Todennäköisesti molemmat. Yhtä paljon.

Kun tuossa tuli kuukauden päivät eleltyä erilaisilla sosesopilla, niin alkoi mieli halajamaan vaihteeksi jo jotain muuta. Aasialaisella kaalilaatikolla aloittelin totuttelun kiinteämpään ruokaan. Siitä oli jotenkin loogista jatkaa edelleen mausteisella linjalla ja yhä vaan tuhdimpaan suuntaan. Tulin Thaikkulasta hippasen tänne päin ja päädyin Intian riisipelloille.

Riisi on ajankohtaan nähden mitä mainioin valinta. Riisiruoka on mulle jonkinlaista lohturuokaa. Tai oikeammin mukavuusruokaa. Lohturuoka on vähän pöljä sana, mutta ei mukavuusruokakaan paljoa paremmalta kuulosta. Comfort foodin suomenkielistä illmaisua tässä koitan hakea. Lohturuoasta puhuttaessa kun itselleni tuppaa mieleen tulemaan sellainen kuva, että täällä sitä kynttilänvalossa itkeä tihrustetaan ja lapataan samalla Ben & Jerrysiä oikein isolla lusikalla suoraan purkista suuhun.

Keho ei riisistä edelleenkään isommissa määrissä tykkää, mutta sydän kyllä rakastaa. Kaikenlaisia risottoja. Kai se on tämä intialainen riisipatakin jonkinlaista mukavan mausteista risottoa. Vaikka valmistustapa on hieman eri. Risottoa näpsäkämpi.

Mausteisen riisin sekaan päätyi tällä kertaa toinen harvemmin Paleokeittiössä vieraillut raaka-aine, kikherneet. Vain kerran aiemmin olen kikherneet kaatanut kasviskeiton sekaan. Niistäkin tykkään kyllä, mutta palkokasveja välttelen edelleen, vaikka kirein paleopipo on jo aikaa sitten korvattu isommalla ja löysemmällä. Sellaisella, joka päähän tipautettaessa valahtaa sopivasti silmille.

Riisi ja kikherneet saivat kunnon maustepläjäyksen ohella kaveriksi hieman paprikaa, rusinoita sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeksi mainitusta ei kannata tinkiä, vaikka ne ehkä ”ylimääräisiltä” tuntuisivatkin. Beauty lies in details, ja niissä piilee myös kokonaisuuden kannalta ratkaiseva rakenne sekä maku.

Kasviksia sen sijaan voi tuupata sekaan mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Kasviksia voi myös täydentää lihalla tai kanalla. Minä menin kikherneillä ja täytyy myöntää, että hieman harmitti kun en hernepurkin sijaan tarttunut kanantisseihin. Vaikka riisipata oli kaikin puolin maukasta, niin jotenkin olisin sinne tasaisen ”muhjun” sekaan kaivannut jotain muuta makua ja lihaisaa pureskeltavaa. Onneksi aina on ensi kerta. Ja silloin emäntä jälleen hippasen viisaampana käy kauhan kanssa tämän padan kimppuun.

BIRYANI ELI INTIALAINEN RIISIPATA KIKHERNEILLÄ

4-6 annosta

  • 2 rkl punaista palmuöljyä
  • 1 sipuli siivutettuna
  • 1 vihreä paprika suikaloituna
  • 3 valkosipulinkynttä pilkottuna
  • 1 rkl inkivääriä raastettuna
  • 1 litra kana- tai kasvislientä
  • 5 dl basmatiriisiä
  • 1 prk kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuina
  • 1 dl rusinoita
  • ½ dl cashewpähkinöitä paahdettuna (tai sellaisenaankin sopii)
  • suolaa maustamiseen
  • tarjoiluun kookosjogurttia ja tuoretta korianteria

MAUSTESEOS

  • 1½ rkl juustokuminaa
  • 1 rkl korianteria
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tl kanelia
  • ½ tl kardemummaa
  • ½ tl kurkumaa
  • 1 laakerinlehti
  1. Esivalmistele; pilko kasvikset, hoitele kikherneet, paahda cashewpähkinät kuumalla pannulla ja mittaa mausteseos valmiiksi.
  2. Kuullota sipuli ja paprika rasvassa, isohkossa kattilassa. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Jatka kuullottamista muutamia minuutteja.
  3. Lisää maustesseos. Sekoita ja jatka kuullottamista vielä hetken aikaa niin, että mausteet imevät rasvaa. Kaada joukkoon hieman lientä, jonka avulla saat raavittua irti kattilan pohjaan tarttuneet mausteet.
  4. Lisää loput liemestä, riisi sekä suola. Sekoita.
  5. Lisää kikherneet, rusinat ja cashewpähkinät. Kiehauta ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä kunnes riisi on imenyt nesteen (~20 min).
  6. Tarjoa valmis biryani kera kookosjogurtin. Koristele tuoreella korianterilla.

Hapan jogurttikastike raikastaa kivasti kokonaisuutta. Jos kookosjogurttia ei satu löytymään, niin oikeastaan kaikki hapanmaitotuotteet käyvät. Ja jos eivät käy, niin rutistus sitruunan tai limen mehua kera tuoreen koranterin kirkastaa annosta kummasti.

Oletko jo kokeillut näitä muita Paleokeittiön suosittuja intialaisia ruokia?

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

 

Pehmeäksi haudutettu aasialainen kaalilaatikko

Aasialainen kaalilaatikko! Kuulostaa vähän kummalliselta… Tai ehkä ei ennen kuin kerron kyseessä olevan supisuomalaisen kaalilaatikon ja aasialaisen wokkipannun risteytys.

Tällä reseptillä olen varmasti rikkonut kaikkia mahdollisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kulinaristisia sääntöjä, mutta who cares! Niin kauan kun lautasella on omaan mieleen aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ei tässä mitään Michelin -tähtiä olla tavoittelemassa vaan kokkaamassa ihan tavallista, maistuvaa ja terveellistä arkiruokaa.

En varsinaisesti lähtenyt aasialaista kaalilaatikkoa kokkailemaan, mutta siinä nyt vaan kävi näin. Vähän vaivihkaa ja vahingossa. Wokkipannua aloittelin ja kaalilaatikkoon päädyin.

Kävi nimittäin niin, että siinä kaalinpäätä veitsellä pieneksi pistäessä alkoi pehmeäksi haudutettu kaali houkuttamaan rapsakkaa wokkia enemmän. Ei muuta kuin mielihaluja toteuttamaan ja ainekset ”wokkipannun” kautta uunivuokaan. Ei oikein ollut hajua, jotta mitä pitäisi tehdä tai mitä siitä tulisi. Vaiston varassa vaan eteenpäin.

Lopussa kiitos seisoi. Tai lautasella odotti. Lohdullisen pehmeäksi hautuneena ja juuri sopivasti ”liekeissä”. On tässä viime aikoina nimittäin tullut hippasen liioiteltua tuon tulisuuden kanssa.

Periaatteessa kyseessä on siis aivan tavallinen uunissa kypsennetty kaalilaatikko. Paitsi ettei ihan.

Aasialaiset maut erottavat laatikon luonnollisesti siitä supisuomalaisesta, mutta poikkeamaa löytyy myös valmistustavasta sekä riisin, ja sen myötä myös nesteen puuttumisesta. Sopii siis vähän tiukemmallakin pipolla viljatonta linjaa noudattavalle.

Porkkanaa toiset kaalilaatikkoon laittavat, mutta paprika, inkivääri ja valkosipuli lienevät jo eksoottisempaa kamaa. Samoin kuin viimeistelyyn käyttämäni, aika perinteinen aasialainen maustekastike kera chilin, kalakastikkeen ja limetin. Mehevyyden takaamiseksi lurautin sekaan myös hieman kookosmaitoa.

Valmistus ei ole sen vaikeampaa kuin wokkaaminen yleensäkään, mutta aikaa vierähtää pikaista wokkausta enemmän kaalin muhiessa vähintään tunnin verran uunissa. Sen aikaa kannattaa kuitenkin odotella, jos perinteisen kaalilaatikon pehmeydestä tykkää.

Ainoa harmitus tämän spontaanin kokeilun yhteydessä oli ainesten vähyys. Olisi samalla voinut isommankin satsin uuniin lykätä, mutta alunperin wokkaukseen varaamani ainekset eivät tämän isompaan laatikkoon venyneet.

AASIALAINEN KAALILAATIKKO

3 annosta

  • seesamiöljyä kuullottamiseen
  • 1 sipuli siivutettuna
  • 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 1 rkl inkivääriä raastettuna
  • ~450 g naudan jauhelihaa
  • ½ iso tai pieni valkokaali suikaloituna
  • 2 porkkanaa suikaloituna
  • punainen paprika suikaloituna
  • ~1 dl kookosmaitoa
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • päälle ruohosipulia

MAUSTEKASTIKE

  • 3 rkl soijakastiketta (tai Coconut Aminos -kastiketta)
  • 1½ rkl seesamiöljyä
  • ~1 rkl hunajaa
  • ½ limen mehu
  • ~1 rkl kalakastiketta
  • ½ chili pilkottuna
  1. Valmista maustekastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään esim. haarukalla. Jätä maustumaan.
  2. Esivalmistele kasvikset; pese, kuori, pilko, silppua jne. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  3. Kuullota sipuli pehmeäksi seesamiöljyssä, pannulla. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Jatka kuullottamista hetken aikaa. Lisää pannulle jauheliha. Jatka paistamista niin, että jauheliha on kutakuinkin ruskistunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sopivaan uunivuokaan.
  4. Paista/wokkaa suikaloitu kaali pannulla parissa erässä, seesamiöljyssä niin, että pinta pehmenee ja kaali saa hieman väriä. Siirrä kaali vuokaan. Sekoita jauhelihan kanssa.
  5. Wokkaa porkkanat ja paprika seesamiöljyssä. Siirrä uunivuokaan ja sekoita muiden ainesten kanssa. Tarkista suola. Lisää tarvittaessa, mutta älä liiottele, sillä maustekastikkeessa on vielä suolaa.
  6. Kaada päälle kookosmaito, sekoita hieman ja siirrä laatikko uuniin. Kypsennä vähintään tunti tai niin kauan, että kaali on sopivan pehmeää.
  7. Sekoita maustekastike vielä hyvin ja kaada tasaisesti valmiin kaalilaatikon päälle. Sekoita halutessasi. Viimeistele ruohosipulilla ja nauti!

Sellainen huomio vielä loppuun, että lopputulema oli useiden wokkauserien ja maustekastikkeen myötä melko öljyinen. Rasva sinänsä ei pelota, mutta olisihan sitä voinut olla vähän vähemmänkin. Ehkä lutrailin öljyn kanssa turhan huolettomasti, mutta jos vähemmän rasvaa sisältävä lopputulos on must, niin kaalit voinee myös esikypsentää keittämällä.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje