Viimeisimmät artikkelit

Chimichurria grillattuun kukkakaaliin

Vielä ehtii nipin napin pistää viimeistä vinkkiä juhannuskokkailuun ennen kuin emäntä ja koko Suomen kansa ryntää jussin viettoon. Sääkin näyttää olevan melko perussettiä eli aurinko paistaa, ukkonen jyrähtelee ja rakeita tulloo!

Jos pistät juhannuksena tai tässä kesän mittaan tulta grilliin, niin suosittelen pistämään sinne myös kukkakaalia. Ihan tolkuttoman hyvää, vaikka alkuun kukkakaalien grillausta vähän epäilin.

Helppoa myös! Kukkakaali vaan siivuiksi, päälle sipaisu öljyä ja paloja grillin lämmössä kääntelemään. Lopuksi ripaus laatusuolaa ja kaalia suuhun. Paitsi jos haluat jotain paljasta kukkakaaliakin herkullisempaa. Keep reading!

Isot ”kukkakaalipihvit” ovat näyttäviä, mutta pienehköstä kukkakaalista ei valitettavasti montaa isoa pihviä irtoa. Myös hajoamisvaara siivuja grillissä käännellessä on suurempi kuin pienempiä kukintoja käsitellessä. Niiden siivuttaminen onnistuu siinä missä isommankin ja näyttävät kivoilta salaattien komponentteina.

Kukkakaalien lisäksi tuli tuossa eräänä iltana lykättyä grilliritilälle muutakin.

Katkarapu-vuohenjuustosalaatin väsäämisestä ylitse jääneet pyrstölliset katkaravut pistin tikkuihin ihan sellaisenaan. Kanavartaisiin sen sijaan sujahtivat chimichurri -marinoitujen rintapalojen lisäksi punasipulia ja kirsikkatomaatteja. Mums!

Koko grilliaterian kruunasi jo kanojen marinointiin käyttämäni yrttinen chimichurrikastike, jolla kannattaa valella vartaita myös paistovaiheessa.

Tämä eteläisen Ameriikan lahja ruokamaailmalle sopii mainiosti kaiken grillatun kaveriksi, vaikka sitä kai yleisimmin punaiselle lihalle suositellaan. Toimii siis mainiosti myös kukkakaalin kanssa.

Chimichurria löytyy maailmalta paria eri laatua, punaista ja vihreää. Vihreä, chimichurri verde lienee se tunnetumpi.

Ehkä tässä kesän mittaan ehtii vielä serkku punaistakin testaamaan. Vihreääkin vähän perusreseptistä tuunasin eli seuraavalla ohjeella mentiin ja onnistui oikein oivallisesti.

YRTTINEN CHIMICHURRI -KASTIKE

  • 1½ dl oliiviöljyä
  • ~3 rkl balsamiviinietikkaa (tai sitruunamehua)
  • 1 ruukku lehtipersiljaa pieneksi silputtuna
  • 1 ruukku korianteria pieneksi silputtuna
  • 2-3 valkosipulinkynttä rutistettuna
  • 1-2 punaista chilipalkoa pieneksi pilkottuna
  • ½ tl savupaprikajauhetta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua.
  2. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasipurkissa, viileässä.
  3. Käytä marinointiin, grillaukseen ja/tai tarjoiluun grillattujen ruokien kanssa.

Valmista kastiketta kannattaa aina maistaa ja tuunata omien mieltymysten mukaan. Makuun, ja esimerkiksi viinietikan ja oliiviöljyn suhteeseen vaikuttavat niiden alkuperäinen makumaailma. Esimerkiksi oliiviöljyt ovat hyvin erilaisia; toiset ruohoisempia tai pähkinäisempiä kuin toiset.

Sama pätee etenkin balsamiviinietikoihin, joista löytyy sekä hapokkaampaa, että makeampaa mallia. Jos hapokkaammasta viinietikasta valmistettuun kastikkeeseen kaipaa hieman lisää makeutta, niin se onnistuu lisäämällä tilkkanen hunajaa.

Äärettömän herkullista ja oikein rentoa juhannusta kaikille Paleokeittiön vierailijoille!

 

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Kesän kootut cocktailpalat + KESÄARVONTA!

Kohta vähän vahingossa syntyneisiin cocktailpaloihin, mutta ennen sitä iloisiin uutisiin.

Sinulla on nimittäin mahdollisuus voittaa laatikollinen herkullisia HeyDayn kylmäpuristettuja ja kuumapastöroimattomia luomumehuja!

Tähän hätään ei tarvitse tehdä muuta kuin liittyä Paleokeittiön uutiskirjeen tilaajaksi viimeistään keskiviikkona 29.6. ja jäädä odottelemaan ensi viikolla ilmestyviä Paleokeittiön Uutisia, jossa tarkemmat ohjeet arvontaan osallistumisesta. Ihan huippua! Ja aika helppoa.

Itsehän maistoin HeyDayn tuorepuristettua mehua viimeisimmällä Tallinnan reissulla, jossa sitä tarjoiltiin ”100 esinettä Suomesta” -näyttelyn avajaisissa. Makua ja väriä löytyy kaikkiaan neljään eri lähtöön, ja voittaja pääsee nauttimaan niistä ihan jokaista. Hellävaraisen käsittelyn myötä värien ja makujen lisäksi tallella ovat myös kasvien arvokkaat vitamiinit ja muut ravinteet. Niin kuin luonto tarkoitti.

Sitten kesäisten cocktailpalojen kimppuun.

Jääkaappiin oli taas jäänyt kaikenlaista jämää viikon varrelta. Niistä pääsee eroon vain kaivamalla jämät jääkaapista ja tuhoamalla ne. Niinpä kaivoin, pistin kaikki palasiksi ja hammastikut viereen.

Jep jep, laiska emäntä kun jättää asiat puolitiehen eikä jaksanut pilkkomisen jälkeen enää tikkuja koota.

Näinhän sitä taas luulisi, ellei paremmin tietäisi! Tikut jätin nimittäin ihan tarkoituksella tarjottimelle, jotta jokainen voisi koota parhaiten itselleen maistuvat raaka-aineet omasta mielestä sopivimmaksi yhdistelmäksi. Siinäpä vinkkiä ja leppoisaa yhdessä puuhastelua vaikka juhannuksen alkupalaksi tai muihin kesäiltoihin.

Raaka-aineita voi laittaa lautaselle mielensä mukaan. Tai hyödyntää ja täydentää niitä jääkaapin jämiä. Tällä kertaa jääkapista löytyi hunajamelonia, kirsikkatomaatteja ja ylikypsää, pintasavustettua kassleria. Yrttipenkistä hain pariksi basilikanlehtiä ja ihan hitusen pistin vielä minttua melonin päälle.

Hiukan lämmitin kassleria ja näytin tomaateille pannua kera öljyn ja valkosipulin, jotta muuttuvat hieman pehmeiksi ja mukavan makeiksi. Päälle vielä luraus oliiviöljyä, hieman suolaa ja rouhaisu mustapippuria. Done!

Sitten vaan aineksia tikkuihin tökkimään ja mieleisintä makuyhdistelmää etsimään. Ei siinä hirmuisen kauan kulunut kun jääkaapin jämät olivat muisto vain.

P.S. Jos ylikypsää savukassleria ei ole saatavilla, niin kokeile prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua!

Arvonta yhteistyössä HeyDay. Toteutus UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Parrot MiniBar – Tallinnan yllätyksellisin ravintola!

Welcome to THE JUNGLE! Ihan Amazonille asti ei kuitenkaan tarvitse matkustaa. Riittää, että ottaa laivamatkan lahden yli Tallinnaan!

Tallinnan ravintolaskenessä tapahtuu. Uusia, jännittäviä ja ennen kaikkea laadukkaita ravintoloita tuntuu syntyvän kuin sieniä sateen jälkeen. Itse asiassa koko Tallinna tuntuu kasvavan ja kehittyvän hurjaa vauhtia. Rakennustyömaita näkyy siellä täällä. Hienointa on vanhojen teollisuusalueiden ja -rakennusten restaurointi ja valjastaminen nykypäivän tarpeisiin. Katsokaa vaikka Telliskiven luovaa aluetta tai Tallinnan uudeksi kaupunkisydämeksi nimettyä Rotermannia!

Vaikka olen näillä parilla Tallinnan reissulla nähnyt ja kokenut paljon kaikenlaista, niin aina kotiin palatessa jää tunne, että täytyy tulla pikaisesti takaisin. Koska niin paljon jäi vielä näkemättä.

Jos Tallinnan Huvikummuksi nimeämäni Umami teki lähtemättömän vaikutuksen, niin samoin teki Vanhakaupungin sykkeessä sijaitseva, upouusi ravintola Parrot MiniBar. Kokemukset olivat hyvin erilaisia, mutta omalla tavallaan yhtä ainutlaatuisia molemmat, varsinaisia ruokaelämysretkeilijän keitaita.

Jo Umamin kohdalla kerroin, kuinka kaipaan elähdyttävään ravintolakokemukseen nykyään muutakin kuin hyvää ruokaa ja juomaa. Palvelu on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta tärkeintä on tunne; kokonaisvaltainen fiilis, jota ei aina voi sanoin selittää. Eikä kuvin välittää.

Hyvä fiilis syntyy kun sydämessä tai muistoissa jokin liikahtaa. Ja uusia muistoja pääkopan kovalevylle tallentuu. Parrot MiniBar liikautti. Muistotkin veivät takaisin Venezuelan viidakkoon, jossa aikanaan vietin pari päivää sademetsän menoa ihmetellen.

Vaikka väsymys jo hienon, kokemusrikkaan päivän päätteeksi painoikin, niin muistan aidon hämmästyksen astuessani Parrotin pääsalin viidakkomaiseen tunnelmaan. Eikä hämmästys jäänyt vain pääsaliin. Parrot pystyi parituntisen illallisen aikana yllättämään yhä uudelleen. Ja uudelleen.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi pääsalin sademetsänvihreää seinää vasten seisovaan valtavaan lintuhäkkiin; mitä ihmettä, lintuhäkki! Mitä siellä oikein on?! Papukaijoja, tukaaneja vai kolibreja? Ehkä flamingo?!

Eihän siellä ollut linnun lintua, häkin ulkopuolella istuvaa koristekaijaa lukuunottamatta. Illan päätteeksi kyllä selvisi, millaisen salaisuuden häkki kätkee. Sitä en kuitenkaan aio sinulle paljastaa vaan kehotan menemään paikan päälle ottamaan asiasta selvää. Jotain yllättävää, ainutlaatuista ja erittäin hienoa siellä on ;)

Papukaijojen ja kepeän vehreän tunnelman jälkeen huomioni kiinnittyi avokeittiön seinustalla riippuviin lihansyöjäkasveihin. Lihansyöjäkasveja ravintolassa?! Are you kidding me?!

Pidän kaikenlaisista detaljeista, koska ne mielestäni viimeistelevät tunnelman ja kertovat paljon paneutumisesta asiaan; asioita on mietitty loppuun saakka ja nähty vaivaa vision välittämiseksi.

Lihansyöjäkasvit ovat aika eksoottinen valinta ravintolaympäristöön, mutta musta niiden läsnäoloon sisältyi myös annos vitsikkyyttä. Vaikka Parrotin ravintolakonsepti on toteutettu ns. viimeisen päälle, niin rentoutta ei ole unohdettu. Jälleen mieleni tekee viitata Umamin leikkisyyteen... Ravintolat ovat niin erilaisia, mutta taustalta löytyy myös paljon samaa intohimoista itseilmaisua.

Hetken ihmettelyn jälkeen 8-henkinen seurueemme istutettiin keskelle papukaijasalia. Alkoi juomien ja ruokien ihmettely.

Parrotin cocktaileja on kehuttu kovasti. Itse en cocktaileista välitä, joten tarjoilijan suosituksesta tilasin lasillisen italialaista Il Baronen, ananakseen ja banaaniin vivahtavaa Chardonnayta. Muille maistui perulaiset juuret omaava, edelleen kovin trendikäs Pisco Sour.

Ruoan suhteen olimme yksimielisiä siitä, että kaikkea mahdollista halutaan maistaa. Näin asia taidettiin ilmaista myös tarjoilijalle, joten illan aikana pöytäämme kannettiin vähän kaikenlaista tarjoilualustaa, joiden makupalat jaoimme sulassa sovussa keskenämme. Jokseenkin koko lista siinä tuli maisteltua, ja suosittelenkin tällaista jakamisstrategiaa, jos yllätykselliset, uudet makuyhdistelmät kattavasti nautittuna kiehtovat.

Musta on kiva seurata ammattilaisten kokkaushommia, joten ruokia odotellessa ja vähän niiden välissäkin parkkeerasin itseni keittiön tiskille jututtamaan kiireistä henkilökuntaa.

Lämpölamppujen alla Parrotin pääkokki, vuoden 2013 Viron nuoreksi kokiksikin nimetty Margo Paluoja loihti äärimmäisellä tarkkuudella toinen toistaan vaikuttavampia miniannoksia.

Hummerimaista merikrotin pyrstöä kera tomaattidashin ja rapean sipulin.

Vaikka listalla näkyvät vahvasti skandinaaviset, ranskalaiset ja jopa pohjois-afrikkalaiset vaikutteet, niin inspiraatiota Margo on ammentanut eteläisestä Amerikasta,. Jos nyt jollain tavalla summaisin annosten takaa löytyvän punaisen langan, niin Parrot tarjoaa yllätyksellisiä yhdistelmiä maailman keittiöistä etelä-amerikkalaisella twistillä.

Annosten lisäksi huomio kiinnittyi paikallisen Nüüd Ceramicsin kauniisiin, keramiikkaa ja betonia yhdisteleviin astioihin, joita seuraavana päivänä bongasimme myös kaupungilla sijaitsevasta sisustusliikkeestä.

Parrotin menu poikkeaa hieman tavanomaisesta pääpainon ollessa maisteluannosten kaltaisissa miniannoksissa. Menu kehottaakin ”valitsemaan askeleet omalle makumatkalle”.

Menu on jaettu kolmeen eri ”steppiin” alkaen kevyistä herkuista ja jatkuen pienten pääruokien kautta makeisiin jälkkäreihin. Lisäksi tarjolla on pari tuhdimpaa pääruokaa isompaan nälkään.

Marenkikeksien väliin koottu, kevyt ”Kalakeksi” savustetusta tuorejuustosta ja kirjolohenmädistä.

Kaikki annokset olivat herkullisia ja yllätyksellisiä, mutta kokonaisuuden kannalta olisin itse kaivannut hieman erilaista etenemisjärjestystä. Emme tosin huomanneet kiinnittää asiaan huomiota, mutta ehkä tätä kannattaa miettiä ennen annosten tilausta.

”Palanen vihreää”; kurkkua, selleria, vihreää omenaa ja tilliä, sekä ”Briossiminiburgerit” hanhenmaksalla, punajuurella ja chilichutneylla.

Alkuruokamaiset ”Kevyet herkut” erottuivat mielestäni erityisesti edukseen, ja olisin voinut rakentaa aterian puhtaasti niiden varaan. Vaikkakin myös grillattu välikyljys sekä tonnikalapastrami maistuivat.

Jälkiruoat jäivät tällä kertaa vielä testaamatta vatsan täyttyessä useista pikkuannoksista. Suklaa guacamolen ja sitruunasorbetin kera olisi varmasti ollut mielenkiintoinen kokemus!

Tomaattikräkkeri; tattarikorppua tomaattihillokkeella ja rapealla sipulilla.

Merikrotin pyrstöä sekä ”Kuumia perunoita” tryffelillä ja tuorejuustolla.

Jos jokin suosikki pitäisi listalta nimetä, niin mulle se olisi ihanan raikas ja pirteä, kurkkupalan sisään koottu ”Palanen vihreää” selleristä, vihreästä omenasta ja tillistä.

Pääruoat olivat mielestäni aika tasavertaisia, mutta kyllä tonnikalapastrami mango-ananassalsalla taisi hiuksenhienosti viedä voiton grillatusta välikyljyksestä ja eksoottisesta merikrotin perästä.

Grillattua välikyljystä Ras el Hanout -kastikkeella ja Rotterdam -moussella.

Tehdessämme lähtöä, ja päällysvaatteita jo vaatekomerosta hamuillessamme, meitä odotti vielä yksi huikea yllätys.

Parrot MiniBarissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Lintuhäkki ei ole vain lintuhäkki ja vaatekomeron takaa saattavat paljastua salaiset portaat hämyisen kellarin syövereihin.

Uteliaina astelimme alas kellariin, josta löytyi tunnelmaltaan jotain täysin erilaista yläkerran kepeään viidakkomeininkiin verrattuna. Olimme kaikki ällikällä lyötyjä astuessamme aiemmin vain elokuvista tuttuun vuosisadan alun miljööseen!

Jo artikkelin alkuun mainitsin kokonaisuuden kannalta tärkeät detaljit. Näistä kätketyistä tiloista ei toinen toistaan upeampia, jopa ällistyttäviä yksityiskohtia puuttunut. Siksi tunnelma tuntui kovin aidolta ja autenttiselta.

Mistä oikein oli kyse?

Olen ehkä ikävä ihminen, kun en aio sitä sinulle kertoa. Kannustan menemään paikan päälle katsomaan! En halua pilata yllätystä vaan säästää sinulle yhtä yllätyksellisen hetken elettäväksi kuin itse sain kokea.

Bye bye papukaijat ja Parrot MiniBar, Tallinnan todennäköisesti yllätyksellisin ravintola! Toivottavasti tapaamme taas kun homma pyörii jo täysillä. Tällä hetkellä ravintola on vielä ns. testiajossa viilaten ja höyläten konseptia kuntoon, mutta käsittääkseni jo ensi kuussa vietetään virallisia avajaisia.

Parrot löytyy Club Hollywoodin hoodeilta osoitteesta Vana-Posti tn 7. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen vierailua Parrot MiniBarin facebook -sivuilta eikä pöytävarauskaan ole intiimissä ravintolassa yhtään hullumpi ajatus.

Facesta löytyvät myös täyden viiden tähden arvostelut! Jos 40:stä arvostelun jättäneestä kaikki antavat paikalle viisi tähteä, niin tarkoittanee se, etten ole ainoa, jonka mielestä Parrot on ihan huippupaikka.

Yhteistyössä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Persikalla piristetty katkarapu-vuohenjuustosalaatti

Emäntä on viihtynyt viime aikoina vieraissa pöydissä vähän turhankin hyvin, mutta on tässä välissä jotain kesäistä kokattu kotonakin. Kesäkokkaus on niin ihanan helppoa ja yksinkertaista! Raaka-aineetkin, etenkin tuoreet, alkavat myös kohta olla kohillaan. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa! Suomessa.

Jaa-a, en nyt enää muista, mistä idea persikoilla piristettyyn katkarapu-vuohenjuustosalaattiin lähti. Inspiksenä saattoi toimi lähiravintolan klassikkosalaatti… tai katkarapujen ja vuohenjuuston nälkä. Makeutukseen sesongin kivellisiä hedelmiä eli persikoita. Tai nektariineja taisivat nämä olla. Sellaisia puoliraakoja, kuten tiedätte. Pannu ja hippanen hunajaa korjasivat asiaa.

Päälle heittelin herneet, joihin olen monen, jokseenkin palkokasvittoman vuoden jälkeen jälleen helpon tuorehernekeiton myötä ihastunut. Maistuvat ja näyttävät mukavilta salaateissa. Ja passaavat niin mainiosti yhteen mintun kanssa!

Viimeistelyyn vielä tulisen raikasta salaatinkastiketta chilistä ja limestä. Loistava match katkiksille!

Kokosin ainekset rapsakalle salaattipedille, mutta totesin aika pian, että salaatit olisi voinut jättää tällä kertaa pupuille. Muutama rucolanlehti olisi riittänyt vihreäksi herneiden ja mintun rinnalle. Mutta olipahan vähän enemmän pupellettavaa.

KATKARAPU-VUOHENJUUSTOSALAATTI PERSIKOILLA

2 isohkoa annosta

  • ~16 kpl isoja, pyrstöllisiä ”dippikatkarapuja”
  • 1 pötkö vuohenjuustoa
  • 2 persikkaa tai nektariinia
  • 1½ dl tuoreita tai pakasteherneitä
  • tuoretta minttua
  • paistamiseen meijerivoita
  • hunajaa
  • rucolaa ja/tai rapeaa salaattia

LIME-CHILI -SALAATINKASTIKE

  • 2 rkl limenmehua
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
  • 1 valkosipulinkynsi rutistettuna
  • 1 pieni chilipalko pilkottuna
  • ½ tl hunajaa
  1. Valmista salaatinkastike maustumaan sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
  2. Keitä herneitä kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia. Huuhtele kylmässä vedessä ja jätä kylmään vesiastiaan odottamaan muiden ainesten valmistumista.
  3. Paista lohkottuja persikoita voissa, kunnes saavat vähän väriä ja pehmenevät pinnalta. Mausta tarvittaessa hunajalla (antaa lisää makeutta etenkin hieman alikypsiin hedelmiin).
  4. Leikkaa vuohenjuustopötkö kiekoiksi. Paista molemmin puolin kuumalla pannulla runsaassa voissa niin, että saavat väriä ja pinta rapsakoituu.
  5. Paista sulatetut katkaravut pikaisesti kuumalla pannulla. Älä ylikypsennä, jotta eivät sitkisty. Poista pannulta ja mausta osalla salaatinkastiketta.
  6. Kokoa persikat, vuohenjuustokiekot ja katkaravut tarvittaessa salaattipedille. Lisää herneet ja rucola. Mausta mintulla ja lime-chili -salaatinkastikkeella.

Alun perin aikomus oli grillata ainakin katkaravut ja persikat, mutta epävakainen sää ei houkuttanut sytyttämään grilliä. Mutta vinkiksi, että näinkin voi tämän salaatin valmistaa! Ja veikkaanpa grillihuurujen tekevän annoksesta aina vain parempaa.

Jos grillauspuuhiin päätyy, niin vuohenjuusto kannattanee korvata vaikka kivasti grilliä kestävällä halloumilla.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Kun emäntä tapasi Tallinnan -toistamiseen!

Aurinkoisena aukeni aikainen aamu, kun lauantaina pistin kamat kasaan ja suuntasin vain puolentoista kuukauden jälkeen takaisin Tallinnaan. Make a wish and it might come true… Näin kävi mulle.

Käväisin huhti-toukokuun taitteessa ensimmäistä kertaa reilun 15 vuoden tauon jälkeen eteläisen naapurimme viehättävässä pääkaupungissa. Tallinn had me at hello, ja lupasin itselleni, että seuraavaan visiittiin ei kuluisi 15 vuotta. Eikä kulunut.

Ei kulunut kuukauttakaan, kun sain Visit Tallinnilta kutsun tulla juhlistamaan sata vuotiasta isänmaatamme Tallinnan tarjoamien juhlatapahtumien merkeissä. Olin kutsusta otettu ja äärettömän kiitollinen. Olen edelleen, sillä viikonloppu tapahtumineen oli hyvin spesiaali.

Mitä tapahtui Tallinnassa ei edellenkään jää Tallinnaan vaan aion paljastaa tässä matkakertomuksessa ja sitä seuraavissa ravintolakatsauksissa sinulle kaiken. Ja vähän enemmän ;)

Viikonlopun aiheena oli siis 100-vuotisjuhlavuotta viettävä Suomi, joten kipusimme auringossa paistattelevan, Suomi100 -logoin koristellun Eckerö Linen M/S Finlandian kannelle.

Viimeksi palasimme myrskyisässä räntäsäässä, mutta nyt edessä aukeni sinisenä hohtava ulappa kovin kauniina. Laiva oli täpösen täynnä ja ihmiset paistattelivat aamua lämpöisellä aurinkokannella. Taustalla soi rento reggae ja tyyni ilma lupaili tasaista merimatkaa.

Ajattelin parkkeerata itsenikin lämpöiselle kannelle kesäsäästä nauttimaan, mutta laivan lähtiessä liikkeelle tulin hyvin pian toisiin aatoksiin ja suuntasin takaisin Loungen suojaan.

Rauhallisessa Loungessa oli tarjolla pikkupurtavaa ja juomaa koko matkan ajan. Se tulikin tarpeeseen, sillä pelkällä kahvikupillisella tuli aikainen aamu aloitettua.

Nälkä alkoi jo laivan lipuessa satamasta ilmoittelemaan heräämisestään. Pieni sämpylä, pala juustoista kasvismunakasta sekä marjoin ja myslein höystetty naturaalijogurtti paikkasivat pian tilanteen.

Aamupalan jälkeen lähdin tutustumaan Eckerö Market & Parfymerian tarjontaan.

Koska kyseessä oli Suomi100 -teemamatka, niin luonnollisesti tutkailin Suomi100 -tuotteiden näkyvyyttä laivalla. Sinisiä Suomi100 -lätkiä näkyikin siellä täällä, ja olipa näille koottu ihan oma hyllynsäkin. Säästin hajuvesiostokset paluumatkalle, mutta hyvin näyttivät tekevän ainakin alkoholijuomat kauppansa.

Jos jotain olisin Eckeröltä toivonut, niin Suomi100 -tuotteiden hyödyntämistä tarjoilussa. Etenkin näin ”virallisena” juhlaviikonloppuna myös Loungessa. Saatavilla oli vain perusvalikoima, joten siiryimme loppumatkasta nauttimaan juhlaskumpat Bar Naissaaren puolelle. Tännekin olisi voinut jotain kamppista kehitellä… että vink vink vaan Eckerön ja Suomi100 -yhteistyökumppaneiden suuntaan.

Kaiken kaikkiaan kaksi ja puolituntinen matka sujui rennosti ja yllättävän pikaiseen. Suosittelen kyllä lämpimästi Lounge -paikkaa, jos haluaa matkustaa rauhallisemmissa tunnelmissa. Kustantaa parisenkymppiä ja sisältää snack buffetin sekä juomat hanaviineineen.

Stressiä pukkasi pintaan vain ahtaan T1-terminaalin tungoksessa, mutta sekin asia on nyt korjaantunut kun Eckerö on siirtynyt liikennöimään uudesta, avarasta T2-terminaalista.

Tallinna otti meidät vastaan yhtä aurinkoisena ja taivas sinisenä kuin taakse jäänyt Helsinki.

Älä anna yllä olevan kuvan hämätä. Kuva on pilviseltä sunnuntailta, sillä tässä vaiheessa ei ollut aikaa jäädä napsimaan hotellikuvia. Pikainen sisäänkirjautuminen vain Radisson Blu Olümpiaan ja kamat 16. kerrokseen. Aurinko, Telliskiven luova alue ja Tallinnan Street Food Festarit odottivat!

Melkein naurattaa, kuinka tutuksi Telliskiven alue on kaikkiaan kokonaiset kolme päivää kestäneen Tallinnan matkailuni aikana käynyt. Mutta mikäs siinä, Telliskivessä tapahtuu! Ja siellä sekä lähiympäristössä on paljon kaikkea tutkittavaa.

Nyt Telliskivessä vietettiin katuruoka- ja -taidefestareita. Juhlaviikonlopun kunniaksi mukana oli myös Soome 100 toiduala, jonka puitteissa suomalaiset katuruoan edustajat esittelivät ja tarjoilivat annoksiaan.

Katuruoka- ja taidefestareista omaa raporttia tulossa, joten ei tässä aiheesta tämän enempää.

Olen mainostanut tätä tuotetta aiemminkin ja teen sen taas. Koska Mjukin kurkumakombuchaa on vaan pakko saada kun matkaa Tallinnaan!

Mjukin valikoimasta löytyy kurkuman lisäksi myös naturellia eli maustamatonta kombuchaa sekä inkiväärin ja mintun makuiset vaihtoehdot. Minttu on vielä maistamatta, mutta näistä muista eksoottinen kurkuma on emännän ehdoton suosikki. Kylmänä kupliva kombucha maistuikin erityisen hyvältä paahteisessa auringossa.

Tiedätkö, mikä tuo vempain yllä on? Minä en olisi tiennyt, ellei sitä olisi kerrottu. Ehkä viereinen kuva antaa aiheesta osviittaa ;)

Kyseessä on kahvipaahtimo. Tai laite, jolla kahvipapuja paahdetaan. Tosin tässä pikkuruisessa huoneessa ei laitteen lisäksi paljon muuta ollutkaan, joten kyllä tätä voi kahvipaahtimoksi kutsua.

Tämä laite, tai sen käyttäjä paahtaa ehkä maailman parhainta kahvia! Ainakin parasta, jota omalle tielle on toistaiseksi osunut.

Pikainen piipahdus siis ravintola Trühvelissä, kun kerran Telliskivessä oltiin ja tuo Brickin kahvipaahtimo tilojen yhteydessä sijaitsee.

Oikein viehättävän oloinen kahvila-ravintola, johon ei tällä kertaa ollut aikaa tutustua sen enempää kuin katsastaa paahtimo ja napata paketti guatemalalaista Brickiä mukaan.

Valitettavasti itse paahtaja ei ollut paikalla, joten en myöskään päässyt sen syvemmin kahvin valmistuksen saloihin perehtymään. Ehkä ensi kerralla, sillä tätä nykyä hankimme pyhäkahvit näköjään Tallinnasta.

Telliskivestä matka jatkui Viron historiallisen museon tiloihin Maarjamäen talliin.

Vaihdoin vain taksimatkalla katuruokafestareilla tarpeelliset lenkkarit vaaleanpunaisiin korkkareihin, ja olin valmis 100 esinettä Suomesta -näyttelyn avajaisiin.

Paikalla olikin arvovaltaista väkeä, sillä presidenttimme tyylikäs puoliso, Jenni Haukio avasi näyttelyn.

En ole koskaan ollut mikään Jensku -fani, mutta kyllä hänen esiintymisensä ja puheensa tilaisuudessa teki vaikutuksen. Siinä on nainen paikallaan edustamaan Suomea!

Olen mediasta, ja etenkin mediakuvista saanut aivan vääränlaisen käsityksen presidentin rouvasta. Todellisuudessa hän oli paitsi äärettömän tyylikäs, niin myös hyvin rento ja vapautunut.

Avajaisten kunniaksi nautimme lasillisen kuohujuomaa. Tarjolla oli myös pientä purtavaa Uudenmaan Marttojen valmistamasta pettuleivästä makeampiin, suklaadipattuihin mansikoihin ja värikkäisiin pikku-macaronseihin.

Myös ainakin Suomen Ruohonjuurista löytyvät, virolaisen Hey Day:n kylmäpuristetut ja pastöroimattomat luomumehut maistuivat auringon lämmittämällä tallinvintillä.

Jos ikäni olisi salaisuus, niin olisi riskaabelia julkaista yllä oleva kuva.

Tästä 100 esinettä Suomesta -näyttelyn ”esineestä” saa nimittäin helposti emännän syntymävuoden selville. Täytyy vaan tietää minä vuonna tyttöjen Jamekset saapuivat Suomeen. Tai käväistä Tallinnan näyttelyssä. Näyttely on avoinna koko kesän eli elokuun 20. päivään saakka ehtii.

Näyttelyn ajatuksenahan on esitellä jokin esine kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Idea on itse asiassa aika kiva! Ainakin meidän seurueellamme riitti hupia kun tarkastelimme erilaisia esineitä toistemme syntymävuosilta.

Lupasinkin ilomielin vaihtaa syntymävuotta WTD Natan kanssa; Natalle farmarit, emännälle Vuokko Nurmesniemen suunnittelema naispapinkaapu ;D

Tunti siinä ehdittiin avajaisten jälkeen hotellilla suihkutella lämpimän päivän pölyt viemäriin, vaihtaa vaatteita ja laittaa nassua uuteen uskoon iltaa varten.

Seuraavaksi ohjelmassa oli päivän päätapahtuma, Suomi100 -ilmaiskonsertti Vapaudenaukiolla.

Seurueemme sai Visit Tallinnin ja Suomen Viron Instituutin vieraana nauttia suomalaisten ja virolaisten artistien kolmetuntisesta yhteiskonsertista ylelliseksi katetulta Varblasen VIP-terassilta.

Taas kilisteltiin 100 vuotiaan kunniaksi ja nautiskeltiin oikein herraspiirien tyyliin maistuvista alkupaloista, ruokaisista salaateista, lämpimästä kattauksesta sekä kesäisestä kakusta kera juomien.

Sanoisin, että oikea luksuselämys, joka illan mittaa muuttui vain aiempaa ainutlaatuisemmaksi.

Suomi 100 -konsertti oli koko juhlavuoden päätapahtuma Virossa. Seurasimme sitä pääasiassa screeniltä, mutta käväisinpä myös VIP-katsomossa katselemassa aukion menoa ja Scandinavian Music Groupin esiintymistä.

Viron artisteista en tunnistanut muita kuin Tere Perestroika -kappaleen esittäjä, punkrokkari Villu Tammen.

Suomalaisista artisteista äärettömän taitava Saara Aalto oli tietysti The Juttu Vesa-Matti Loirin jouduttua perumaan esiintymisensä. Mutta ei hätää! Kuulimme kyllä Jean-Pierre Kuselan naurulaulun konsertin toisen juontajan, Jan Uuspõldin esittämänä.

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät kuitenkin saamelaisen rap -artisti Ailu Vallen pohjoissaameksi esitetyt kappaleet.

Oli myös kiva kuulla, kuinka artistit esittivät kappaleita eri aikakausilta naapurimaan kielellä; suomalaiset viroksi ja virolaiset suomeksi. Vaikka tässä sukulaiskielillä viestitäänkin, niin ei ainakaan itselleni ole eesti keel mitenkään helppoa. Sana sieltä, toinen täältä menee kyllä pienellä päättelykyvyllä jakeluun, mutta eihän sitä oikeasti ymmärrä.

Jos et ollut paikalla ja meni suora konsertti Yle Areenastakin ohi, niin konserttitaltiointi nähdään televisiosta 24.6. klo 12. Oikein sopivaa ohjelmaa juhannuslauantaille!

Tämän rivistön takaa oli turvallista seurata konserttia. Politseita vilisi alueella tavallista enemmän, erityisesti VIP-tilojen ympäristössä.

Syykin selvisi jo ehti konsertin alkumetreillä kun Suomen presidenttipari ja Viron presidentti Kersti Kaljulaid saapuivat seuraamaan konserttia VIP-katsomoon, jonka siniköysien takaa sain itsekin etuoikeutetusti yllä olevan kuvan napsaista.

Kyllähän mä tiesin, että molempien maiden presidentit sekä aiemmin päivällä ystävällismielisen jalkapallo-ottelun merkeissä toisistaan mittaa ottaneet pääministerit saapuisivat paikalle. Suomi voitti! Toivottavasti rehellisin keinoin ;)

Mutta sitä en tiennyt, että saisimme nauttia konsertista samoissa tiloissa arvovaltaisten vieraiden kanssa. Yllätys oli melkoinen kun he kaikki edustavina ja tyylikkäinä saapuivat terassille.

My 15 minutes of being paparazzi! En ole paparazzi parhaimmasta päästä, koska mua suoraan sanottuna nolottaa heilua kameran kanssa ihmisten edessä. Oli kyseessä sitten tavan pulliaiset tai julkisuuden henkilöt.

Tätä ainutlaatuista tilaisuutta en kuitenkaan aikonut missata, joten pyyhälsin muiden, itse asiassa aika harvojen paikalla olleiden kameramiesten ja -naisten vanavedessä lähietäisyydelle tallentamaan tilanteita muistikortille.

Eivätpä nuo näyttäneet kameroiden tasaisesta naksutuksesta olevan moksiskaan. Siitä se sitten emäntäkin rohkaistui.

Kaiken kaikkiaan fiilis terassilla oli vielä arvovaltaisten vieraiden saavuttuakin lämmin ja rento. Ihmiset olivat sopivasti juhlatuulella Tallinnan aurinkoisessa kesäillassa. Viihdyin!

Auringonsäteiden alkaessa hipoa vehreiden puiden latvuksia ja illan vähitellen hämärtyessä oli hieno konserttikokemus päätöksessään. Oli aika jättää jäähyväiset Varblasen vieraanvaraiselle terassille ja siirtyä Tallinnan hiljalleen viilenevässä illassa eteenpäin.

Welcome to the jungle!

Illan päätteeksi siirryimme vielä illastamaan läheiseen Parrot MiniBar -ravintolaan. Ravintola on upouusi tulokas Tallinnan monipuolisessa ravintolaskenessä, ja toimii vielä toistaiseksi eräänlaisella ”koeajalla”. Makee mesta sinulle, joka kaipaat ravintolakokemukselta jotain muutakin kuin hyvää ja laadukasta ruokaa.

Parrot MiniBarista lisää omassa artikkelissa, joten pysykäähän taas kuulolla kulinaristit ja ainutlaatuisten ravintolaelämysten metsästäjät! Tämä paikka tarjosi meille kaikille, kokeneemmillekin ravintolakävijöille melkoisen yllätyksen.

Päivä oli tapahtumarikas ja aikainen aamuherätys painoi silmäluomia jo pitkälti ennen puolen yön. Korkkareissa koikkelehtiminen kipuili myös moiseen tottumattoman emännän jaloissa, joten illallisen jälkeen oli mitä mainioin ajatus suunnata suoraan hotellille Olümpian pehmoisten lakanoiden väliin ennen seuraavan päivän seikkailuja.

Good morning, Tallinn!

Näin komeat näkymät tervehtivät Suomi100 -juhlijaa seuraavana aamuna pimennysverhot hotelli-ikkunan edestä kiskaistuani. Pientä pilviharsoa alkoi jo kerääntyä Tallinnan taivaalle, mutta muuten sää oli oikein mukava; tyyni ja lämmin.

Vaikka aloitimme seuraavan päivän ohjelmaosuuden pitkälti puolen päivän jälkeen, niin ”omaa aikaa” ei ohjelman väliin  kovin paljoa jäänyt.

Sen verran kuitenkin, että kattavan hotelliaamiaisen jälkeen ehdimme tallustelemaan vehreän, vaaleanpunaisten puiden koristaman puiston läpi luonnonkosmetiikkaostoksille läheiseen Solaris -kauppakeskukseen.

Puistot, pienetkin ovat kyllä kaupunkimiljöön parasta antia. Kesällä. Kauniilla ilmalla ;)

Sunnuntain ohjelma sijoittui Kadriorgin vehreään kaupunginosaan. Päivä kokonaisuudessaan oli edellistä rennompi, ja mikäs sen parempi aloitus kuin pitkä lounas kaupunginosan nimikkoravintolassa, ravintola Kadriorgissa.

Myös ravintola Kadriorgista on tulossa omaa artikkelia. Terveyspainotteisesta ja -vaikutteisesta ruoasta sekä modernista ravintoympäristöstä kiinnostuneiden kannattaakin pysyä Paleokeittiössä ;)

Muutaman sadepisaran saattelemana suunnistimme upean Kadriorgin puiston läpi kohti Viron taidemuseo Kumua. Minä olisin mielelläni jäänyt tutkimaan hulppeaa puistoa lähemminkin, mutta valitettavasti aikamme ei tällä kertaa siihen riittänyt.

Voisin kuvitella, että puistossa viihtyisivät kaltaiseni luontoa ja rauhaa arvostavan lisäksi myös lapsiperheet. Siellä kun näyttäisi olevan kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa ”Joutsenlammesta” muotoon leikattuihin puihin ja näyttäviin palatseihin. Alueelta löytyy myös japanilaisen maisema-arkkitehti Masao Sonen suunnittelema Japanilainen puutarha.

Jos ei omia jalkoja tai taksia halua käyttää, niin paikalle pääsee kätevästi raitiovaunulla numero 3.

Puistossa myös tapahtuu! Esimerkiksi 22.7. vietetään Kadriorgin syntymäpäivää ilmaisten puistotapahtumien merkeissä. Alueen museoihin pääsee tutustumaan tällöin myös edullisemmin.

21.-22.9. puolestaan sanotaan heipat kesälle Valo kulkee Kadriorgissa -tapahtuman myötä. Tällöin puistossa syttyvät tuhannet kynttilät ja valoinstallaatiot elävöittävät puistoa runsaan musiikkitarjonnan kera. Mahtaa olla komiaa! Ehkä täytyy lähteä paikan päälle katsomaan.

Jos Kadriorgiin suunnistaa, niin samalla kannattaa käydä tsekkaamassa suomalaisen arkkitehtuurin tyylinnäyte, arkkitehti Pekka Vapaavuoren kynästä lähtöisin oleva Kumu. Sinne mekin menimme Kumun näyttelyihin tutustumaan. Joskin jo itse rakennus on neuvostohenkisine sisäpihoineen vaikuttava ja kokemisen arvoinen.

Kumun nykytaiteen galleriassa on par`aikaa meneillään mm. erään Viron mielenkiintoisimman kuvanveistäjän Anu Põderin näyttely ”Hauraus on urheutta”. Kyseessä on Põderin töiden ympärille rakennettu ryhmänäyttely, joka…

…kysyy, miten 1900- ja 2000-luvun naistaiteilijat ovat kuvanneet kehoaan ja subjektiuttaan ympäröivässä maailmassa. Mikä yhdistää eri maiden ja sukupolvien taiteilijoita, jotka eivät ole koskaan tavanneet toisiaan eivätkä aina tunne toistensa tuotantoa, mutta kysyvät samankaltaisella muotologiikalla samankaltaisia kysymyksiä?

Mikäs sen mielenkiintoisempaa ja jotenkin aina yhtä ajankohtainen aihe kuin nainen ja naisen kokemus kehosta. Suosittelen!

Kuvassa yllä kaksi minusta mielenkiintoisinta Põderin työtä sekä yksityiskohta maalauksesta, jonka tekijää en tietenkään muistanut panna muistiin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin päättyi tämäkin reissu Eckerö Linen buffetpöytään kera muiden matkaa kanssamme jakaneiden Blonditiinan ja WTD Natan. Käykääpä tsekkailemassa, kuinka leidit omasta puolesta reissun kokivat! Sieltä varmasti irtoaa lisää hyviä vinkkejä ja ehkä jotain erilaista näkemystä Tallinnan matkailuun.

Loppuun kiitokset tämän matkan mahdollistajille eli Visit Tallinnille, Suomen Viron Instituutille ja Eckerö Linelle. Erityiskiitos jälleen matkamme suunnittelusta vastanneelle ja meitä koko matkan ajan tyylikkäästi emännöinneelle, Visit Tallinnin markkinointijohtaja Mall Ojalle.

Ruokajuttuja on vielä reissulta takataskussa ja laittelen niitä mahdollisimman pikaseen, jotta kaikki Tallinnaan suuntaavat lomalaiset saisivat vinkkiä seikkailuihinsa. Uusia juttuja odotellessa kannattaa tsekata vielä aikaisemmat kokemukset, jotka löytyvät kätevimmin #emäntätallinnassa -tägin alta.

P.S. Jos jokin asia askarruttaa, kaipaat kokemuksia, selvennystä tai lisäinfoa, niin KYSY!

Yhteistyössä Visit Tallinn, Suomen Viron Instituutti ja Eckerö Line.
Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Deligasminen kokemus – Prosciuttoa, melonia ja mozzarellaa lautasella

Piti tässä eräänä arki-iltana saada jotain helppoa ja pikaista vatsantäytettä. Kiireinen kierros lähikaupassa osoitti meloneiden saapuneen vähän isommassa mittakaavassa hevi -osaston lattianeliöitä täyttämään.

Melonisesonkia pukkaa! Ja hunajamelonistahan ajatus raikkaasta melonilautasesta lähti. Nyt ovat vihdoin ilmatkin lämmenneet sen verran, että viileämmätkin salaattilautaset maistuvat.

Ihan pelkällä melonilla ei ihminen elä, joten katseet kohti Italiaa ja koriin parmankinkkua sekä buffalomozzarellaa mukaan. Vähän vihreää väliin pikaisesti keitetyistä pakasteherneistä, rucolasta ja piharuukkuun istutetusta mintusta.

Ei siinä sitten muuta kuin melonit siivuiksi ja muut ainekset sopivasti meloniviipaleiden sekaan. Päälle vielä sirpakkaa sitruunakastiketta ja kevyesti kesäisen melonilautasen kimppuun.

Kyllä taas yllätti yksinkertainen ruoka. Pikaisesti kootusta lautasesta tuli suorastaan deligasminen kokemus! Minttua olisi voinut olla vähän enemmänkin. Mutta kun ei ollut.

Ja kyllä, olen tällä viikolla poiminut korvaani tuon uuden ruokanautintoon liittyvän sanan Radio Suomipopin valistuksen virratessa tajuntaani vanhan bemarin ratissa. Voin kertoa samalla sinullekin, mitä termi deligasm tarkoittaa. Jos vaikka on päässyt kyseinen spotti livahtamaan ohi korvien.

Deligasm kuvaa ”hekumallista ruokanautintoa, minkä voit toisinaan suoda itsellesi vapautuaksesi arjen otteesta”. Kuulostaa tooooosi hyvältä, eiköh?! Vaikka toisaalta mietin, että mitä”arjen otteesta vapautuminen” lopulta tässä yhteydessä tarkoittaa; voisiko deligasmiset kokemukset ujuttaa osaksi arkea?

Koen kokevani deligasmisia hetkiä en ehkä ihan, mutta melkein päivittäin. Melonilautanen sujahtaa sukkelaan kyseiseen kategoriaan. Tai niin sitä luulisi, ellei paremmin tietäisi.

Termi deligasm on nimittäin valjastettu osaksi Radio Suomipopilla pyörivää Arnold`s Donutsin mainoskampanjaa. Ööööööh, tota noin… Ehkä olen jotenkin poikkeava yksilö, mutta mun mielestä Arskan donitseissa ei ole mitään deligasmiin viittaavaa.

Kyllä italialainen melonilautanen pesee teolliset donitsit mennen tullen! Vai mitä mieltä olet? Toisaalta, ehkä ystäväni, joka osuu monessa oikeaan, on oikeassa myös tässä; jos ei paremmasta tiedä ;)

PARMANKINKKU-MELONI-MOZZARELLA -LAUTANEN

4 annosta

  • 1 hunajameloni viipaloituna
  • ~200 g prosciuttoa eli parmankinkkua revittynä
  • 2 Bufala di Mozzarella -juustopalloa revittynä
  • ~2 dl tuoreita tai pikaisesti keitettyjä pakasteherneitä
  • tuoretta minttua
  • rucolaa
  • rouhittua mustapippuria maustamiseen

SITRUUNAVINEGRETTI

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
  • 1 sitruunan mehu (~½ dl)
  • raastettua sitruunankuorta
  • ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Valmista salaatinkastike maustumaan sekoittamalla kaikki vinegretin ainekset keskenään. Sekoita vielä ennen tarjoilua.
  2. Keitä pakasteherneet pikaisesti kevyesti suolatussa vedessä. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta.
  3. Viipaloi hunajameloni. Asettele lautaselle kera revityn parmankinkun ja mozzarellan. Lisää herneet. Mausta rucolalla ja suikaloidulla mintulla. Viimeistele sitruunavinegretillä ja rouhitulla mustapippurilla. Koristele mintunlehtiruusukkein.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Grillifiiliksissä!

Grillaus kuuluu eittämättä Suomen kesään. Siinä missä hyttyset, villasukat, raekuurot ja Lidlin melko osuvat ”Elä kuin viimeistä kesäpäivää” -spotitkin. Hiukka on ollut viileätä, juu, mutta kyllä tässä sen verran on aidosti oikeita kesäpäiviäkin aurinkoineen nähty, että grillauksen makuun on päästy.

Ja emäntä on ihan fiiliksissä! Koska grilliruoka on melko helppoa, helposti terveellistä ja äärettömän hyvää. Mutta ennen kaikkea siksi, että ensimmäistä kertaa melkein ikinä on emännälläkin ollut mahdollisuus istua ilman erityistoimenpiteitä grillin tuoksua ja lämpöä ihmettelemään.

Heh, ihmettely taitaa olla juuri oikea sana kuvaamaan mun grillipuuhia. Suunnittelen, syön ja ihmettelen kyllä, ehkä vähän sivusta opiskelenkin, mutta toistaiseksi olen jättänyt varsinaisen työn osaavimpiin käsiin. Katsotaan uudemman kerran sitten elokuussa ;)

Tämä artikkeli ei nyt tarjoa uusia, hienoja grillireseptejä, mutta toivottavasti perinteiset, hyvät ja helpot vaihtoehdot antavat inspiraatiota tarttua grillipihtien varteen. Tosin takana taitavat muutenkin olla jo ne ajat, jolloin suomalainen löi pelkkää campinkia tai kabanossia tulille. Hyvä niin.

Uudet reseptit ovat tosiaan olleet viime aikoina vähän tiukalla muiden juttujen viedessä huomiota reseptikehittelyltä. Onneksi on vanhoja, joista ammentaa. Esimerkiksi kesä tuli tänäkin vuonna virallisesti korkattua edelleen yhtä mainiolla Välimerellisellä mansikka-mozzarella -salaatilla.

Grillikanojen kaveriksi kaivoin arkistoista esiin myös viime juhannuksen huippureseptin eli Tuhdin saksalaisen perunasalaatin kera dijoneesin. Oijoi, on tuhtia, mutta niin hyvää! Ja lievästi savuisena sopii mukavasti grillissä kypsyneiden lihojen kyytipojaksi.

Niin, että tuli sitten perunasalaattikausikin korkattua jo muutamaa viikkoa tavallista aiemmin. Tavallisestihan teen perunasalaatti vasta, ja usein myös vain ja ainoastaan juhannukseksi. Italialaiset varhaisperunat eivät kylläkään vetäneet vertoja oman maan vastaaville. Niitä joudutaan vaan vielä tovi odottelemaan.

Perunasalaatin ohella kanavartaiden kyljessä ovat viihtyneet aivan mainiot lantturanskalaiset sriracha -majoneesilla.

Jos bataattiranut alkavat kyllästyttää, niin kannattaa pistää lanttu tikuiksi ja uuniin. Eivät bataattiranskisten tapaan rapsakoidu, mutta ovat hyviä lötkömpinäkin.

Hommahan on nyt aika pitkälti mennyt niin, että…

”Mitä tänään syötäisiin?”

”Grillataanko?”

”Joo, mitä grillattais?”

”No jos vaikka jotain kanaa?”

En väitä olevani broiskun suurin ystävä, mutta grilli antaa kanoihin sen verran uutta vivahdetta, että nekin ovat maistuneet yllättävän hyvin. Ovat myös se ain ayhtä helppo ratkaisu.

Ritilälle ovat päätyneet niin fileestä kasatut kanavartaat kuin koipinuijatkin. Marinadiksi ovat kelvanneet ylihelppo chipotle -kastikkeella maustettu öljy ja vähän enemmän pilkkomista vaativa valkosipuli-hunajamarinadi.

Mutta on grillin paahteessa muutakin nähty! Ainakin raakaa makkaraa sekä klassikko; pekoniin kääräistyt herkkusienet sinihomejuustotäytteellä.

Eksoottisin grillikokemus tähän mennessä taitaa itselleni olla grillattu Cosmopolitan -salaatti. Olin kokonaisen salaatin grillauksen suhteen erittäin epäileväinen, mutta hyväähän siitä tuli. Vaikka Cosmot eivät ole vielä olleet sitä parhainta laatua. Mutta paranee, kunhan kesä etenee ja markkinoille saadaan taas Rödingin tilan salaattia avomaalta.

Salaatit vaan puoliksi, pintaan öljyä ja hiilien lämpöön. Parhaiten toiminevat nk. sydänsalaatit, joiden uloimmat, helpommin palavat lehtikerrokset ovat jo valmiiksi poistetut. Toisaalta lehdet on helppo poistaa myös itse ja käyttää vaikka tuoresalaattiin.

Tulipa eräänä nättinä sunnuntai-iltana nuorison iloksi jotain muutakin eksoottista tulille tuupattua…

Vaahtokarkit ovat jo sinänsä emännälle eksoottinen kokemus, joten amerikkalaiseen tyyliin vartaaseen pujotetut ja paahdetut sokeripallovartaat ne vasta jotain uutta ja ihmeellistä olivatkin! Nimimerkillä ”Ensimmäistä kertaa ikinä”

Tykkäsinkö? Nooooh, ei näihin nyt mitään intohimoista ”ilman ei voi elää” -suhdetta syntynyt, mutta kokemuksena ”ihan jees” ja ”tiedänpä, mistä vouhkataan.

Toivotaan piiiiitkään odotetusta Suomen suvesta lämmintä ja vähäsateista, jotta uusi grilliharrastus saisi enemmänkin tulta ritilän alle.

Nyt kun näistä perusjutuista on päästy, niin tällä hetkellä ehkä eniten houkuttaa grillin hyödyntäminen salaateissa. Niissä vähän monimutkaisemmissa kuin grillatussa Cosmopolitanissa ;)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Pikainen parsa-tomaattipaistos

Vielä on parsaa jäljellä!

Kuumin parsahypetys parsaviikkoineen on tältä keväältä jo ohitse, mutta edelleen on parsa markettien laareissa mukavasti esillä. Joten eiköhän hyödynnetä vielä viimeiset, parhaan satokauden parsat helpon ja nopean lisukkeen muodossa. Lisukevaihtoehtojahan ei ole koskaan liikaa. Etenkään näitä puhtaasti kasviksiin pohjautuvia.

Pikaista parsa-tomaattipaistosta on nähty viime aikoina emännän lautasella useammin kuin kerran. Koska paitsi nopea, niin myös moneen sopiva. Käy yhtälailla laadukkaan raakamakkaran kylkeen kuin lihan ja kanankin kaveriksi tai salaatin täydentäjäksi.

Tällä kertaa maistui kera possunkyljysten sekä tuoreen oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla höystetyn salaattisekoituksen. Päälle pikkasen italialaista juustolastua annosta sulostuttamaan, ja herkullinen arkiruoka oli lautasella juuri kun sai kissan sanottua. Näyttääkin aika kivalta. Koska kesän vihreä ja paloauton punainen.

PARSA-TOMAATTIPAISTOS

~3 annosta

  • puntti tankoparsaa
  • rasia kirsikkatomaatteja (~450 g )
  • öljyä tai voita paistamiseen
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
  • oliiviöljyä sekä Pecorino-, Grana Padano– tai Parmesan -juustoa lastuina (tai murustettua fetaa) 
  1. Pilko parsa ja puolita kirsikkatomaatit. Erottele nuput.
  2. Paista parsapaloja voissa tai öljyssä ~5 minuuttia. Lisää parsannuput ja jatka paistamista sekoitellen joitakin minuutteja.
  3. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Paista, kunnes tomaatit alkavat muuttua pinnalta hieman ruttuisiksi.
  4. Ota pannu pois liedeltä. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Viimeistele oliiviöljyllä.
  5. Tarjoa lisukkeena tai tuoresalaattipedillä.

Toimii myös maidottomana tai vegaaniversiona, kun jättää juustot päältä pois.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Tuplasti sitruunainen porkkanakakkumalja

Huomenna vietellään helatorstaita, joka joillekin lienee tervetullut vapaapäivä keskellä viikkoa. Toisille tiedossa on jopa pitkä viikonloppu. Vaikka emännälle ei ole luvassa kumpaakaan, niin kyllä tässä silti on riittävästi syytä pistää suuta makeaksi!

Tuplasti sitruunainen porkkanakakkumalja on odotellut vuoroaan jo tovin. Kyseessä on nimittäin jämäjälkkäri, jonka kokosin pääsiäisen porkkanakakkuleivoksista jääneistä kakkupaloista ja sitruunakuorrutteesta.

Mutta on mukana jotain muutakin! Keittelinpä nimittäin maljan täydennykseksi sokerittoman, hunajalla makeutetun sitruunatahnan eli lemon curdin. Hmmmm… ehkä kastike lienee oikeampi sana kuvaamaan curdiani ;)

Vahvasti sitruunainen kastike piristi melko tuhtia kerrosjälkkäriä kummasti. Ja syntyy hetkessä helposti. Samalla voi keitellä kokoon hieman isommankin satsin jääkaappiin odottelemaan muiden sopivien herkkujen valmistumista. Sitruunatahnaa kun voi lykätä aika moneen paikkaan.

Viljattoman porkkanakakun sekä mascarponetäytteen ohjeet löytyvät porkkanakakkuleivosten yhteydestä, mutta sirpakka sitruunakastike tuleepi tässä!

HUNAJAISEN HELPPO SITRUUNATAHNA (LEMON CURD

  • 2 huoneenlämpöistä kananmunaa
  • 50 g suolatonta luomuvoita tai ½ dl kookosöljyä
  • ~½ dl sitruunamehua (tai maun mukaan enempi tai vähempi)
  • 1 sitruunan kuori raastettuna
  • 2-3 rkl hunajaa
  • ripaus suolaa
  • (lisäväriä tarvittaessa kurkumasta)
  1. Lisää kaikki ainekset pieneen kattilaan.
  2. Lämmitä matalalla keskilämmöllä samalla vispaten, kunnes tahna on paksuuntunut ~10 minuuttia.
  3. Anna jäähtyä. Säilytä suljetussa lasipurkissa, jääkaapissa.

Sitten ei muuta kuin kakkumaljaa kokoamaan! Pohjalle paloiteltua porkkanakakku, väliin sitruunaista mascarponevaahtoa (pursottimella) ja päälle sitruunakastiketta. Toista sama tarvittavan monta kertaa ja koristele. Helppoo!

Itse taisin kasata kaikkiaan kolme kerrosta. Päällimmäisen kerroksen koristelin sitruunan- ja limenkuorisuikalein, unikonsiemenillä ja limeviipaleella.

Tuli aika iso annos, joka lusikoitiin samasta maljasta kahden lusikan voimin. Kutakuinkin puoliksi ;)

Hilpeää helatorstaita!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Kivi Paber Käärid – Gluteeniton ravintola Tallinnan Telliskivessä

Viimeistä ravintolakatsausta reilun kolmen viikon takaiselta Tallinnan matkalta pukkaa.

Toinen päivä Tallinnassa ei auennutkaan aivan yhtä auvoisissa ja aurinkoisissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. ”Quite the opposite”, sanoisi englantilainen. Sateisesta säästä viis! Uudet seikkailut ja makumatkailu tuulisessa Tallinnassa odottivat.

Kuten matkakertomuksesta saattoi lukea, niin uuden päivän ensimmäinen kohde oli Kultuurikatelissa pidettävät kahvifestarit. Sinne matka sujui vielä omin jaloin sadepisaroiden tippuessa taivaalta vain harvakseltaan.

Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa myös parin kilometrin päähän Telliskiven luovaan keskukseen jalkaisin, mutta voiton surkeassa säässä vei lähin taksitolppa, josta hurautimme muutamassa minuutissa jo edellisenä iltana jazz -konsertin yhteydessä vahingossa paikantamaani ravintola Kivi Paber Kääridiin. Paikat kun sattuivat sijaitsemaan samassa, vanhojen teollisuusrakennusten rivistössä.

Onneksi tästä Visit Tallinnin suosittelemasta ravintolasta tuli pari ulkokuvaa napsaistua jo edellisen illan pimetessä. Nyt kävivät koivet nopsaan ja suorinta tietä Kivi Paber Kääridin ulko-ovesta sisään pakoon kevätmyrskyä, jossa vesisadekin muuttui päivän edetessä maan valkaisevaksi lumisateeksi.

En oikein tiennyt, mitä odottaa Kivi Paber Kääridistä. Muuta kuin gluteenitonta ruokaa, jota tietysti odotin innolla. Ja illan perusteella jälleen jotain hyvin erilaista kuin edellispäivänä tutuksi tulleet ravintolat Umami ja Leib.

Kuvien perusteella olin muodostanut ajatuksen jonkinlaisesta ruoka-annoksia tarjoilevasta, kotoisasta baarista, jota tosin maininta ”gluteeniton” hieman sekoitti. Nämä kaksi ajatusta eivät vaan tuntuneet sopivan millään yhteen; kiinnostaisiko baarinpitäjää todella tarjota asiakkailleen trendikkään terveystietoisesti gluteenitonta purtavaa?

Mielikuvat eivät ehkä etukäteen kohdanneet, mutta tupaten täynnä olevassa, iloisen puheensorinan täyttämässä ravintolassa kaikki loksahti vähitellen kohdalleen.

Alkuun olin hälinästä hieman hämmentynyt, mutta mitä pidempään siellä istuin, sitä paremmin viihdyin. Ja täytyy myöntää, että näin nuorekkaanakin keski-ikäisenä ajattelin aluksi astuneeni johonkin itselleni täysin sopimattomaan nuorisomestaan.

Pieleen meni! Ensivaikutelma ei aina ole se ainoa ja oikea. KPK:stä paljastui trendikkäästi boheemi, eloisa, luovasti moniulotteinen, hienostelemattoman rento ja ennen kaikkea aidosti mielenkiintoinen, aktiivinen kohtaamispaikka.

Oman leimansa tunnelmaan antoi uuteen käyttöön valjastettu tila jo sinänsä. Mutta erityisen mielenkiintoisen paikasta tekivät lukuisat, erilaiset yksityiskohdat aina vanhoista kaseteista ym. ”kierrätysmateriaalista” kootuista valaisimista viherkasveihin ja tauluihin sekä paikassa esiintyneiden artistien omin kätösin raapustamiin seinäterveisiin.

Ravintolan konsepti kiteytyy  hauskasti sen nimessä Kivi Paber Käärid. Nimi viittaa kaikille tuttuun Kivi, paperi ja sakset -peliin.

Hieman hassulta tuntui nimi alkuun, mutta kyllä taustalta ajatusta löytyy. Kivi Paber Käärid (KPK) ei ole vain rento ruokaravintola vaan ajanviete- ja viihderavintola, jonka intiimille korokkeelle kipuavat erilaiset esiintyvät artistit muusikoista stand-up -koomikkoihin.

Nimi viittaa siis paikan ohjelmatarjonnan satunnaisuuteen. Ja yllätyksellisyyteen; mitä KPK:ssä tapahtuukaan tänä iltana? Vedetäänkö esin kivi, paperi vai sakset? Niin telliskivimäistä! Kuten koko ravintolaympäristö, jossa urbaanit maailmankeskukset aina New Yorkista Pariisin kautta Lontooseen tuntuvat sekoittuvan kiintoisaksi kokonaisuudeksi.

KPK:n artistikattaus on varmasti mielenkiintoinen ja tunnelma katossa erityisesti kesäaikaan toiminnan laajentuessa pihalle. Meille pääasia oli tälläkin kertaa ruoka.

Saimme istahtaa tummasävyisen, mutta valoisan, ravintolasaliin avautuvan ”kabinetin” muhkeisiin nahkanojatuoliin lounastamaan. Siellä olikin mukava nauttia hyvää ruokaa ja juomaa samalla sekä salin kuhinaa, että ulkona lumisateeksi muuttuvaa säätä seuraten.

Ennen annoskuvauksia vielä sellainen huomio, että vaikka tarjolla on vain gluteenitonta ruokaa, niin siitä ei ole tehty numeroa, jota tarvitsisi kissankokoisin kirjaimin seinillä kuuluttaa.

Gluteenittomuus näkyy ruokalistassa. JOS osaa asiaa siltä kantilta katsoa. Veikkaan, ettei monikaan satunnainen sisäänastuja edes tiedä vierailevansa gluteenittomassa ravintolassa. Näin voidaan keskittyä laadukkaaseen ruokaan ilman hörhöleimaa.

Listassa on myös merkinnät laktoosittomuudesta ja ehkä vähän yllättäen myös kaseiinittomuudesta (maitoproteiini). Eikä vegaanejakaan ole unohdettu.

Tilasin alkuun vasikankielisalaattia tonnikala-kapriskastikkeella. Kaunis, runsas ja äärettömän herkullinen annos!

Alkuun vasikankieli vähän mietitytti, mutta oli lautasella yksi parhaista salaateista koskaan. Sitä ei siis tarvitse kenenkään lihansyöjän säikähtää. Kieli oli maukasta; niin pehmeää ja suussa sulavan mureaa. Kokonaisuuden kruunasi Vitello tonnato -tyylinen lähestymistapa, jossa vasikanliha höystetään tonnikala-kapriskastikkeella.

Annos oli ISO, ja olisi riittänyt lounaaksi yksinäänkin. Päätimme kuitenkin ylitäyden vatsan uhallakin nauttia kokonaisen kolmen ruokalajin menuun muodostaaksemme käsityksen Kivi Paber Kääridin keittiöstä. Mutta vinkiksi vaan, että ”Light meals” ei KPK:ssä tarkoita pieniä annoksia.

Seuralainen päätyi alkukeittoon, joka sekin oli maukas, runsas ja aivan upean värikäs. Ehkä kaunein kurpitsakeitto koskaan!

Eikä vain pelkkää keittoa vaan virolaista kurpitsaa neljään tapaan valmistettuna; kermaisena sosekeittona, rapsakoina siemeninä, paahdettuina paloina ja raikkaaksi pikkelöitynä kurpitsanauhana. Jummi, miten nokkela annos yhdestä raaka-aineesta!

Alkuruoan kanssa nautimme virolaisen Jaanihansonin Brut Méthode Traditionnelle artesaanisiideriä.

En juurikaan siidereihin koske, mutta onneksi tällä kertaa uskaltauduin Keidyn suosituksesta vaihtamaan kuplajuoma rypäleisestä omenaiseen. Tämä kuiva, villihiivalla ja perinteisellä eli nk. samppanjametodilla valmistettu siideri oli jotain ihan muuta kuin sitä, mitä tavallisesti hanasta tai tölkistä saa. Kuvailisin sitä lähinnä sanalla classy.

Erittäin vahva suositus makeiden ja makuainein kyllästettyjen sijaan tyylikkäistä, aidoista siidereistä pitäville! Onneksi jääkaapissa vielä odottaa korkkaamaton tuliaispullo grillin kuumenemista =)

Pääruoan osalta menin linjalla ”KPK:n suosituin”.

Ei ehkä yllätä, että suosituimman annoksen titteliä hallitsee KPK:sakin hampurilainen. Luonnollisesti gluteeniton sellainen, jossa sämpylää ei ole korvattu gluteenittomista jauhoista valmistetulla ”kopiolla” vaan kukkakaali-juustotyynyllä, kuten Keidy asian ilmaisi. Välissä kookas, paikallisesta beefistä valmistettua jauhelihapihviä ja pekonia, cheddaria, maltilla maustettua salsaa sekä hillottua sipulia. Hattuna iso kasa tuoretta rucolaa.

Kylkeen tulevat tavallisesti palmuöljyssä paistetut ranskanperunat, jotka sain pyynnöstä vaihdettua bataattiranskiksiin. Yummy ja vatsa täys!

Seuralaisen lautaselle listasta valikoitui savuiset ribsit mustikkakastikkeella siveltynä, kaaliraastesalaattia ja uuniperunaa kera mausteisen tomaattikastikkeen ja ruohosipulikerman.

Yleensä maistan kaikkea muiden lautasilta, mutta tällä kertaa olin niin tohkeissani omasta annoksestani, että tämä kiiltävän mustapintainen kylkipala meni omasta suusta ohi. Mutta kyllä siihen käsitykseen jäin, että maukasta oli ja vatsa tuli tästäkin täyteen.

Lihaisten pääruokien myötä vaihtuivat siiderilasit punaviiniin. Ribsien kyytipoikana italialaista Monte dei Cocci Syrahta ja hampparille oranssietikettistä Biberius Roble Tempranilloa Espanjasta. Ihan mukavasti matsasi, vaikka alkuun ajattelin pyöreän ja pehmeän Tempranillon olevan liian kevyttä hampurilaisen kylkeen.

Oluen ystäville vielä tiedoksi, että vaikka viinilista on Kivi Paber Kääridissä  maltillinen, niin oluita löytyy pitkä lista paikallisista ulkomaisiin vaihtoehtoihin.

Vaikka vadelmainen mutakakku houkutti kovasti, niin jälkkäriksi kaipasin jälleen jotain tuhtia suklaista raikkaampaa. Raaka juustokakku tyrnimarjoista kuulosti juuri passelilta jaettavaksi! Koska kivan kirpakka ja harvemmin vastaan tuleva tyrni.

Raakakakut voivat olla todella tuhtia tavaraa, mutta tämä olikin ohuen pohjan ja ilmavan moussekerroksen myötä ihanan kevyt. Kakkuun ja kiitoksiin oli oikein mainiota päättää pidemmän kaavan lounas rennon tunnelman KPK:ssä.

Muutama sana vielä hintatasosta. Lähes 13 euron hampurilainen saattaa äkkisältään kuulostaa yleiseen, ydinkeskustan ulkopuoliseen hintatasoon nähden korkealta. Itse pidin sitä kohtuullisena.

Kotomaassa olen nauttinut useampiakin ”vastaavia”, valmiiden sämpylöiden väliin koottuja ravintolahamppariannoksia niukin naukin alta kahdenkympin ja jokusen annoksen muutaman lantin ylikin. Täytyy muistaa, että kukkakaali-juustoaluset eivät tule paketista. Lisäksi kyseessä on erityisravintola, jonka listalta voi valita mielensä mukaan mitä tahansa ja saada kaiken takuuvarmasti gluteenittomana.

Jos oikein edullisesti haluaa KPK:ssä syödä niin kannattaa valita annos lounasaikaan tarjoiltavalta ”päivän erikoiset” -listalta. Tai syödä vaikka koko kolmen ruokalajin menu. Karvan vaille 8 egeä. Kaikki. Yhteensä.

KPK:stä löytyy myös erillinen, ennen klo 14 tarjoiltava aamiaismenu. Listalla on useampikin muna-aamiainen, mutta myös terveellistä pirtelöä, gluteenitonta kaurapuuroa ja tattaripannareitakin löytyy.

Tupa oli tosiaan ääriään myöten täynnä kun sinne lauantaipäivänä puolen päivän jälkeen astelimme. Kannattaakin varata pöytä, jos haluaa varmistaa paikan pöydän ääressä. Mutta kannattaa myös käydä kurkkaamassa tilannetta, jos hoodeilla liikuskelee muuten vaan, ja vaikka ei gluteeniton ravintola vierailukohteista löytyisikään. Telliskiven luova keskus on kivan kompakti alue, josta löytyy useampi ravintola tai kahvila vain kivenheiton päässä toisistaan. Jonnekin mahtuu aika varmasti aina.

Loppuun kiitokset miellyttävästä kokemuksesta ystävälliselle emännällemme, ravintolapäällikkö Keidy Arulle, joka kiireisen iltapäivän keskellä ehti istahtamaan seuraamme kertomaan ravintola Kivi Paber Kääridin taustoista ja toiminta-ajatuksista =)

Yhteistyössä ravintola Kivi Paber Käärid ja Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.