Viimeisimmät artikkelit

Päivä pikaisesti ja pirteästi käyntiin kahvipirtelöllä (+ KAHVIARVONTA)

Väitetään, että suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa, ja sanotaan, että kahvi on näin ollen suomalaisten kansallisjuoma. Pitänee paikkansa. Tai ainakin kahvilla on hyvin merkittävä rooli suomalaisessa kulttuurissa. Sen näkee, kuulee ja haistaa, kun kulkee aistit avoinna Suomen turuilla ja toreilla.

Jännä sinänsä, että näinkin eksoottinen juoma on lunastanut paikkansa suomalaisten sydämissä. Kahvihan ei meillä kasva vaan sitä roudataan kilotolkulla maailman ääristä asti. Kahvia on ”Suomessa” kielletty, säännöstelty ja sallittu useampaan kertaan. Se kertonee kahvin arvosta. Aikanaan.

Onneksi enää ei tarvitse tyytyä sikuriin tai rukiinjyvistä jauhettuun korvikkeeseen vaan kahvia on vapaasti saatavilla. Joka paikassa. Ja paljon. Kahvilaatujen kirjo on suorastaan räjähtänyt marketin hyllyille. Vaikka kahviharrastajien määrä ja kahvitietämys on lisääntynyt, niin väitän, että suurin osa suomalaisista juo kehnoa kahvia. Sitä tuttua ja turvallista Juhlavaa Mokkaa tai paremmissa tilaisuuksissa kuppiin pistetään peräti Pressaa. Koska paremmasta ei ole tietoa. Tai kokemusta.

Ei, en arvostele ketään kahvivalinnoistaan. Mulla ei ole siihen varaa. Ensinnäkin olen oppinut juomaan kahvia vasta hyvin myöhäisellä iällä, joskus viitisentoista vuotta sitten. Sitä ennen kumosin pakkokuppeja. Jos teetä ei ollut tarjolla. Tämäkin kertonee jotain suomalaisesta kahvikulttuurista; pakko oli ainakin yksi kupillinen pitkin hampain kumota, jotta ei olisi ollut porukassa kummajainen.

Opin juomaan kahvia, mutta oikeastaan vasta vuosi sitten ymmärsin, mitä oikeasti hyvä kahvi on. Se tapahtui ulkomailla, kahvifestareilla, jossa oli mahdollisuus maistella vähän laajemmin montaa eri sorttia. Eikä rakkaus yhdestä mukillisesta syttynyt. Makuhermoja piti vähän totutella ennen kuin aivot ymmärsivät, että NYT on laatukahvia tarjolla.

Valitettavasti mun lempparikahvia ei Suomesta saa. Sitä täytyy lähteä maan rajojen ulkopuolelta hakemaan. Netistä ehkä saa, mutta jo valmiiksi hinnakkaalle nautintoaineelle tulee ulkomaiden postimaksujen myötä sen verran hintaa, että en ole edes vaivautunut etsimään.

Mutta onneksi meillä on KahviKaveri! Sieltä saa montaa eri sorttia laadukasta kahvia suoraan kotiovelle. Ja ilman toimitusmaksuja, kun tilaa vähän isomman satsin kerralla.

Jos Helsingin seudulla asuu ja liikkuu, niin KahviKaverin valikoimaan voi käydä tutustumassa myös Töölön kivijalkamyymälässä. Sieltä saa paketit mukaansa pienemmissäkin erissä ilman lisäkuluja.

Oletko aiemmin kuullut KahviKaverista? Minä en ollut ennen kuin meiliin tupsahti kysely, josko haluaisin heidän kahvejaan maistaa. No hitto miks ei! Tottakai halusin. Josko laiskan ja kärsimättömän emännän murukahville löytyisi maistuvampaa vaihtoehtoa. Eli joo, pikakahvin vakiokäyttäjänä mulla ei todellakaan ole varaa arvostella muiden kahvimakua.

Postilaatikosta tipahti kokonaisten papujen muodossa paria eri sorttia, joista olen tässä kuukauden päivät vuoronperään aamukahvini keitellyt. Molemmat parempaa ja tuoreempaa kuin pikakahvi. Täytyy myöntää, että koukkuun jäin ja pistin pikakahvit pellolle.

Suosikiksi näistä kahdesta kahvipaketista nousi 80% arabicaa ja 20% robustaa sisältävä tummapaahtoinen, mutta pehmeä ”Caprissimo Belgique” punaisessa pussissa. Siinä vaan oli mun makuun enemmän syvyyttä ja aromia kuin ”Caprissimo Fragrantessa”. Kelpo kahvi arkeen sekin.

Toisaalta voisin kuvitella, että moni suomalainen valitsisi päinvastoin. Itse pidän intensiivisistä mauista. Oli kyseessä sitten kahvi, viini tai maukas ruoka. Huomaa myös, että KahviKaverin valikoimista löytyy vaihtoehto myös meille luomua suosiville.

Jottei ihan vaan löpinäksi tämä postaus menisi, niin on mulla teille jotain pelkkiä sanoja hyödyllisempääkin. Olen nimittäin kehittänyt ”emännän uuden elämän” myötä uuden aamurutiinin.

Olen huono aamupalan pupeltaja ja pärjään mainiosti ilman kiinteämpää ruokaa iltapäivään. Ilman aamukahvia en pärjää. Nyt olen kuitenkin ryhdistäytynyt aamupalan osalta.

Edelleen haluan kahvini aamulla nopeasti ja aamupalani mahdollisimman helposti nautittavassa ja herkullisessa muodossa, joten kehittelin kaikenkattavan kahvipirtelön. Tämä on vähän niinkuin aamupala ja aamukahvi samassa lasissa. On hieman energiaa antavaa hiilaria, rakentavaa proteiinia, nälkää pitävää rasvaa ja piristävää kahvia helposti imaistavassa muodossa. Ja maistuu tietysti aivan älyttömän hyvältä! Niin hyvältä, että muutamana päivänä on pitänyt vielä toinen satsi surauttaa iltapäivän välipalaksi.

KAIKENKATTAVA KAHVIPIRTELÖ

1 annos

  • 2 dl kylmää tai lämmintä kahvia
  • 1 pieni banaani (~100 g, jäädytetty)
  • ½ dl kookoskermaa/-maitoa (tai muuta maitovalmistetta)
  • (reilu) 1 rkl manteli- tai maapähkinävoita
  • ~20 g proteiinijauhetta (heraproteiinia olen käyttänyt, mutta valitse mieluisa)
  • hieman vaniljajauhetta
  • ripaus ruokasoodaa tai suolaa
  1. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi juomaksi.
  2. Tarjoile heti.

Olen pyöräyttänyt kahvipirtelöä kylmänä ja lämpöisenä. Molemmat toimii. Kylmään olen käyttänyt pakastettuja banaaninpaloja ja kylmää kahvia. Lienee aika mahtava kesäjuoma, mutta jotenkin näin talvella lämpimämpi miellyttää mieltä enemmän.

Jos tiedossa on oikein kiireinen aamu, niin kahvi kannattaa keittää jo illalla valmiiksi ja pistää suljettuun lasipulloon jääkaappiin. Loppuhan hoituukin vain muutamassa minuutissa ja tarvittaessa juoman voi myös napata mukaan matkalla nautittavaksi.

Lopuksi mulla on vielä ilouutisia sulle, hyvä kahvikaveri! Sulla on nimittäin mahdollisuus päästä ihan kotikeittiössä maistamaan, kuinka maukkaita KahviKaverin kahvit ovat ja valitsemaan oma suosikkisi neljästä eri ”Tasting Boxin” kahvilaadusta. Sokkona. Aika hauska ajatus vaikka kaveri- tai työporukan kokoontumiseen.

Eli arvontaa pukkaa! Ei tuo maistelulaatikko kuitenkaan ihan ilmaiseksi lähde vaan haluan sinulta ensin jotain. Toivon, että jaat kanssani oman kahvihetkesi – sen arkisen, aamuisen, erityisen jne… Joko kuva- tai tekstimuodossa. Tämän artikkelin kommenttiosiossa, facebook -postauksessa tai instagramissa. Ohjeet selkeämmin seuraavassa…

KAHVIKAVERIN ”TASTING BOX” -ARVONTAKILPAILU

  • jaa kuva tai kuvaile sanoin oma kahvihetkesi
    • artikkelin kommenteissa
    • Paleokeittiön facebook -postauksessa
    • instagramissa tunnisteilla #munkahvihetki @paleokeittio
  • kaikkien kahvihetkensä jakaneiden kesken arvotaan 1 KahviKaverin neljää eri kahvia sisältävä maistelulaatikko
  • arvonta suoritetaan maanantaina 22.1.2018 klo 12 (jos voittajaa ei tavoiteta vuorokauden kuluessa arvonnasta, niin arvon uuden voittajan)
  • arvonnan materiaalia voidaan jakaa Paleokeittiön ja/tai enJOYn kanavissa kera krediittien (alkuperäislähde mainittu)

Kuva: kahvikaveri.fi

Laittakaas paljon ihania kahvihetkiä tulemaan! Katso tarvittaessa inspiraatiota vaikka täältä.

Paljastan myös sen verran, että jos oikein kovasti KahviKaverin maistelulaatikkoa itselleen haluaa, niin kannattaa pistää seurantaan enJOYn facebook tai instagram. Sillä arvontaa pukkaa sinnekin ihan lähiaikoina ;)

Yhteistyössä KahviKaveri. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Helppoa arkiruokaa jääkaapin jämistä – Jauheliha-kasvispannu

Vuoden pisimmästä juhlakaudesta on selvitty ehjin nahoin. Nyt on aika aloittaa kaiken hössötyksen jälkeen jälleen se tuiki tavallinen arki. Mikäs sen parempi tapa astua arkeen kuin siivota vanhat uuden alta pois. Niinhän meillä monella tapana on vähän jokaisella elämänalueella näin uuden vuoden kunniaksi. Vanhat pois ja uutta tilalle!

Niin meillä Paleokeittiössäkin. Aloitin arjen nimittäin siivoamalla jämät pois jääkaapista. Tosin tämä ei ole pelkkä vuodenvaihteeseen liittyvä rituaali vaan epäsäännöllisen säännöllisesti tapahtuva toiminto. Koska totuus on, että jääkaappiin kaikenlaista jämää vähitellen kertyy ja siitä on hyvä päästä eroon.

Vaihtoehtoja on parikin. Pistää pilaantuneet raaka-aineet roskiin tai kehittää niistä jotain syömäkelpoista. Suosin jälkimmäistä. Koska inhoan ruoan tuhlaamista. Yleensä jämistä saa kaiken lisäksi ihan kelpo ruokaa, vieläpä kohtuu helposti. Tästä tänään.

Mutta ennen jämäruoan ruotimista yksi ilmoitusluontoinen asia, johon en sen enempää rivejä tuhlaa, koska sisältö selviää tästä facebook -päivityksestä.

TehoPaleo -reseptivihkonen

Jos Paleokeittiön jo myynnistä poistuneet reseptivihkoset kiinnostavat sinuakin, niin tosiaan tammikuun ajan toimittelen niitä aiheesta innostuneille. Vielä on muutama viikko aikaa, joten ei muuta kuin meiliä emännälle matkaan osoitteeseen johanna@paleokeittio.fi. Yhteydenottolomakekin toimii. Pistän paluupostissa ensin laskua tulemaan ja vihkoset perästä kun lasku on maksettu. Mutta vain tammikuun ajan!

Takaisin artikkelin varsinaiseen aiheeseen eli jämäpannuun. Koska jokaisella varmasti vanhenee jääkaapissa omanlaisensa jämät, niin ajattelinpa avata hieman omaa ajatuksenkulkua siitä, kuinka jämistä syntyy äärettömän helposti maukasta ja terveellistä ruokaa.

Mulla, kuten varmasti monella muullakin ”terveysruokaintoilijalla”, jääkaapissa ensin vanhenevat jäljelle jääneet kasvikset. Kun vihanneslaatikko alkaa pursuta puoliksi käytettyjä kaalinpäitä niin kaivan sieltä kaiken esiin ja erottelen vielä oikeasti käyttökelpoiset kasvikset tiensä päähän tulleista.

Tällä kertaa löydös oli kivan kattava. Oli pari porkkanaa, puoli rasiaa pinaattia ja pikkutomaatteja, persiljapuskan sekä sydänsalaatin jämät, nahistunut jalopeno ja useampi, vielä täysin toimintakykyinen sipuli. Näitä kaikkia oli hyödynnetty jossain jollain tapaa jo aiemmin, joten nyt vaan vihanneslaatikko kerralla tyhjäksi ja kaikki jäljelle jääneet hyötykäyttöön!

Kasvikset ovat sillä tapaa aika mukavia, että ne harvoin riitelevät keskenään. Ainakaan kovin kovasti. Lopputulemana ei välttämättä ole täydellisen tasapainoisesti makunystyröitä hivelevä gourmet -kokemus, mutta aivan mainiota arkiruokaa syntyy kyllä. Eli rohkeasti vaan nakkelemaan niitä jämiä yhteen pannuun! Vaikka alkuun tuntuu, ettei sekalaisesta seurakunnasta voi syntyä mitään hyvää, niin valmis ruoka saattaa yllättää. Iloisesti.

Kun kasvikset on kartoitettu, niin on aika miettiä mukaan jotain proteiinipitoista. Käytännössä lähinnä jotain lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa tai äyriäisiä.

Mulla on kananmunia aina käsillä ja pakastimessa myös muutamaa sorttia lihaa; riistaa sekä isommassa erässä ostettua naudan niittylihaa. Riistat säästän mieluusti vähän tasokkaampaan kokkailuun, joten naudan jauhelihapaketti oli, ja yleensä on, helppo valinta.

Siinä alkaa jo perusraaka-aineet olla kasassa, joten ei muuta kuin hommiin eli kasvisten kuorimiseen ja pilkkomiseen, ja sen jälkeen paistopuuhiin.

Kun kaikki kasvikset on valmisteltu, niin mietin vielä vähän, että missähän järjestyksessä näitä kannattaisi pannuun pistää. Sipulin kuullottamisesta on aina hyvä aloittaa. Tällä kertaa aloitin myös kauemmin kypsyvästä porkkanasta. Joskus jotain menee pannuun ennemmin tai myöhemmin, eikä asiasta kannata sen suurempaa murhetta kantaa. Mutta kovat juurekset on hyvä laittaa pannulle aika aikaisessa vaiheessa.

Koska olen helpon ja yksinkertaisen arkikokkauksen kannattaja, enkä kauheasti tiskaamisestakaan innostu, niin jämäpannut ovat yleensä ns. yhden pannun tai kattilan keitoksia. Eli seuraavaksi sekaan liha ja vuorossa lihan ruskistus. Kun liha alkaa olla aikalailla valmista kauraa, niin jatketaan jälleen kasviksilla. Niillä nopeasti kypsyvillä, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat ensin tomaattia ja sitten pinaattia. Salaatin ja persiljan jätin tuoreeksi lautaselle. Jotta jotain vihreää. Ja kaunista.

Maukkaan jämäruoan salaisuus piilee maustamisessa. Mausteita voi lisäillä vähän eri vaiheissa, mutta niitä EI kannata unohtaa. Pelkällä suolalla ja pippurilla pärjää kyllä, mutta jos oikeasti jotain herkullista haluaa, niin kannattaa kurkata vähän syvemmälle sinne maustekaappiin.

Tämä vaihe sujuu itseltäni aika spontaanisti sen enempää pohtimatta. Tartun vaan purkkeihin ja ripottelen menemään. Fiiliksellä. Maistan ja lisäilen maun mukaan. Kuvien pannuun mausteeksi suolan ja pippurin rinnalle päätyivät tällä kertaa paprikajauhe, juustokumina, tomaattipyre sekä sriracha -kastike tuomaan lisää yhden jalopenon vajaaksi jättämää tulisuutta. Caynnepippurikin olisi toiminut.

Nyt ollaan jo loppusuoralla, mutta yksi kikka mulla vielä on. Tämä ei ole mitenkään välttämätön vaihe, mutta jos pannusta vähän mehukkaampaa tahtoo, niin se tapahtuu helposti lisäämällä jotain kokonaisuuden sitovaa, kermaista nestettä.

Aika usein käytän tässä vaiheessa kookosmaitoa tai -kermaa, mutta tilanteen mukaan myös täysrasvaista lehmänkermaa tai hapatettuja vastaavia. Jääkaappiin oli jäänyt lojumaan smetanapurnukan pohjat, jotka raavin pannulle. Näin kuivasta jauhelihapannusta tulee enemmän muhennos- tai kastikemaista. Ja taas vähän parempaa.

Sitten vaan annoksia lautaselle kasaamaan. Tällä kertaa mentiin kera paljaan salaatin, mutta nälkäisemmät voivat keittää mukaan vaikka riisiä tai kasvismuusia.

JÄMÄPANNU KASVIKSISTA JA JAUHELIHASTA

2-3 annosta

  • 2-3 rkl punaista palmuöljyä tai muuta sopivaa rasvaa paistamiseen
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 porkkanaa pilkottuna
  • ~½ tl juustokuminaa
  • ~400 g jauhelihaa
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 jalopeno siivutettuna
  • ½ rasiaa miniluumutomaatteja
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • reilu ½ rasiaa tuoretta pinaattia
  • ~2 rkl smetanaa (maidottomaan kasvikermaa valinnan mukaan)
  • sriracha -kastiketta maun mukaan
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
  • tarjoiluun ”tuoretta” persiljaa ja salaattia
  1. Esivalmistele kasvikset; silppua sipuli, pilko porkkana, siivuta jalopeno ja puolita tomaatit.
  2. Kuullota sipulia ja porkkanoita rasvassa pannulla. Lisää juustokumina ja sekoittele, kunnes jeeraa on tasaisesti kasvisten seassa.
  3. Lisää jauheliha. Ruskista sekoitellen. Lisää jalopeno sekä paprikajauhe. Jatka paistamista hetken aikaa.
  4. Lisää tomaatit sekä tomaatin makua vahvistava tomaattipyre. Jatka paistamista kunnes tomaatit alkavat pehmenemään.
  5. Lisää pinaatti ja jatka paistamista sekoitellen, kunnes pinaatti muuttuu tummanvihreäksi ja hajoaa muiden ainesten sekaan.
  6. Lisää smetana ja sriracha -kastike. Sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä hetken aikaa.
  7. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
  8. Tarjoile kera tuoresalaatin (tai riisin). Ripottele päälle silputtua persiljaa tai muita tuoreyrttejä.

Piece of pannu, jonka valmistamiseen käyttämäni ajatusmalli voidaan tiivistää kymmeneen helppoon kohtaan seuraavasti:

  1. Kartoita käyttökelpoiset kasvikset. (Täydennä tarvittaessa pakastekasviksilla.)
  2. Valitse sopiva; käsillä oleva tai helposti saatava proteiinilähde, raaka tai kypsä.
  3. Esikäsittele kasvikset; pese, kuori ja/tai pilko.
  4. Kypsennä kaikki ainekset yhdellä pannulla sopivassa järjestyksessä.
  5. Mausta!
  6. Maista ja mausta.
  7. Lisää sidosaineeksi hieman kermaista nestettä. (Hauduta tarvittaessa.)
  8. Maista ja mausta!
  9. Tarjoile kera sopivan tai saatavilla olevan lisukkeen.
  10. Lämmitä seuraavana päivänä ja tarjoile taas.

Eihän tämä aina kaikkein kauneinta ruokaa ole, mutta hoitaa hommansa; puolikuolleet kasvikset gone ja nälkä pois!

Inspiroidu myös muista Paleokeittiön jämäruoista!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Paleokeittiön maistuvimmat reseptit 2017

Taas on vuosiluvun viimeinen numero vaihtunut. Kasilla mennään seuraava vuosi. Sitä ennen kuitenkin vielä pikainen vilkaisu peräpeiliin. Mitkä olivatkaan Paleokeittiön suosituimmat reseptit vuonna 2017?

No nämähän ne! Käänteisessä järjestyksessä tietysti eli kympistä lähdetään ja kohti ykköspallia mennään. Vanhat tutut jutut tuntuivat edelleen pitävän pintansa viime vuonnakin, mutta mahtuipa joukkoon myös muutama uusi tulokas.

Terveemmät makeat ovat perinteisesti olleet suosittuja. Tällä kertaa ne kuitenkin hävisivät pisteellä ns. oikealle ruoalle. Ja siitähän emäntä on aina hyvin iloinen. Herkut ovat hyviä, mutta jollain muulla on lähtökohtaisesti hyvä elää.

RESEPTEIHIN OTSIKKOA KLIKKAAMALLA!

10. Suklaiset banaanimuffinssit

Kymmenettä sijaa pitää listan ensimmäinen viime vuoden uusi tulokas. Kyseessä onkin hyvä ja helppo herkku, johon voi tuupata paitsi jämäbanskut, niin vähän tuoreemmatkin. Suklaiset banaanimuffinssit kelpaavat kaikillle ja sopivat pikkupalaksi mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pistä vaikka aamukahveen kylkeen.

9. Uusintana Parhaimmat paleobrowniet

Paleobrownieden salaisuus piilee kuohkeassa bataatissa. Päälle suklaista kuorrutetta ja hyvä herkkuhetki on taattu. Yhdeksännellä sijalla Parhaimpien paleobrownieden tuoreempi versio. Parempi kuin vanha? Mun mielestä kyllä joo.

8. Paleoliittinen aamiaispannu

Kahdeksantena aina yhtä maukas ja ruokaisa aamun aloittaja Lähi-Idästä eli Paleoliittinen aamiaispannu, joka maailmalla shakshukan nimellä yleisemmin tunnetaan. Aivan mainio vaihtoehto viikonlopun hitaampiin aamuihin. Ei tarvetta lunssille kun vaihtaa lunssin brunssille!

7. Esivalmisteltu kana-nuudeliwokki

Sijalta seitsemän löytyy se toinen tuore tulokas eli paitsi hyvä ja helppo, niin myös terveellinen pikaruoka aasialaiseen tapaan. Tämän kana-nuudeliwokin nopeus piilee esivalmistelussa. Chop chop, useamman annoksen kasvikset kerralla pieniksi, kana pannuun ja kastike valmiiksi. Loppu sujuukin kuin leikkiä vaan! Ihan mahottoman hyvä vaihtoehto terveempään kiirearkeen.

6. Parhaimmat paleobrowniet

Kutosena sitten ne alkuperäiset paleobrowniet. Mitä tästä pitäisi päätellä? Vaikka emäntä tykkää enemmän uudemmista, niin paleokansa pitää edelleen alkuperäisiä arvossa suuremmassa. Noh, se kai on koko paleon kantava idea; aito ja alkuperäinen ;)

5. Paleoystävän jouluinen bataattilaatikko

Tuli joulukuu ja hops vaan, Paleoystävän jouluinen bataattilaatikko kiilasi kuukaudessa sijalle viisi. En sinänsä ihmettele, koska on parempaa kuin perinteinen bataattiloota. Koska enemmän makua. Kiitos inkiväärin ja kanelin.

4. Fudgemainen suklaakakku

Nelossijalta pukkaa taas jotain tervettä makeaa väliin. Suklaakakkua on aina vaikea vastustaa ja vielä vaikeampaa se on, jos otsakkeessa mainitaan sana ”fudge”. Fudgemaisen koostumuksen taustalta löytyy niinkin eksoottinen kakkuaines kuin avokado. Kuulostaa kummallisesta, mutta toimii!

3. Uusintana tajuton kesäkurpitsavuoka 

Kärkikolmikossa jyräävät vuosi toisensa jälkeen vanhat hittireseptit. Tajuton kesäkurpitsavuoka maistuu kansalle aina vaan. Ja vaikka itse pidän kurpitsavuokaa ennen kaikkea keski- ja loppukesän herkullisena arkiruokana, niin sitä kyllä klikkaillaan tasaiseen tahtiin ympäri vuoden. Pitäisiköhän päivittää omat asenteet..?

2. Murea intialainen voikana

Ei ole Intialaisen voikanan voittanutta! Tai on, mutta hopee ei oo häpee. Pehmeäksi haudutettu kana mausteisessa, kiiltävässä kastikkeessa ON herkkua. Ja sopii paremmin kuin hyvin tuomaan hieman lämpöä ja valoa tälläkin hetkellä ulkona vallitseviin olosuhteisiin.

1. Aasialainen kookos-kanakeitto

Ja se ykkönen… se on Aasialainen kookos-kanakeitto! Edelleen. Tämä, kohta jo kolme vuotta sitten julkaistu resepti on julkaisustaan lähtien ollut Paleokeittiön kaikkien aikojen ylivoimaisesti suosituin resepti. Mutta vink vink, jos tykkäät tästä, niin testaa myös Thaimaalainen kookos-kanakeitto. On aivan yhtä hyvää, mutta helpompaa.

Näillä mentiin viime vuosi. Mitä juuri ja juuri alkanut uusi vuosi tuo tullessaan? God only knows, mutta ainakin muutama hyvä resepti on emännällä jo takataskussa ;)

Herkullisen hyvää alkanutta vuotta 2018 Sinulle!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Thaimaalaista kookos-kanakeittoa talveen

Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.

THAIMAALAINEN KOOKOS-KANAKEITTO

4 annosta

  • 1-2 rkl kookosöljyä
  • 1 sipuli silputtuna
  • ~2 rkl vihrää currytahnaa
  • 400 g maustamatonta broilerin sisäfilettä
  • ~7 ½ dl kanalientä
  • 1 sitruunaruohonvarsi halkaistuna
  • 2 kaffirlimetinlehteä
  • 4 dl kookoskermaa/-maitoa
  • 1-2 rkl kalakastiketta
  • ½ limen mehu
  • 200 g tuoretta tai pakastettua parsakaalia pilkottuna
  • ~75 g riisinuudeleita
  • suolaa tarpeen mukaan
  • tuoretta korianteria
  1. Paloittele broilerinfileet ja silppua sipuli.
  2. Kuullota sipulisilppua kookosöljyssä, pannulla tai isohkossa kattilassa. Lisää vihreä currytahna. Sekoita.
  3. Lisää broilerinpalat pannulle. Mausta suolalla ja kypsennä niin, että lihojen pinta sulkeutuu.
  4. Siirrä tarvittaessa kana-sipuliseos pannulta kattilaan. ”Huuhtele” pannu tilkalla kanalientä. Kaada liemi kattilaan, jotta kaikki mausteet saadaan talteen.
  5. Lisää kattilaan kanaliemi, halkaistu sitruunaruoho sekä kaffirlimetinlehdet. Jätä kannen alle kiehumaan hiljalleen ~10-15 minuutiksi.
  6. Poista kaffirlimetinlehdet sekä sitruunaruoho kattilasta. Lisää keittoon kookosmaito, kalakastike ja limen mehu. Sekoita. Lisää parsakaali. Anna parsakaalin kypsyä hetken aikaa ja lisää nuudelit.
  7. Jatka hauduttamista muutamia minuutteja, kunnes parsakaali ja nuudelit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä ja suolaa. Tarkista myös muut mausteet.
  8. Tarjoile kera tuoreen korianterin. Koristele pilkotulla chilillä ja limelohkoin.

Sellainen pieni vink vink, että nuudelit voi kypsentää myös erikseen ja lisätä vasta tarjoiluvaiheessa lautaselle. Helpottaa nuudelien annostelua, kypsyyden säätelyä ja kertamäärän kontrolointia.

enJOY logo

P.S. Jos emännän muut, paleopipo pikkasen löysemmällä laaditut reseptit kiinnostavat, niin kurkkaa nautinnollisten enJOY -reseptien puolelle! Sieltä löytyy ainakin helppoa, suklaaherkkua sekä tuhdimman puoleista sienirisottoa. Kohta myös niin hyvää kurpitsalla ja vuohenjuustolla täydennettyä talvikauden risottoa!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Thaimaalainen kurpitsasosekeitto

Taas on tullut aika kaivaa talvikurpitsat marketin laarista ostoskoriin. Myskikurpitsa onkin yksi mun suosikkikasviksista. Nykyään. Näin ei ole aina ollut. Ensimmäinen kurpitsakokkailu viisi vuotta sitten oli jokseenkin kauhea kokemus.

Vika ei kuitenkaan ollut raaka-aineessa vaan kokissa. Niinkuin useimmiten tuppaa olemaan. Melkein mistä vaan saa herkullista kun osaa hommansa. Eikä liene aivan poikkeuksellista, että ensimmäinen kerta menee pieleen.

Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuon kauhukokemuksen jälkeen uskalsin kurpitsaan uudelleen tarttua, ja antaa sille sekä itselleni uuden mahdollisuuden.

Talvikurpitsa on siitä kiva kasvis, että se on ”serkku” kesäkurpitsan tavoin äärettömän monipuolinen. Voi pistää pannuun tai uuniin, kuutioida, pikkelöidä, pirtelöidä tai surauttaa soseeksi. Tai sosekeitoksi, joka on ehkä itselleni mieluisin kurpitsan käyttötapa. Käy myös leivonnaisiin. Siinä missä kesäkurpitsakin.

Talven tullen Pohjolaan kaivataan värin lisäksi vähän lämpöä. Värin eteen ei kurpitsan kanssa tarvitse paljoa vaivaa nähdä, mutta lämpö vaatii jo vähän enemmän. Maustetta.

Tällä kertaa mausteet auringonkeltaiseen keittoon löytyivät tulisten ruokien luvatusta maasta, Thaimaasta. Aika vähällä vaivalla vieläpä, kun kaivoin avuksi punaisen currytahnan suoraan purkista.

Lopputulemana kattilallinen hyvää ja helppoa, arkeen pääruoaksi ja juhlaan alkuruoaksi passaavaa soppaa, joka vain paranee kun pistää päivänä seuraavana lämmittäen.

THAIMAALAINEN KURPITSASOSEKEITTO

3-4 annosta

  • 1 isohko myskikurpitsa kuorittuna, paloiteltuna ja siemenet poistettuna (~750 g)
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 valkosipulinkynttä silputtuna tai murskattuna
  • ~3 rkl kookosöljyä
  • ~1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 1 sitruunaruohon varsi halkaistuna
  • 2-3 rkl punaista Thai Curry -tahnaa
  • 3-5 dl kana- tai kasvislientä
  • 1-2 dl kookosmaitoa
  • 2-3 rkl limen mehua
  • suolaa oman maun mukaan
  • tarjoiluun tuoretta korianteria ja punaista chiliä
  1. Kuullota sipuli isohkossa kattilassa, kookosöljyssä. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Jatka kuullottamista muutamia minuutteja.
  2. Lisää punainen currytahna. Sekoita sipuli-inkivääriseoksen joukkoon.
  3. Lisää paloiteltu kurpitsa. Sekoita niin, että kurpitsapalat saavat maustetta pintaan ja jatka sekoittelua hetken aikaa.
  4. Lisää liemi sekä halkaistu sitruunaruoho. Jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä kunnes kurpitsa on pehmeää (~15-25 min palojen koosta riippuen).
  5. Kaada keitto tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Tai käytä sauvasekoitinta. Lisää kookosmaito ja limen mehu. Sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita.
  6. Kaada soseutettu keitto takaisin kattilaan ja kiehauta.
  7. Tarjoile tuoreen korianterin, kookosmaidon ja pilkotun chilin kera.

Katso myös muut Paleokeittiön kurpitsareseptit!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Viini ja Ruoka valtaa Messukeskuksen – VOITA LIPUT!

On taas se aika vuodesta kun Viini ja Ruoka valtaa Kirjamessujen ohella Helsingin Messukeskuksen. Tapahtuma on itselleni eräänlainen virstanpylväs, sillä juurikin kyseisessä tapahtumassa pari vuotta sitten heräsi oma mielenkiintoni viinimaailmaa kohtaan. Vähän niin kuin vahingossa. Se on kuitenkin toinen tarina se, jonka tulen kyllä jakamaan vielä kanssanne. Toisaalla. Nyt on ajankohtaisempaakin asiaa ;)

Ajankohtaista on paitsi artikkelin aihe eli LIPPUARVONTA Viini ja Ruoka -tapahtumaan, niin myös se, että näillä näkymin tämä on viimeinen #matkaviinimaailmaan Paleokeittiössä. Se lienee ilouutinen monelle. Mutta ilouutisia on myös niille, jotka viinimaailmassa haluavat emännän mukana edelleen jatkaa.

Olen avannut uuden sivuston, joka keskittyy elämän nautinnollisempiin puoliin.

Tervetuloa kaikki aiheesta kiinnostuneet enJOYn pariin!

enJOY logo

Projekti on ollut piiiiitkä ja hyllytettykin jo useampaan kertaan. Mutta nyt sivusto on kuitenkin pitkällisen soutaa ja huopaa -vaiheen jälkeen ”valmis” ja auki. Palaan vielä tähänkin aiheeseen ja Paleokeittiön tulevaisuuteen omassa postauksessa.

Mutta mikäs sen oivallisempaa juhlistaa uuden sivuston aukeamista kuin arpoa lippuja yhteen Suomen herkullisimmista ja nautinnollisimmista tapahtumista! Itse arvonta tapahtuu luonnollisesti enJOYn huomassa, joten KLIK KLIK kaikki arvonnasta kiinnostuneet osallistumisohjeita lukemaan!

Erilaisia viinitapahtumia jo melko monta läpi kahlanneena tiedän, että ainakin newbiellä menee tapahtumissa herkästi pää sekaisin. Paitsi viinistä niin myös valikoiman laajuudesta. Koko kokemus menee helposti haahuiluksi ja monta mielenkiintoista lasia jää kumoamatta. Kun ei sitä alkomaholia ihan määrättömiin pysty kittaamaan. Ehkä joku pystyy. Minä en ;)

Joten jatketaanpa vielä kera muutaman maisteluvinkin ja messumuiston. Viinimaailmassa matkaajallehan parasta on päästä maistamaan useita eri viinejä kohtuuhintaan. Kun ei tarvitse koko pulloa kerralla ostaa.

Messuilla on esillä satoja viinejä, mutta ota suunnaksi ainakin Viikon Viinin osasto. Löytyy osoitteesta 4c51. Siellä on tarjolla paljon muutakin mukavaa, mutta näillä pääset kivasti alkuun ja messutunnelmaan.

Nicolas Feuillatte Brut Reserve

Samppanjalla on aina hyvä aloittaa! Tapahtuma kuin tapahtuma.

Nicolas Feuillatten sinietikettinen Brut Reserve saattaa olla jo monille tuttu klassikko, mutta jos ei ole, niin maistamaan. Vaikka kyseessä on erittäin kuiva kuplajuoma (jota monet edelleen hieman kavahtavat kallistuen herkästi makeampien puoleen) niin Feuillatte BR on hedelmäisenä ja hapoiltaan pehmeänä helposti nautittavaa. Elegantin sampanjan hinta-laatusuhdekin kohillaan ja se löytyy Alkon vakiovalikoimasta lahjapakkauksessa (linkki otsakkeessa).

Samppanjoista juurikin tämä on tullut itselleni tutuimmaksi. Aina hyvä ja varma valinta!

Küdaw Pacífico Sauvignon Blanc

Samppanjasta on hyvä jatkaa valkoviinien pariin. Sauvignon Blanc rypäleestä valmistettu Küdaw Pacífico Sauvignon Blanc on suhteellisen uusi tulokas Suomen markkinoilla ja itsellenikin vielä tuntematon, joten joutunen lasillisen messuilla kumoamaan! Valmistajan mukaan tämä chileläinen Sauvignon Blanc on pirteän raikas ja mineraalinen jättäen suuhun pitkään viipyilevän, mehevän persikkaisen jälkimaun. We`ll see, miten emännän suuhun istuu!

Küdaw Pacífico Sauvignon Blanc löytyy Alkon tilausvalikoimasta ja mun mielestä edelleen melko kohtuulliseen, noin 16 euron hintaan.

Museum Reserva

Loppuun luonteikasta, tuhtia ja tällä hetkellä niin ajankohtaista punaviiniä. Finca Museumin iäkkäiden Tinto Fino (Tempranillo) -köynnöksien rypäleistä valmistettu, mainio liha- ja riistaviini Museum Reserva tulee Pohjois-Espanjasta, Castilo Leònin alueelta.

Alko kuvailee viiniä rotevaksi ja voimakkaaksi. Allekirjoitan. Ei mitään turhanpäiväistä litkua. Parasta ruoan kanssa nautittuna. Sikäli kuitenkin intensiiviseksi punaviiniksi mukava, että pyöreät ja kypsät tanniinit saavat viinin tuntumaan suussa pehmeältä ilman voimakkaasti tanniinisten serkkujen suuta kuivattavaa vaikutusta. Ryhdikkäästi marjaisa ja jälkimaultaan mausteinen viini, joka lähtee Alkon tilausvalikoimasta parillakympillä.

En tiedä löytyykö messuilta, mutta jos löytyy, niin kannattaa maistaa myös saman valmistajan riojalaisia, Baron de Ley -nimikkeen alla kaupattavia punaviinejä. Sopivat myöskin kivasti syksyisten liharuokien, esim. Mehevien hirvipullien kylkeen. Ja ainakin Baron de Ley Reserva löytyy ihan Alkon vakiovalikoimasta.

Poimin vielä instagramista muutaman ”messumuistiinpanon” viime vuodelta. Näitäkin kannattaa maistaa, jos paikan päältä löytyvät.

@paresbalta, my forever #spanish #LOVE!

A post shared by Johanna Grönlund (@paleokeittio) on

Yhteistyössä Messukeskus ja Norex Selected Brands. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Lempeän mausteinen ja värikäs punajuurikeitto sopii syksyyn

Illat pimenee, ilmat viilenee… vai pitäiskö sanoa, että kylmenee? Ja keitot sen kun sakenee! Ei enää kevyttä kasvista soppaan vaan tuhdimpaa juuresta ja lisää lämpöä itämaisista mausteista.

Punajuuresta se syntyi, syksyn eittämättä värikkäin ja maukkain soppa. By so far.

Inspiraatio juustokuminalla maustettuun punajuurikeittoon syttyi synttäreillä, jossa tarjoiltiin parasta maistamaani kasvispiirakkaa ikinä. Piirakassa ei todennäköisesti ollut punajuurta, mutta juustokuminaa oli. Jotain juustokuminalla maustettua piti piirakkareseptiä odotellessa päästä itsekin kokkailemaan. Tällä kertaa kaveriksi kelpasi ajankohtainen punajuuri. Ja tomaatti.

Itseäni ehkä eniten keittiössä inspiroi kokeileva kokkaus. Teen todella harvoin samaa ruokaa uudelleen. Koska booooring… Jotain uutta sen olla pitää, jotta tällainen itse asiassa aika laiska ruoanlaittaja ihan tosissaan kauhan varteen tarttuu.

Lisäksi mua ovat jo pitkään kiehtoneet yllättävät tai jollain tapaa ”epäsovinnaiset” makuyhdistelmät. Sellaiset, joita on vaikea saada päässään ennalta sopimaan yhteen.

En tiedä, miltä punajuuren, tomaatin ja juustokuminan yhdistelmä sun mielessä maistuu, mutta mulla oli hieman hankaluuksia saada niitä sovitettua yhteen. Tai en ainakaan osannut ennakkoon edes kuvitella, miltä lopputulos maistuu.

Ihan ylihyvältähän se maistui! Oli kovasti ainakin emännän mieleen. Tomaattia olisin tuskin osannut valmiista sopasta paikantaa, mutta kyllähän se vähän vaivihkaa piristi koko keittoa ja toi hieman hapokkuutta muutoin melko makealle ja juurevalle punajuurelle. Myöskään juustokumina ei hyökännyt lautaselta silmille vaan jätti mukavan lempeän itämaisuuden makunystyröiden päähän leijumaan.

Sopan pääosassa on siis ehdottomasti intensiivinen punajuuri, johon muut raaka-aineet tuovat jännittävää kerroksellisuutta. Kuulostaako hienolta ja hifistelyltä? Saattaa kuulostaa, mutta kyseessä on ihan yksinkertainen ja helppo sosekeitto, joka mun mielestä sopii yhtä hyvin arkeen kuin juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Ja syksyyn. Tykkäsin myös punaviinistä ;)

TOMAATILLA PIRISTETTY  PUNAJUURIKEITTO

3-4 annosta

  • 500 g punajuuria kuorittuna ja pilkottuna
  • 1 iso sipuli silputtuna
  • 3 tomaattia pilkottuna
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • ~5 dl kana- tai kasvislientä
  • ~1 tl juustokuminaa
  • ~½ tl kuivattua timjamia (tai sopivasti tuoretta)
  • kirkastettua voita tai kookosöljyä paistamiseen
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • tarjoiluun creme fraichea ja persiljaa (tai tuoretta timjamia)
  1. Kuori ja pilko punajuuret. Keitä pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä noin tunnin verran tai kunnes ovat haarukan mentävän pehmeitä. Ota keitinvesi talteen. Voit käyttää sitä tarvittaessa keiton notkistamiseen.
  2. Kuullota silputtu sipuli rasvassa, pannulla tai isohkossa kattilassa. Mausta kuullotuksen loppuvaiheessa juustokuminalla ja kuivatulla timjamilla (tai lisää muutama oksa tuoretta timjamia).
  3. Lisää sipulin joukkoon tomaatit. Jatka kypsentämistä, kunnes tomaatit ovat hajonneet. Lisää tomaattipyree. Sekoita.
  4. Lisää keitetyt punajuuret ja jatka kypsentämistä vielä hetken aikaa kasviksia sekoitellen.
  5. Lisää liemi. Kiehauta ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä noin 10 minuutiksi. Mausta suolalla.
  6. Kaada kypsä keitto tehosekoittimeen ja surauta sileäksi sosekeitoksi. Lisää tarvittaessa punajuurien keitinlientä toivotun koostumuksen aikaansaamiseksi.
  7. Kaada sosekeitto takaisin kattilaan. Kiehauta ja mausta rouhitulla mustapippurilla. Tarkista myös muut mausteet. (Suolaa saa lisätä makean punajuuren vastapainoksi suhteellisen reippaasti.)
  8. Tarjoile kera notkistetun creme fraichen ja tuoreen persiljan.

Sen verran täytyy vielä totuuden nimissä avautua, että en yhdistelmää aivan omasta päästä keksinyt. Ihan niin taitava ja uskalias en ole. Alkuperäinen resepti on burgundilaisen viinituottaja Benjamin Lerouxin käsialaa, jota tosin hieman viilasin omaan kokkaustapaani paremmin istuvaksi.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Pikainen tomaatti-pinaattilisuke valkosipulilla

Taas eletään niitä aikoja, jolloin pimeys valtaa maan ja keinovalo keittiöt. Vettäkin on viime vuorokausina virrannut taivaalta tavallista vuolaammin eikä edes syksyn väriloisto jaksa sateen läpi ilahduttaa.

Joillekin syksy on ihanaa aikaa. Kun saa taas poltella kynttilöitä ja hautautua vällyjen väliin villasukat jalassa. Mulle ei. Olen aidosti kateellinen ihmisille, jotka vuosi toisensa jälkeen jaksavat hehkuttaa syksyä. Minä lähtisin mieluiten aurinkoon ja lämpimään kylmyyttä ja pimeyttä piiloon.

Mutta täällä sitä ollaan ja yritetään inspiroitua terveellisestä ruoanlaitosta. Kohtuullisen hyvin olen toistaiseksi onnistunut. Pitäytymällä helpossa ja herkullisessa kokkailussa. Tosin tänään ajattelin repäistä ja tekaista jotain ihan muuta kuin terveellistä. SUKLAAKAKKUA! Olkoon perusteluna vaikka mielenterveys ja hetken hyvä olo. Mieli kaipaa lohtua… ja jotain sopivan syntistä.

Ennen syntistä suklaakakkua pistetään kuitenkin tomaattia ja pinaattia pöytään! Pääsin kesäkurpitsakaudesta eroon. Syömällä kesäkurpitsaa. Joka paikassa ja kaikin tavoin valmistettuna. Siirryin siitä sulavasti koukusta toiseen, tomaattiin ja pinaattiin.

Tämä helppo lisuke on ollut vakiovieras lautasellani viikon verran. Kaverina on nähty niin jauhelihapihviä kuin kanaakin. Ripauksella parmesania. Näky on punaisista pikkutomaateista huolimatta yhtä tumma kuin syksyinen sää. Mutta maku on kyllä kohillaan. Pikaisesti makeaksi paistetut tomaatit kera valkosipulin komppaavat kivasti tummanksi kasaksi taantunutta pinaattia.

Viimeksi jo mainitsin kuinka helppojen ruokien herkullisuus syntyy pienistä jutuista. Näin on asian laita tämänkin kasvishöystön kanssa. Aina voi kasata lautaselle pelkkää pinaattia ja lohkoa viereen tomaattia, mutta kun pannulle tuupataan vähän valkosipulia ja balsamiviinietikkaa, käytetään viimeistelyyn luraus laadukasta oliiviöljyä sekä tuoreita yrttejä, niin kerrotaankin jo ihan toista tarinaa.

Tämä lienee taas yksi niistä tarinoista, jotka täytyy itse kokea. Jotta uskoo. Suosittelen testaamaan. Ehkä tässä on sullekin ainekset uuteen suosikkisaideriin. Ja ainahan sopii tuunata. Pistää sekaan vaikka vähän sipulia, paprikaa tai muita nopeasti kypsyviä kasviksia.

PIKAINEN TOMAATTI-PINAATTILISUKE

  • 2 isohkoa valkosipulinkynttä ohuelti siivutettuina
  • 1 rasia pinaattia
  • 8-10 minitomaattia puolitettuina
  • luraus balsamiviinietikkaa
  • reilusti kirkastettua voita paistamiseen (tai kookosöljyä)
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
  • viimeistelyyn oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa (tai muita yrttejä)
  1. Paista siivutettuja valkosipulinkynsiä ja minitomaatteja keskilämmöllä, voissa pannulla, kunnes tomaatit alkavat pehmenemään.
  2. Lisää pannulle pinaatti. Jatka paistamista sekoitellen kunnes pinaatti painuu kasaan ja muuttuu tummanvihreäksi.
  3. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Kaada joukkoon luraus balsamiviinietikkaa. Jatka paistamista vielä hetki.
  4. Ota pannu pois liedeltä ja viimeistele höystö oliiviöljyllä sekä tuoreella basilikalla.
  5. Tarjoile lisukkeena esim. jauhelihapihvien tai paistettujen broilerfileiden kera.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Zucchini Puttanesca – Kesäkurpitsaa ilotyttöjen tapaan

Emännän myöhäisherännyt kesäkurpitsakausi jatkuu! Vaikkakin tällä viikolla homma muuttui astetta haasteellisemmaksi kesäkurpitsan saatavuuden vuoksi. Muutama marketti piti koluta ennen kuin kesäkurpitsaa koriin löytyi.

Inspistä uuteen kesäkurpitsapastaan tarjosi televisiossa vastaavaa pasta-annosta kokkaillut Jamie Oliver. Mielenkiinnon ja kokeiluhalun herätti paitsi pikaisesti valmistuva ateria, niin myös raaka-aineet, joista oli ensituntumalta vaikea kuvitella tulevan mitään hyvää.

Kannatti kokeilla! Sillä niin vaan syntyi maukasta murkinaa yhdistelemällä sellaiset ainekset kuin anjovis, kaprikset ja oliivit tomaattiseen, valkosipulilla ja chilillä potkaistuun kastikkeeseen.

Pasta alla Puttanesca lienee monelle peruspastanpurijalle tuttu. Emännälle ei. Pastaruoat ovat niitä tunnetuimpia bolognesea ja carbonaraa lukuunottamatta jääneet etäisiksi. Koska pasta on pahasta. Vaikkakin aivan järkkyhyvää! On paree pitää pikkurillikin visusti piilossa, jottei mene koko käsi ;)

Onneksi nykyään on sallittua valmistaa pastaa myös kasviksista, joista kesäkurpitsa lienee lähinnä alkuperäistä muna-jauhoseosta. Vaikka en edelleenkään tästä nimeämiskonseptista kauheasti tykkää. Kun kesäkurpitsa on kesäkurpitsaa, eikä muuksi muutu, vaikka voissa paistais!

Puttanescasta mielenkiintoisen tekevät ainesten ohella tarinat kastikkeen taustalla.

Kuten varmasti jo arvasitkin, niin puttanescan juuret löytyvät saapasmaasta. Puttanesca juontuu sanasta puttana, joka nätisti käännettynä tarkoittaa ilotyttöä. Ilotytöt saavat mielikuvituksen nopeasti laukkaamaan, joten annoksen synnystä löytyy useampikin hauska tarina. Puttanescan kerrotaan mm. olleen sopivan nopeasti valmistettavaa, jotta ilotyttökin sen ehti muiden serviisien välissä tehdä. Ja puttanescan tuoksun niin vastustamatonta, että se houkutteli kadulta runsain määrin asiakkaita iloisten tyttöjen hoivattaviksi.

Jos joku kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta, niin se tuskin on totta. Pätee todennäköisesti tässäkin tapauksessa. Nimitystä puttana pidetään halveksuvana; roskasakkia ja jämäkansaa, you know. Todellisuudessa nimen taustalla lienee siis kyse itsellenikin hyvin tyypillisestä tavasta valmistaa ruokaa; laitetaan sitä, mitä kaapissa tai helposti saatavilla on. Jämäruokaa. Voin hyvin kuvitella, että Italiassa juurikin tomaatit, oliivit, kaprikset ja anjovis ovat aineksia, joita joka taloudesta ja torin kulmalta löytyy.

Pastaruokien tapaan kesäkurpitsa ilotytön tapaan on jälleen äärettömän nopea ja helppo valmistaa. Herkullisuudesta en tosiaan ollut alkuun varma, mutta sieltähän se kevyesti lunasti paikkansa arkiruokien topvitosessa. Ei välttämättä uskoisi, mutta totta se on! Jos suakin vähän jännittää tämä yhdistelmä, niin testaa! Saatat yllättyä siinä missä minäkin.

KESÄKURPITSAA PUTTANESCA

2 annosta

  • 1 isohko kesäkurpitsa ohuelti suikaloituna (~350-400 g suikaileina)
  • 2 isohkoa valkosipulinkynttä siivutettuna
  • 1 chilipalko pilkottuna
  • 3-4 anjovisfileetä
  • ½ prk säilöttyjä, kuorittuja Mutti Marzano -tomaatteja paloiteltuna (liemi mukaan! Myös tomaattimurska tai valmiskastike käyvät)
  • ~1 rkl pieniä kapriksia
  • 12-15 kpl mustia oliiveja puolitettuina
  • kirkastettua voita tai kookosöljyä paistamiseen
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
  • viimeistelyyn oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa
  • parmesan -juustoa tarjoiluun
  1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemenydintä lukuunottamatta esimerkiksi höyläämällä juustohöylällä ohuita levyjä, jotka viimeistelet lopuksi veitsellä suikaleiksi. Myös kuorimaveitsi ym. viipalointivälineet vihannesmandolinia ja -sorvia myöten toimivat.
  2. Kuullota siivutettua valkosipulia ja pilkottua chiliä rasvassa, pannulla. Lisää anjovisfileet ja jatka paistamista, kunnes fileet alkavat hajoamaan.
  3. Lisää rouheasti pilkotut Marzano -tomaatit pannulle liemineen. Kiehauta ja lisää suikaloitu kesäkurpitsa. Kypsennä keskilämmöllä välillä sekoittaen/käännellen, kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt pastamaiseksi.
  4. Lisää lopuksi kaprikset ja puolitetut oliivit. Sekoita.
  5. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
  6. Ota pannu pois liedeltä ja lisää lopuksi vielä luraus oliiviöljyä sekä silputtua basilikaa. Tarjoile kera parmesan -juuston.

Musta tuntuu, että toistan jatkuvasti itseäni hokemalla ”hyvää, helppoa ja herkullista”. Täytyy tunnustaa, että olen yhä edelleen itsekin aika ajoin äimistynyt siitä, kuinka helposti ihan perusraaka-aineista valmistaa maukkaan aterian. Käyttämällä pieniä, mutta merkityksellisiä juttuja, jotka eivät juurikaan lisää vaivaa tai venytä valmistusaikaa. Pätee myös esteettisiin seikkoihin. Vähän tuoretta yrttiä ja parmesania päälle, niin näyttää lautanen kummasti syötävämmältä =)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Kermainen kantarellikeitto kesäkurpitsasta

Onko emäntä selättänyt sienikammon?! Kyllä tässä on nyt niin tainut vähän päästä käymään. Ja hyvä niin, sillä parisen vuotta olen asiaa jo aktiivisesti työstänyt. Sen kunniaksi tarjoilen nyt Paleokeittiössä peräti toisen sienireseptin koskaan! Viime kesänähän laittelin jo hunajapiklattuja minikantarelleja. Jotka olivat muuten äärettömän hyviä; eivät maistuneet sienille ollenkaan ;)

Sienissä ehkä makua enemmän ongelma on kohdallani ollut koostumuksessa. Olen kyllä varovasti sieniruokia maistellut, jos sellaisia tarjolla on ollut. Mutta en niitä varta vasten ennen ”selätä sienikammo” -projektia lautaselleni valinnut . Saati sitten itse valmistanut.

Jos siellä nyt sattumalta joku toinenkin sienien kanssa kamppaileva haluaa oppia syömään sieniä, niin kerronpa lyhyesti, kuinka se omalla kohdalla onnistui.

Ensinnäkin täytyy löytyä halu ja motivaatio oppia jotain uutta. Mua auttaa myös aina, kun teen jostain asiasta projektin eli tartun haasteeseen. Sen jälkeen tarvitaan vain tietoisia valintoja. Ja onnistumisia. Positiivisia kokemuksia.

Minä aloitin valitsemalla sieniruokia laadukkaiksi rankkaamissani ravintoloissa. Metsäsienikeitosta taisin aikanaan aloittaa ja siitä sitten risottoon sekä sienillä täydennettyjen salaattien kimppuun. Edelleen vähän ällötti, mutta kun maku oli jokseenkin kohillaan ja huomasin olevani edelleen elossa, niin rohkeus kasvoi sieniä syödessä.

Piklattujen kantarellien kautta pääsin viimein lähikosketukseen sienien kanssa. Tänä vuonna olin niistä jopa hieman innoissani. Tämä on vasta toinen resepti, mutta sienikokkauksia on tältä syksyltä takana kaikkiaan jo kokonaiset kolme. Pari muuta ohjetta odottelevat vielä julkaisua. Ja siellä onkin sellaista comfort foodia tuloillaan, että hohhoijakkaa ja oksat pois! Aika hyvin aloittelijalta.

Mutta siis sieniä ja muita inhokkiruokia syömään ja kokkaamaan oppii syömällä. Ja kokkaamalla. Baby steps lienee myös kaksi avainsanaa. Näillä metodein olen nyt selättänyt paitsi sieni-, niin myös äyriäiskammon. Mihinköhän inhokkiin sitä seuraavaksi tarttuisi? Ehkä etanoihin. Sirkatkin kun tuli jo syötyä. Tosin niiden työstämiseen täytyy vielä löytää jostain lisämotivaatiota. Vielä ei sytytä.

Pari sanaa vielä tästä helposta herkkukeitosta. Näin paleonäkökulmasta kermaisten keittojen ongelma on usein suurustus, johon käytetään jotain viljavaa jauhoa ja/tai maitopohjaisia raaka-aineita.

Muitakin vaihtoehtoja on, mutta ratkaisin ongelman tällä kertaa viime viikkojen suosikkikasviksella eli kesäkurpitsalla sekä vanhalla tutulla kookoskermalla. Kyseessä on siis oikeastaan kesäkurpitsa-kantarellikeitto, jota kesäkurpitsa ei maultaan mietona häiritse. Oikeastaan päinvastoin. Kookoskermaa on vain luraus, enkä itse pitkäaikaisena ja avokätisenä kookostuotteiden käyttäjänä makua keitosta erota. Vain suolaa saa yleensä tuikata hieman enemmän kuin lehmänkermaa, sulatejuustoja yms. käytettäessä. Muista siis tarkistaa suola!

Jos oikein on sienien ystävä, niin keitosta voi helposti tehdä myös rouheampaa surauttamalla vain osan sienistä samettiseksi sosekeitoksi ja jättämällä loput vähemmälle pilkkomiselle. Otin ensikertalaisena varman päälle ja pistin kaikki kantarellit sileäksi. Pari kokonaista jätin sentään koristeeksi. Söinkin ne vielä!

KERMAINEN KANTARELLIKEITTO KESÄKURPITSALLA

~2-4 annosta keiton notkeudesta riippuen

  • ~300 g tuoreita kantarelleja
  • 1 sipuli silputtuna
  • 1-2 valkosipulinkynttä siivutettuna
  • ~500 g kesäkurpitsaa paloiteltuna
  • ~1 dl kookoskermaa (tai -maitoa)
  • ~2-3 dl kanalientä (tai kasvislientä)
  • tuoretta timjamia
  • paistamiseen pekoninrasvaa + voita tarvittaessa
  • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • tarjoiluun rapeaksi paistettua pekonia
  1. Esivalmistele kasvikset putsaamalla ja paloittelemalla kantarellit sekä pilkkomalla sipuli, valkosipulinkynnet ja kesäkurpitsa.
  2. Laita paloiteltu kesäkurpitsa kattilaan. Lisää kanalientä niin, että kesäkurpitsat melkein peittyvät. Kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan, kunnes ovat pehmenneet helposti haarukan mentäviksi. Mitä pehmeämpi kesäkurpitsa, sitä kermaisempi keitto!
  3. Paista sillä aikaa pekonit rapeiksi kuumalla pannulla. Nosta talouspaperin päälle hetkeksi kuivumaan ja murenna jäähtyneet pekonit rouheasti käsin.
  4. Lisää pekonin rasvaiselle pannulle sipuli ja valkosipuli. Kuullota.
  5. Lisää sipulien joukkoon sienet sekä 3-4 timjaminoksaa. Paista, kunnes kantarellit ovat muuttuneet kullanruskeiksi ja ylimääräinen neste on haihtunut. Poista timjaminoksat. Nosta tarvittaessa muutama sieni sivuun koristeeksi. Jos haluat rouheampaa sienikeittoa, niin laita noin puolet sienistä sivuun.
  6. Kaada keitetty kesäkurpitsa nesteineen tehosekoittimeen. Lisää sieni-sipuliseos sekä kookoskerma. Surauta sileäksi keitoksi. Lisää tarvittaessa kanalientä, jos haluat keitosta notkeampaa. Mausta suolalla. Tarkista maku ja lisää lopuksi mahdollisesti sivuun jättämäsi sienet. Pulseta pikaisesti.
  7. Siirrä keitto takaisin kattilaan. Mausta rouhitulla mustapippurilla. Kiehauta ja tarkista maku.
  8. Tarjoile kera pekonirouheen.

Vegaaninen keitto syntyy helposti jättämällä pekonit pois ja korvaamalla kanaliemen kavisliemellä (vesikin käy) sekä paistorasvan esim. kookosöljyllä.

Sain facen puolella vihjeen, että kantarellien aika alkaa olla jo tältä syksyltä ohitse. Nämä sienet poimittiin vielä viime viikonloppuna ja marketissakin näytti edelleen olevan tuoretta kantarellia tarjolla. Mutta ei hätää, muutkin metsäsienet käyvät ja tarvittaessa jopa kuivatut tai talven varalle pakastetut. Tosin kantarellikeittoa ei suppilovahveroista saa. Vahverokeitto kyllä. Jota se tämäkin keltavahveroinen taitaa edustaa ;)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje