Viimeisimmät artikkelit

Taiteilijoita ja taivaallista ruokaa Tallinnassa

Terveisiä Tallinnasta! Tästä se taas starttasi, viikon takainen reissu Tallinnaan, loppukesän aurinkoisessa säässä edelleen uutuuttaan kiiltävästä T2 -terminaalista.

Sanotaan, ettei säällä ole väliä, kunhan varusteet ovat kohdallaan. Olen asiasta eri mieltä; säällä ON väliä! Ei sikäli, jottako tässä sokerista oltaisiin, mutta tunnelman takia. Onhan se nyt aivan eri asia ihailla yläkannelta näitä auringossa hohtavia merimaisemia kuin linnoittautua laivan uumeniin sadetta, tuulta ja myrskyävää merta karkuun.

Skumpat sille! Kauniille päivälle ja seuraavalle. Perinteistä pidetään kiinni, joten kuplajuomalla alkoi aamu. Vaikkakin olen sitä mieltä, että laivan samppanjaan ei kannattaisi kiinnittää lanttiakaan. Harvinaisen karmeaa kuraa oli taas tarjolla eikä baarin valikoimissa juurikaan hurraamista. Ehkä oluenystävillä menee paremmin.

Olen myös jokseenkin kyllästynyt buffien ruokatarjontaan, joten aamiaisbuffet jäi tällä kertaa väliin. Vatsaa kuitenkin kurnutti, joten palan painiketta piti saada, vaikka suunnitelmissa olikin aloittaa Tallinnan päässä päivä ruokapuolesta.

Klassinen katkarapuleipä oli kuitenkin oikein oiva valinta. Ei mitään älyttömän edullista, mutta rapuja oli riittävästi, vähän vihreääkin ja kaupan päälle kananmuna pitämään nälkää loitolla tuntia pidempään.

Tallinnassa piti suunnata ensitöikseen burgerille, mutta suunnitelmat vaihtuivat lennossa. Vatsaa täytti katkisleipä ja kaunis ilma houkutteli Vanhakaupungin kujille kuljeskelemaan.

Aiemmat reissut ovat olleet aikalailla tupaten täynnä aikataulutettua ohjelmaa. Tällä kertaa kalenterissa oli vain kaksi pöytävarausta ja loppu vapaa-aikaa. Toki mielessä oli juttuja, mutta ei kello kaulassa kimpoilemista vaan enemmän rentoa, ”mennään kun ehitään ja jos ei ehitä, niin jätetään menemättä” -meininkiä.

Ensimmäinen tankkausasema oli kivenheiton päässä Vanhakaupungista, Pärnu maanteen varrella sijaitseva Estonian Burger Factory, jonka Retro 69 -hampparia pääsin maistamaan kesäkuisilla Tallinna Street Food -festareilla.

Ulkoisesti ei mikään kaikkein fancyin paikka, kuten ei hamppariravintolan tarvitsekaan olla. Mutta ystävällinen henkilökunta, luomulihasta paistetut pihvit ja kattava, herkullisten hampurilaisten valikoima tekevät paikasta kyllä vierailun arvoisen. Menen toistekin! Plussaa vanhojen puiden katveessa sijaitsevasta terassista, jolla oli mukava mutustella purilaista kera viileän siiderin.

No niin, siinä se nyt on koko komeudessaan henkilökunnan suosituksesta valitsemani ”Portobello and Beef” -burgeri! NAKUNA! Sanoisin, että olivat koko ja maku kohillaan.

Ehkä paras ikinä maistamani hampurilaispihvi paistetaan EBF:ssä. Salaisuus piillee Virossa kovin suositussa Big Green Egg -grillissä. Aivan mahtava savuisuus ja sopiva kypsyysaste. Ja mikä parasta, niin kaikki EBF:n hampurilaiset onnistuvat myös ns. naked burger -versiona eli ilman leipähöttöä. Sopii mulle! Uskoakseni myös monelle muulle.

Jännittävintä hampurilaisessa oli portobello. Mulle. Ehkä jokunen emännän juttuja jo pidemmän aikaa seuraillut vielä muistaa, että sienet ja merenelävät ovat olleet pienoinen haaste ja projekti tässä menneen vuoden aikana. Olen vähitellen päässyt molempien makuun, eivätkä kummatkaan enää pelota yhtä paljoa kuin aiemmin. Oikeastaan päinvastoin – uteliaisuus on positiivisten makukokemusten myötä herännyt!

Portobello and Beef -burgeri oli ERITTÄIN ruokaisa ja kaikki lautaselta löytyneet sienetkin maistuivat. Seuralaisen valinta osui sinihomejuustolla höystettyyn True-Blue -burgeriin, joka sekin kuulemma maistui. Nakuna eli ilman sämpylää.

Juomaksi halusin jotain virkistävää hellepäivään. Paikallisen City Ciderin kuivahko Mull artesaanisiideri vuosimallia 2016 ajoi asian ja yllätti positiivisesti. Tämä siiderijuttu vaan jotenkin osataan naapurissa.

Vatsat täynnä oli hyvä suunnata majapaikkaan, joka olikin melkoisen hulppea ja sijaitsi aivan loistavalla paikalla Vanhakaupungin ”pääsisäänkäynnin” välittömässä läheisyydessä, Virukadulla, ravintola GOODWINin yläkerrassa.

Ihan mahtava vaihtoehto hotellihuoneelle! Oli kokoa ja näköä sekä ylimmän kerroksen näkymät suoraan Virukadulle. Ihanaa vanhan rakennuksen persoonallista tunnelmaa kaikin mukavuuksin. Erityismaininta liinavaatteille; sekä vuodevaatteet, että pyyhkeet olivat kivan ylellisiä. Alkuun olin huolissani kadulta kantautuvasta melusta, mutta yllätyksekseni molemmat makuuhuoneet olivat yöaikaan hiljaisia.

Nämä AirBnB -tyyppiset yöpymisvaihtoehdot ovat viime vuosina yleistyneet räjähdysmäisesti. Kannattaa kokeilla, jos hotellielämästä alkaa vähitellen hohto kadota ja etenkin, jos reissussa viipyy vähän pidempään. Tähän kyseiseen VIP Viru Apartmentsin vuokraamaan huoneistoon voi tutustua tarkemmin esim. Booking.comissa.

Eipä siinä taas tuntia kauemmin ehditty vanheta kun pöytävaraus Tallinnan uudessa kalaravintolassa, The Seafood Barissa odotti.

Tällä reissulla pääsinkin oikein urakalla haastavien raaka-aineiden makuun – päivällä pistin portobelloa poskeen ja ilta jatkui merenelävien eli kaikenlaisten nilviäisten ja lonkeroiden merkeissä. The Seafood Barista riittää juttua enemmältikin, joten omaa postausta odotettavissa!

Illan pimetessä suuntasin vielä edellisellä reissulla tutuksi tulleeseen Parrot Minibariin. Ajatuksena oli vihdoin käydä tsekkaamassa viimeksi vielä viimeistelyä vailla ollut alakerran 1920 -luvun salakapakka. Valitettavasti salakapakka ei ollut keskellä viikkoa vielä auki eli joudun vielä palaamaan sinne toistamiseen nähdäkseni tuon mielenkiintoisen paikan koko loistossaan ja täydessä touhussa.

Ei reissu silti turha ollut, sillä Parrotin sympaattiselta pääkokilta, Margo Paluojalta irtosi illan loppupuolella kivasti aikaa vaihtaa kuulumisia.

Uusi päivä auringossa ja uudet seikkailut Tallinnan taajamissa!

Halusimme aamusta valmiiseen pöytään ja oikein viehättävä sellainen löytyikin Kadriorgin puistokaupunginosasta, jossa vanhan puurakennuksen uumeniin kätkeytyi varsin kotoinen kahvila ja pikkupuoti NOP (Neighborhood Organic Place eli luomua, juu). Istuimme jo pöytään, kun tajusimme, että takapihalta löytyi aivan ihana puutarha. Ihan täydellinen ympäristö rauhaisaan aamiaiseen!

Aamu alkoi siis oikein mainiosti paitsi kupillisella kahvia, niin myös näillä ravinteikkailla lasillisilla täynnä tuorepuristettua mehua. Toisessa inkiväärillä maustettua porkkanaa ja toisessa muistaakseni ainakin selleriä ja pinaattia sisältävää vihreää.

Aamun pääpalaksi minä nappasin reippaasti kasviksia ja kananmunaa sisältävän uunikypsennetyn, itämaisen shakshukan. Seuralaiselle ihan mahtavaa paahdettua mustaa leipää avokadotahnalla, savulohella, uppumunilla ja isolla kasalla tuoretta salaattisekoitusta.

NOPin musta leipä oli muuten niin hyvää, että vaikka en leivästä niin perusta, niin yksi paikan päällä leipaistu lähti kassissa kohti kotia.

Jälkkärille ei sinänsä olisi ollut enää tarvetta, mutta ihan pakko oli maistaa puokkiin banaanista ja bataatista valmistettuja mustikkapannukakkuja. Ne terveemmät pannarit meinaa! Maistui, vaikka vähän ähkyksi veti ;)

NOPissa on paljon kaikkea ihanaa terveystietoiselle ja rauhallista vanhan puutalon tunnelmaa arvostavalle. Paljon mielenkiintoista jäi listalle, joten veikkaanpa, että emäntä nähdään vielä täällä.

Aamiaiselta, tai oikeammin brunssilta, suuntasimme läheiseen Kadriorgin puistoon. Viimeksi puisto tuli nähtyä vähän hätäisesti, joten nyt ajatuksena oli nauttia kauniista päivästä ja puiston tunnelmasta rauhaisemmissa merkeissä kukkaloistoa ihastellen.

Kuinka väärässä taas olinkaan! Ja jälleen jäi japanilainen puutarha näkemättä. Brunssi tuli vedettyä sen verran pitkäksi, ettei puistossa käyskentelyyn kauheasti aikaa jäänyt, kun piti kiirehtiä jo takaisin majapaikkaan huonetta luovuttamaan.

Yllätys olikin erittäin mieluinen, kun huoneistoon päästyämme kuulimme, että uusia vieraita ei vielä ollut tulossa ja saisimme pitää huoneen lähtöön saakka. Ei sikäli mitään, että olisimme huoneistoon jääneet lojumaan, mutta oli kiva kun tavarat olivat turvassa ja NOPista poimitut, jo tutuksi käyneet Mjukin kombuchatkin pääsivät kylmään. Ei Tallinnaa ilman kombuchaa!

Seuraavaksi koko reissun jännittävin ja yllättävin osuus. Edellisenä päivänä nimittäin kadulla vastaan tallusteli jollain tapaa tutunoloinen, karismaattisen näköinen mies. Yritin nopeasti ohikiitävässä tilanteessa keksiä, että kuka ihme oli kyseessä.

Aavistuksen varassa ja mitään juurikaan miettimättä huusin herran perään ja kysyin, josko hän oli ”se tunnettu virolainen taiteilija”. Nimestä ei ollut tässä vaiheessa hajuakaan, mutta kyllähän jutustellessa paljastui, että herra oli juurikin hän, jonka kaukaisesti jossain aivojeni sopukoissa ajattelinkin hänen olevan. Emme ole tavanneet aiemmin, mutta muutaman kuvan olen kuvanveistäjä Tauno Kangrosta sekä hänen verrattain vaikuttavista pronssi- ja graniittiveistoksista nähnyt.

Pikaisen juttutuokion lopuksi Tauno kutsui meidät ystävällisesti tutustumaan studio-galleriaansa, joten sinne sitten ihastelemaan toinen toistaan upeampia töitä – niin piirustuksia kuin veistoksiakin, joita tiloista löytyi aivan hurjan paljon. Tuottelias ja monipuolinen taitelija!

Kuvat valitettavasti vain studion puolelta, kun en tohtinut luvatta töitä kuvata. Joskus olen saanut asiasta sapiskaa ;)

Mielenkiintoinen persoona ja mielenkiintoinen kohtaaminen. Sikäli myös vähän weirdo, että Tauno oli vahvasti läsnä koko vierailumme ajan; huoneistorakennuksemme edessä komeilee eräs Taunon teoksista ja lisää löytyi edellisillan ruokapaikasta, The Seafood Barista.

Jos taide yhtään kiinnostaa, niin suosittelen piipahtamaan Taunolla kylässä. Studio/galleria sijaitsee Vanhakaupungissa osoitteesta Uus 20 ja on avoinna arkisin klo 10-18. Ovet ovat lukossa, mutta kelloa soittamalla avataan.

Iltapäivästä alkoi jo kahvihammasta kolottaa, joten suuntasimme kahville läheisen Katusekohvikin kattoterassille.

Mun on hyvin vaikea vastustaa suklaakakkua, jos sellaista vastaan tulee, joten jotenkin kahvin kylkeen eksyi palanen kivasti pähkinäistä kakkua kera vaniljaisen jäätelön. Jos olisin tiennyt, mitä tuleman pitää, niin olisin todennäköisesti jättänyt kakkupalan välistä. Sillä edessä oli vielä maailman parhain suklaakakku ikinä! I mean it…

Reissun viimeinen vierailukohde vei meidät takaisin alkupisteeseen eli Estonian Burger Factoryn hoodeille Pärnu maanteen varteen. Sieltä löytyy varsinainen lihansyöjän helmi, ravintola Argentiina, josta saa ehkä parhaimman koskaan valmistetun lihan lisäksi myös sitä maailman parhainta suklaakakkua!

Argentiina oli erittäin positiivinen yllätys, josta omaa tarinaa myös tulossa.

Siinähän ne taas sujahtivat nopsaan pari päivää etelänaapurissa. Jälleen ehdittiin paljon, mutta ihan kaikkea ei. Esimerkiksi ajatuksissa ollut Rotermannin kortteli ruokapaikkoineen jäi edelleen kertaan seuraavaan.

Kotimatka sujui rauhallisissa tunnelmissa meitä koko matkan ajan hellineen auringon jo laskiessa merten taa. Mikäs sen parempi tapa potea reissuväsymystä kun tuijotella auringon punaiseksi värjäämää taivaanrantaa.

Kiitos taas Tallinna ja kaikki ihanat ihmiset, joita reissulla tapasin! I`ll be back! Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin ;)

Paleokeittiön emäntä

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Helppo nektariini-mustikkapaistos makeannälkään

Heissulivei, emäntä on palannut reissultansa! Takana on jälleen yksi antoisa reissu Tallinnaan, josta taas riittää tarinaa ja vinkkejä etenkin Tallinnan ruokatarjonnasta kiinnostuneille.

Reissu meni kivasti. Helteinen sää helli ja sitä rataa. Mutta kotiinpaluu ei sitten sujunutkaan yhtä auvoisasti. Ensin myöhästyin raitiotien korjausten vuoksi junasta ja seuraavaksi totesin jääviileäkaapissa olevan lämpöä sellaiset 25 astetta. Plussaa.

Päätti kapistus hajota sopivasti reissun aikana. Ei muuta kuin kassikaupalla ruokaa roskikseen, neuvottelut vakuutusyhtiön kanssa ja uuden jääkaapin hankintaan. Siinähän se haihtui reissuväsymys ja sujui perjantaipäivä vähemmän aurinkoisissa tunnelmissa. Tässä nyt kolmatta päivää jo elelen ilman jääkaappia ja voin kertoa, että jääkaappi on varsin upea keksintö. Toivottavasti jo alkuviikosta saadaan uusi kaappi taloon…

Sellaisia kuulumisia täältä ennen päivän pääaihetta eli pikaisen mustikka-nektariinipaistoksen ohjetta. Paistokset on syöty jo aikaa sitten ja ohje odotellut sopivaa naputteluhetkeä puolentoista viikon verran. Hyvää kannattaa odottaa, mutta jos tuoreista mustikoista aikoo paistoksen pyöräyttää, niin aikaa ei ole kovin paljoa enää hukattavaksi! Onneksi onnistuu myös pakastemustikoista.

Tämän paistoksen tekaisin kuitenkin vastapoimituista marjoista jotka säästin ihan varta vasten kun ämpärillisen panin pakkaseen. Thank god, pakastin sentään toimii! Kyllä olisi ollut harmin paikka kantaa vastapoimitut mustikatkin kaatikselle.

Paistos on ihan superhelppo! Ja oikein mainio pika-apu makeanhimoon. Se terveempi vaihtoehto. Silloin, kun sellainen riittää. Aina ei riitä.

Kyseessä on oikeastaan pohjaton piirakka, jolle rapsakkuutta ja pureskeltavaa antaa pähkinöin höystetty paleomuru. Siis mantelijauhoista ja kookosöljystä hierottu murotaikinan viljaton versio, joka mun mielestä toimii varsin mainiosti. Olen sitä käyttänyt paistoksissa aiemminkin, mm. pohjattomassa raparperipiiraassa ja kuningatarpaistoksessaSopii tarvittaessa myös pohjaksi.

Pistetäänpä pidemmittä puheitta paistosta peliin!

MUSTIKKA-NEKTARIINIPAISTOS

TÄYTE

  • 3 nektariinia paloiteltuna (~350 g)
  • 4 dl tuoreita tai pakastemustikoita
  • 1 rkl vaahterasiirappia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 2 tl tapiokatärkkelystä (tai perunajauhoa)
  • ripaus suolaa

PÄÄLLINEN

  • 2 dl mantelijauhoja
  • hieman himalajansuolaa
  • ~50 g (kourallinen) karkeasti veitsellä rouhittuja saksanpähkinöitä (tai esim. pekaanipähkinöitä)
  • 1/2-1 tl kardemummaa
  • ~2 rkl vaahterasiirappia
  • 2-3 rkl kookosöljyä
  1. Poista nektariineista kivet ja paloittele. Laita sopivaan uunivuokaan.
  2. Sekoita mustikoiden joukkoon vaahterasiirappi, sitruunamehu, tärkkelys ja suola. Kaada nektariinien joukkoon ja sekoittele hieman.
  3. Sekoita kuiva-aineet keskenään. Myös rouhitut pähkinät.
  4. Lisää kuiva-aineisiin makeuttaja ja kookosöljy. Sekoita murumaiseksi taikinaksi Ripottele hedelmä-marjaseoksen päälle. Lisää kookosöljy kuiva-aineisiin vähitellen niin, että taikinan koostumuksesta tulee sopivan murumainen. Jos menee liikaa, niin lisää mantelijauhoja ”kuivattamaan” taikinaa.
  5. Paista ”piirakka” 175 asteessa ~25-30 min.
  6. Nauti kylmänä tai lämpimänä kera mieleisen ”jäätelöpallon” tai vaniljalla maustetun kookoskermavaahdon.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Kesän makein mocktail ananaksesta

Hei hou, emäntä on taas takasin Paleokeittiössä! Kaikin puolin ja monessa mielessä virkistävä, jopa syväpuhdistava loma oli ja meni. Nyt on aika tarttua varovasti kauhan varteen ja istahtaa takaisin koneen ääreen.

Vaikka loma meni, niin kesä jatkuu. Jatkuuhan? Vähän on sellainen fiilis, että onko meillä tänä vuonna oikein kesää ollutkaan. Jotenkin odottelen sitä yhä vaan alkavaksi.

No mutta, huomenissa otan ainakin askeleen eteläisempään ilmansuuntaan ja seilaan lahden yli takaisin aina aurinkoiseen Tallinnaan tsekkailemaan, mitä etelänaapurin monipuoliseen ravintolamaailmaan näin loppukesästä kuuluu. Parin päivän ”ruokaloma” onkin oikein sopiva tapa aloittaa työrupeama ;)

Mutta niin on myös tämä, kesän kirjaimellisesti makein mocktail oikein sopiva tapa avata Paleokeittiö paussin jälkeen! Koska kesää on vielä jäljellä! Ainakin elokuun loppuun saakka. Ja vakaasti uskomme, että viilentävälle mocktailille on vielä tänä kesänä tilausta.

Sitruunan ja mintun raikastama, tuorepuristettu ananasmehu on ollut mun tämän kesän ehdoton lempparijuoma. Olen koukussa! Ja mikäs on tässä koukussa ollessa. Mehu maistuu makialta ja on kohtuudella nautittuna hyväksi hyvinvoinnille.

Ajatus heittää ananasmehun sekaan sitruunaa ja minttua lähti HeyDayn Sunbeam -mehusta, joka maun puolesta ajoi kohdallani muiden HeyDay -mehujen ohi. Oli aika kaivaa oma puristin naftaliinista ja pistää puristimen ruuvi pitkästä aikaa pyörimään. Ananakset ovatkin nyt olleet sesongissa, ja ainakin itse olen onnistunut poimimaan poikkeuksellisen makeita kruunupäitä.

Testailin muutamia eri versioita, joista tämä, limellä täydennetty ja kurkulla laimennettu tuntuu maistuvan parhaiten. Kurkkua tosiaan lykkäsin sekaan toivoen sen taittavan mehun imelintä makeutta. Kurkku kyllä auttaa, mutta omaan makuun mehu on edelleen aika makeaa, joten olenkin päätynyt laimentamaan sitä vedellä.

Laimentamisen hyvä puoli on, että yhdestä puristuskerrasta riittää juotavaa pidemmäksikin aikaa. Mutta toisaalta en oikein pidä tuorepuristettujen mehujen laimentamisesta, koska hommassa valitettavasti kärsii myös valmistustavalle tyypillinen intensiteetti.

Mehujen puristaminen on aina yhtä helppoa. Kunnon välineet helpottavat myös hommaa, johon pätee sovellettuna vanha, kunnon neljän P:n sääntö. Ei sentään ”pitää pystyä puristamaan puhumaan puuskuttamatta” vaan ”poista kuoret, paloittele, purista, pullota”. Iisii! Ja niin hyvää!

SITRUUNAINEN ANANASMEHU RIPAUKSELLA MINTTUA

~8 dl

  • 1 makea ananas
  • 1 keskikokoinen kurkku
  • 2 sitruunaa
  • 8-10 isoa vahvan mintun lehteä
  • ripaus suolaa
  • (1 lime)
  1. Kuori ananas ja sitrukset. Poista ananaksesta myös puumainen keskiosa.
  2. Paloittele kaikki kasvikset mehupuristimen mentäviksi paloiksi ja anna puristimen hoitaa loput. Pistä myös mintunlehdet puristimeen muiden ainesten mukana.
  3. Mausta valmis mehu ripauksella suolaa.
  4. Tarjoile sellaisenaan jääpalojen kanssa tai laimenna tarvittaessa mehua vedellä.

Yksinkertaisimmillaan myös kombinaatio ananas, sitruuna ja minttu toimii vallan mainiosti

Ja jos kuplista tykkää, niin joukkoon voi aina kaataa veden sijaan ja tilanteen mukaan kivennäisvettä tai jotain kivaa kuohuviiniä. Veikkaan, että kuivempi passaa paremmin ;)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Kylmän kuuma kurkkugazpacho

Lomalainen tässä mooooi! Tai noh, lomalainen ja lomalainen, viime viikko meni vielä kaikenlaista rästihommaa ja tulevaisuuden suunnitelmaa hoidellessa. Mutta josko sitä NYT heittäytyisi emäntäkin totaaliseen lomamoodiin ja jättäisi hetkeksi kokkailun sekä virtuaalimaailman väliin. Kun alkavat nämä ilmatkin vähitellen muistuttaa kesää.

Mutta vielä yksi mainio kesäkeitto heinäkuun helteisiin!

Olen aiemminkin kertonut, että gazpacho kuuluu kesään. Muutamia eri variaatioita on tuosta kylmänä nautittavasta, espanjalaisesta kasviskeitosta tullut väsättyä. On menty perinteisemmällä mallilla sekä makeammilla kurkku-ananas- ja mansikkaisella vaihtoehdolla. Kaikki hyviä. Erilaisia.

Nyt ajattelin pistää gazpachoon vähän enemmän potkua. It`s hot and it`s cold… Katy Perryn tyyliin.

Mieto kurkku kelpaa mainiosti keittopohjaksi, potkua pusketaan lähinnä jalopenon, limen ja tuoreen korianterin voimin. No okei, on valkosipulillakin kokonaisuudessa oma osansa.

Ei voi helpommaksi terveellinen kesäkokkaus mennä! Kaikki ainekset vaan tehosekoittimeen ja jääkaappiin jäähtymään. Se ois sitten siinä. Kerralla pyöräyttää tarvittaessa isommankin annoksen; säilyy ainakin muutaman päivän jääkaapissa.

Sama proseduuri kuin pirtelöillä, joka sai mut jälleen kerran pohtimaan kasvispirtelön ja gazpachon eroa. Se lienee lusikassa ja lasissa; gazpacho lusikoidaan suuhun, pirtelö kulautetaan tai imetään pillillä.

KYLMÄN KUUMA KURKKUKEITTO

1-2 annosta (~6 dl)

  • ~500 g kurkkua paloiteltuna
  • 1-2 jalopenoa siemennettynä
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • 1 limen mehu
  • ½-1 dl kookosmaitoa
  • kourallinen tuoretta korianteria
  • 2-3 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  1. Pese ja paloittele raaka-aineet.
  2. Surauta tehosekoittimella sileäksi sopaksi.
  3. Jäähdytä kylmäksi jääkaapissa.
  4. Tarjoile kookosmaidon/-kerman ja tuoreen korianterin kera.
  5. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasiastiassa, jääkaapissa.

Tulisuutta ja mausteisuutta voi jälleen kukin säädellä  mielensä mukaan. Itse heitin sekaan kaikkea kaks (jalopeno + valkosipuli), ja totesin ensimmäisen lusikallisen myötä, että huh huh, tulipa tujakkaa. Tosin viimeinen lusikallinen maistui jo oikein mainiolta. Tulisuuteen tottuu ;)

Muista riittävä suola!

Vaikka minä heitän nyt kauhat nurkkaan, piilotan patakintaat ja aion viihtyä tulevat viikot vain vieraissa pöydissä, niin sun ei tarvitse. Paleokeittiö on pullollaan herkullisia kesäreseptejä! Kirjoita hakukenttään vaikka ”kesä” tai tsekkaa kevyet kesäsalaatit ja terveemmät kesäherkut.

Ei kai tässä sitten muuta kuin nautinnollista ja rentoa kesää kaikille! Muistakaa marjat muut muut metsän antimet! Jos emännän kesäkuulumiset kiinnostavat, niin niitä päivittynee lähinnä instagramiin. Olet lämpimästi tervetullut kurkkimaan =)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

HeyDay -kesämehuarvonta

Kesämehuarvonta on suoritettu! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Onni suosi tällä kertaa Sofiaa. Paljon onnea! Emäntä toivottaa herkullisia hetkiä HeyDayn kylmäpuristettujen ja kuumapastöroimattomien luomumehujen parissa!

Arvonnan yhteydessä halusin kartoittaa Paleokeittiön Kesäuutiset tilanneiden kesken paria eri juttua; mikä Paleokeittiössä esitellyistä tallinnalaisravintoloista herättää eniten mielenkiintoa ja minkä makuinen HeyDay -mehu houkuttaisi eniten?

Sain vastauksia! Kiitos niistä =)

Ja jotta koko homma ei jäisi vain ilmaan roikkumaan, niin alla lyhyesti yhteenvetoa vastauksistanne.

Mielenkiintoisimmat tallinnalaisravintolat

  1. Kivi Paber Käärid – Gluteeniton ravintola Tallinnan Telliskivessä

  2. Parrot MiniBar – Tallinnan yllätyksellisin ravintola!

  3. Ravintola Leib Resto & Aed – Mustaa leipää ja puutarhaa Tallinnassa

  4. Terveysruokaa Tallinnassa – Ravintola Kadriorg

  5. Ravintola Umami tarjoilee huippuruokaa Tallinnan Huvikummussa

Ei liene yllätys, että Paleokeittiön vierailijoiden keskuudessa ylivoimaisen voiton vei gluteeniton ravintola Kivi Paber Käärid. Omista suosikeistani Umami jäi tällä kertaa valitettavasti pitämään häntää, mutta Parrot ylsi kivasti kakkossijalle =)

Houkuttelevimmat HeyDay -mehut

  1. Evergreen
  2. Bonfire
  3. Sunbeam
  4. Deep Forest

Mehuista olen maistanut vain punajuurelle ja puolukalle maistuvaa Deep Forestia. Tykkäsin kyllä! Koska tykkään punajuuresta ja puolukasta.

Mielikuvapohjalta oma listaukseni näyttäisi aika samanlaiselta kuin kyselyyn vastanneiden. Ehkä Sunbeam ja Bonfire vain vaihtaisivat paikkaa suosikkieni tyrnin ja kurkuman voimalla.

Emännällä starttaa kohta kesäloma! Ainakin jonkinlainen. Ja saattaapa lomamatka suuntautua mihinkäs muualle kuin taas Tallinnaan =D

Jos säkin suuntaat eteläiseen naapuriin ja käyt tsekkailemassa näitä esittelemiäni ravintoloita, niin tuuhan ihmeessä kertomaan, mitä tykkäsit! Sama pätee HeyDayn mehuihin; jos maistat vaikka tässä kesän aikana useampia, niin kommenttia vaan tulemaan, jotta mikä maistuu parhaimmalta!

Loppuun vielä sen verran päivitystä terveysravintola Kadriorgiin liittyen, että siellä on nyt henkilökuntaa vaihtunut, joten voimme odottaa myös artikkelissa mainitsemieni ongelmien korjaantuneen. Tai ainakin korjaantuvan lähiaikoina. Joten reippaasti vaan nokka kohti Kadriorgia ja testaamaan!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

TexMexiä perunasalaattiin

Jos tomaatti-tillisalaatin yhteydessä kehotin nauttimaan tomaateista nyt ja lähikuukausina, niin sama pätee myös perunoihin.

En vieläkään juuri perunaa käytä. Paitsi NYT! Nyt on se aika vuodesta kun emäntäkin pistää ainakin pari kertaa pottukattilan liedelle.

Syy on yksinkertainen. Uuden sadon peruna vaan on niin hyvää! Toisekseen, juhannusta ei voi viettää ilman uusia perunoita. Eikä ilman perunasalaattia.

Jep jep, joidenkin mielestä perunasalaatti kuuluu vappuun, mutta mun mielestä on juhannuksena parhaimmillaan. Vaikka ei ole Tuhdin saksalaisen voittanutta, niin tykkään testailla uusia juttuja, joten uusiksi meni juhannuksen perunasalaattikin.

Saksan sijaan hain inspiraatiota Meksikosta ja toteutin texmex -tyylisen pottusalaatin lähinnä mausteiden ja jalopenon voimalla. Mausteita olisi voinut käyttää räväkämminkin, mutta muut huomioiden etenin maltilla. Mausteiden määrää siis voi, saa ja PITÄÄ soveltaa omien makumieltymysten mukaan.

Alunperin ajatuksena oli grillata sipuli ja esikypsennetyt perunat, mutta change of plan, kun väsäsinkin salaatin etukäteen valmiiksi jo kotosalla. Mutta vink vink vaan, jos grillaus on sun juttu. En tiedä, miltä maistuu, mutta kannattaa kokeilla. Ainakin näin mielikuvatasolla tuntuisi maistuvan hyvinkin!

Texmex -mausteisuus toi kivasti uutta vivahdetta perunasalaattiin. Harmillisesti tuoretta korianteria ei ollut, joten jouduin korvaamaan sen persiljalla.

Etenkin kuminan siemenet olivat jännittävä lisä. Hienoista tulisuutta tuovaa jalopenoa olisi voinut olla omaan makuun vähän enemmänkin, samoin korianterin siemeniä, mutta kuten mainittua, niin muitakaan ei sovi ohittaa.

VARHAISPERUNASALAATTI TEXMEX

  • ~1 kg varhaisperunoita kypsennettyinä ja paloiteltuina
  • 1 punasipuli siivutettuna
  • 2-3 jalopenoa pieneksi kuutioituna
  • 1 pkt pekonia rapeaksi paistettuna (150 g)
  • ~1 rkl korianterinsiemeniä
  • ¼-½ tl kuminansiemeniä
  • ½-1 tl kuivattua oreganoa
  • tuoretta korianteria silputtuna (tai persiljaa)
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Keitä perunoita suolalla maustetussa vedessä ~20 min tai kunnes ovat haarukalla mentävän pehmeitä, mutta eivät vielä hajoamispisteessä. Kaada keitinvesi pois ja jätä perunat jäähtymään. Paloittele.
  2. Paahda korianterin ja kuminan siemeniä muutama minuutti kuivalla pannulla. Älä polta! Lisää oregano ja poista mausteet samantien pannulta. Murskaa tarvittaessa korianterin siemeniä esim. lusikalla.
  3. Paista pekoni rapeaksi kuivalla pannulla. Anna jäähtyä talouspaperin päällä.
  4. Kuullota siivutettu punasipuli pekoninrasvassa.
  5. Sekoita oliiviöljy, viinietikka ja paahdettu mausteseos kastikkeeksi. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
  6. Laita paloitellut perunat, käsin murennettu pekoni, punasipuli, pilkotut jalopenot (poista tarvittaessa siemenet ja muut sisukset) ja silputtu korianteri sopivaan sekoitusastiaan. Sekoita varovasti. Lisää kastike ja sekoita taas. Tarkista suola ja pippuri. Lisää tarvittaessa.
  7. Siirrä salaatti tarjoiluastiaan ja koristele tuoreella korianterilla. Syö sellaisenaan tai käytä esim. grilliruokien lisukkeena.

Minä nautin perunani tällä kertaa kylmänä ja vielä seuraavana päivänäkin natustelin jämiä. Toiminnee tarvittaessa myös lämpöisenä.

Ja hei, vielä ehtii osallistua luomulaatuisten HeyDay -kesämehujen arvontaan!

Tsekkaa osallistumisohjeet Paleokeittiön Kesäuutisista.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Tomaatti tykkää tillistä!

Nyt jotain TODELLA helppoa kesäruokaa!

En tiedä, ovatko markettitomaatit Suomessa koskaan ihan superhyviä, mutta parhaimmillaan alkavat kohta puolin olemaan. Maistuvimmat tomaatit olen nauttinut kotikasvihuoneista, mutta tämä taitaa olla nykypäivänä melko harvinaista herkkua.

Luomuna maistuvat tomskut monesti myös hippasen paremmilta, mutta yhtä monesti tahtovat olla kalliimman puoleisia. Noh, se pointti nyt kuitenkin on, että jos joskus kannattaa tuoreeseen tomaattiin panostaa, niin parin seuraavan kuukauden ajan.

Inspiraatio tomaatin ja tillin yhdistämiseen löytyi lahden toiselta puolen Tallinnasta, jossa sain maistaa itselleni aiemmin vieraaksi jäänyttä makuyhdistelmää ensimmäistä kertaa ikinä.

Itselleni ensimmäiseksi mieleen tulee heittää tomaatin kaveriksi basilikaa, seuraavaksi ehkä persiljaa. Mutta että tilliä?!

Saattaa olla jo vanha, tuttu juttu monelle, mutta kyllä itse hieman nostelin kulmia terveysravintola Kadriorgin tarjoillessa alkuruoaksi tillillä maustettua tomaattilautasta. Toki hieman nätimmässä muodossa kuin emännän arkiväkerrykset, taidokkaasti ohuenohuiksi leikattuine, keltaisine ja punaisine pihvitomaatteineen (annoskuvaa Kadriorg -linkin takaa).

Mutta vähemmän nätimpikin maistuu, kun on maku kohillaan. Ihanan yksinkertaista, tuoretta ja niin hyvää!

Olen nautiskellut tomaatti-tilliyhdistelmästä näin, tämän artikkelin kuvituksena toimivan lounaslautasen kuin keltaisen ja punaisen väreissä hehkuvan, pelkistä puolitetuista minitomaateista salaattikulhoon kasatun lisukesalaatinkin muodossa.

Pääosassa ovat raaka-aineet, jotka kukin voi tarjoilla haluamassaan muodossa. Kunhan pistää vaan REIPPAASTI tilliä mukaan! Joko silputtuna tai näin äipän kasvimaalta leikattuina, vähän isompina varsina. Päälle vaan luraus laadukasta oliiviöljyä ja hieman rouhittua mustapippuria.

Tomaatti tykkää tillin lisäksi myös ripauksesta suolaa, jonka olen hoitanut karkeasti murustetun fetajuuston muodossa. Jos maitotuotteet ovat totaalinen nounou, niin sormisuolallakin pärjännee.

TOMAATTI-TILLISALAATTI

  • eri kokoisia ja/tai eri värisiä tomaatteja
  • reippaasti tuoretta tilliä
  • oliiviöljyä
  • fetajuustoa murustettuna
  • rouhittua mustapippuria
  1. Pese, pilko ja/tai siivuta tomaatit. Asettele lautaselle tai heitä salaattikulhoon.
  2. Kaada päälle oliiviöljyä.
  3. Lisää reippaasti tilliä silputtuna tai varsina. Sekoita tai jätä sekoittamatta.
  4. Murusta päälle fetajuustoa.
  5. Viimeistele rouhitulla mustapippurilla.
  6. Syö sellaisenaan tai tarjoa kesäaterian lisukkeena.

Oletko todennut jonkun muun tomaatti-yrttiyhdistelmän äärettömän toimivaksi? Vinkkaa, jotta emäntäkin ymmärtää testata!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

Lämmin parsa-tomaattisalaatti fetalla

Tällainen hyvä ja helppo herkku syntyi jo joskus viimeistä päivää vetelevän kuun alussa.

Paras parsakausi on ehkä ohitse, mutta tomaatit tulloo! Ja parsakausikin taas ensi vuonna, joten ajattelin nyt pistää vielä tämänkin parsaohjeen, jos ei tätä kesää, niin tulevaisuutta varten talteen.

Kupissa köllöttelee viileän ja pilvisen kesäpäivän lämmin parsa-tomaattisalaatti ripauksella pikapikkelöityä punasipulia ja murustettua fetajuustoa. Tämä satsi päätyi salaattipedin päälle, mutta toimii myös loistavana lisukkeena grilliherkuille.

Minä pistin parsat ja tomaatit uuniin paahtumaan, mutta entistäkin parempaa saanee, jos tuikkaa tyypit grillin lämpöön. Sikäli siis edelleen aivan ajankohtainen annos. Koska #grillaagrillaa!

En nyt muista, olenko vinkannut tästä jo aiemmin, mutta jos et pidä etenkin suomalaisen sipulin ”rapsakkuudesta” tai ”kitkeryydestä”, niin rakennetta ja makua voi pehmentää helposti uittamalla viipaleita puolesta tunnista tuntiin balsamiviinietikassa.

Pelkkä viinietikka toimii mainiosti, mutta viitseliäämpi lurauttaa mukaan myös hieman oliiviöljyä ja mahdollisesti mausteita. Yksinkertaisimmillaan kikka toimii kuitenkin noin ja sipulit tuntuvat mukavammilta salaateissa tai vaikka hampparin välissä.

LÄMMIN PARSA-TOMAATTISALAATTI FETAJUUSTOLLA

2-4 annosta

  • 1 pieni tai ½ isommasta punasipulista
  • vaaleaa balsamiviinietikkaa
  • puntti parsaa
  • rasia kirsikkatomaatteja (250 g)
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • tuoretta basilikaa (tai oreganoa)
  • fetajuustoa oman maun mukaan
  • tarjoiluun lihaisia herkkuja grillistä tai esim. revittyä jääsalaattia

SALAATINKASTIKE

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 3 rkl vaalea balsamiviinietikkaa
  • 1 tl Dijon -sinappia
  • 1 tl juoksevaa hunajaa
  • silputtua basilikaa (tai tuoretta oreganoa)
  • ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Siivuta punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Laita sopivaan astiaan ja kaada päälle balsamiviinietikkaa niin, että viipaleet melkein peittyvät. Sekoita ja jätä marinoitumaan siksi aikaa, kun valmistat salaatin. Sekoita välillä.
  2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään niin, että seos emulsifioituu. Sekoita vielä ennen salaattiin lisäämistä.
  3. Poista parsoista puumainen tyviosa. Laita väljästi leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Ripottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Sekoittele sen verran, että parsat öljyyntyvät kauttaaltaan. Kypsennä 220 asteisen uunin yläosassa ~5 minuuttia (grillivastuksella).
  4. Lisää parsojen kanssa uunipellille kokonaiset kirsikkatomaatit. Ripottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja mustapippurirouhetta. Pyörittele niin, että öljyyntyvät. Jatka kypsennystä uunissa, kunnes parsat ovat paahtuneet ja tomaatit ”rypistyneet”. Anna jäähtyä hieman.
  5. Paloittele parsat. Laita tomaatit, paloitellut parsat, marinoitu punasipuli ja basilika sopivaan kulhoon. Lisää salaatinkastike (säästä tarvittaessa hieman myös salaatinlehtien päälle). Sekoita varovasti käännellen. Murusta mukaan fetajuusto. Kääntele taas varovasti.
  6. Tarjoile lämpimänä lisukkeena tai salaattipediltä.

Terveysruokaa Tallinnassa – Ravintola Kadriorg

Juhannus tuli, oli ja meni ilman sen suurempia ruoka- tai juomajuhlia. Hyvä niin, sillä Tallinnassa tuli ruokajuhlittua juhannuksenkin edestä. Keskikesän kekkereistä jäi kyllä muutama uusi resepti takataskuun, joista toisen innoittajana toimi viimeisimmällä Tallinnan matkalla tutuksi tullut, terveysravintolaksi itseään tituleeraava ravintola Kadriorg.

Ravintola Kadriorg löytyy nimensä mukaisesti kivenheiton päässä ydinkeskustasta sijaitsevasta Kadriorgin puistomaisesta kaupunginosasta, jossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa fiilistelemässä seesteistä ja vehreää tunnelmaa.

Alueella majailee myös useampi museo ja upea Kadriorgin puisto muotoonleikattuine kasveineen, Joutsenlampineen ja japanilaisine puutarhoineen. Oiva paikka rentoon ulkoiluun! Paikalle pääsee kätevästi vaikka ratikalla.

Kadriorgista löytyy myös useita kahviloita ja ravintoloita, mm. kovasti kehuja saanut Salt, johon en valitettavasti itse vielä tällä reissulla ehtinyt.

Ravintola Kadriorgista en etukäteen mitään tiennyt, mutta mielenkiinto kyllä heräsi heti kun näin upean ravintolarakennuksen ulkoapäin.

Rakennuksen sivustalla sijaitseva, viihtyisänoloinen terassi vain lisäsi kiinnostustani. Puhumattakaan ex-arkkitehdin silmää kovasti miellyttäneistä, selkeistä sisätiloista isoine ikkunoineen ja niistä aukeavine vehreine näkymineen.

Ravintola sijaitsee kolmessa kerroksessa, ja etenkin ylimmän kerroksen enemmän yksityistilaisuuksiin ja pääkokki Mihkel Võsotskin isännöimiin illallisiin varattu tila avotakkoineen oli vaikuttava. Ensimmäinen kerros toimii jonkinlaisena sisääntulo- ja aulakerroksena. Toista kerrosta, jossa mekin lounastimme, voitanee keittiöineen pitää ravintolan kasuaaliruokailuun sopivana pääkerroksena.

Aloitimme aterioinnin ruokalistan tutkimisella ja kannullisella kotitekoista persikkajääteetä.

Lista oli ainakin itselleni mielenkiintoista luettavaa, ja sen perusteella allekirjoitan kyllä väittämän terveysruokaravintolasta. Vai kuinka usein ravintolalistalta löytyy sellaisia raaka-aineita kuin tuorepuristettua detoxmehua, kurkumaa, chiaa, matchaa, kvinoaa, spirulinaa, cashew -kermaa, gojimarjoja jne.?

Myös pienet mansikantaimet pöydässä olivat suloisia.

Kun janoisen kansan suurin nestevajaus oli saatu sammutettua, niin jatkoimme kaikki edelleen nestemäisellä linjalla. Jäätee lasissa vaan vaihtui ravinteikkaampiin terveysjuomiin.

Jäätee oli mielestäni ihan okei, mutta ei varsinaisesti mitään tajunnanräjäyttävää. Sen sijaan tilaamani tuorepuristettu mehu, ”Turmeric Tiger” oli ihan superhyvää! Ja omenasta, appelsiinista, inkivääristä, sitruunasta sekä kurkumasta puristettua mehua oli riittävästi. Vähempikin olisi riittänyt, mutta nautiskelin kyllä kunnolla kurkumaisen mehuni viimeiseen pisaraan saakka. Ihan loistava aloitus ja tunnelma edelleen melko korkealla.

Sanon MELKO korkealla siksi, että kovien odotusten suhteen koin, ja uskon muidenkin kokenee hienoisen pettymyksen mitä palvelun tasoon sekä erityisesti tarjoilun nopeuteen, vai pitäisikö sanoa hitauteen, tuli. Tuon mehulasin saamiseen taisi mennä kutakuinkin tunnin verran kun mehukone surrasi taustalla meille kaikille seitsemälle mehudriksuja vuoronperään.

Vastavalmistettu on tietysti positiivinen asia, mutta nälkäisemmällä olisi jo puolivälissä odottelua hihat palaneet. Ehkä raaka-aineiden esivalmistelu, kuoriminen ja pikkominen sekä hippasen pienempi mehuannos olisi nopeuttanut asiaa…?

Itselläni ei sikäli ollut hätää, sillä seura oli puheliasta ja vatsa vielä täynnä hiljattain nautitusta hotelli Radisson Blu Olümpian aamiaisesta. Harmillisesti tosin jäi se japanilainen puutarha nyt näkemättä lounaan venyessä peräti parituntiseksi ja Kumun jo odottaessa.

Jos vielä vähän saa valittaa, niin ihmetten myös, että näinkin kattavasti terveystietoista ruokaa tarjoileva ravintola käyttää mehujen puristamiseen monin tavoin hyötysuhteelta heikompaa mehulinkoa puristimen sijaan. Niin tai näin, erittäin maistuvaa oli!

Pienen mehufiaskon jälkeen tilasimme alkuun jälleen jaettavia annoksia. Yksinkertaiset tomaattilautaset tillillä ja ripauksella suolaista juustoa olivat nättejä ja yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai juuri siksi, herkullisia.

Tomaatin ja tillin yhdistelmä oli itselleni ihan uusi juttu, ja yllätyksekseni äärettömän toimiva. Testaa vaikka!

Pääruoiksi tilasimme jokainen jotain erilaista, jotta pääsimme jälleen maistamaan ravintolan tarjontaa mahdollisimman kattavasti. Tilanne oli jokseenkin mielenkiintoinen kun kupit ja lautaset kiersivät pitkin pöytää, ja vaihdoimme pikaisia ajatuksia annoksista.

Valitsin lounaaksi rapukakkua. Moni siitä piti, itse en niin ihastunut. Ihan ok ja hyvää sinänsä, mutta odotin erilaista, enemmän sellaista pehmeää rapukakkua kuin tiiviitä, kotlettimaisia ”pihvejä”.

Eli taas pulpahti esiin odotusten valtava vaikutus kokemukseen. Pettymyksiä vaan tulee helpommin kun odotukset ovat korkealla. Tai ne ovat toteutukseen nähden erilaiset.

Kenen syy? Ei kai kenenkään. Omilta odotuksilta on vaikea välttyä ja asiakkaan odotuksia ihan yhtä vaikeaa etukäteen ennustaa. Joskus ne kohtaavat ja kokemus on kaikinpuolin hyvä; kaikki tyytyväisiä.

Parhaimmillaan odotukset tietysti ylittyvät ja silloin ollaan kiinni huippukokemuksessa, jota on helppo hehkuttaa. Tallinnassa olen kokenut monta tällaista ravintolahetkeä, vaikka väittäisin omien odotusteni olevan jo lähtökohtaisesti melko korkealla. Hankala asiakas? JEP!

Listalla on monia erityisruokavaliot huomioivia annoksia, jotka sopivat niin maitoa, lihaa kuin gluteeniakin vältteleville.

Mutta myös muut on huomioitu. Tarjolla oli esimerkiksi kaikin puolin kermaista, juustoista ja lihaisaa pastaa.

Vaikka oma annosvalintani meni vähän pieleen, niin muutamat muut kyllä onnistuivat. Koin melkoista annoskateutta maistaessani esimerkiksi Natan tonnikala poke bowlia ja yllä olevaa Artun avokadoleipäannosta. Molemmat omaan makuun aivan loistavia ja poke bowlin osalta kaikki kunnia kokille pilkkomiseen käytetystä sorminäppäryydestä.

Vaikka tarjoilu ei vastannut ravintola Kadriorgin luomia mielikuvia, niin suosittelen paikkaa kyllä. Etenkin, jos terveystietoinen ruokailu kiinnostaa.

Itsekin olen valmis antamaan Kadriorgille uuden mahdollisuuden. Käsittääkseni ravintolan konsepti on muuttunut hiljattain ja myös henkilökunta oli uutta. Tällaisissa tilanteissa on hyvä jättää asiallista palautetta, jotta ongelmat tunnistetaan ja niihin voidaan puuttua. Ikäväkseni täytyy myöntää, että ravintolan arvosteluja jälkikäteen selatessani huomasin aika monen joutuneen samaan tilanteeseen…

Ruoassa sinänsä ei mielestäni kuitenkaan ollut valittamista. Ja lista ON mielenkiintoinen täyttäen terveystietoisen ravintolaruokailijan vaatimukset.

Myös ympäristö näkymineen on etenkin kesällä kiva! Siisti, mutta ei liian fiini. Mainitsinko jo nuo upeat ikkunanäkymät? ;)

Jos käyt ravintola Kadriorgissa lähiaikoina, niin kannattanee varata visiittiin vähän enemmän aikaa ja ottaa matkaan sellainen sopivan rento ja nautiskeleva mielentila. Saatat yllättyä positiivisesti!


P.S. Jos tallinnalaiset terveysmehut kiinnostavat, niin hopihopi liittymään Paleokeittiön uutiskirjeen tilaajaksi ennen kuin kesäkuu on mennyttä kauraa! Kohta nimittäin arvotaan koko laatikollinen laadukasta, kylmäpuristettua ja kuumapastöroimatonta luomumehua =)

Yhteistyössä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Chimichurria grillattuun kukkakaaliin

Vielä ehtii nipin napin pistää viimeistä vinkkiä juhannuskokkailuun ennen kuin emäntä ja koko Suomen kansa ryntää jussin viettoon. Sääkin näyttää olevan melko perussettiä eli aurinko paistaa, ukkonen jyrähtelee ja rakeita tulloo!

Jos pistät juhannuksena tai tässä kesän mittaan tulta grilliin, niin suosittelen pistämään sinne myös kukkakaalia. Ihan tolkuttoman hyvää, vaikka alkuun kukkakaalien grillausta vähän epäilin.

Helppoa myös! Kukkakaali vaan siivuiksi, päälle sipaisu öljyä ja paloja grillin lämmössä kääntelemään. Lopuksi ripaus laatusuolaa ja kaalia suuhun. Paitsi jos haluat jotain paljasta kukkakaaliakin herkullisempaa. Keep reading!

Isot ”kukkakaalipihvit” ovat näyttäviä, mutta pienehköstä kukkakaalista ei valitettavasti montaa isoa pihviä irtoa. Myös hajoamisvaara siivuja grillissä käännellessä on suurempi kuin pienempiä kukintoja käsitellessä. Niiden siivuttaminen onnistuu siinä missä isommankin ja näyttävät kivoilta salaattien komponentteina.

Kukkakaalien lisäksi tuli tuossa eräänä iltana lykättyä grilliritilälle muutakin.

Katkarapu-vuohenjuustosalaatin väsäämisestä ylitse jääneet pyrstölliset katkaravut pistin tikkuihin ihan sellaisenaan. Kanavartaisiin sen sijaan sujahtivat chimichurri -marinoitujen rintapalojen lisäksi punasipulia ja kirsikkatomaatteja. Mums!

Koko grilliaterian kruunasi jo kanojen marinointiin käyttämäni yrttinen chimichurrikastike, jolla kannattaa valella vartaita myös paistovaiheessa.

Tämä eteläisen Ameriikan lahja ruokamaailmalle sopii mainiosti kaiken grillatun kaveriksi, vaikka sitä kai yleisimmin punaiselle lihalle suositellaan. Toimii siis mainiosti myös kukkakaalin kanssa.

Chimichurria löytyy maailmalta paria eri laatua, punaista ja vihreää. Vihreä, chimichurri verde lienee se tunnetumpi.

Ehkä tässä kesän mittaan ehtii vielä serkku punaistakin testaamaan. Vihreääkin vähän perusreseptistä tuunasin eli seuraavalla ohjeella mentiin ja onnistui oikein oivallisesti.

YRTTINEN CHIMICHURRI -KASTIKE

  • 1½ dl oliiviöljyä
  • ~3 rkl balsamiviinietikkaa (tai sitruunamehua)
  • 1 ruukku lehtipersiljaa pieneksi silputtuna
  • 1 ruukku korianteria pieneksi silputtuna
  • 2-3 valkosipulinkynttä rutistettuna
  • 1-2 punaista chilipalkoa pieneksi pilkottuna
  • ½ tl savupaprikajauhetta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua.
  2. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasipurkissa, viileässä.
  3. Käytä marinointiin, grillaukseen ja/tai tarjoiluun grillattujen ruokien kanssa.

Valmista kastiketta kannattaa aina maistaa ja tuunata omien mieltymysten mukaan. Makuun, ja esimerkiksi viinietikan ja oliiviöljyn suhteeseen vaikuttavat niiden alkuperäinen makumaailma. Esimerkiksi oliiviöljyt ovat hyvin erilaisia; toiset ruohoisempia tai pähkinäisempiä kuin toiset.

Sama pätee etenkin balsamiviinietikoihin, joista löytyy sekä hapokkaampaa, että makeampaa mallia. Jos hapokkaammasta viinietikasta valmistettuun kastikkeeseen kaipaa hieman lisää makeutta, niin se onnistuu lisäämällä tilkkanen hunajaa.

Äärettömän herkullista ja oikein rentoa juhannusta kaikille Paleokeittiön vierailijoille!

 

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa