Viimeisimmät artikkelit

Kahden aineksen chilillä piristetty suklaamousse (vege)

Kokeileva emäntä Paleokeittiöstä tässä terve! Jo pidempään emännän matkaa seuranneet tietävät, mistä minä innostun. Ja mistä en.

Innostun kaikesta vähän kummallisesta. Musta on kiva testailla hassuja juttuja ja oudolta tuntuvia raaka-aineyhdistelmiä. Ja paleoida. (On muuten sana, jota sydämeni pohjasta inhoan, mutta käytän sitä silti). Eli tehdä tavisruoasta edes hippasen terveellisempää korvaamalla tavanomaisia aineksia jollain… noh, terveellisemmällä.

Aina ei mene niinkuin Strömsössä, mutta olen oppinut ottamaan ilon irti myös vähemmän täydellisestä. Pääasia, että maistuu! Vaikka muuten homma ei menisikään aivan oppikirjojen mukaan.

Se, mistä en innostu ollenkaan on ruoan tuhlaaminen. Pyrin siis käyttämään kaiken ns. tappiin asti. Nahjuuntuneet vihannekset ja hedelmät eivät ehkä enää maistu sellaisenaan, mutta kelpaavat hyvin pirtelöihin ja mehuihin. Haastavampaa on sen sijaan keksiä käyttöä aineksille, joille ei oikeastaan olisi mitään käyttöä. Joskus sekin onnistuu. Niinkuin nyt.

Täydensin pakkaspäivien biryania eli intialaista riisipataa kokeilumielellä ja ehkä vähän yllättäenkin purkillisella kikherneitä. Kikherneet on säilötty jonkinlaiseen liemeen, joka ei pataan päätynyt. Olin jo valuttamassa nestettä viemäristä alas, kun muistin taannoin törmänneeni reseptiin, jossa tätäkin ylijäämälientä voitaisiin hyödyntää.

Emännän muisti ei ole enää entisensä, mutta onneksi netti muistaa kaiken ja googleen voi aina luottaa. Niin tälläkin kertaa. Pikainen googletus kertoi, että kikherneiden lientä kutsutaan aquafabaksi ja siitä tulee marenkia. Kun tarpeeksi vatkaa. Ja laittaa sekaan sokeria.

Sokeri ja vehnäjauhot ovat niitä raaka-aineita, joista vähiten innostun. Ja joita eniten välttelen. Sokeri oli siis poissa pelistä, mutta aquafaba edelleen jääkaapissa. Onneksi löytyi toinenkin vaihtoehto, joka ei ”valkoista vaaraa” kaivannut. Nimittäin suklaamousse! Ja vieläpä äärettömän helppo sellainen! Tähän perusmousseen kun ei tarvita kuin kahta raaka-ainetta; aquafabaa ja suklaata.

No niin, nyt siellä joku taas tuhahtelee, että suklaassa on sokeria (ja kikherneet ei oo paleoo ;)). Onhan sitä, mutta jos huolella suklaansa valitsee, niin aika vähällä sokrulla pääsee. Ja ei, se 70% ei kerro vielä mitään. Joten kakkulat nokalle, kertoo keski-ikäinen, ja ainesosaluetteloa tavaamaan.

Noh, suklaamousse on suklaamoussea, vaikka voissa paistais. Tai ei ehkä ihan. Mutta jotain pientä kivaa twistiä kaipasin. Joten jätin herneliemen yön yli jääkaappiin päivää seuraavaa ja marketin aukeamista odottamaan.

Siinähän se ajatus yön aikana kirkastui ja marketista tarttui mukaan palko punaista chiliä sekä rasia mustaa vattua, joita karhunvatukoiksikin kutsutaan. Punaista vadelmaa olisi löytynyt pakastimesta, mutta mustat näyttävät kuvissa kivemmilta. Ja kyllä, toisinaan valitsen raaka-aineita myös sen mukaan, miltä ne linssi läpi katsottuna näyttävät.

Tarvittiin niitä vatukoita tällä kertaa tosin muuhunkin. Nimittäin viikonlopun brunssille. Joka ei ole paleota nähnytkään, mutta josta satunnaiset polulta poikkeavat voivat lukea lisää ja poimia ihan hemmetin herkullisia reseptejä lähiaikoina tuolta enJOYn puolelta. Brunssitarjottavista maailman paras sipulipiirakka sieltä jo löytyykin ja muita tippuu sitä mukaan kun kerkiää valmiiksi laittaa. Sipulipiiras tosin ei ole emännän käsialaa, mutta sain sentään kunnian syödä sitä. Herrrrrkkua!

Mutta takaisin mousseen. Sujuiko hommat Strömssöön tapaan? Kyllä ja ei. Homma sujui kyllä, mutta lopputulos ei ollut NIIN hyvä, kun olin kaiken lukemani hehkutuksen perusteella kuvitellut.

Suklaa suli nätisti ja chili antoi mousseen mukavasti potkua. Aquafabakin vaahtoutui täydellisyyttä hipovaksi, mutta sitten joku meni pieleen. Mikä? Kertoisin, jos tietäisin. Tai ehkä mikään ei mennyt pieleen vaan vika oli vaan omissa odotuksissa.

Moussea tuli kyllä ja maultaan oikein mainiota sellaista, mutta koostumus ei ollut ihan kohillaan. Kuohkea vaahto antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa. Kun siinä varovasti spatuloin vaahtoa suklaan sekaan, niin tajusin jo hyvin pian, että ei tästä ihan niin ilmavaa tule kuin odotin. Kasaan sen varmasti pitikin mennä, mutta että noin rutkasti… ehkä ei.

Veikkaan, että yhdistämisvaiheessa tapahtui sellainen jokaisen kotikokin pieni painajainen kuin leikkaaminen / juoksettuminen. Siitäkin huolimatta, että olin lukenut varoitukset huolellisesti ja ”jäähdyttelin” molemmat pääraaka-aineet huoneenlämpöisiksi. Hyvin kuitenkin maistui vähän lässähtänyt ja rakeinen mousse. Sillä chili oli äärettömän hyvä idea!

CHILINEN SUKLAAMOUSSE KERA KARHUNVATUKOIDEN

  • 100 g tummasuklaata sulatettuna (70%, tarvittaessa vegaaninen)
  • ½ tuore chilipalko pilkottuna
  • hieman vaahterasiirappia makeutukseen
  • huoneenlämpöistä aquafabaa eli yhden kikhernepurkin neste vaahdotettuna (+ ripaus sitruunamehua helpottamaan vaahdotusta)
  • tarjoiluun tuoreita karhunvatukoita, vadelmia tai muita marjoja
  1. Pilko chili. Laita suklaan kanssa sulatukseen sopivaan astiaan. Lisää tarvittaessa astiaan myös vaahterasiirappi. Sulata suklaa vesihauteesssa välillä sekoitellen sillä aikaa kun valmistat aquafaba -vaahdon.
  2. Kaada huoneenlämpöinen aquafaba isoon, puhtaaseen kulhoon. Lisää joukkoon hieman sitruunamehua (~½ tl). Vaahdota sähkövatkaimella kunnes vaahto on valkoista ja koostumukseltaan marenkimaista.
  3. Poista chili sulan suklaan joukosta. Käytä tarvittaessa siivilää.
  4. Kääntele ~¼ vaahdosta varovasti spatulalla jäähtyneen suklaan joukkoon. Lisää loput samoin kolmessa erässä. Huom! Lopputulos lienee paras, jos molemmat ainekset huoneenlämpöisiä.
  5. Siirrä mousse sopiviin tarjoiluastioihin. Anna jähmettyä jääkaapissa.
  6. Koristele marjoilla ja suklaalastuilla.

Kokeilkaas te muutkin ja kertokaa, kuinka kahden aineksen suklaamousse pelittää! Ei siinä kauheasti menetä. Päinvastoin… kun herneliemetkin saa lusikoitua suusta alas. Veikkaan kuitenkin, että ei kovin moni tuota lientä suoraan purkista joisi.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

 

Intialainen riisipata pistää lempeästi potkua talveen

Pakkanen paukkuu ja keho kaipaa polttoainetta! Tai en ole ihan varma, kumpi sitä enemmän kaipaa, keho vai mieli. Todennäköisesti molemmat. Yhtä paljon.

Kun tuossa tuli kuukauden päivät eleltyä erilaisilla sosesopilla, niin alkoi mieli halajamaan vaihteeksi jo jotain muuta. Aasialaisella kaalilaatikolla aloittelin totuttelun kiinteämpään ruokaan. Siitä oli jotenkin loogista jatkaa edelleen mausteisella linjalla ja yhä vaan tuhdimpaan suuntaan. Tulin Thaikkulasta hippasen tänne päin ja päädyin Intian riisipelloille.

Riisi on ajankohtaan nähden mitä mainioin valinta. Riisiruoka on mulle jonkinlaista lohturuokaa. Tai oikeammin mukavuusruokaa. Lohturuoka on vähän pöljä sana, mutta ei mukavuusruokakaan paljoa paremmalta kuulosta. Comfort foodin suomenkielistä illmaisua tässä koitan hakea. Lohturuoasta puhuttaessa kun itselleni tuppaa mieleen tulemaan sellainen kuva, että täällä sitä kynttilänvalossa itkeä tihrustetaan ja lapataan samalla Ben & Jerrysiä oikein isolla lusikalla suoraan purkista suuhun.

Keho ei riisistä edelleenkään isommissa määrissä tykkää, mutta sydän kyllä rakastaa. Kaikenlaisia risottoja. Kai se on tämä intialainen riisipatakin jonkinlaista mukavan mausteista risottoa. Vaikka valmistustapa on hieman eri. Risottoa näpsäkämpi.

Mausteisen riisin sekaan päätyi tällä kertaa toinen harvemmin Paleokeittiössä vieraillut raaka-aine, kikherneet. Vain kerran aiemmin olen kikherneet kaatanut kasviskeiton sekaan. Niistäkin tykkään kyllä, mutta palkokasveja välttelen edelleen, vaikka kirein paleopipo on jo aikaa sitten korvattu isommalla ja löysemmällä. Sellaisella, joka päähän tipautettaessa valahtaa sopivasti silmille.

Riisi ja kikherneet saivat kunnon maustepläjäyksen ohella kaveriksi hieman paprikaa, rusinoita sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeksi mainitusta ei kannata tinkiä, vaikka ne ehkä ”ylimääräisiltä” tuntuisivatkin. Beauty lies in details, ja niissä piilee myös kokonaisuuden kannalta ratkaiseva rakenne sekä maku.

Kasviksia sen sijaan voi tuupata sekaan mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Kasviksia voi myös täydentää lihalla tai kanalla. Minä menin kikherneillä ja täytyy myöntää, että hieman harmitti kun en hernepurkin sijaan tarttunut kanantisseihin. Vaikka riisipata oli kaikin puolin maukasta, niin jotenkin olisin sinne tasaisen ”muhjun” sekaan kaivannut jotain muuta makua ja lihaisaa pureskeltavaa. Onneksi aina on ensi kerta. Ja silloin emäntä jälleen hippasen viisaampana käy kauhan kanssa tämän padan kimppuun.

BIRYANI ELI INTIALAINEN RIISIPATA KIKHERNEILLÄ

4-6 annosta

  • 2 rkl punaista palmuöljyä
  • 1 sipuli siivutettuna
  • 1 vihreä paprika suikaloituna
  • 3 valkosipulinkynttä pilkottuna
  • 1 rkl inkivääriä raastettuna
  • 1 litra kana- tai kasvislientä
  • 5 dl basmatiriisiä
  • 1 prk kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuina
  • 1 dl rusinoita
  • ½ dl cashewpähkinöitä paahdettuna (tai sellaisenaankin sopii)
  • suolaa maustamiseen
  • tarjoiluun kookosjogurttia ja tuoretta korianteria

MAUSTESEOS

  • 1½ rkl juustokuminaa
  • 1 rkl korianteria
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tl kanelia
  • ½ tl kardemummaa
  • ½ tl kurkumaa
  • 1 laakerinlehti
  1. Esivalmistele; pilko kasvikset, hoitele kikherneet, paahda cashewpähkinät kuumalla pannulla ja mittaa mausteseos valmiiksi.
  2. Kuullota sipuli ja paprika rasvassa, isohkossa kattilassa. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Jatka kuullottamista muutamia minuutteja.
  3. Lisää maustesseos. Sekoita ja jatka kuullottamista vielä hetken aikaa niin, että mausteet imevät rasvaa. Kaada joukkoon hieman lientä, jonka avulla saat raavittua irti kattilan pohjaan tarttuneet mausteet.
  4. Lisää loput liemestä, riisi sekä suola. Sekoita.
  5. Lisää kikherneet, rusinat ja cashewpähkinät. Kiehauta ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä kunnes riisi on imenyt nesteen (~20 min).
  6. Tarjoa valmis biryani kera kookosjogurtin. Koristele tuoreella korianterilla.

Hapan jogurttikastike raikastaa kivasti kokonaisuutta. Jos kookosjogurttia ei satu löytymään, niin oikeastaan kaikki hapanmaitotuotteet käyvät. Ja jos eivät käy, niin rutistus sitruunan tai limen mehua kera tuoreen koranterin kirkastaa annosta kummasti.

Oletko jo kokeillut näitä muita Paleokeittiön suosittuja intialaisia ruokia?

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

 

Pehmeäksi haudutettu aasialainen kaalilaatikko

Aasialainen kaalilaatikko! Kuulostaa vähän kummalliselta… Tai ehkä ei ennen kuin kerron kyseessä olevan supisuomalaisen kaalilaatikon ja aasialaisen wokkipannun risteytys.

Tällä reseptillä olen varmasti rikkonut kaikkia mahdollisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kulinaristisia sääntöjä, mutta who cares! Niin kauan kun lautasella on omaan mieleen aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ei tässä mitään Michelin -tähtiä olla tavoittelemassa vaan kokkaamassa ihan tavallista, maistuvaa ja terveellistä arkiruokaa.

En varsinaisesti lähtenyt aasialaista kaalilaatikkoa kokkailemaan, mutta siinä nyt vaan kävi näin. Vähän vaivihkaa ja vahingossa. Wokkipannua aloittelin ja kaalilaatikkoon päädyin.

Kävi nimittäin niin, että siinä kaalinpäätä veitsellä pieneksi pistäessä alkoi pehmeäksi haudutettu kaali houkuttamaan rapsakkaa wokkia enemmän. Ei muuta kuin mielihaluja toteuttamaan ja ainekset ”wokkipannun” kautta uunivuokaan. Ei oikein ollut hajua, jotta mitä pitäisi tehdä tai mitä siitä tulisi. Vaiston varassa vaan eteenpäin.

Lopussa kiitos seisoi. Tai lautasella odotti. Lohdullisen pehmeäksi hautuneena ja juuri sopivasti ”liekeissä”. On tässä viime aikoina nimittäin tullut hippasen liioiteltua tuon tulisuuden kanssa.

Periaatteessa kyseessä on siis aivan tavallinen uunissa kypsennetty kaalilaatikko. Paitsi ettei ihan.

Aasialaiset maut erottavat laatikon luonnollisesti siitä supisuomalaisesta, mutta poikkeamaa löytyy myös valmistustavasta sekä riisin, ja sen myötä myös nesteen puuttumisesta. Sopii siis vähän tiukemmallakin pipolla viljatonta linjaa noudattavalle.

Porkkanaa toiset kaalilaatikkoon laittavat, mutta paprika, inkivääri ja valkosipuli lienevät jo eksoottisempaa kamaa. Samoin kuin viimeistelyyn käyttämäni, aika perinteinen aasialainen maustekastike kera chilin, kalakastikkeen ja limetin. Mehevyyden takaamiseksi lurautin sekaan myös hieman kookosmaitoa.

Valmistus ei ole sen vaikeampaa kuin wokkaaminen yleensäkään, mutta aikaa vierähtää pikaista wokkausta enemmän kaalin muhiessa vähintään tunnin verran uunissa. Sen aikaa kannattaa kuitenkin odotella, jos perinteisen kaalilaatikon pehmeydestä tykkää.

Ainoa harmitus tämän spontaanin kokeilun yhteydessä oli ainesten vähyys. Olisi samalla voinut isommankin satsin uuniin lykätä, mutta alunperin wokkaukseen varaamani ainekset eivät tämän isompaan laatikkoon venyneet.

AASIALAINEN KAALILAATIKKO

3 annosta

  • seesamiöljyä kuullottamiseen
  • 1 sipuli siivutettuna
  • 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 1 rkl inkivääriä raastettuna
  • ~450 g naudan jauhelihaa
  • ½ iso tai pieni valkokaali suikaloituna
  • 2 porkkanaa suikaloituna
  • punainen paprika suikaloituna
  • ~1 dl kookosmaitoa
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • päälle ruohosipulia

MAUSTEKASTIKE

  • 3 rkl soijakastiketta (tai Coconut Aminos -kastiketta)
  • 1½ rkl seesamiöljyä
  • ~1 rkl hunajaa
  • ½ limen mehu
  • ~1 rkl kalakastiketta
  • ½ chili pilkottuna
  1. Valmista maustekastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään esim. haarukalla. Jätä maustumaan.
  2. Esivalmistele kasvikset; pese, kuori, pilko, silppua jne. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  3. Kuullota sipuli pehmeäksi seesamiöljyssä, pannulla. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Jatka kuullottamista hetken aikaa. Lisää pannulle jauheliha. Jatka paistamista niin, että jauheliha on kutakuinkin ruskistunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sopivaan uunivuokaan.
  4. Paista/wokkaa suikaloitu kaali pannulla parissa erässä, seesamiöljyssä niin, että pinta pehmenee ja kaali saa hieman väriä. Siirrä kaali vuokaan. Sekoita jauhelihan kanssa.
  5. Wokkaa porkkanat ja paprika seesamiöljyssä. Siirrä uunivuokaan ja sekoita muiden ainesten kanssa. Tarkista suola. Lisää tarvittaessa, mutta älä liiottele, sillä maustekastikkeessa on vielä suolaa.
  6. Kaada päälle kookosmaito, sekoita hieman ja siirrä laatikko uuniin. Kypsennä vähintään tunti tai niin kauan, että kaali on sopivan pehmeää.
  7. Sekoita maustekastike vielä hyvin ja kaada tasaisesti valmiin kaalilaatikon päälle. Sekoita halutessasi. Viimeistele ruohosipulilla ja nauti!

Sellainen huomio vielä loppuun, että lopputulema oli useiden wokkauserien ja maustekastikkeen myötä melko öljyinen. Rasva sinänsä ei pelota, mutta olisihan sitä voinut olla vähän vähemmänkin. Ehkä lutrailin öljyn kanssa turhan huolettomasti, mutta jos vähemmän rasvaa sisältävä lopputulos on must, niin kaalit voinee myös esikypsentää keittämällä.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Keltainen kasvissosekeitto kanalla

Tuli tuossa ”Paleopuhdistajan selviytymissetin” yhteydessä mainittua Detoxkeitto, jonka ohjetta lupasin ehkä linjoille laittaa. Joten laitetaan se nyt sitten samantien!

Resepti sinänsä on melkein yhtä vanha kuin emäntä, mutta on aiemmin julkaistu vain valmennuksien yhteydessä. On siis jo aikakin näin hyvän sopan nähdä päivänkajo. Tämä on nimittäin se ensimmäinen resepti, jonka kaivan esiin kun keho ja ruokavalio kaipaavat pientä puhdistusta.

Vaikka reseptin ydin on ”se vanha tuttu juttu”, niin hieman se on vuosien varrella jalostunut. Tällä kertaa eräs muutoksista oli paistoöljyn vaihtuminen kookosöljystä uuteen lemppariin, ravinteikkaaseen ja ehkä vielä vähän vähemmän tunnettuun punaiseen palmuöljyyn. Me likes! Kuumuutta hyvin sietävänä on aivan mainio paistoöljy. Antaa kivasti ruokiin myös vähän väriä eikä mieto makukaan ole yhtään hullumpi.

Kasvisten lisäksi keittelin valmiin keiton sekaan proteiinilähteeksi ja vatsantäyttäjäksi kanankoipia. Sain siinä samalla homemade kanaliemet pakastimeen ja kertaan seuraavaan.

Käytännössä Detoxkeitto ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin kasviksista kasaan keitetty sosekeitto, jossa on mukana kaikenlaista sipulia, vähäkalorista kaalia, painonpudottajalle hyödylliseksi todettua varsiselleriä sekä antioksidanttipommi porkkanaa. Näitä peruskasviksia on sitten täydennetty terveyttä tukeville mausteilla – kurkumalla, tuoreella inkiväärillä, valkosipulilla ja sitruunalla.

Jo aiemmin mainitsemaani kanalientäkään ei sovi ikääntyvän emännän unohtaa. Kasvisruokailijat voivat hyvin korvata kanaliemen vedellä tai kasvisliemellä, mutta minä yritän pitää lihaliemien avulla hurjaa vauhtia veltostuvan ihon edes jollain tapaa kurissa (gelatiini → kollageeni).

Auttaako? En tiedä. Pelaan varman päälle ;) Suolisto ja niveletkin kuulemma tykkäävät. Lue tarvittaessa lisää ja poimi Kotitekoisen kanaliemen ohje linkin takaa. Tai muista mukaan ainakin viinietikka!

DETOX -KASVISSOSEKEITTO

4 annosta

  • ~3-4 rkl punaista palmuöljyä (tai kookosöljyä) kuullottamiseen
  • 1-2 sipulia silputtuna
  • 3-5 valkosipulinkynttä pilkottuna
  • 3-5 kevätsipulia (tai 1 purjo) siivutettuna
  • 1 tl raastettua inkivääriä
  • 1 rkl kurkumaa
  • 3-5 porkkanaa pilkottuna
  • 2-3 lehtisellerin vartta paloiteltuna
  • 1 pieni valkokaali suikaloituna (tai ½ keskikokoisesta tai ¼ isommasta)
  • 1 litra kanalientä (esim. Puljonki, myös kasvis- ja lihaliemi ok)
  • ½-1 sitruunan mehu
  • nippu tuoretta persiljaa silputtuna
  • maustamiseen suolaa, cayenne- ja/tai mustapipuria (ja juustokuminaa)
  1. Esivalmistele; pese, kuori ja pilko kasvikset.
  2. Lisää isoon kattilaan punainen palmuöljy ja aloita kuullottaminen sipulisilpusta. Lisää kevätsipulit, valkosipuli, inkivääri ja kurkuma. Kuullota pehmeäksi.
  3. Lisää paloitellut porkkanat ja selleri. Jatka kuullotusta.
  4. Lisää kaali ja kanaliemi. Kiehauta ja jätä hautumaan miedolla lämmöllä 1-2 h välillä sekoittaen.
  5. Lisää sitruunamehu ja persiljasilppu.
  6. Soseuta sauvasekoittimella tai parissa erässä tehosekoittimessa. Lisää tarvittaessa vettä tai muuta nestettä.
  7. Mausta suolalla, ripauksella cayenne- ja/tai mustapippuria (+ juustokuminaa). Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.
  8. Tarjoile sellaisenaan tai kera proteiinipitoisten lisukkeiden, esim. pehmeäksi keitetyn kanan tai pitkään haudutetun lihan.

Itse jätän sopan aika paksuksi, jotta tulee maha mukavammin täyteen. Pidän myös paksun sosesopan intensiivisemmästä mausta. Mutta mikään ei estä lisäämästä nestettä vähän enemmän, jolloin lopputulemana on kaikin puolin laihempi ja entistä kevyempi keitto.

Testasitko? Kerro, mitä tykkäsit!

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

Paleopuhdistajan selviytymissetti

Pari viikkoa ”paleopuhdistusta” takana ja hyvin menee! Olen viime aikoina viljellyt #paleopuhdistus -häsäriä vähän jokaisessa Paleokeittiön kanavassa, joten ajattelin hieman avata, jotta mistä oikeastaan on kyse. Aiemmin valmennuksiini osallistuneet tietänevätkin, mutta monelle muulle termi saattaa olla hämärää sanahelinää.

Tämä ei nyt ole mikään tietoisku tai valmennuksellinen postaus vaan sellainen ”näin minä tämän tällä kertaa hoidan” -tyyppinen avautuminen. Jos joku tästä vinkkiä omaan puhdistusprojektiinsa samalla saa, niin hieno homma!

Mitä tarkoittaa ”paleopuhdistus”?

Paleopuhdistus on kaikessa yksinkertaisuudessaan paluu takaisin tavallista piukemmalle paleopolulle. Moni ajattelee varmasti ensimmäisenä kehollista puhdistusta, jota detoxiksikin voidaan kutsua. Noh, olen tässä vuosien varrella oppinut, että sanoja täytyy nykyään käyttää viisaasti ja varovasti, jos ei ole ns. tieteellistä näyttöä. Ja sitähän mulla ei ole. On vain vahva usko ja oma kokemus.

Tämän nojalla on turvallisinta määritellä ”paleopuhdistus” ensisijaisesti ruokavalion eli ruoka-aineiden ”putsaamiseksi”. Käytännössä tämä tarkoittaa sokerin, viljojen, maitotuotteiden ja palkokasvien heivaamista ruokapöydästä sekä panostusta ravintorikkaisiin raaka-aineisiin (>>> paleosta paremmin). Eivät kuulu vakiokalustona emännän lautaselle muutenkaan, mutta jos ei tsemppaa, niin vähitellen huomaa lipsuvansa yhä etäämmälle ideaalista. Joten, jos normisti pysyn 75 %:sti tiukalla paleolla, niin nyt on prosentit hilattu jonnekin 90-95 %:n välimaastoon.

Miksi ruokavaliota pitää puhdistaa?

Kun ei ole ihmisen hyvä omassa kehossaan olla, niin täytyy teherä jottain! Jos olo tuntuu raskaalta, tukalalta ja ikävältä, aina vaan väsyttää eikä oikein mitään jaksa ja farkut sekä vatsaröllykkä ahistavat, niin lienee sanomattakin selvää, että ei ole kiva olla.

Itse koen tarpeelliseksi ”puhdistaa” 1-2 kertaa vuodessa. Kun aika on, niin sen tietää, ja ennen kaikkea tuntee. Nahoissaan. En ole etukäteen päättänyt, että tammikuussa ja syyskuussa skarpataan vaan sitä tehdään sitten kun… siltä tuntuu. Useimmiten tammi- ja/tai syyskuussa, mutta monesti myös huhti- tai toukokuussa. Nyt, loppuvuoden juhlakauden jälkeen taas tuntui siltä. Että motivaatio on kohillaan.

Kauanko kannattaa puhdistaa?

Siitä ei ole etukäteen tietoa. Kuuri kestää niin kauan, että on taas kiva olla. Tai niin kauan, kunnes alan jälleen vähitellen lipsumaan polulta, ja huomaan, että nyt olisi syytä taas vähän tiukentaa otetta. Kyse on kuitenkin kuuriluontoisesta lähestymistavasta (vrt. ylläpitävä peruspaleo), jota määrittää ajan sijaan oma olo. Kun olo on taas kohillaan, niin tsemppaaminenkin hiipuu. Automatic.

Pari vinkkiä paleopuhdistajan selviytymissettiin

Jotta homma hoituu, niin kannattaa asioita hieman pohtia ja järjestellä etukäteen. Ainakin päässä. Itselleni tämä tarkoittaa sääntöjen kirjaamista ja rutiinin luomista. Eli mitkä ovat ne mun omat raja-aidat, joiden sisällä aion toimia. Ja pysyä.

Tällä kertaa ote on aiempaa lempeämpi sikäli, että olen sallinut itselleni päivittäiset ”hyvät herkut” sekä yhden poikkeuspäivän viikossa. Silloin istun mieluiten vieraisiin pöytiin ja nautin kaikkea muuta kuin ”puhdistusruokaa”. Jos homma toimii, niin hienoa! Jos ei, niin vaihdetaan pipo tiukempaan.

Sitten se rutiini eli aikataulutus. Olen luonut itselleni päivärutiinin eli raamit sille, mitä syön milloinkin. Lisäksi etenen viikon kerrallaan eli katson etukäteen seuraavan viikon menot ja mietin syömisratkaisut. Eli perussuunnitelma ensin pohjalle kuntoon ja tarvittaessa poikkeukset mahdollisuuksien mukaan etukäteen huomioiden.

Mietin muutamia avainsanoja kuvaamaan lähestymistäni ”puhdistukseen”. Niitä ei ollut vaikea löytää. Kokonaisuuden täytyy olla helppoa, nopeaa ja hyvää. Yksinkertaista ja maukasta. Näin varmistan hyvän fiiliksen ja oman onnistumiseni. Tahti on ehkä tavallista hitaampaa, mutta en vaan jaksa enää kiduttaa itseäni pelkällä parsakaalilla ja kuivalla kanalla.

”Keep it simple” ja ”Back to basics”!

Näihin sloganeihin palaan aina vain uudelleen. Yksinkertaisuus kohdallani tarkoittaa, että toistoa tulee. Näen toiston tässä tapauksessa kuitenkin positiivisena asiana, sillä toistamalla luodaan tapoja. Tapojen noudattaminen on helppoa; ei vaadi aivoponnistusta vaan kulkee ihan itekseen eteenpäin. Sen enempää miettimättä.

Jos joku omaan proggikseensa neuvoa multa tänä päivänä haluaisi, niin se neuvo kuuluisi seuraavasti:

Tee omiin aikatauluihin ja mieltymyksiisi perustuva yksinkertainen suunnitelma ja pysy siinä. Poikkea vain pakon edessä, mutta viilaa tarvittaessa.

Emännän peruspuhdistuspäivä

Mun päiväkohtainen perussuunnitelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava…

  1. Aamuvesi
  2. Aamukahvi
  3. Lounaspirtelö ja päiväherkku
  4. Välipala tarvittaessa
  5. Keittopäivällinen ja iltaherkku
  6. Iltapala

Avataas asiaa vähän enemmän.

Aamu alkaa vedellä ja kahvilla

Aivan ensimmäinen asia, jonka laitan kokonaisuudessa kuntoon on nesteytys. Käytännössä siis vesi. Varmistan etukäteen kannuun mittaamalla, että vettä tulee varmasti juotua päivittäin riittävästi. Lisäksi maustan ainakin osan vedestä vähintäänkin sitruunamehulla, mutta satunnaisesti myös muilla komponenteilla. Lue lisää..

Aamu alkaa AINA, myös puhdistuksen ulkopuolella, isolla vesilasilla. Tästä noin puolen tunnin päästä nautin päivästä ja kaappien sisällöstä riippuen joko vanhan tutun voikahvin tai uusimman villitykseni eli herkullisen Kahvipirtelön. Muita vaihtoehtoja…

Päivällä pistetään pirtelöksi

Noin kahden aikaan iltapäivällä on vuorossa päivän toinen ateria. Tai ensimmäinen, jos päivä on alkanut Kahvipirtelön sijaan rasvakahvilla. Pirtelö on paitsi nopea ja helppo, niin myös täysipainoinen ateria, jos sen oikein koostaa. Mukana ovat siis kaikki makrot eli hiilarit, proteiini ja rasva.

Pirtelöitä on moneen lähtöön, mutta itse haluan nauttia nimenomaan ravinteikkaan viherpirtelön hedelmä-, marja- ja muiden herkkupirtelöiden sijaan. Nyt on menty lähinnä Täyteläisellä pinaatti-päärynäpirtelöllä. Koska siinä on kaikki. Ja se on hyvää.

Kun päärynä-pinaattipirtelö alkaa tulemaan korvista ulos, niin vaihdan toiseen >>> viherpirtelöohjeita. Ja muokkailen toki sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Nyt mukaan on sujahtanut Detoxkeitosta yli jäänyttä varsiselleriä.

Herkku päivässä piristää… mieltä

Välipalaa ja/tai hyvää herkkua popsin kerran tai pari päivässä. Jos siltä tuntuu. Usemmiten tuntuu :D

Vaihtoehdot olen määritellyt jälleen etukäteen. Jos herkkuhammasta kolottaa, niin pala raakasuklaata tai Vadelmaista lucumatoffeeta (kuva yllä) auttaa. Teen koko viikon herkut kerralla kuntoon ja napsin niitä enintään kaksi päivässä.

RAAKASUKLAAN PERUSOHJE

  • 1 osa kookosöljyä
  • 1 osa kaakaovoita
  • 1/2-1 osaa raakakaakaojauhetta
  • Hyppysellinen laatusuolaa (makeutusta maun mukaan)
  1. Lämmitä kookosöljy ja kaakaovoi vesihauteessa nestemmäiseen muotoon.
  2. Lisää mahdolliset muut nestemmäiset raaka-aineet, esim. hunaja, makuöljyt.
  3. Lisää kaakaojauhe ja muut mahdolliset jauhemaiset raakaaineet, esim. lucuma.
  4. Sekoita hyvin, kaada muotteihin tai muuhun sopivaan astiaan, vaikka vuoratulle lautaselle.
  5. Jähmetä kiinteäksi jääkaapissa tai pakastimessa.
  6. Paloittele annospaloiksi tarvittaessa ja säilytä suljetussa astiassa, jääkaapissa.

Tsekkaa myös muita raakasuklaaohjeita.

Tämän viikon herkkuna ovat toimineet nämä pehmeät, jopa fudgemaiset Lakritsaisten suklaakakkusten ohjeesta muokkaamani raakasuklaat. 2/3 ohjeen massasta ja vähemmällä makeutuksella tulee juuri sopivat 12 palaa. Ei siis ihan kahta palaa joka päivälle.

Jos nälkä vaivaa, niin valitsen välipalaksi kananmunan tai kaksi vähintäänkin majoneesilla. Koska hiljattain tekaisemaani remouladekastiketta on vielä ollut jääkaapissa jäljellä ja olen kovin ihastunut näihin Merellisiin munanpuolikkaisiin, niin näillä on vielä tämän viikon syömisiä täydennetty.

Päivän pääaterialla kauhotaan kasviskeittoa

Päivän pääateria tulee nautittua siinä kuuden ja kahdeksan välissä. Jos pirtelöön pistetään kasvikset raakana, niin nyt on kypsennettyjen kasvisten ja kasviskeiton vuoro. Koska keitto on helppoa ja hyvää, ja sitä valmistuu useamman päivän varalle kertakeittämältä.

Teen sosekeitoista mieluiten koostumukseltaan melko tuhteja. Vatsa tulee paremmin täyteen kuin pelkkä lientä lusikoidessa. Keittoateriaa täydennän jollain proteiinipitoisella, joko erikseen nautittuna tai soppaan sekoitettuna.

Pari viikkoa on nyt menty paria sallittua poikkeuspäivää lukuunottamatta yläkuvan legendaarisella Detoxkeitolla. Kyseessä on valmennuksista tuttu, monipuolisesti kasviksia sisältävä, miedosti mausteinen soppa (sisältää mm. kaalia, varsiselleriä, kurkumaa ja tuoretta inkivääriä). Alkuperäinen ohje pohjaa puhtaasti kasviksiin, mutta nyt olen keitellyt mureat kanat mukaan. Ja soppa sen kun paranee!

Detoxkeiton ohjetta ei ole ainakaan toistaiseksi missään julkisesti esillä (EDIT 30.1. NYT ON! Linkki edellisessä kappaleessa). Ehkä sen vielä rustaan, jos oikein kovasti halutaan. Sillä välin voi valita jotain sopivaa vaikka näistä muista kasvissosekeitoista.

Itse vaihdon viikonlopuna keiton keltaisesta punaiseen eli nyt vuorossa aina yhtä herkullinen Paahteinen tomaatti-paprikakeitto. Tällä kertaa italialaisilla lihapullilla täydennettynä. Jumalainen kokonaisuus, jonka ohje löytyy vielä muutaman päivän saatavilla olevasta TehoPaleo -reseptivihkosesta.

Illalla hellitään vatsaa… ja mutustellaan marjoja

Illalla täytyy vielä saada jotain pientä vatsantäytettä noin tuntia ennen pehkuihin painumista. Ei ole mitään niin karmeaa kuin yrittää saada unta kurnivalla vatsalla.

Musta on kiva myös päättää päivä herkkuhetkeen, joten siksi olen nyt tehtaillut omatekoista kookosjogurttia, johon olen kaivanut pakastimesta kaveriksi kesän vadelmaa ja metsien mustikkaa. Päälle vielä ripaus juoksevaa hunjaa ja manteli- tai saksanpähkinärouhetta, niin vatsaa hellivä iltapala on valmis.

Sellaista selviytymissettiä täällä tällä kertaa! Ei yhtään pöllömpää… vai mitä tykkäät? Saa syödä aitoa, oikeaa, kasvispainoitteista, ravinteikasta ja MAUKASTA ruokaa. Riittävästi. Ja vähän herkutellakin siinä välissä. Ja päivän päätteeksi. On paitsi hyvää, niin myös helppoa ja nopeaa.

Onko kysymyksiä/kommentteja?! Saa laittaa tänne ja kaikkiin Paleokeittiön somekanaviin!

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+bloglovin | uutiskirje

 

Päivä pikaisesti ja pirteästi käyntiin kahvipirtelöllä

Väitetään, että suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa, ja sanotaan, että kahvi on näin ollen suomalaisten kansallisjuoma. Pitänee paikkansa. Tai ainakin kahvilla on hyvin merkittävä rooli suomalaisessa kulttuurissa. Sen näkee, kuulee ja haistaa, kun kulkee aistit avoinna Suomen turuilla ja toreilla.

Jännä sinänsä, että näinkin eksoottinen juoma on lunastanut paikkansa suomalaisten sydämissä. Kahvihan ei meillä kasva vaan sitä roudataan kilotolkulla maailman ääristä asti. Kahvia on ”Suomessa” kielletty, säännöstelty ja sallittu useampaan kertaan. Se kertonee kahvin arvosta. Aikanaan.

Onneksi enää ei tarvitse tyytyä sikuriin tai rukiinjyvistä jauhettuun korvikkeeseen vaan kahvia on vapaasti saatavilla. Joka paikassa. Ja paljon. Kahvilaatujen kirjo on suorastaan räjähtänyt marketin hyllyille. Vaikka kahviharrastajien määrä ja kahvitietämys on lisääntynyt, niin väitän, että suurin osa suomalaisista juo kehnoa kahvia. Sitä tuttua ja turvallista Juhlavaa Mokkaa tai paremmissa tilaisuuksissa kuppiin pistetään peräti Pressaa. Koska paremmasta ei ole tietoa. Tai kokemusta.

Ei, en arvostele ketään kahvivalinnoistaan. Mulla ei ole siihen varaa. Ensinnäkin olen oppinut juomaan kahvia vasta hyvin myöhäisellä iällä, joskus viitisentoista vuotta sitten. Sitä ennen kumosin pakkokuppeja. Jos teetä ei ollut tarjolla. Tämäkin kertonee jotain suomalaisesta kahvikulttuurista; pakko oli ainakin yksi kupillinen pitkin hampain kumota, jotta ei olisi ollut porukassa kummajainen.

Opin juomaan kahvia, mutta oikeastaan vasta vuosi sitten ymmärsin, mitä oikeasti hyvä kahvi on. Se tapahtui ulkomailla, kahvifestareilla, jossa oli mahdollisuus maistella vähän laajemmin montaa eri sorttia. Eikä rakkaus yhdestä mukillisesta syttynyt. Makuhermoja piti vähän totutella ennen kuin aivot ymmärsivät, että NYT on laatukahvia tarjolla.

Valitettavasti mun lempparikahvia ei Suomesta saa. Sitä täytyy lähteä maan rajojen ulkopuolelta hakemaan. Netistä ehkä saa, mutta jo valmiiksi hinnakkaalle nautintoaineelle tulee ulkomaiden postimaksujen myötä sen verran hintaa, että en ole edes vaivautunut etsimään.

Mutta onneksi meillä on KahviKaveri! Sieltä saa montaa eri sorttia laadukasta kahvia suoraan kotiovelle. Ja ilman toimitusmaksuja, kun tilaa vähän isomman satsin kerralla.

Jos Helsingin seudulla asuu ja liikkuu, niin KahviKaverin valikoimaan voi käydä tutustumassa myös Töölön kivijalkamyymälässä. Sieltä saa paketit mukaansa pienemmissäkin erissä ilman lisäkuluja.

Oletko aiemmin kuullut KahviKaverista? Minä en ollut ennen kuin meiliin tupsahti kysely, josko haluaisin heidän kahvejaan maistaa. No hitto miks ei! Tottakai halusin. Josko laiskan ja kärsimättömän emännän murukahville löytyisi maistuvampaa vaihtoehtoa. Eli joo, pikakahvin vakiokäyttäjänä mulla ei todellakaan ole varaa arvostella muiden kahvimakua.

Postilaatikosta tipahti kokonaisten papujen muodossa paria eri sorttia, joista olen tässä kuukauden päivät vuoronperään aamukahvini keitellyt. Molemmat parempaa ja tuoreempaa kuin pikakahvi. Täytyy myöntää, että koukkuun jäin ja pistin pikakahvit pellolle.

Suosikiksi näistä kahdesta kahvipaketista nousi 80% arabicaa ja 20% robustaa sisältävä tummapaahtoinen, mutta pehmeä ”Caprissimo Belgique” punaisessa pussissa. Siinä vaan oli mun makuun enemmän syvyyttä ja aromia kuin ”Caprissimo Fragrantessa”. Kelpo kahvi arkeen sekin.

Toisaalta voisin kuvitella, että moni suomalainen valitsisi päinvastoin. Itse pidän intensiivisistä mauista. Oli kyseessä sitten kahvi, viini tai maukas ruoka. Huomaa myös, että KahviKaverin valikoimista löytyy vaihtoehto myös meille luomua suosiville.

Jottei ihan vaan löpinäksi tämä postaus menisi, niin on mulla teille jotain pelkkiä sanoja hyödyllisempääkin. Olen nimittäin kehittänyt ”emännän uuden elämän” myötä uuden aamurutiinin.

Olen huono aamupalan pupeltaja ja pärjään mainiosti ilman kiinteämpää ruokaa iltapäivään. Ilman aamukahvia en pärjää. Nyt olen kuitenkin ryhdistäytynyt aamupalan osalta.

Edelleen haluan kahvini aamulla nopeasti ja aamupalani mahdollisimman helposti nautittavassa ja herkullisessa muodossa, joten kehittelin kaikenkattavan kahvipirtelön. Tämä on vähän niinkuin aamupala ja aamukahvi samassa lasissa. On hieman energiaa antavaa hiilaria, rakentavaa proteiinia, nälkää pitävää rasvaa ja piristävää kahvia helposti imaistavassa muodossa. Ja maistuu tietysti aivan älyttömän hyvältä! Niin hyvältä, että muutamana päivänä on pitänyt vielä toinen satsi surauttaa iltapäivän välipalaksi.

KAIKENKATTAVA KAHVIPIRTELÖ

1 annos

  • 2 dl kylmää tai lämmintä kahvia
  • 1 pieni banaani (~100 g, jäädytetty)
  • ½ dl kookoskermaa/-maitoa (tai muuta maitovalmistetta)
  • (reilu) 1 rkl manteli- tai maapähkinävoita
  • ~20 g proteiinijauhetta (heraproteiinia olen käyttänyt, mutta valitse mieluisa)
  • hieman vaniljajauhetta
  • ripaus ruokasoodaa tai suolaa
  1. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi juomaksi.
  2. Tarjoile heti.

Olen pyöräyttänyt kahvipirtelöä kylmänä ja lämpöisenä. Molemmat toimii. Kylmään olen käyttänyt pakastettuja banaaninpaloja ja kylmää kahvia. Lienee aika mahtava kesäjuoma, mutta jotenkin näin talvella lämpimämpi miellyttää mieltä enemmän.

Jos tiedossa on oikein kiireinen aamu, niin kahvi kannattaa keittää jo illalla valmiiksi ja pistää suljettuun lasipulloon jääkaappiin. Loppuhan hoituukin vain muutamassa minuutissa ja tarvittaessa juoman voi myös napata mukaan matkalla nautittavaksi.

Lopuksi mulla on vielä ilouutisia sulle, hyvä kahvikaveri! Sulla on nimittäin mahdollisuus päästä ihan kotikeittiössä maistamaan, kuinka maukkaita KahviKaverin kahvit ovat ja valitsemaan oma suosikkisi neljästä eri ”Tasting Boxin” kahvilaadusta. Sokkona. Aika hauska ajatus vaikka kaveri- tai työporukan kokoontumiseen.

Eli arvontaa pukkaa! Ei tuo maistelulaatikko kuitenkaan ihan ilmaiseksi lähde vaan haluan sinulta ensin jotain. Toivon, että jaat kanssani oman kahvihetkesi – sen arkisen, aamuisen, erityisen jne… Joko kuva- tai tekstimuodossa. Tämän artikkelin kommenttiosiossa, facebook -postauksessa tai instagramissa. Ohjeet selkeämmin seuraavassa…

EDIT 22.1.2018: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT ja voittaja löytynyt tällä kertaa facebookin puolelta! Makoisia kahvihetkiä sinulle Laura R.! Kiitos kaikille kahvihetkensä Paleokeittiön kanavissa jakaneille!

KAHVIKAVERIN ”TASTING BOX” -ARVONTAKILPAILU

  • jaa kuva tai kuvaile omin sanoin oma kahvihetkesi
  • kaikkien kahvihetkensä jakaneiden kesken arvotaan 1 KahviKaverin neljää eri kahvia sisältävä maistelulaatikko
  • arvonta suoritetaan maanantaina 22.1.2018 klo 12 (jos voittajaa ei tavoiteta vuorokauden kuluessa arvonnasta, niin arvon uuden voittajan)
  • arvonnan materiaalia voidaan jakaa Paleokeittiön ja/tai enJOYn kanavissa kera krediittien (alkuperäislähde mainittu)

Kuva: kahvikaveri.fi

Laittakaas paljon ihania kahvihetkiä tulemaan! Katso tarvittaessa inspiraatiota vaikka täältä.

Paljastan myös sen verran, että jos oikein kovasti KahviKaverin maistelulaatikkoa itselleen haluaa, niin kannattaa pistää seurantaan enJOYn facebook tai instagram. Sillä arvontaa pukkaa sinnekin ihan lähiaikoina ;)

Yhteistyössä KahviKaveri. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Helppoa arkiruokaa jääkaapin jämistä – Jauheliha-kasvispannu

Vuoden pisimmästä juhlakaudesta on selvitty ehjin nahoin. Nyt on aika aloittaa kaiken hössötyksen jälkeen jälleen se tuiki tavallinen arki. Mikäs sen parempi tapa astua arkeen kuin siivota vanhat uuden alta pois. Niinhän meillä monella tapana on vähän jokaisella elämänalueella näin uuden vuoden kunniaksi. Vanhat pois ja uutta tilalle!

Niin meillä Paleokeittiössäkin. Aloitin arjen nimittäin siivoamalla jämät pois jääkaapista. Tosin tämä ei ole pelkkä vuodenvaihteeseen liittyvä rituaali vaan epäsäännöllisen säännöllisesti tapahtuva toiminto. Koska totuus on, että jääkaappiin kaikenlaista jämää vähitellen kertyy ja siitä on hyvä päästä eroon.

Vaihtoehtoja on parikin. Pistää pilaantuneet raaka-aineet roskiin tai kehittää niistä jotain syömäkelpoista. Suosin jälkimmäistä. Koska inhoan ruoan tuhlaamista. Yleensä jämistä saa kaiken lisäksi ihan kelpo ruokaa, vieläpä kohtuu helposti. Tästä tänään.

Mutta ennen jämäruoan ruotimista yksi ilmoitusluontoinen asia, johon en sen enempää rivejä tuhlaa, koska sisältö selviää tästä facebook -päivityksestä.

TehoPaleo -reseptivihkonen

Jos Paleokeittiön jo myynnistä poistuneet reseptivihkoset kiinnostavat sinuakin, niin tosiaan tammikuun ajan toimittelen niitä aiheesta innostuneille. Vielä on muutama viikko aikaa, joten ei muuta kuin meiliä emännälle matkaan osoitteeseen johanna@paleokeittio.fi. Yhteydenottolomakekin toimii. Pistän paluupostissa ensin laskua tulemaan ja vihkoset perästä kun lasku on maksettu. Mutta vain tammikuun ajan!

Takaisin artikkelin varsinaiseen aiheeseen eli jämäpannuun. Koska jokaisella varmasti vanhenee jääkaapissa omanlaisensa jämät, niin ajattelinpa avata hieman omaa ajatuksenkulkua siitä, kuinka jämistä syntyy äärettömän helposti maukasta ja terveellistä ruokaa.

Mulla, kuten varmasti monella muullakin ”terveysruokaintoilijalla”, jääkaapissa ensin vanhenevat jäljelle jääneet kasvikset. Kun vihanneslaatikko alkaa pursuta puoliksi käytettyjä kaalinpäitä niin kaivan sieltä kaiken esiin ja erottelen vielä oikeasti käyttökelpoiset kasvikset tiensä päähän tulleista.

Tällä kertaa löydös oli kivan kattava. Oli pari porkkanaa, puoli rasiaa pinaattia ja pikkutomaatteja, persiljapuskan sekä sydänsalaatin jämät, nahistunut jalopeno ja useampi, vielä täysin toimintakykyinen sipuli. Näitä kaikkia oli hyödynnetty jossain jollain tapaa jo aiemmin, joten nyt vaan vihanneslaatikko kerralla tyhjäksi ja kaikki jäljelle jääneet hyötykäyttöön!

Kasvikset ovat sillä tapaa aika mukavia, että ne harvoin riitelevät keskenään. Ainakaan kovin kovasti. Lopputulemana ei välttämättä ole täydellisen tasapainoisesti makunystyröitä hivelevä gourmet -kokemus, mutta aivan mainiota arkiruokaa syntyy kyllä. Eli rohkeasti vaan nakkelemaan niitä jämiä yhteen pannuun! Vaikka alkuun tuntuu, ettei sekalaisesta seurakunnasta voi syntyä mitään hyvää, niin valmis ruoka saattaa yllättää. Iloisesti.

Kun kasvikset on kartoitettu, niin on aika miettiä mukaan jotain proteiinipitoista. Käytännössä lähinnä jotain lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa tai äyriäisiä.

Mulla on kananmunia aina käsillä ja pakastimessa myös muutamaa sorttia lihaa; riistaa sekä isommassa erässä ostettua naudan niittylihaa. Riistat säästän mieluusti vähän tasokkaampaan kokkailuun, joten naudan jauhelihapaketti oli, ja yleensä on, helppo valinta.

Siinä alkaa jo perusraaka-aineet olla kasassa, joten ei muuta kuin hommiin eli kasvisten kuorimiseen ja pilkkomiseen, ja sen jälkeen paistopuuhiin.

Kun kaikki kasvikset on valmisteltu, niin mietin vielä vähän, että missähän järjestyksessä näitä kannattaisi pannuun pistää. Sipulin kuullottamisesta on aina hyvä aloittaa. Tällä kertaa aloitin myös kauemmin kypsyvästä porkkanasta. Joskus jotain menee pannuun ennemmin tai myöhemmin, eikä asiasta kannata sen suurempaa murhetta kantaa. Mutta kovat juurekset on hyvä laittaa pannulle aika aikaisessa vaiheessa.

Koska olen helpon ja yksinkertaisen arkikokkauksen kannattaja, enkä kauheasti tiskaamisestakaan innostu, niin jämäpannut ovat yleensä ns. yhden pannun tai kattilan keitoksia. Eli seuraavaksi sekaan liha ja vuorossa lihan ruskistus. Kun liha alkaa olla aikalailla valmista kauraa, niin jatketaan jälleen kasviksilla. Niillä nopeasti kypsyvillä, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat ensin tomaattia ja sitten pinaattia. Salaatin ja persiljan jätin tuoreeksi lautaselle. Jotta jotain vihreää. Ja kaunista.

Maukkaan jämäruoan salaisuus piilee maustamisessa. Mausteita voi lisäillä vähän eri vaiheissa, mutta niitä EI kannata unohtaa. Pelkällä suolalla ja pippurilla pärjää kyllä, mutta jos oikeasti jotain herkullista haluaa, niin kannattaa kurkata vähän syvemmälle sinne maustekaappiin.

Tämä vaihe sujuu itseltäni aika spontaanisti sen enempää pohtimatta. Tartun vaan purkkeihin ja ripottelen menemään. Fiiliksellä. Maistan ja lisäilen maun mukaan. Kuvien pannuun mausteeksi suolan ja pippurin rinnalle päätyivät tällä kertaa paprikajauhe, juustokumina, tomaattipyre sekä sriracha -kastike tuomaan lisää yhden jalopenon vajaaksi jättämää tulisuutta. Caynnepippurikin olisi toiminut.

Nyt ollaan jo loppusuoralla, mutta yksi kikka mulla vielä on. Tämä ei ole mitenkään välttämätön vaihe, mutta jos pannusta vähän mehukkaampaa tahtoo, niin se tapahtuu helposti lisäämällä jotain kokonaisuuden sitovaa, kermaista nestettä.

Aika usein käytän tässä vaiheessa kookosmaitoa tai -kermaa, mutta tilanteen mukaan myös täysrasvaista lehmänkermaa tai hapatettuja vastaavia. Jääkaappiin oli jäänyt lojumaan smetanapurnukan pohjat, jotka raavin pannulle. Näin kuivasta jauhelihapannusta tulee enemmän muhennos- tai kastikemaista. Ja taas vähän parempaa.

Sitten vaan annoksia lautaselle kasaamaan. Tällä kertaa mentiin kera paljaan salaatin, mutta nälkäisemmät voivat keittää mukaan vaikka riisiä tai kasvismuusia.

JÄMÄPANNU KASVIKSISTA JA JAUHELIHASTA

2-3 annosta

  • 2-3 rkl punaista palmuöljyä tai muuta sopivaa rasvaa paistamiseen
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 porkkanaa pilkottuna
  • ~½ tl juustokuminaa
  • ~400 g jauhelihaa
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 jalopeno siivutettuna
  • ½ rasiaa miniluumutomaatteja
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • reilu ½ rasiaa tuoretta pinaattia
  • ~2 rkl smetanaa (maidottomaan kasvikermaa valinnan mukaan)
  • sriracha -kastiketta maun mukaan
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
  • tarjoiluun ”tuoretta” persiljaa ja salaattia
  1. Esivalmistele kasvikset; silppua sipuli, pilko porkkana, siivuta jalopeno ja puolita tomaatit.
  2. Kuullota sipulia ja porkkanoita rasvassa pannulla. Lisää juustokumina ja sekoittele, kunnes jeeraa on tasaisesti kasvisten seassa.
  3. Lisää jauheliha. Ruskista sekoitellen. Lisää jalopeno sekä paprikajauhe. Jatka paistamista hetken aikaa.
  4. Lisää tomaatit sekä tomaatin makua vahvistava tomaattipyre. Jatka paistamista kunnes tomaatit alkavat pehmenemään.
  5. Lisää pinaatti ja jatka paistamista sekoitellen, kunnes pinaatti muuttuu tummanvihreäksi ja hajoaa muiden ainesten sekaan.
  6. Lisää smetana ja sriracha -kastike. Sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä hetken aikaa.
  7. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
  8. Tarjoile kera tuoresalaatin (tai riisin). Ripottele päälle silputtua persiljaa tai muita tuoreyrttejä.

Piece of pannu, jonka valmistamiseen käyttämäni ajatusmalli voidaan tiivistää kymmeneen helppoon kohtaan seuraavasti:

  1. Kartoita käyttökelpoiset kasvikset. (Täydennä tarvittaessa pakastekasviksilla.)
  2. Valitse sopiva; käsillä oleva tai helposti saatava proteiinilähde, raaka tai kypsä.
  3. Esikäsittele kasvikset; pese, kuori ja/tai pilko.
  4. Kypsennä kaikki ainekset yhdellä pannulla sopivassa järjestyksessä.
  5. Mausta!
  6. Maista ja mausta.
  7. Lisää sidosaineeksi hieman kermaista nestettä. (Hauduta tarvittaessa.)
  8. Maista ja mausta!
  9. Tarjoile kera sopivan tai saatavilla olevan lisukkeen.
  10. Lämmitä seuraavana päivänä ja tarjoile taas.

Eihän tämä aina kaikkein kauneinta ruokaa ole, mutta hoitaa hommansa; puolikuolleet kasvikset gone ja nälkä pois!

Inspiroidu myös muista Paleokeittiön jämäruoista!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Paleokeittiön maistuvimmat reseptit 2017

Taas on vuosiluvun viimeinen numero vaihtunut. Kasilla mennään seuraava vuosi. Sitä ennen kuitenkin vielä pikainen vilkaisu peräpeiliin. Mitkä olivatkaan Paleokeittiön suosituimmat reseptit vuonna 2017?

No nämähän ne! Käänteisessä järjestyksessä tietysti eli kympistä lähdetään ja kohti ykköspallia mennään. Vanhat tutut jutut tuntuivat edelleen pitävän pintansa viime vuonnakin, mutta mahtuipa joukkoon myös muutama uusi tulokas.

Terveemmät makeat ovat perinteisesti olleet suosittuja. Tällä kertaa ne kuitenkin hävisivät pisteellä ns. oikealle ruoalle. Ja siitähän emäntä on aina hyvin iloinen. Herkut ovat hyviä, mutta jollain muulla on lähtökohtaisesti hyvä elää.

RESEPTEIHIN OTSIKKOA KLIKKAAMALLA!

10. Suklaiset banaanimuffinssit

Kymmenettä sijaa pitää listan ensimmäinen viime vuoden uusi tulokas. Kyseessä onkin hyvä ja helppo herkku, johon voi tuupata paitsi jämäbanskut, niin vähän tuoreemmatkin. Suklaiset banaanimuffinssit kelpaavat kaikillle ja sopivat pikkupalaksi mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pistä vaikka aamukahveen kylkeen.

9. Uusintana Parhaimmat paleobrowniet

Paleobrownieden salaisuus piilee kuohkeassa bataatissa. Päälle suklaista kuorrutetta ja hyvä herkkuhetki on taattu. Yhdeksännellä sijalla Parhaimpien paleobrownieden tuoreempi versio. Parempi kuin vanha? Mun mielestä kyllä joo.

8. Paleoliittinen aamiaispannu

Kahdeksantena aina yhtä maukas ja ruokaisa aamun aloittaja Lähi-Idästä eli Paleoliittinen aamiaispannu, joka maailmalla shakshukan nimellä yleisemmin tunnetaan. Aivan mainio vaihtoehto viikonlopun hitaampiin aamuihin. Ei tarvetta lunssille kun vaihtaa lunssin brunssille!

7. Esivalmisteltu kana-nuudeliwokki

Sijalta seitsemän löytyy se toinen tuore tulokas eli paitsi hyvä ja helppo, niin myös terveellinen pikaruoka aasialaiseen tapaan. Tämän kana-nuudeliwokin nopeus piilee esivalmistelussa. Chop chop, useamman annoksen kasvikset kerralla pieniksi, kana pannuun ja kastike valmiiksi. Loppu sujuukin kuin leikkiä vaan! Ihan mahottoman hyvä vaihtoehto terveempään kiirearkeen.

6. Parhaimmat paleobrowniet

Kutosena sitten ne alkuperäiset paleobrowniet. Mitä tästä pitäisi päätellä? Vaikka emäntä tykkää enemmän uudemmista, niin paleokansa pitää edelleen alkuperäisiä arvossa suuremmassa. Noh, se kai on koko paleon kantava idea; aito ja alkuperäinen ;)

5. Paleoystävän jouluinen bataattilaatikko

Tuli joulukuu ja hops vaan, Paleoystävän jouluinen bataattilaatikko kiilasi kuukaudessa sijalle viisi. En sinänsä ihmettele, koska on parempaa kuin perinteinen bataattiloota. Koska enemmän makua. Kiitos inkiväärin ja kanelin.

4. Fudgemainen suklaakakku

Nelossijalta pukkaa taas jotain tervettä makeaa väliin. Suklaakakkua on aina vaikea vastustaa ja vielä vaikeampaa se on, jos otsakkeessa mainitaan sana ”fudge”. Fudgemaisen koostumuksen taustalta löytyy niinkin eksoottinen kakkuaines kuin avokado. Kuulostaa kummallisesta, mutta toimii!

3. Uusintana tajuton kesäkurpitsavuoka 

Kärkikolmikossa jyräävät vuosi toisensa jälkeen vanhat hittireseptit. Tajuton kesäkurpitsavuoka maistuu kansalle aina vaan. Ja vaikka itse pidän kurpitsavuokaa ennen kaikkea keski- ja loppukesän herkullisena arkiruokana, niin sitä kyllä klikkaillaan tasaiseen tahtiin ympäri vuoden. Pitäisiköhän päivittää omat asenteet..?

2. Murea intialainen voikana

Ei ole Intialaisen voikanan voittanutta! Tai on, mutta hopee ei oo häpee. Pehmeäksi haudutettu kana mausteisessa, kiiltävässä kastikkeessa ON herkkua. Ja sopii paremmin kuin hyvin tuomaan hieman lämpöä ja valoa tälläkin hetkellä ulkona vallitseviin olosuhteisiin.

1. Aasialainen kookos-kanakeitto

Ja se ykkönen… se on Aasialainen kookos-kanakeitto! Edelleen. Tämä, kohta jo kolme vuotta sitten julkaistu resepti on julkaisustaan lähtien ollut Paleokeittiön kaikkien aikojen ylivoimaisesti suosituin resepti. Mutta vink vink, jos tykkäät tästä, niin testaa myös Thaimaalainen kookos-kanakeitto. On aivan yhtä hyvää, mutta helpompaa.

Näillä mentiin viime vuosi. Mitä juuri ja juuri alkanut uusi vuosi tuo tullessaan? God only knows, mutta ainakin muutama hyvä resepti on emännällä jo takataskussa ;)

Herkullisen hyvää alkanutta vuotta 2018 Sinulle!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Thaimaalaista kookos-kanakeittoa talveen

Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.

THAIMAALAINEN KOOKOS-KANAKEITTO

4 annosta

  • 1-2 rkl kookosöljyä
  • 1 sipuli silputtuna
  • ~2 rkl vihrää currytahnaa
  • 400 g maustamatonta broilerin sisäfilettä
  • ~7 ½ dl kanalientä
  • 1 sitruunaruohonvarsi halkaistuna
  • 2 kaffirlimetinlehteä
  • 4 dl kookoskermaa/-maitoa
  • 1-2 rkl kalakastiketta
  • ½ limen mehu
  • 200 g tuoretta tai pakastettua parsakaalia pilkottuna
  • ~75 g riisinuudeleita
  • suolaa tarpeen mukaan
  • tuoretta korianteria
  1. Paloittele broilerinfileet ja silppua sipuli.
  2. Kuullota sipulisilppua kookosöljyssä, pannulla tai isohkossa kattilassa. Lisää vihreä currytahna. Sekoita.
  3. Lisää broilerinpalat pannulle. Mausta suolalla ja kypsennä niin, että lihojen pinta sulkeutuu.
  4. Siirrä tarvittaessa kana-sipuliseos pannulta kattilaan. ”Huuhtele” pannu tilkalla kanalientä. Kaada liemi kattilaan, jotta kaikki mausteet saadaan talteen.
  5. Lisää kattilaan kanaliemi, halkaistu sitruunaruoho sekä kaffirlimetinlehdet. Jätä kannen alle kiehumaan hiljalleen ~10-15 minuutiksi.
  6. Poista kaffirlimetinlehdet sekä sitruunaruoho kattilasta. Lisää keittoon kookosmaito, kalakastike ja limen mehu. Sekoita. Lisää parsakaali. Anna parsakaalin kypsyä hetken aikaa ja lisää nuudelit.
  7. Jatka hauduttamista muutamia minuutteja, kunnes parsakaali ja nuudelit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä ja suolaa. Tarkista myös muut mausteet.
  8. Tarjoile kera tuoreen korianterin. Koristele pilkotulla chilillä ja limelohkoin.

Sellainen pieni vink vink, että nuudelit voi kypsentää myös erikseen ja lisätä vasta tarjoiluvaiheessa lautaselle. Helpottaa nuudelien annostelua, kypsyyden säätelyä ja kertamäärän kontrolointia.

enJOY logo

P.S. Jos emännän muut, paleopipo pikkasen löysemmällä laaditut reseptit kiinnostavat, niin kurkkaa nautinnollisten enJOY -reseptien puolelle! Sieltä löytyy ainakin helppoa, suklaaherkkua sekä tuhdimman puoleista sienirisottoa. Kohta myös niin hyvää kurpitsalla ja vuohenjuustolla täydennettyä talvikauden risottoa!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

Thaimaalainen kurpitsasosekeitto

Taas on tullut aika kaivaa talvikurpitsat marketin laarista ostoskoriin. Myskikurpitsa onkin yksi mun suosikkikasviksista. Nykyään. Näin ei ole aina ollut. Ensimmäinen kurpitsakokkailu viisi vuotta sitten oli jokseenkin kauhea kokemus.

Vika ei kuitenkaan ollut raaka-aineessa vaan kokissa. Niinkuin useimmiten tuppaa olemaan. Melkein mistä vaan saa herkullista kun osaa hommansa. Eikä liene aivan poikkeuksellista, että ensimmäinen kerta menee pieleen.

Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuon kauhukokemuksen jälkeen uskalsin kurpitsaan uudelleen tarttua, ja antaa sille sekä itselleni uuden mahdollisuuden.

Talvikurpitsa on siitä kiva kasvis, että se on ”serkku” kesäkurpitsan tavoin äärettömän monipuolinen. Voi pistää pannuun tai uuniin, kuutioida, pikkelöidä, pirtelöidä tai surauttaa soseeksi. Tai sosekeitoksi, joka on ehkä itselleni mieluisin kurpitsan käyttötapa. Käy myös leivonnaisiin. Siinä missä kesäkurpitsakin.

Talven tullen Pohjolaan kaivataan värin lisäksi vähän lämpöä. Värin eteen ei kurpitsan kanssa tarvitse paljoa vaivaa nähdä, mutta lämpö vaatii jo vähän enemmän. Maustetta.

Tällä kertaa mausteet auringonkeltaiseen keittoon löytyivät tulisten ruokien luvatusta maasta, Thaimaasta. Aika vähällä vaivalla vieläpä, kun kaivoin avuksi punaisen currytahnan suoraan purkista.

Lopputulemana kattilallinen hyvää ja helppoa, arkeen pääruoaksi ja juhlaan alkuruoaksi passaavaa soppaa, joka vain paranee kun pistää päivänä seuraavana lämmittäen.

THAIMAALAINEN KURPITSASOSEKEITTO

3-4 annosta

  • 1 isohko myskikurpitsa kuorittuna, paloiteltuna ja siemenet poistettuna (~750 g)
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 valkosipulinkynttä silputtuna tai murskattuna
  • ~3 rkl kookosöljyä
  • ~1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 1 sitruunaruohon varsi halkaistuna
  • 2-3 rkl punaista Thai Curry -tahnaa
  • 3-5 dl kana- tai kasvislientä
  • 1-2 dl kookosmaitoa
  • 2-3 rkl limen mehua
  • suolaa oman maun mukaan
  • tarjoiluun tuoretta korianteria ja punaista chiliä
  1. Kuullota sipuli isohkossa kattilassa, kookosöljyssä. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Jatka kuullottamista muutamia minuutteja.
  2. Lisää punainen currytahna. Sekoita sipuli-inkivääriseoksen joukkoon.
  3. Lisää paloiteltu kurpitsa. Sekoita niin, että kurpitsapalat saavat maustetta pintaan ja jatka sekoittelua hetken aikaa.
  4. Lisää liemi sekä halkaistu sitruunaruoho. Jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä kunnes kurpitsa on pehmeää (~15-25 min palojen koosta riippuen).
  5. Kaada keitto tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Tai käytä sauvasekoitinta. Lisää kookosmaito ja limen mehu. Sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita.
  6. Kaada soseutettu keitto takaisin kattilaan ja kiehauta.
  7. Tarjoile tuoreen korianterin, kookosmaidon ja pilkotun chilin kera.

Katso myös muut Paleokeittiön kurpitsareseptit!

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje